maanantai 30. heinäkuuta 2012

Tervetuloa takaisin Suomeen rakas!


28.7.2012 Juuri kopista ulos tulleena, suojien irroitus

Minä tein sen! Löysin Skinnyn, selvisin paperisodasta, kirjoitin paperit ja toin kuin toinkin sen takaisin luokseni Suomeen. Uskomatonta! :D

Maailman suloisin polle, the Sötbålle <3


Olen niin onnellinen. Vaikka välillä tuli sellainen olo että mitä minä teen/ tuli tehtyä. Olenko ihan hullu kun raahaan hevosta ensin autolla ja laivalla ja sitten vielä halki suomen. Kun homma oli ohitse, päättelin kuitenkin, että hevonen matkusti monta kertaa stressittömämmin kuin emäntänsä, jolla kesti ainakin 2 vuorokautta toipua pahimmasta valvomisen aiheuttamasta stressitilasta. On niin uskomatonta, että siellä se polle seisoo 27kilometrin päässä, tähän uuteen elämään täytyy todella totutella. 

Mutta miten tähän siis  päästiin? Se onkin sitten toinen juttu…. eli...

Matkakertomus


Lähdin itärajalta maanantai aamulla klo 5:n junalla etelään, jonne junan vaihtoyhteys katkesi ensin myöhästymiseen ja sitten koko yhteyden peruuntumiseen. Koska olin sopivasti Helsinki-Vantaan lentoaseman kupeessa, järjestin itseni sinne kyselemään lentoja. Mietin lennot (halvin Vaasa-Uumaja-lento Tukholman kautta 350euroa?) ja vaihtoehdot (hotelliyö Vaasassa 100e?) ja päädyin jälkeenpäin ajatellen ehkä tyhmimpään, eli matkustamaan junalla vähän takapakkia ja starttaamaan yöbussilla saman päivän iltana klo 20. Tuossa välissä sain luojankiitos levätä muutaman tunnin.

Tyhmimmäksi tuon vaihtoehdon teki se, että bussilinja osoittautui nettipalvelun hallusinaatioksi, joka meinasi hajota heti alkuunsa. Bussikuski ja kuskien puhelinpalvelu olivat sitä mieltä, ettei ole mitenkään mahdollista selvitä aamuksi Vaasaan. Kuski myi kuitenkin minulle lipun pisimmälle jonne pääsisi, eli Tampereelle. Ei, en tiedä miten ylipäätään uskalsin nousta noilla tiedoilla bussiin, vailla tietoa mihin päädyn. No, Hämeenlinnassa tuo luvattu Tampereen bussi tuli vastaan linja-auto aseman liikennevaloissa, vaikka puhelinpalvelu oli pyytänyt sitä odottamaan kyseisen bussin matkustajia. Eikä sitä paitsi mistään mahdollisesta kohteesta, ei Tampereelta, ei Porista, ei Kangasalalta, olisi voinut ehtiä aamulla Vaasasta lähtevään lauttaan. Seisoessani iltamyöhällä Hämeenlinnan autiolla bussiasemalla, meinasi jo tulla pala kurkkuun.

Kuin ihmeen kaupalla paikalle tuli kuin tulikin bussi SEINÄJOELLE –JES –sehän olisi melkeen Vaasassa (tuossa vaiheessa kai luulin, että voin vaikka kävellä tuon mitättömän 1,5tunnin ajomatkan? tai ajaa taxilla?). Voi sitä helpotusta. Horrostin alkuyön ainoana matkustajana Hämeenlinnasta Seinäjoelle kuskin soittaessa valveen ja unen rajamailla pitävää älämölöä. Olin niin onnellinen, kun ilmeni, että aamulla pääsen kuin pääsenkin Seinäjoelta Vaasaan bussilla!

Sitten se loppuyö... Puudutin takalistoa 1:40-5:15 Seinäjoen matkakeskuksen lattialla. Tuli muuten pari kertaa mieleen, että tässä ei ainakaan kyse ole heräteostoksesta, kuten joku sivullinen ehkä saattoi luulla (ilmoitinhan, että "hups, piti tehdä gradua mutta ostin hevosen.."). En olisi ikinä etukäteen uskonut tätä vaivan määrää. Haistessani spurgulta Seinäjoen juna-aseman lattialla tuli muutaman kerran mieleen, olisiko ollut kivempi nukkua hotellin lakanoissa tai kenties jo olla perillä lentäen + bussilla??

Joka tapauksessa 5:15 lähti bussi Vaasaan ja edelleen klo 8 lautta Uumajaan. Lauttamatka Uumajaan kesti 4 tuntia. Uumajasta pääsin jatkamaan bussilla ja junalla eteenpäin joskus klo 16. Perillä Kramforsissa olin tiistaina 20:15 –hallelujah! Voin sanoa, että ihminen ei voi olla enempää kiitollinen kuin siinä vaiheessa kun pääsin oikeaan sänkyyn nukkumaan tuon 39tunnin matkustamisen jälkeen O_o. Matka sisälsi 9 bussia, 2 junaa, 3 taxia ja yhden laivan.

Paluumatkan valmistelut

Ostin Skinnylle superhienot kuljetussuojat suojaamaan silosääriä pitkän matkan ajaksi. Ja mitä teki tämä kokenut matkustaja ja kilpahevonen? Siltä meni pasmat ihan sekaisin kun laitoin sille kuljetussuojat. Se luuli, että sen takakaviot olivat muuratut tallin lattian sementtiin, eikä niitä voinut tippaakaan liikuttaa.


Anna nami- en voi liikkua!
Etujaloilla saattoi kävellä, vaikka miltei takakavioiden ympäri, mutta ne takaset, ei. Ei niin millään. Kaikkea yritettiin, namia ja halia ja taikatemppuja. Reppana käveli etujaloillaan niin kauas takajaloista kuin pystyi, mutta kun takakaviot kerran oli muurattu lattiaan, ne oli, eikä sille voinut heppaparka yhtään mitään. Tämä homma näytti sivusta seuraavanlaiselta:

Tekis mieli namia, mutta taka-kaviot on yhä edelleen kiinni lattiassa..

Tuo asento muistuttaa mielestäni jotain tietynrotuista koiraa? Se oli täysin avuton, vaikka kuinka teki mieli prixiä ja porkkanaa, joilla sitä houkuteltiin. Loppujenlopuksi nostin takajalkoja yksi kerrallaan hieman eteenpäin ja se kai oli se, mikä laukaisi tilanteen. Sitten lähti takaset irti lattiasta ja tanssi jonkinlaista ripaskaa, jenkkaa ja pupuloikkaa niillä –eikä lähteneet irti vaikka heilutti takasia oikein napakasti heittääkseen suojat jaloistaan. Sitten käveltiin pihalla ja takaset nousi varsin mallikkaasti joka askeleella. Liikkeelle lähtö oli pahin, eli kun palasimme talliin ja myöhemmin yritettiin uudelleen, olivat takaset jälleen muurautuneet lattiaan. Uudella yrityksellä liikkeelle päästiin kuitenkin nopeammin. Heh, voi poloista! Kuljetussuojat taisivatkin olla hevoselle tämän matkan jännittävin asia?

Jalka nousee :D

Paluumatka

Kun piti lähteä, huomasin, että hienosta kokeneesta kilpajuoksijastani on todellakin tullut ratsu. Ennen sille oli traileriin meno yhtä arkipäiväistä kuin karsinaan käveleminen. Nyt piti jäädä pohtimaan sillalle ja suostutella liinalla sisälle. Voi toista, se oli ihan naurettava! Mutta ymmärtäähän sen, kun ei sitä ole kuljeteltu kuin harvoin viimevuosina eli kuljetus ei ole enää kuulunut sen arkipäivän rutiineihin. Ja joka tapauksessa se matkusti yhä kuten vanha kilpahevonen, todella hyvin, ei tärinöitä eikä hikoiluja. Vain joutuessamme odottamaan Uumajan satamassa, se jännitti kun oli aika paljon hälinää, eikä se olisi malttanut odottaa kopissa. Syöttelin sille tuoretta ja Skinny katseli maisemia merelle. 

Laiva saapuu satamaan, Skinnykkä syö välillä tuoretta ja sitten kopin vaihto ja autokannelle.
Kun Suomen puolelta saapui laiva kyydissään toinen hevoskoppi, otin Skinnyn verryttelemään satama-alueelle. Skinny näytti kuljetussuojineen ja kesävatsoineen ihan joltain muulta kuin lämminveriseltä. Katsohan kuvassa alhaalla.

Verryttelyä Uumajan satamassa ennen laivaan nousua. Mutta mitä, tuliko kopista ulos kylmäverinen XD? Vertauskappaleena adrenner osoitteesta http://www.pferde.de/Ardenner-Hengst.6106595.html

Me kaikkien aikojen uskomattomimmalla reissulla! Uumajan satamassa ja taustalla tuulivoimalat ja molemmat hevoskopit.

Ymmärrettävästi Skinny oli tässä laivaan lastauksen odotusvaiheessa vähän hermona. Kun saatiin se autokannelle niin se taas rauhoittui ja siitä eteenpäin matkusti melkoisen rentona. Autokansi oli yllättävän hiljainen ja rauhallinen, olin siitä iloinen ja saatoin jättää sen matkustamaan huoletta. Kävin sitten laivahenkilökunnan kanssa joitakin kertoja katsomassa, että kaikki oli hyvin. Laivassa oli muitakin hevosautoja ja ovat tottuneet, että hevosia on kyydissä.

Matkaeväänä meillä oli vettä, heinää ja porkkanoita sekä omppuja ja suolaa. Paluumatka ei ollut omalta osaltani paljon menomatkaa kehuttavampi, vaikka oli toki kivempi, ettei tarvinnut olla vaihtamassa kokoajan kulkuneuvoa. Kuitenkin jouduin olemaan kokoajan valmiustilassa valvoakseni reittiä ja kuskin ajovireyttä. Pysähdyttiin myös suhteellisen usein juottamaan ja tarkistamaan Skinnyn kunto. Eli lähes vuorokausi meni valvoen, ja valvomista minä kestän harvinaisen huonosti.

Mä ajan, yölinjallain... Halki suomen kohti kotiain..

 Perillä- vihdoin!

Lähdimme matkaan perjantaina ja olimme perillä Skinnyn uudessa kodissa lauantai-aamuna. Skinny oli pörhäkkänä. Skinnyn tulevan tyttöystävän, Sallin, seuralainen oli vielä laitumella Sallin kanssa, joten laidun oli pihaton kohdalta laitettu kahtia, niin ettei tulisi tappelua. Kiersin Skinnyn kanssa koko valtavan laitumen ympäri ennen irtipäästämistä.

Jättimäiseen laitumeen tutustumista





"HUII" "Mikä tuo on?" "Huolestuttavaa" (Kyseessä oli vanha pyöröpaalin puolikas nokkospuskassa)

Skinny oli silminnähden onnessaan päästessään verryttelemään paikkoja ja kun päästin sen irti, se kävi kahteen otteeseen piehtaroimassa ja sitten porhalsi eessuntaas jättimäistä laiduntaan.


Ja kaikkein tärkein ensin -perusteellisesti ja kahdesti, sitten voikin juosta katsomaan niitä toisia hevosia.. (suurenee klikkaamalla)

Komea poika
Pörhäkkänä
Nousi jopa takajaloilleen, mutta eihän se kamera ehtinyt mukaan :( :(. Yritä nyt tuosta sitten saada jotain selvää. Ainakin laidunta näkyy..
Illalla se pääsi islantilaisen tyttöystävänsä Sallin kanssa samaan aitaan, kun Sallin entinen poikaystävä vietiin kotiin. Samalla laitumen keskiosa avattiin ja hevoset saivat koko alueen käyttöönsä kahdestaan.

Salli ja Skinny ekaa kertaa yhdessä


Ne olivat heti aika rauhallisesti yhdessä, vain Salli vinkui pakollisia tammavinkuja, mutta muuten heidän yhdessäolonsa oli hienovaraista tunnustelua. Kohta ne on kuin paita ja peppu. Skinny mietti pitkään pihaton läppäovia. Se kyllä menee niistä, mutta joutuu vielä keräämään hommaan rohkeutta ravaten edestakaisin pihaton ovella.

Skinny pihaton ovella -"Uskaltaisko tuonne mennä?"
Salli kurkkaa pihaton ovelta ja Skinny syö


Kesäpaikka on kyllä huippuihana, tilaa on enemmän kuin useimmilla kesälaitumilla, ja useimmilla talleilla kokonaisuudessaan. Hevoset saavat olla ulkona mielensä mukaan ja mennä sisään pihattoon suojaan ötököitä ja säätä milloin haluavat. Olisipa minulla tuollainen paikka niin saisi hoitaa pollen itse aamuin illoin. :) Onneksi sain sovittua näin ihanan kesäpaikan, niin saadaan molemmat nyt nauttia maalaiselämästä.


Skinny ja Salli pihaton ovella
Skinny ensimmäistä kertaa sisällä pihatossa -piti nostaa muoviovet pois edestä, jotta uskalsi :D

Videoita ja lisää kuvia uuteen kotiin tulemisesta löydät kirjoituksesta Minun ja Skinnyn vuosi 2012

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Uusi hevosenomistaja


Tuore pari

Tänään 25.7.2012 astuimme kavioliittoon. Kaikki on kuten ennenkin, mutta tuon alle minuutin kestäneen allekirjoituksen jälkeen minulla on oma hevonen. Kummallinen tunne. Iloa ja pöllämystyneisyyttä. Kaiken sen vaivan, tuskan (viitaten lähinnä kohtuuttoman pitkään ja epämukavaan matkaani tänne Ruotsiin) ja odotuksen jälkeen asia on vihdoin selvä. Tätä halusin jo 12 vuotta sitten. Unelmani on toteutunut.


Kauppakirja ja passi


Erityisen ilahduttavaa oli, että eläinlääkärin ostotarkastuksessa taivutuskokeessa ei tullut käytännössä minkäänlaisia reaktioita, 2 niveltä sai puolen prosentin ja prosentin reaktioarvosanat, joka on siis juuri ja juuri havaittu jäykkyys. Nyt minulla myös lukee kirjallisena, että Skinny on kiltti ja mukava. Eläinlääkäri oli nimittäin kirjoittanut lausuntoon "trevlig häst" ;).

Huomenna pakkaamme kaikki tavarat valmiiksi, kengittäjä tulee hoitamaan 9viikkoa vanhassa kengässä olevat kaviot. Ja perjantaina 27.7. aloitamme aamupäivällä pitkän matkan eläinlääkärin maastavientitarkastuksen kautta Uumaja-Vaasa lautalle ja sitten halki koko suomen. Arvioitu saapumisaika on varhain lauantai-aamuna 28.7.2012

Pieni video viimeisestä kopsuttelusta rautakenkien kanssa.

video