keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Laukkaa (videon kera)

Ollaan päästy vasta talvitallilla menemään laukkaa enemmän. Ruotsissa oli aivan liian pehmeä ja raskas kenttä siihen ja kesäkodissa aivan liian kova tie tai monesti liukas alusta (=nurmi, jolla kyllä mentiin laukkaa, mutta vain kokeilumielessä). Toki Skinny on laukkaa harjoitellut jo ennen minulle tuloani, mutta meidän ohjelmaan se on tullut varsinaisesti vasta muuton myötä. Seuraavat kuvat ovat juoksutuksen laukkapätkistä maneesissa. Silloin kun emme ole yksin maneesissa eikä Skinnyä voi pitää irti, juoksutan sitä narunpäässä. 



Kuljen ympyrän keskellä itse ympyrää, jotta voin omilla liikkeillä havainnollistaa sitä mitä haluan. Kun mennään käyntiä tai ravia, kävelen. Kun pysähdytään niin pysähdyn ja/tai heilutan narua. Laukannostoissa omasta liikkumisesta on eniten hyötyä sillä oma "laukkaaminen" on aika selvä ja hyvä merkki Skinnylle mitä siltä haluan. Siis sehän kyllä osaisi lukea vaikka miten pieniä merkkejä, mutta minun kehonkieli on sen verran harjaantumatonta, että se joutuu jokatapauksessa käyttämään valistuneita arvauksia XD. Siispä olen kokenut hyvänä tämän oman juoksemisen. Samalla tulee hengästyttyä itse ja aina on kuuma :D. Lisäksi tietysti selvennän (vai hämmennän) soppaa sanallisilla käskyillä "käyntiä", "ravia", "laukka" ja "seeis" -siinä toivossa että sen olisi helpompi ymmärtää kun kerron sille useammalla tavalla mitä haluan :D.


Kun kuljen ympyrän keskellä itse ympyrää, Skinny saa myös mennä isommalla ympyrällä kuin narun pituus on. Silloin naru ei myöskään ole niin suorana/kireänä välillämme kuin jos seisoisin keskellä paikallani. Olen huolehtinut vähän siitä, että häiritseekö naru tiukkana tasapainoa tai tekeekö hevosesta vinon. Onhan naru aika painava ja liinankaan kanssa ei kai suositella juoksutettavan ilman sivuohjia. Tuosta mahdollisesta vinoudesta juoksuttaessa tuli puhetta erään toisen kanssa, joka oli pohtinut myös juoksutusta ilman sivuohjia ja löytyi lohduttavaa tietoa (mm seuraavalta sivulta) että suoruutta voidaan monin keinoin harjoituttaa :).

Piti laittaa vaikka tarkennus on missä sattuu, häntä on niin komeasti ja vauhtia mukana
Tykkään itse narusta välineenä, koska sillä saa paljon paremman kontaktin kuin liinalla. Eikä tarvitse vaihtaa narua kun lähtee maneesista maastoon, narun voi myös kätevästi sitoa riimuun ohjiksi jos nousee maastossa selkään. Ja jos on unohtanut kaulanarun riittää siitä köyttä siihenkin :D.


Seuraavassa vielä laukannostoja videolla, kuvaaja ottaa välillä valokuvia ja siksi kamera heiluu :). Eli ensin laukannostoja, sitten raviin ja lopuksi käyntiin. Skinny tarjoutuu käyntiin siirtymisen jälkeen heti pysähtymään ja takaosan puoleista kättä nostamalla (tai no, huitaisulta tuo näyttää) pyydän jatkamaan käyntiä. Takaosan puoleisen käden nostaminen on meillä se eteenpäin ajava apu muutenkin. Etuosan puoleisen käden pitäisi olla alhaalla mutta narun kanssa se ei aina ole niin helppoa.

video

Laukannosto

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kulkijat pimeydessä; heijastimia ja valoja

Koska olemme lenkkeilleet läpi koko syksyn enimmäkseen maastossa, meillä on varsin kattava valikoima erilaisia heijastintuotteita ja valoja. Minulla on heijastinliivi, heijastinnauhat käsissä ja jaloissa sekä voimakas otsalamppu. Välillä pidän vielä kahta ledivaloa roikkumassa takkini helmasta. Skinnyllä on myös joka raajassa heijastin ja oma heijastinliivinsä. Lisäksi sillä on heijastin turpahihnassa, sekä kaulassa naru, jossa on heijastintarraa sekä vaelluslyhty. Kaulanaru toimii minulle myös tukena josta voin pitää kiinni, jos nousen ratsaille lenkillä. Lyhdyn laitoin naruun ajatuksella, ettei oltaisi minun otsalampun varassa pimeässä jos patterit loppuisi, ja jotta kanssakulkijat & autot näkisi myös Skinnyn paremmin. Ja jos jotain tapahtuisi ja Skinny pääsisi irti, niin autoilijat ehkä näkisivät sen paremmin ja osaisivat väistää. Seuraavassa Skinny esittelee heijastinvarusteluaan maneesissa. Olimme siis hetken maneesissa juoksemassa ennen pitkää maastokävelyä.

Turparemmi- ja jalkaheijastimet sekä heijastinliivi

Heijastinmalli lähikuvassa


Nyt on laitettu kaulanaru valoineen ja ollaan lähdössä metsään

Meidän kaulalyhty
Ulkona täysvarustuksessa. Pimeässä kuvaaminen on vielä hankalampaa kuin hämärässä maneesissa tai tallissa kuvaaminen...
Siellä mennään, ilman heijastimia oltaisiin osa mustaa pimeyttä
Kaupungin valot heijastuvat taivaalle punasävyisenä

Koska mukavuus eri säissä on pitkälti kiinni varusteista, kävin kävin ostamassa itselleni uudet kumisaappaat niiden reikäisten vuotavien kumppareiden ja tallikenkien tilalle, sekä ihan oikeat sadevaatteet; housut ja keltaisen pirteän sadetakin. Kylläpä sadekeli-mukavuus lisääntyi :D. Skinny on myös saanut vettäpitävän heijastinloimen "heijastinliivinsä" tilalle, siinä on fleecevuori ja paremmat heijastimet kuin heijastinliivissä.

Minun jalkaheijastimet ei jostain syystä näy, mutta tässä Skinnyllä on yllä uusi heijastinloimi, "heijastinliivissä" oli heijastinnauhaa vain takaosassa raidat, tässä on tosi paljon enemmän.
Kai pitää vielä sanoa kun niin moni on harmitellut näitä pimeitä ja märkiä kelejä, että minä olen huomannut olevani yllättävän tyytyväinen :). Pohjat on hyvät kengättömälle eikä ole kylmä :D. Vaikka välillä saattaa tulla olo, että on kyllä aika pimeää...(ehkä jopa säkkipimeää toisinaan?). Ja vaikka samaistun joskus metsässä vastaan tuleviin koiranulkoiluttajiin -sanotaanhan että se koira pitää ulkoiluttaa myös niillä koiranilmoilla, satoi tai ei ja oli pimeää tai ei... (Samoin hevonen!) Ja vaikka kerran eksyttiin tiskirättisateessa kun oltiin lähdetty uudelle reitille ja sade alkoi kesken kaiken, silloin ei nähnyt lumisen valokeilan läpi mitään eikä ilman valoa sen paremmin... Silti yleismielentila säiden suhteen on hyvä :).

Myöhempiä postauksia aiheeseen liittyen:
Tuunattu heijastinloimi

lauantai 24. marraskuuta 2012

Rokotuspäivä

Pusuttelua eläinlääkäriä odottaessa, meikäläisellä aika hyvä ilme, heh, miksihän menee silmät kiinni kun "nenutellaan"? Onko se jonkinlainen itsesuojeluvaisto, kun hevosen turpa on sentin päässä silmistä ;)?
Skinnykkä sai hevosinfluenssa ja tetanus (jäykkäkouristus) -rokotuksen ja siltä otettiin verikokeet. Oli kiltisti tietysti kokoajan ja paikallaan, mutta kun verikokeiden jälkeen tuli vielä rokotus niin siinä hetkeksi kohosi pää ja silmät oli pyöreinä. Itseäni ainakin sattuu enempi rokotus kuin verikokeet, ehkä Skinnyä samoin. Minua kuitenkin pyörrytti enemmän kuin Skinnyä, piikkikammoinen kun olen :D. Skinny oli toimenpiteen jälkeen helpottunut ja tyytyväinen kun sai porkkanaa. Minua sen sijaan yhä huippasi ees katsoakaan sinne päin minne se piikki "meni" (=eläinlääkäri joka laukkunsa kanssa käveli käytävää). Miksen minä osaa elää yhtälailla hetkessä ja olla jo vaan helpottunut kun se on ohi? Minulla on opittavaa tässäkin hevoseltani.

Verikokeet on otettu, nyt tulee rokotus, ilme oli hetken sen mukainen: "auts!"
Verikokeiden tulokset tulivat ja veriarvot ovat ihanteelliset. Verestä katsottiin jokin laaja hyvinvointipaketti sisältäen myös ravitsemustietoa. Munuais- ja maksa-arvot olivat myös kunnossa ja olin helpottunut kun olin vähän huolehtinut, jos vaikka siellä on jotain häikkää ja kutiseva iho/kesäihottuma sun muut johtuisi siitä. Hemoglobiini oli juuri normiarvon rajan alapuolella, joten jossain vaiheessa annan rautakuurin. Meille tuli juuri yrttisekoitukseen (se, joka toimii ruokinnassa mm. kivennäisenä) lisää sisältöä; anis, fenkoli, inkivääri ja mustaherukkalehti. Ja odotetaan siis ennen minkään kuurin aloittamista, että siinä päästään tavoiteannokseen. Nyt yrttisekoitus näyttää seuraavalta:

Hieman runsaampi yrttisekoitus, aika saman näköistä kuin aiemminkin

Skinny on nyt about 3 kertaa piehtaroinut tarhassa. Olenkin ihmetellyt miksei se ole tehnyt sitä aiemmin, se kun on aina ollut ahkera piehtaroimaan. Olisiko johtunut sitten tarhakaverista, en tiedä. Ei ole ehkä ollut turvallista käydä kellimään jos toinen päättäisi tulla ahdistelemaan? Kuitenkin se oli ekan viikon tallilla yksin tarhassa eikä muistaakseni silloinkaan piehtaroinut. Että tiedä sitten siitä :). Nyt sillä on uusi tarhakaveri, ja hyvin on näyttänyt menevän. Syövät samasta pyöröpaalista, vaikka tarhassa ei ole edes heinäkatosta. Heinäkatoshan turvasi edellisessä tarhaseurassa syömisen. Kun molemmilla oli "oma puolensa" katoksella, toisen hevosen oli vaikeampi ajaa Skinnyä pois heiniltä. Tai ainakin Skinny sai aikaa lähteä kiertämään heinäkatosta toisesta suunnasta, jos tarhakaveri esitti elkeitä tulla valtaamaan sen puolen.

Täytyyhän sitä toisen "aikaansaannosta" esitellä :D
Komia kurainen karvakamu joka ei malta pysyä kuvattavana tarpeeksi kaukana..

Jes, ja vielä kuva luonnonlapsesta :D

Naarmut ja häntä paranee, ei nuo pintahaavat kovin arkoja vissiin ole kerran oli selällensäkin ottanut mutakuorrutuksen.

Selän pari päivää vanha haava

Hännän kutina on taas helpottanut kun palattiin vanhaan rasvaan

pestynä ja rasvattuna

Trekkerit lähtivät takaisin myyjälle kun ei niitä ole nyt mahdollisuutta sovittaa selän haavan takia. Rokotuskin tuli sitten hyvään saumaan kun ei tarvitse enää ratsastamalla ratsastaa sovittaakseen satuloita. Unelmasatulan kuvat mielessä pistin silti entistä kaarevamman s-vyön tilaukseen ja mietin lammaskarvahuovan tilaamista, se voisi kuulemma auttaa satulan eteenpäin valumiseen. Kun nämä mahdolliset lisä-varusteet olisivat tulleet, voisi harkita Trekkerien uutta sovitusta. -Jos jaksan taas lähteä tähän postipakettirumbaan (!). Nyt olen innostunut Freeformista ja kun Skinnyn selän haava sallii, saan sellaista sovitella selkään kun tallikaverilla on Freeform-satula :).

Tässä ei sentään ole menossa kavionvuolu vaan tietystikin ihan tavallinen kavionpuhdistus...
Vielä pitää ylpeänä kehua, että minä olen nyt ensimmäistä kertaa itse vuollut/raspannut Skinnyn kavioita. Vinha tunne kun aiemmin kaviot tai kengitys oli todellakin alue johon ajatteli ettei itsellä ole mitään koskemista. Nyt sipistelin semmoista milliä kärjestä, jotta etuset pyörähtäisi enemmän keskeltä ja laskin vähän kantakulmatukia jokaisesta jalasta. Kantojen lärpäkkeitä olen kerran aiemminkin siistinyt. Huh, yllättävän tarkkaa ja selkää rasittavaa hommaa, ihan hiki tuli. Sen kyllä huomasi jo vuolukurssilla..

Palatakseni vielä tuohon ensimmäiseen kuvaan. Linkittäkääpä omat kuvanne jossa ollaan "turvat vastakkain" tuonne kommenttiboksiin :)

maanantai 19. marraskuuta 2012

Auts, hangattu häntä ja muita pintanaarmuja


Meidän häntätarinahan on kaikille jo tuttu, olen rasvannut päivittäin Pharman summer relief-rasvalla ja hännän tyven kutina pysyy kurissa. Kokeilin sitten talvitalliin muuton jälkeen josko oireilu olisi lakannut kesän mentyä menojaan, ja lakkasin rasvaamisen, mutta muutaman päivän päästä Skinnyä jo alkoi kutittaa. Jatkoin taas meidän vakio- aineella. Kunnes sitten sain "neronleimauksen": jospa siihen sopisi joku muu (3 kertaa halvempi ;D?) rasva? Kokeilin helosania ja ehdin kokeilla pari päivää ja olla pois sopivasti 2 päivää Etelä-Suomen reissulla.. Ja tänään hännän tuho oli jo aika hyvässä vauhdissa; hangattu tyven reunoilta vereslihalle ja hännäntyvi oli keskeltä kauttaaltaan kudosnesteessä ja jouhet siitä törröllään. Paikalla ei ollut muuta kameraa kuin kännykamera, joten nappasin sillä pari kuvaa.


Kyllä tässä vähän näkyy tuota keltaista kudosnestepisaraa ja hangattua tyveä, vaan ei niin "upeissa" väreissä kuin livenä

Skinnykkä ihmetteli kun otin kuvia enkä pistänyt heti toimeksi ja poistanut kaikkivaltiaan kyvyilläni kutinaa ja veresnahkaa. Kun kuvasin häntää, se piti kaviot paikallaan lattiassa, mutta työnsi pyllyään minua kohti, taivutti häntäänsäkin minua kohti ja katsoi minuun; "mitä sää oikeen teet, eksä nää että mua on kutittanut sietämättömästi hännästä, tee jo jotain??" Kuvien oton jälkeen pesin hännän, desinfioin ja laitoin sitä rauhoittavaa rasvaa. Rasvasin vielä myöhemmin illan aikana uudelleen.




Pelastuksemme käyttö jatkuu siis taas tunnollisesti. Näitä näkyi onneksi vielä näin talvisaikaakin olevan muutamia Tokmannilla ja hevosvarusteliikkeessä jäljellä. Pitäiskö ostaa hyllyt tyhjäksi ihan näin jo etukäteen kun on kyse kesätuotteesta? Myöhän ollaan pahassa pulassa ilman tuota!


Hännän pelastus

Ja niihin toisiin "naarmuihin". Me saatiin tarhakaveri, joka oli sinällään kiva ja sitä odotettiin... mutta ei ne nyt sitten tulekaan Skinnyn kanssa toimeen :(. Tarhakaveri kiusaa Skinnyä, puree, potkii, Skinnykkä ei uskalla tulla edes portille vastaan jos toinen hevonen on siinä välissä. Vasta kun käsken toisen pois, uskaltaa pieni tulla luo. Onneksi haaverit on helppohoitoisia pintanaarmuja. Yksi potku tuli jo aiemmin oikean puolen takamukselle ja kylkeen, mietin nyt tämän osuutta myös siihen oikean puolen ristiselän jumiin, tuskin ainakaan asiaa paranti...

Osuma tänään päässä, voi pientä

Osuma selässä, juuri satulanpaikan kohdalla sään takana


Kavion kuvat kyljessä

Tässä on oikein tyylikäs tarhakaverin kavionkuva, eikös tuossa näy kenkä ja sädekin?

Tämmöttisiä reikiä, vähän pienempinä onneksi, on alkanut ilmaantua sinnetänne karvapeitettä
Onneksi nuo haavat paranee nopeasti eikä sen kummempaa vauriota ole näkyvillä. Olisi varmaan vähän aiemmin pitänyt tajuta ottaa pojat erilleen kun "oireita" ilmeni. Satulan sovitukset loppui ainakin joksikin aikaa tähän, ja ratsastus muutenkin, mutta meidän tekemisethän ei siihen kaadu kun voi tehdä muutakin kuin ratsastaa. Toivotaan nyt uutta tarhakaveria, josta tulisi vaikka ihan semmoinen rapsuttelukaveri :).

Vuosi 1998 2 vuotiaat oripojat, parhaat kaverukset, rapsutteluasennossa

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Satulan sovittelua: Trekker True Talent ja Pro Arte

Talentin kyydissä. Skinnykkä kuuntelee skarppina kauempana tapahtuvaa hevosen tuloa traikusta
Meillä on ollut meneillään satulan etsintää. Pitäisi olla selästä käsin työskentelyä varten jokin muukin satula kuin rakas ja muuten tähän asti paras satula eli Cristin lampaankarvasatula. Kun Barefootin London oli meille liian iso ja jäi siis käyttämättömänä kaappiin, läksin kokeilemaan Trekkerin joustorunkoisia satuloita. 

True Talent Skinnyn selässä
Ensin meille tuli sovitettavaksi Trekker True Talent. Talentissa on ihana mokkaistuin, joka tuntui ihan turvaistuimelta kun se on niin tukeva ja istuinkoko on juuri itselle sopiva. Sillä saa myös tosi hyvän jalkakontaktin hevoseen kun ei ole siipeä. Siipi ei myöskään ole estämässä etujalan liikettä.

True Talent
Talentiin oli saatavilla myös polvituet, jotka näkyvät alla. Niillä tuntuma oli aivan hirveä, tai pitäisikö sanoa, että koko jalan tuntuma katosi täysin kun niissä on pohkeen kohdalla paksua nahkaa. Eikä niissä ei ollut tarpeeksi reikiä, jotta jalustimet olisi saanut oikean mittaisiksi, nyt ne jäi ihan liian pitkiksi. Sinällään polvituet olisi kyllä minulle ratsastajana tarpeen olla olemassa.

True Talent polvituilla
Talentin kanssa on ollut ongelmana saada se pysymään tarpeeksi takana, siis sopimaan hevoselle. Ensin odoteltiin tilanteeseen parannusta kaarevan vyön muodossa.

Trekkeriltä ostettu kaareva vyö joustoilla


Se olikin parempi kuin normaali vyö, muttei ratkaissut kokonaan ongelmaa. Seuraavaksi odoteltiin mattesin edestä korottavaa satulahuopaa.

Talent vasta saapuneena
Kun mattesin edestä korottava satulahuopa tuli, kokeilin vielä Talentia sen kanssa, mutta en oikein saanut sitä vieläkään pysymään paikallaan.

True Talent ja Mattesin edestä korotettava huopa
Saatiin samalla kokeiluun vertailukohdaksi Pro Arte. Siinä on meille sopiva siipi, tuo on se maksimi minkä mittainen siipi voi olla, jotta jää pohkeelle vielä tilaa. Siinä on myös polvituet. Kuitenkin jälleen sama probleema; saada satulalle löytymään oikea paikka ja vieläpä pysymään se siellä. Vastinhihnojen kiinnitys ei myöskään ole ihan niin säädeltävissä kuin Talentissa. Me tarvittais varmaan joku super-banaanivyö!

Pro arte varmaan suht oikealla paikalla tai sinnepäin..

... mutta kun satulavyön kiristää niin satula siirtyy liian eteen :(


Skinnykkä Pro Arten koeratsastuksen jälkeen
Ja minä kun luulin että unelmien satulan sovittaminen olisi kivaa. No, onhan se mutta myös erittäin työlästä ja aikaa vievää ja välillä meinaa usko mennä kun en tunnu osaavan sovittaa näitä niin että oikea paikka löytyisi. Vähän on myös pomppulinna-efektiä havaittavissa ratsastettaessa, mutta se voi johtua myös siitä, että Skinnyllä on niin iso ravi. Onneksi myyjältä on saanut paljon neuvoja sähköpostitse.

Söpöläinen med viltti


Pro-Artella ratsastuksen jälkeen Skinny pyysi pitkästä aikaa hieromaan itseään, juurikin satulan paneelin kohdalta oikealta puolelta. Eli liian edessä satula oli varmaan painanut? Skinny kun ei ole pitkään aikaan pyytänyt hieromaan edes oikean ristiselän jumia (se joka on ollut olemassa alusta asti ja yhä kireällä vähän vaihtelevasti) - varmaan viimeksi kuukausi sitten olen pyynnöstä hieronut, oltiin silloin vielä kesäkodissa pihatossa. Muutenhan olen hieronut ja venytellyt säännöllisesti.


Kommenttiboksin kommentin johdosta keksin lisätä jälkeenpäin kuvasarjan syksyiseltä lenkiltä, jossa Skinny näyttää että takajalassa on hirvikärpänen

Ei se nyt ihan sama ole kuin hierontapyyntö, mutta aika selvä kuitenkin

"siel just se pirunailen hirvikärpänen on"
Siispä, satuloiden sovitukset jatkuvat. Ainakin huopaa voi säätää eri lukumäärällä täytepaloja, jospa se auttaisi asiaa. Tai jos saisin jonkun avuksi ja menisin selkään ennen vyön kiristystä, pysyisiköhän satula sitten paikallaan..

Etujalan venyttelyä satulan kokeilun jälkeen, jos en ole vielä huomauttanut niin meillä on ihana fullneck sininen fleeceloimi kuivatusloimena <3

Seuraavaksi piehtarointikuvia. Nyt ehti kuvaajakin mukaan piehtarointihetkeen, josta aiemmin oli esillä vain ylpeä lopputulos eli yltäpäältä turpeinen hevonen.

Valmiina rullaamaan


Ah, "treenin" jälkeen piehtarointi <3

rullahtanut