lauantai 31. elokuuta 2013

Temppukuulumiset: mm. hymyily ja pyöröapuja

Irvistys 29.8.13 *
Nyt se osaa sen! Eli nostaa ylähuulta pyynnöstä. Toukokuisen postauksen "Espanjalainen käynti ja muita temppukuulumisia" lopussa listailin tempputavoitteita. Yksi niistä oli ylähuulen nostaminen / irvistys, johon sain inspiraation Taavin ja Elinan touhuista. Taavi osaa hymyillä käyttämällä flehmen-elettä (vaikkei sekään kuulemma ole ollut ahkera käyttämään tuota elettä ennen tempun opettamista). Skini käyttää flehmen-elettä todella säästeliäästi, olen nähnyt sen tekevän niin vain kaksi kertaa. Toinen oli se kun tamma oli ollut sen karsinassa ja toinen se kun olin haravoinut pihaton pohjaa ja sieltä oli noussut uusia tuoksuja. Meillä ei siis ainakaan vielä ole huulen nostosta kehittynyt varsinaista flehmen-elettä, vaan se on pelkkä huulen nosto. [EDIT: PAKKO tulla ihkuttamaan tänne, että nyt muutama päivä myöhemmin hymystä kehittyi kuin kehittyikin flehmen-ele. Tämä on tapahtunut vasta kerran, mutta temppu kehittynee ajan myötä jokatapauksessa.]

29.8.13 Nami irvistyksestä *
Temppu saattaa näyttää helpolta, mutta kyllä se piti ihan oikeasti opettaa. Aluksi se vain tavoitteli kohotettua kättäni päällään tai tuli lähemmäs minua.

Pää nousee, huulet kiltisti kiinni, eihän hieno herrasmies nyt rupea suu auki hamuamaan!
Aluksi käytinkin apuna sitä, että kosketin etusormellani sen ylähuulta saadakseni huulen nousemaan, heti kehuin ja annoin namin kun ylähuuli nousi.

nyt aukeaa huulet
Seuraavaksi alkoi muistaakseni esiintyä sitä, että se alkoi avata sekä ala-että ylähuuliaan hampaiden pysyessä kiinni. Tämä tapahtui niin, että härnäsin hirnakkaa namilla pitämällä namia aivan sen turvan edessä. Siitä sitten pikkuhiljaa alkoi esiintyä vain ylähuulen nouseminen.

sekä ala-että ylähuuli "toiminnassa"
Huomasin myös pian, että oli parempi opettaa temppua hevonen kiinni hoitopaikan naruissa. Kun se ei päässyt eteenpäin, täytyi sen tehdä jotain muuta saadakseen kohotetussa kädessäni olevan namin.

Skini hoitopaikan naruissa

Seuraavaksi aloin kasvattaa etäisyyttä turvan ja käteni välillä ja annoin Skinin arvata tilanteesta myös mitä siltä halusin (eli kyllähän se rupeaa ennakoimaan kun pistän sen kiinni ja menen nami kädessä sen eteen seisomaan ja nostan käden ylös). Siitä se rupesi saamaan jutun juonesta taas kiinni ja kas, nyt se tietää että kun nostan sormi ylhäällä käden, niin ylähuuli pitää nostaa.

29.8.13 On se karua kun on syönyt ensin omat ruuat ja toisella on vielä jäljellä... *
Kerronpa myös samalla tilanteesta, jossa elokuun irvistys-tilannekuvat* on otettu. Ennen tallilta lähtöäni annan hepoille ruuat siten, että kun Skini on minulla monesti vapaana hoitopaikan puolella, annan sille ruokakipon siihen ja kamulle pihaton puolelle.

Skinnykkä syö iltaruokiaan 29.8.13 *
Kun hepot ovat syöneet, avaan pihaton portin ja päästän Skinin sinne (nykyään ohjaan sen myös suoraan pihaton ovesta pihalle sillä jätkä käy mielellään sisävessassa ennenkuin siirtyy ulkotiloihin XD). Tällä kertaa kamulle olikin jäänyt kupin nuoleminen kesken, joten otin asiakseni valvoa ettei hra Johtajalämminverinen tunge toisen ruokakipolle.

29.8.13 Kamun ruokarauhan valvonta käynnissä *
Kamun kupinnuolua odotellessamme keksin sitten näyttää kuvaajalle irvistyksen ja saimme paitsi näitä kuvia, niin myös pienen videon (14sekuntia).



Äitini oli kuvaajana ja hän sanoo Skiniä sirkushepaksi. Siksi minultakin livahti ja sanon videolla Skinille että "sirkusheppa". 

Pusut

Videolla nähdään myös yksi pusu. Pususta laitettakoon tähän kuvat toiselta päivältä.


Skinillä ryytynyt ilme... mutta pusupyyntö muuttaa kaiken..

motivoitunut mr. säihkysilmä
"aa, ai että pusun pyysit!" Jo muuttui ääni kellossa
Temput onnistuivat tuona päivänä erityisen hyvin. Saatiin myös 6 peräkkäistä askelta espanjalaista käyntiä! Olen siitä erityisen ylpeä :D. Namin antoa olen saanut harvennettua niin, että 3 askelta tulee ilman namia.

Pyöröavut

Keskittynyttä irtotyöskentelyä

Maastakäsin työskentelyyn on tullut uusia ulottuvuuksia. Olen ottanut raipan uudelleen käyttöön, sillä sen avulla saan selkeämpiä apuja kuin pelkillä kehon asennoilla, käsillä, katseella ym. (jotka eivät ole kovin kehittyneitä vielä itselläni). Yletyn myös kauemmas ja saan itse oltua kauempana.


Uusi raippa- apu nro 1.
Kohti lapaa suuntautuva  heilutus = hevonen siirtyy kauemmas ympyrällä.

Hirnakka oikaisemassa, minä pyydän ulospäin
Pidän raipan ulkokädessä ja pystyssä kahva ylöspäin kuvan osoittamalla tavalla ja heilutan raippaa kohti hevosen lapalinjaa. Tässä oli opettaminen, ettei apu tarkoita kovempaa vaan nimenomaan ulospäin siirtymistä.

raipan heilutusta kohti lapalijaa, pyyntö siirtyä lähemmäs aitaa

Käytännössä tarkoitus on väistää sisälapaa/etujalkoja ulospäin ja asettaa pää sisälle. Asetus vapaana on ollut meille tosi vaikea opetella. Sitä on pikkuhiljaa harjoiteltu jo viime maaliskuusta alkaen (katso postaus Suoruustreenin alku). Välillä homma oli jäissä ihan kokonaan, mutta tavoitteena se yhä on.

asetustyöskentelyä

taivutus- ja asetustyöskentelyä jossa autan hevosta lavasta ja riimusta oikeaan asentoon

asetustyöskentelyä jossa pyydän lapaa kauemmas


Uusi apu nro 2.
Käännän hevosen voltille sisäkädellä johtaen. Tämmöisestä tilanteesta ei ole vielä kuvia, mut hitaasti vien ulkokättä hevosesta päin laajassa matalassa kaaressa ympyrän sisälle. Toimii vain käynnissä ja silloin kun hevosen huomio armollisesti todellakin on minussa. Tähän tarvitaan semmonen oikein motivoitunut ja kuulolla oleva hevonen.

"Namivyö"

 

olen ottamassa namivyöstä porkkanapalaa poseeraajalle
Minulla on nykyään kätevä namivyö mukanani, joka on oikeasti juomavyö. Silloin kun taskut eivät riitä tai niitä ei ole, on namivyö kätevä.

Sisätila temputukseen

 

pihaton hoitotilassa on mahdollisuus temputtaa sisätiloissa
Olen innostunut nyt todenteolla tuosta käytössä olevasta sisätilasta. Hevosen keskittymistä häiritsevät polttiaiset, mäkärät tai mitkä tahansa lentävät öttiäiset. Pihaton hoitotilassa niitä ei ole ja siinä on oikein kivan kokoinen tila harjoitella espanjalaista käyntiä ja väistöjä -oikeestaan mitä tahansa nyt keksiikään (raviharjoitukset ei tietenkään onnistu, ne tehdään ulkona). Myöskään huono sää ei häiritse.

Pakko laittaa tämä kuva nosta ihanista kukista ja taivaasta vaikka tarkennus on osunut väärin
Ihana kellomainen kukka

torstai 29. elokuuta 2013

Kesäkuvahaaste

Laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla. Haasta sen jälkeen seitsemän blogia tekemään sama!


Ratsastus

Läpimurto

Kesäkoti
Askeleita
Hevosystävä

Ilo

Yhdessä

Haaste on saatu Kavioiden kopsetta & Koparoiden naksetta- blogin kirjoittajalta Jessiltä.

Laitan haasteen eteenpäin Miialle, Tarulle, SaaralleKaroliinalle, Anutukselle, Ärrälle ja T:lle.

tiistai 27. elokuuta 2013

Ohjasajoa ja ohdakkeita

Ohjasajoa 9.8.13
Olen jo pitkään haaveillut ajamisesta, ja kunhan on mahdollista, ostan silat ja kärrit niin pääsee ajelemaan. Ohjasajokin kiinnostaa, mutta varusteet sitä varten ovat puuttuneet. 

ohjasajettava
Elokuun alussa sain sitten neronleimauksen -voisin koota jo olemassa olevista välineistä ohjasajopaketin. Lammaskarvasatulassa on lenksut satulan etuosissa ja meillä on pitkä juoksutusköysi. Siitä vaan juoksutusköysi ohjiksi ja testaamaan. Tässä voisi mahdollisesti käyttää kahta nylonliinaa ohjina niin niistä saisi pidemmät ohjat. Näinkin onnistui kokeilu. 

Lammaskarvasatula selässä ja juoksutusköysi ohjina
Voi sitä riemua. En olisi uskonut että ohjasajo on noin kivaa ja herättää niin paljon muistoja niiltä ajoilta kun ajoin ravihevosia, saatika niiltä ajoilta kun istuin 2-vuotiaan Skinin kärryillä kahden muun kuskin kanssa sormet umpijäässä... Ihan meni kylmät väreet, niin paljon ilostuin tästä kokeilusta. Skini suhtautui asiaan tyynen ammattimaisesti. Se keskittyi ja oli tosissaan "nyt päästiin oikeisiin hommiin", se kuunteli taakseen minua molemmilla korvillaan. Mahtava asenne, onhan hän vanha kilpaurheilija ja ajon asiantuntija.

ajonäkymä
Pyörittiin vain hetki pyöröaidassa kokeillaksemme hommaa. Tehtiin vaatimattimia etuosakäännöksiä ja vähän väistön tapaista ja kokeiltiin ravia.

Tämä toimii kuin ajatus

Viereisen laitsan hepat näkyvissä


Kohti paikkaa, jossa poltetaan paraikaa roskia

Lopuksi Skini sai ohdakkeita. Se tykkää paljon ohdakkeista, ja syö niitä laitumella sekä lenkeillä ja olen välillä sitten keräillyt sille ohdakkeita syötäväksi.

*rouskis*

Aika huonosti löytyy tietoa hevosten syömistä eri kasveista, mutta luontoäidin sivuilta löysin yhden keskustelun ja siellä sanottiin näin: "Ohdake antaa siemenistä erilaisia öljy-yhdisteitä, jotka ravitsee hevosen suolistoa ja sitäkautta se näkyy ihon kiiltona, suoliston "liukkautena"(ei tukoksia).Ohdake sisältää kivennäisaineita ja onkin pitoisuuksiltaan vanhalle ja aneemiselle hevoselle hyvä lisäravinne. -- Ohdake vaikuttaa siis rasvapitoisuutensa vuoksi myös nivelistöön,luustoon ja hermostoon. Ohdakken lehdet ovat makeita ja lisäävät syljen eritystä. Ohdake on ravintoaine pitoisuudeltaan hyvinkin nokkosen luokkaa, mutta sisältää tosiaan rasvahappoja."
Joskus aion vielä nähdä vaivaa ja etsiä kunnolla tietoa kasveista ja niiden ravintoarvoista hevosta ajatellen.

Onnellisena ohdakeämpärillään

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Epäonnistuneet valokuvat

Luulen, että jokainen hevosia kuvannut tietää, että hevosvalokuvaus on vaikeaa. Se voi tuntua jopa mahdottomalta.

Kuvattavaa ei kiinnosta

Minulla ainakin on mennyt into ja hermo kuvaamiseen monta kertaa, kun kuvattava näyttää tältä:

"Hyödytön ja kertakaikkisen turha tilanne" voisin sanoa että tässä tilanteessa tätä hevosta otti päähän, ja kovasti, sillä hänen ei annettu syödä

Ja samassa hetkessä voi käydä tuuri, että saa jonkinlaista mielenkiintoa herätettyä, mutta silloinkin lopputulos on parhaimmillaan vain tämä:

"Ärsyttää, mutta OISKO sillä mulle sittenkin jotain?"
Kun ei kiinnosta, ei kiinnosta..


Ilmeiden ehdotonta aatelia <3

Tuo ilme, mitä se aattelee? Oispa muuten ihanat omenapuun oksat tuossa oikeassa reunassa.. mut kun ei niin ei

Kasvissyöjä on taas keskeytetty kuvattavaksi.. ei inspiroi


Se muistuttaa lehmää. Apua, en sanonut sitä pahalla.

Aika hyvä muuten, mutta jalat on tukevassa haara-asennossa koska hän on justiinsa syönyt huolella niin pitkältä kuin vaan voi liikkumatta. Sitten hänet keskeytettiin kuvauspuuhiin ja ilme on sen mukainen. Syvä tyytymättömyys.
ruohonsyönnin haara-.asento

Kun jättää harallaan olevat jalat pois kuvasta,vois olla ihan hyvä, mut tuo ilme ja kuvakulma..

Voi pikkuista ressukaa kun pitäis olla kuvattavana, suuri vääryys

Mutta mitä sitä hevosta syyttelemään olemattomista poseeraustaidoista. Nimittäin kun yhtälöön lisätään myös ihminen, eli puhutaan yhteiskuvista, ei voi mennä kuin vaikeammaksi..

Yhteiskuvien vaikeus




Kun hevonen näyttää upealta, niin kyllä silloin on sitten ihmisessä jotain vikaa..

hevonen upea, mut miulla silimät kii

ilmemoka
ilmemoka edelleen ja käsi on jäänyt kesken liikkeen

 
Mitälie hirnakka kuiskaa mun korvaan tässä..

Pieleen mennyt tarkennus


Ja sitten se tarkennus. Sen kerran jos SEKÄ hevosella ETTÄ ihmisellä ois ihan ookoo ilmeet, niin eikös tarkennus osu jonnekin hornankuuseen.

ihan jees, mutta missä tarkennsu
Yleensä kuitenkin JOMMALLA KUMMALLA on ilme jotenkin vinksallaan..

ihan jees, mutta missä tarkennus


epätarkka..
hevosen pää epätarkka

Silmät kiinni


Jos tarkennus onnistuu normaalisti ja asennotkin on ookoo, niin sitten ne silmät. Ne on nimittäin kiinni.

Molemmilla silmät kiinni

Oikestaan pidän tästä kuvasta, minulla molemmat silmät kiinni, Skinillä toinen silmä auki ja toinen kiinni. Skini näyttää söpöltä pörröiseltä ponilta

Kootut poseerausasennot


Muistikortille tallentuu jos jonkinlaisia tilanne-eleitä ja asentoja.

No, ei molempien tarvi aina näkyä kokonaan yhteiskuvissa

Hevonen ok, mitä nyt totaalisen kyllästyneen näköinen, ja mitä ihminen tekee? Ravistelee turkkiaan?

Hevonen on söpö mutta mitä tuo ihminen tekee?
kuvausasennon etsintää


Jos havittelee siistiä rakennekuvaa, kannattaa kertoa kuvaajalle, että olisi suotavaa hevosen kaikkien neljän jalan näkyvän.

 
"hei, kato, sun on jalat huonosti"

 
P:"kato kameraan" S:"Anna pusu että pääsen pinteestä"

 

Hiukset ja jouhet 


Hiusten ja jouhien oikominen tallentuu myös monesti muistikortille..

ensin hevonen
sitten ihminen

paitsi että tukka ei oo hyvin niin kaikki muukin on vinksallaan, niin maa kuin rakennuksen seinäkin, alamäessä hevonen näyttää tooosi takakorkeelta eikä valokaan osu mitenkään päin edullisesti

 

Kuvaussää ja kuvattavien keskinäiset mittasuhteet


Harmaalla kelillä on vaikea saada kivoja kuvia, kun kaikki on niin... harmaata. Yleensä siis tulee valittua aurinkoinen kaunis ilma, mikäli mahdollista. Aurinkoisen ilman ongelmat ovatkin sitten kiinni olevat silmät, ylivalottunut vaalea iho. Suora auringonpaiste tekee myös teräviä varjoja.

On vaikea valita mistä suunnasta valon olisi hyvä tulla jotta ei hirveästi osuisi silmiin ja toisaalta ettei varjot osuisi minne sattuu..
Mutta ei ollut hyvä vaihtoehto sekään, että paettiin varjoon, sillä tausta ylivalottui sieltä minne aurinko paistoi. Tässä hevosen ja ihmisen mittasuhteet ovat lähempänä oikeaa sillä molemmat ovat yhtä kaukana kamerasta. 



Pienen hevosen kanssa näyttää helposti hevostaan isommalta jos erehtyy seisomaan lähempänä kuvaajaa.



Näissä tunnelmissa eteenpäin,
 ja lisää kuvia ottamaan!