"Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt..."

Tässä on lisää meidän puskailukuvia. Meidän metsäretkistä tuli mieleen lastenlaulu "teddykarhujen huviretki" (laulu youtube-videona lopussa) ja pistin siitä hieman muunneltuja sanoja kuvien joukkoon.

Pusikkoon (vaiko ihan ryteikköön) menossa

Jos metsään haluat mennä nyt,

Sä takuulla yllätyt.

Jos metsään haluat mennä nyt,
Näät sammalet myllätyt.

Keskellä oksia

Kas pieni poni vekkuli on, 

nyt käynyt hauskaan tuokiohon:

On päivä pienen ponin villin retken.

Uljas musta seisoo tyynenä ojassa hupsussa asennossa

Vain kiltti iloinen poni saa

Noin retkellä temmeltää,
Saa herkut makeat maiskuttaa
Ja leikkiä ryöstäjää.

Kaivan taskustani porkkanapalaa samettisuulle

Nyt nää ei muut kuin metsien puut,
Käy kuurupiiloon samettisuu.

On päivä pienen ponin villin retken. 

Kuusikossa

Retket pienten ponien, niin pörröturkkien
On hauskoja kerrassaan. 
Ponin kulkua kurkkien käyn alta oksain
Hiljaa katsomaan.
...

Pois pusikosta tielle

Jos metsään haluat mennä nyt,
Saat varoen tehdä sen.
On siellä poni pieni nyt,
Ja töminä kavioiden.

Puskaratsukko tiellä

Kas pieni poni vekkuli on, 

nyt käynyt retkelle pusikkohon:

On päivä pienen ponin villin retken.

Yritin laittaa tuohon vielä Teddykarhujen huviretki-kappaleen (Kipparikvartetti ), kun lapsetti niin :D.

Juoksutuksen ja pyöröaitauksen aakkosia

Pellolla menossa juoksuttamaan

Koska jonkinlaista työskentelyä on tarkoitus alkaa harrastamaan parin kuukauden iisisti ottamisen ja tunnustelun jatkoksi, kokeilin yhtenä päivänä liinassa juoksutusta. Liinassa siksi, ettei ollut mitään aidattua aluetta, jossa voisi irtojuoksuttaa.

Tässä on se pelto jonka yläosassa on tasaisempi alue

Kerta numero 1

 

Raivasin suurella urakalla pellosta niitettyä heinää pois, jotta muodostui alue työskentelyä varten. Olin oikein innoissani kun päästäisi kokeilemaan vähän jotain uutta. Itsehän olen juoksuttanut aikaisemmin vissiin vain joitakin kertoja hevosta liinassa...

Oli tarkoitus vain käydä tutustumaan tuohon osaan peltoa ja kokeilla ympyrällä pysymistä, käyntiä ja rauhallista ravia. Skinnykkä ottikin sitten vähän kierroksia. Sillä nousi etujalka kuin nuorella oriilla ja takapää lensi samoin. Sitten se innostui vauhtiin; heitti pienet pukkilaukan poikaset ja veti ympyrällä täysin kyljelleen koko hevonen. Hetken jo mietin monta jalkaa sillä on, kun nousee ylös, vaikkei liukastuminen sinällään niin pahalta näyttänytkään. Se sai vain oikean etusen vuohisen ulkopuolelle pienen pintahaavan. Haava ei ollut suuri, mutta sopivasti kun pintaverisuoni oli saanut osuman ja putsatessani otin nahanpalan edestä pois, niin verta oikein suihkusi ohuessa kaaressa. Olipa mieltä ylentävää touhua :D, vaikka vaan pikkuhaava onneksi.

Tässä jo pitkälle parantunut kaatumisesta tullut haava

Kerta numero 2.

Ostin back on track- suojat etusiin, jotka suojaisivat myös ulkopuolelta, jos heppa liukastuisi. Takasiin oli hepon mukana tulleet hivutussuojat. Tästä kerrasta on kuvamateriaalia jotka osoittavat "juoksutusten perusteiden huteraa hallintaa":

A) Hevosen huomio on ihmisessä:

No tässä on ihan hyvä ravi-hetki, olen saanut vähän huomiota :)

B) Hevonen pysyy ympyrällä, ei oio sisälle... Tällä kerralla tarkoitti: hevonen pysyy jonkinlaisella uralla ihmisen ympärillä, eikä ryöstäydy irti käsistä, vaikka oikoo välillä:

Heppa oikoo ja minä pelkään että liina menee jalkoihin eli liinakäsi taas ylhäällä

C) Hevonen pysähtyy käskystä...? noh...joo - jos ei aikaa lasketa? :

Tässä kova yritys pysäyttää, olen jo vaihtanut lippupiiskan pään puoleiseen käteen, annan vähän nykäisyä liinalla riimuun, käytän äänimerkkiä (ja samalla pidän liinakättä korkealla, tiedän..)... Hevosen huomio on kuitenkin kirjaimellisesti tilanteen ulkopuolella, koko pää ja korvat ulospäin...

Pysäytyksen yritys jatkuu... hevonen näyttää siltä, että kuuntelee, muttei ehkä ihan tarkkaan tiedä mitä pyydän

Pysähdys saavutettu ja minä pelaan liinan ja piiskan kanssa, hevosen huomio taas jossain täysin muualla ja minä olen juuri kertonut sille, ettei koholla olevasta piiskasta tarvikaan välittää?

D)Hevonen suorittaa siirtymät käynti-ravi-käynti-pysähdys:

Tässä reagoi eteenajamiseen ja vissiin meinaa nousta laukka, sisäkorva antaa vähän huomion tapaistakin :)

Säädyllinen kuva pysähdyksestä, vaikka tässäkään hirnakan huomio ei ole minussa, piiska sentään on alhaalla ;)

Kameralle tallentui myös muita tilannekuvia: Protestia, testausta vai ilottelua? Luulen, että vaste minun ristiriitaisiin apuihin ja outoon paikkaan, osin ehkä jopa mäkäräisiin, jotka söi minuakin laumoittain.

Takapää lentää

Takajalka nousee

Viskoo päätä

No, näistä kaikista epäkohdista huolimatta tämä kerta meni ihan säädyllisesti, löytyi kuitenkin jossain määrin käynti, ravi ja pysähdys, ja pystyssä pysyttiin. Liina on itselle vielä hankala kun sihen ei ole rutiinia ja sitä pitävää kättä joutuu pitämään jatkuvasti ylhäällä, ettei liina sitten yhtäkkiä ole meidän molempien jaloissa.

Kerta numero 3 -kolmas kerta toden sanoo

Paikan omistaja teki meille ihanan yllätyksen, eli pihaan ilmestyikin alta aikayksikön pyöröaitaus! Aivan loistavaa. Ihan eri ääni kellossa. Ei liinalla pelaamista ja varmaan isoin muutos tapahtui kun sain opastusta "englantilais-saksalaisesta ratsastuskoulussa opetetusta liinassa juoksuttamisesta" johonkin muuhun. Eli A) omat kädet laski alas tai ainakin alemmas. Pään puoleinen käsi alhaalla näytti suuntaa, takamuksen puoleinen käsi oli alhaalla eli ei ajanut, jos ei ollut mitään asiaa. 

Sain myös katsoa kun paikan omistaja oli hetken Skinnykän kanssa aidassa, oli hyvä nähdä ulkoapäin, miten Skinny teki ihan kaiken mitä siltä pyydettiin kun pyytäjä osasi pyytää selkokielellä. Sehän olisi suunnilleen tanssinut piruetteja :D. 

Ja meilläkin meni mukavasti. 

Ravia, huomio minussa :)

Yritin B) muistaa olla tuijottamatta silmiin, vaan siirtää katsetta lavan alueelle ja C) tehdä käskyistä terävämpiä, tai lyhyempiä. Korjattavia asioita on toki sata, mutta olin tosi iloinen ja tyytyväinen meidän työskentelyyn. Löytyi ravi-käynti-siirtymiset, suunnan vaihdokset, peruutukset, seuraaminen ja huomion saaminen.

Rintamasuunta minuunpäin, tulee luokse

Pysähdys on semmoinen mitä pitää harjotella. Kun otan koko kehon siihen mukaan ja huokaisen antaessani käskyä sain ehkä parhaat pysähdykset. Myös "odota" -käskyä pitää harjoitella. Eli että Skinny pysähtyisi ympyrällä, eikä kääntyisi heti luokseni keskelle. Odota- käsky onnistuu välillä tosi hyvin ladossa, mutta ei siirtynyt sitten näköjään suoraan uuteen tilanteeseen. 

"odota"-käskyn kokeilua. Sain pysähtymään ja kävelin itse luo :)

Nyt oli kuitenkin hyvä saavutus jo se, että se käänsi "rintamasuunnan" minua kohti. Se nimittäin oli koko tämän homman idea -saada sen huomio. Pyörössä sen toinen korva on mielestäni melkein kokoajan minua kohti ja koen, että on yhteys, joka taas liinassa juoksuttaessa katosi vähän väliä.

Hieno poika, tulee kontaktiin ympyrän kehältä keskelle

Tätä kirjoittaessani on käyty 3 kertaa pyörössä. Ja niiden jälkeen ratsastuslenkki riimulla. Nyt viikon aikana onkin tuntunut tulevan taas joku askel eteenpäin henkisellä tasolla :). On ollut luottavainen olo.

Tuosta ratsastuslenkistä saatan kirjoittaa toisella kertaa tarkemmin. Mutta pähkinänkuoressa siinä oli kyse siitä, että vaikka olosuhteet oli aika jännittävät, niin luottavainen olo säilyi. Talutin alkupuolikkaan lenkistä, menin kannon päältä kesken selkään ja mentiin pieniä ravipätkiä. Olosuhteista teki jännittävät paitsi se, että nousin selkään -heppa tuntee ehkä vielä jäävänsä vähän yksin, kun nousen selkään. Lisäksi alkoi tulla pimeä ja metsästäjät ampui metikössä välillä melkeen sarjatulta. Silti ratsastin koko lenkin tallille asti luottavaisin mielin, kun oli semmoinen olo, ettei se siitä mihinkään lähde. (Välillähän minulla on takaraivossa ollut ajatus, että mitä jos se joku kerta vaikka ryöstää ja poistuu paikalta, kun meillä ei ole kuolaimia käytössä. Kuolaimet ovatkin sitten ihan aihe erikseen :D.)

Metsässä auringonlaskun aikaan

Vuolussa kavioista lähti sittenkin vähän liikaa, kun Skinny alkoi arastella hiekkatietä :(. Säteen pintaan jäi varmaan liian vähän tavaraa, kun se oli pääasiallinen paikka, josta kengittäjä vuoli. Arkomisesta johtuen risteiltiin lähimmässä kuusimetsässä. Siellä pohja on hyvä ja pehmeä, eikä se "arastuta". Kuitenkin risut, kannot ja etenkin mahdolliset sammaloituneet risukot vaatii kyllä varovaista ja malttavaa menoa.

Tuon alueen metsäautotiet ei ole onneksi niin vanhoja, kuin toisen metsän, jossa käytiin viikko sitten. Siellä toisessa kuusimetsässä oli pelottavan paljon lahonnutta puuainesta, jonka peitti sammal. Siitä johtuen hyvältä näyttävä pohja olikin yllättävän upottavaa. Mentiin siellä silloin pieni pätkä ekaa (ja viimeistä) kertaa taluttaen, ja katsottiin eteneminen askel askeleelta, jotta ehti aina huolellisesti nostaa jalan mahdollisesta "kuopasta". Siellä tuli oikeasti välillä mieleen, että onko tämä A) hyvä paikka harjottaa koordinaatiota, vai B) paikka, jossa saa huonolla tuurilla jalat hajalle.

Skinnykkä saa porkkananpalan kun on rauhallinen risukossa :)

Skinny on kyllä aika viisas ja malttava noissa hankalissakin paikoissa, kun sitä estää/rohkaisee olemaan hätäilemättä.

Oltiin pitkästä aikaa liikkeellä ilman ötökkälointa :). Tuossa lähimmässä kuusimetsässä ei ole hirvikärpäsiä, mutta heti tien toisella puolella olevassa metsässä niitä taas on. Sielläpä ne on, missä on hirviäkin ollut.

Metsästä pois ja pihatielle

Ratsastus auringonlaskuun

PS. Olen niin tyytyväinen meidän kuvatilanteeseen, että tähänkin piti vielä valita julkaisun jälkeen yksi uusi kuva lisää. Toivon vain, ettei kuvien lisäys (tai kirjoitusvirheiden korjaus, jota myös yritän harrastaa) näytä kirjoitusta joka kerta uutena bloggerissa. Mitenhän mahtaa olla?

Post-it ja Liebster- tunnustukset

Lämmin kiitos Jessille, jolta sain Post-it-tunnustuksen <3, ja jonka blogi on myös yksi suosikeistani. Olin todella iloinen saadessani tämän, se oli oikea päivän piristys. Samalla haaste on blogini ensimmäinen.

 

Haluaisin antaa tämän huomionosoituksen seuraaville blogeille:

Ukon uudet kuviot

Able Major ja Oona

Flying without wings

Kuolaimessa

Ulutusta -eli arabiarkea ja matkaratsastushaaveita

Muutama muukin suosikki olikin tämän jo saanut, kun post-it on ollut ahkerasti kierrossa -onneksi monien iloksi.

Post-it- Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post It-lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se on kerrottu vain Post it-lapulla, ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Kävi hauska sattuma ja minua ilahdutti myös toinen bloggaaja, eli Minna, jolta sain Liebster- blogi-merkinnän heti pian post-it-tunnustuksen jälkeen :). Näin saankin linkittää  yhteensä 10 suosikkiblogia -jes, mahdollisimman moni suosikki pääsee "listatuksi", vaikka moni jää ulkopuolelle mukaanlukien ne blogit, joilta haasteen sain.

Lämmin kiitos tästä. Liebster- blogitunnustuksen haluan antaa puolestani eteenpäin seuraaville blogeille:

Tarinoita vihreästä talosta

Raudattomasti

Meillä täällä maalla

Täysveristä elämää

Se on ihan fifty sixty miten käy 

 

Liebster tarkoittaa rakkainta tai rakastettua, mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on antaa huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.

Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla on siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Me Skinnykän kanssa kiitämme, kumarramme, ja iloitsemme tunnustuksista!

Kumarruksen alkeita kuluneelta kesältä

"Kamuseni"

Hieno poika ja varsin tyytyväinen ilme kun rapsututtaa

Ja ei kun Syömään!

Skinny ajattelee: "Nam, ruokaa, siinä se meikäläisen kuppi on"

Ruokinta on tietysti yksi päivän kohokohdista. Tässä yllä olevassa kuvassa Skinny menee hyvin iloisena ja määrätietoisena kupilleen... Mutta mitä tapahtuu taustalla? Salli ei huomannut, että jätin sen kupin jo maahan (se jota Skinny lähestyy), enkä minä huomannut, että se tulee kintereilläni yhä eikä jäänytkään kupilleen kuten tavallisesti. Se luuli, että kädessäni oleva kuppi on sen ja Skinny taas luulee, että maassa vapaana olevan kupin täytyy olla sen.

Salli on kimpussani kuin iilimato, ja haluaa kädessäni olevan kupin, eikä se tajua tietenkään tilannetta lainkaan. Menen siis ottamaan koko tilanteen uusiksi ja otan molemmat kupit pois. Salli seuraa perässä (ks yllä olevassa kuvassa oikealla takanani)....
.. ja siitäkös Skinny-pomo saa aiheen tehdä selväksi kuka määrää ja kuka käskee. Ensin luimistus Sallille (ks. kuva yllä) ja sitten lähtee niin komeasti hammasta ja luimukorvaa että Salliressu saa äkkilähdön (ks. kuva alla)..

Ehkä rajun näköistä ajojahtia, mutta todellisuudessahan niillä ei ole edes tarvetta ottaa fyysistä kontaktia. Näin ne vaan kertovat toisilleen, missä mennään. (Vaikka ei Skinnyn tarvisi ihan noin voimallisesti varsaa pomottaa!??)

Vielä pientä varmistelua, kuka liikuttaa ketä. Salli-varsa menee kuuliaisesti minne käsketään

Loppu hyvin kaikki hyvin. Kuin raviradalla lähtövolttia äsken ottaneet hevoset ymmärtävät, että ruokaa saa rauhallisemmalla asenteella (tänäänkin!), niin tässä nyt siis oikealla edessä Salli syömässä ja minä antamassa Skinnylle sen ilta-aterian. Syötyään ne nuolevat kuppinsa ja sävyisästi vaihtavat vielä kuppeja, josko kaverilta olisi jäänyt kupista jotakin huomaamatta :D.

Salli-söpöläinen syömässä, mums mums

 Minusta on ollut kiva, kun tällä kesätallilla myös minä saan antaa ruokia silloin kun olen paikalla -täysihoitotallissa kun se ei välttämättä ole mahdollista. Nyt Skinny on ehkä miettinyt, että "jaa tuokin on semmoinen ruokkija-ihminen, ehkä se on jotenkin keskeinen tässä elämässä?" Olen kyllä kuullut Sallin omistajalta että joskus Skinnyä ei edes kiinnosta hirveästi tulla kupilleen jos on juuri toisessa päässä lääniä menossa tuoreen syöminen... Eli hevosen elämän keskipiste- syöminen, näyttää olevan hyvin hanskassa täällä. Näin se on... Hyvä ruoka, parempi mieli.