lauantai 25. elokuuta 2012

Meidän perhe



Me kaikki kolme :D
Kun kesä tuntuu kääntyvän hurjaa vauhtia syksyyn, tässä on vielä kesäisiä kuvia koko meidän tuoreesta kolmihenkisestä perheestä. Ollaan käyty yhdessä tallilla lenkkeilemässä kolmestaan ja tulevaisuudessa on tarkoitus kokeilla yhdistää maastopyöräily ja maastoratsastus. Saa nähdä milloin tuohon päästään ja millaista se on :).


Kaikki yhdessä

Minun miehet <3
Matti ja Skinny

Yleensä kaikki hiemankin paremmat kuvat ottaa Matti, kiitos kärsivälliselle kanssakulkijalle ja valokuvien ottajalle <3. Kuitenkin nämä kuvat on poikkeuksellisesti ottanut Tomi Louhelainen -kiitos.


torstai 23. elokuuta 2012

Ladon suojissa ötököitä karussa

Mukava harjaushetki (c) Tomi Louhelainen
Luulin tosiaan aiemmin, että latoon tunkee jokaisella kerralla mukaan mäkäräisiä, kuten kävi kavionhuoltopäivänä. Kun sitten shiatsuhoitokerralla niitä ei tullutkaan, sain neronleimauksen hoitaa hepan jatkossa siellä. Voi miten ihana autuas rauha! Skinny oli rento ja nuuhki minua kun harjasin sen etusia. Jopa puhalleltiin pariin otteeseen turpa ja kasvot vastakkain kuten ennen vanhaan. Ei enää levotonta liikehtimistä ja jatkuvaa ötököiden hätistämistä -ihanaa :).

Ladossa on myös kätevä paikka opettaa "temppuja" tai testata opittuja asioita. Nyt onnistuu muunmuassa käskyt "odota", "tule", "takasin" ja "pää alas". Onnistuminen riippuu vähän siitä, kuinka hyvin se keskittyy- parhaimmillaan siis jopa tosi napakasti :). Lenkillä olen opettanut sen myös kävelemään niin, ettei kävele metrin tai parin päässä edellä, vaan minä menen ensin, eikä pollen nenä saa mennä omasta käsivarresta ohi. Ja kun nostan käden sivulle suoraksi, tarkoittaa se seis/hidasta. Tähän on liittynyt meillä myös pieni neuvottelu siitä, kuka ylipäätään menee ensimmäisenä ja minusta tuntui, ettei "tumma ja tulinen oripoika" ollut ihan heti sitä mieltä, että se olisin minä.

Lenkkeilty on kuten tavallisesti. Suurin osa taluttaen, osin ilman satulaa ja suitsia ratsastaen. Meidän lenkin varrella on hyvä vattupaikka -minulle vadelmia ja Skinnylle terveellistä vadelmapensasta... :D.

Vattupuskassa


Olen ollut vähän siinä toivossa, että viimeisiä päiviä viedään ötököiden suhteen ja kohta saa niistä lopullisesti rauhan. Lenkillähän ne ei juurikaan häiritse, kun pysyy liikkeessä..


Tai niin luulin kunnes sitten tuli se kamala päivä: Hirvikärpäsiä! Kokonainen parvi! Ja ennenkaikkea minun lempilenkilläni! Niitä oli jokapaikassa. Kun yritti huitoa pois, ne palasivat takaisin kuin magneetti. Meidän molempien reaktio oli "IIK, äkkiä pois". Hyppäsin selkään ja mentiin paluumatka reipasta passikäyntiä. Skinny olisi halunnut ravata, mutta en olisi pystynyt istumaan niin pitkään sen ravissa, ja passia se pääsi reippaammin kuin tavan käyntiä :D. Se siitä, ettei lenkillä ötökät häiritse. Todella toivon, ettei niitä ole jokaisella tienpätkällä noin paljon.

Varsinainen tyylikuva, riimunnarun pää roikkuu ja muutenkin näyttää siltä että ollaan maalla :D
Ollaan me varsinainen puskaratsukko kun niin helposti molemmat häiriintyy ötököistä. Kohta varmaan lenkkeillään ötökkäloimi päällä? Kun päästiin latoon oli Skinnyssä jäljellä vielä yksi hirvikärpänen. Sen häntä pyöri kuin propeli ja se taittoi itsensä kaksinkerroin ja työnti takamuksensa miltei syliini: "ota äkkiä se pois!" Ja siellähän se iljetys mönki hännänjuuressa. Siitä kärpäsestä tuli muusia -hahaa, ainakin ladon suojissa tuli voitto 1-0.

tiistai 21. elokuuta 2012

Shiatsuhierontaa


 Siellä hän pistelee menemään tyylikkäästi korvahuppu kaulalla :D.

Ja hyp-py!

Koikkaloikka

Näistä vauhdikkaista kuvista on tarkoitus edetä juuri päinvastaiseen, eli rauhallisuuteen ja rentouteen. Skinny sai nimittäin shiatsuhierontaa -ai että mitä luksusta, myös hevosen mielestä :D. 

Oltiin ladossa ja ensin Skinny olisi kovasti halunnut tutkia latoa, mutta mitä edemmäs hoito eteni, sitä rauhallisemmaksi ja rennommaksi se kävi. Se käyttäytyi hoidon aikana ihanan intuitiivisesti, laski lonkkaa, venytti kaulaa/kylkeä tai ojensi päätään sen mukaan, mistä hieroja hoiti. Välillä sen ylähuuli lähti kerrassaan lentoon ja sekä hieroja, että minä saimme hoitoa vastalahjaksi. Se väpätytti ylähuulellaan pitkin kasvojani ja käsivarttani ja oli todella hellyyttävä. Se alkoi myös haukotella yhä enemmän ja enemmän ja hoidon loppua kohden sen silmät olivat melkeen puolitangossa. 



Olisinpa saanut kuvia niistä makeista haukotuksista ja väpättävästä ylähuulesta... Mutta joskus sitä on vain oltava hetkessä ottamatta kuvia. Hierojalta sain hyviä vinkkejä, mihin voin nyt hoidossa kiinnittää huomiota. Koska latoon ei tälläkertaa tullutkaan ötököitä, menemme sinne jatkossakin niitä pakoon.


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Ponin kesäpesu



Onneksi pesun aikana ylettyy vähän syömään

Kun tuli oikein lämmin ja ihana kesäpäivä, päätin, että nyt on vielä hyvä tilaisuus pestä Skinny-ponny. Tuumasta toimeen..

Jahas, ja kuinka monta litraa vettä tarvitaan yhden hevosen pesuun, jos käytettävissä ei ole juoksevaa vettä? En tiedä, siksi varasin vettä noin 250 litraa :D. Sitä meni vain noin 100 litraa. Raadoin hevoseni hyvinvoinnin eteen ja se ei tällä kertaa ollut tippaakaan kiitollinen. Lähinnä ötököiden takia näytti pitkää nenää ja odotti vain, että toimenpide olisi ohi. Myös valuva vesi kutitti herkkää hipiää. Päänsä se kuivasi lopuksi hyvin perusteellisesti esillä pitämääni pyyhkeeseen. Kyllä siitä tuli taas hieno ja kiiltävä :D.

Kuinka paljon vettä tarvitaan hevosen pesuun? Tässä sitä vettä on 2 saavia plus kymmeniä litroja ämpäreissä

Painesuihkupullo ja shampooämpäri
Taluttelin pesun jälkeen hirnakkaa ja annoin syödä pihalta ruohoa. Lämmin ilma kuivasi nopeasti ja teki harjasta ihanan paksun. Lopuksi pistin ötökkäloimen niskaan ja venyttelin. Seuraavaksi meinasin viedä heppasen suoraan harjauspuomilta laitumelle. Siitä seurasi nelivetostop ja Skinny kysyi ”unohtuikos jotain?” Eli tästä maailman parhaaan ruohon syönnistä on tullut nyt tapa, joka kuuluu sitten jokapäiväisiin oikeuksiin (huom! vapaana siis ja viimeiseksi ennen laitumelle menoa;) )

Laskin Skinnykän pihalle ja menin laittamaan tavaroita aittaan. Pian Skinny tuli katsomaan, että mihin hävisin ja mitä teen, se oikein kurkotteli aitan sisään <3.

"Moi, mitä teet?"

Poitsu aitan ovella

Kuva aitan ovelta. Sinne se lähti taas syömään.

Saatiin myös hieno kiinnitysrengas harjauspuomiin, johon saa nyt aiemmin hankkimani paniikkilukollisen kiinnitysnarun.


Turvakiinnitys

Rengas naruineen

lauantai 18. elokuuta 2012

Kuinka korvahupulle kävikään?


Ravistelua


Skinnyllä kutittaa ihan hirvittävästi korvia. Mäkäräiset mönkii sinne ja se raukka ravistelee ja hankaa korviaan tai pyytää rapsuttamaan.

Korvan rapsutusta "raavi raavi raavi"

Korvanjuuressa on ruvet, ei pahat, mutta sitäkin enemmän siitä tuntuu kutittavan. Olen laittanut korvanjuureen samaa ainetta kuin häntään ja harjaan, mutta ei auta -kutiaisikohan niin paljon sisäpuolelta?
Korvan juuressa näkyy rupia kutinan merkkinä

Ajattelin, että jos korvahupun kanssa ötökät ei pääsisi pistämään niin kutina helpottaisi tai häviäisi, kun vanhat pistot paranisivat. Siispä, polle huppu päässä laitumelle…


… Ja seuraavana päivänä se tulee vastaan A) huppu kaulassa...



B) huppu jossain pellolla...

Loimi päällä, mutta missä huppu..

Ihastuttavaa :D, ainakin yritin!


Koska vanhasta ötökkäloimesta lähti lopullisesti irti sekä molemmat jalkalenkit, että häntäkappale ja siitä puuttui jo alunperin mahakappale, ostin uuden, ja tuolla kertaa myös vähän erilaisen päähupun. Siinä silmät jää paljaaksi ja hupun kaulaosa tulee loimen kaulaosan alle, joten niskaan ei pääse ötökät.

Uusi ötökkäloimi ja uusi päähuppu



Nallekarhu :D
Tämä uusi huppu löytyi myös seuraavana päivänä pellosta. Hänellä on siis selvä mielipide näistä hupuista. Joko se tottuu huppuihin tai minä uskon lopullisesti, ettei se vain halua pitää niitä päässään.

perjantai 17. elokuuta 2012

Kavioiden huoltokerta


Topakka tättärää

Meillä kävi joku aika sitten kengättömien hevosten ekspertti katsomassa kavioita. Jos Skinny oli edellisenä päivänä kiireinen, niin tuona päivänä se oli kerta kaikkiaan hysteerinen... Olimme ötököitä paossa sisätilassa (ks. kuva yllä), mutta sinnekin tunki hirveä parvi polttiaisia. Skinnyllä meinasi hermo ja huumori loppua ihan kokonaan. Se joko seisoi ja tuijotti kaukaisuuteen kuin olisi nähnyt vähintään kummituksen, tai sitten kiemurteli ötököiden takia. Kun päästin sen laitumelle ja olisin myöhemmin ottanut vielä sen verran kiinni, että sama ammattilainen olisi sovittanut ostamaani satulaa, käveli se käsivarren mitan päässä karkuun. ”En muuten varmaan enää tule sinne ötököiden ruuaksi”.

Kavioista löytyi kuin löytyikin sieni –olin jo Ruotsin puolella haistellut kavioita ja luullut hajua sädemädäksi. Hajun lisäksi valkoviiva oli mennyt ihan väkkärälle (=valkoviivatauti) ja sieni on kengän naulojen reijistä löytänyt hyvän pesäpaikan. Säteissä oli siis myös sientä, onneksi ei koko päkiä ole vielä halennut. Hyvä kuitenkin, että nyt pääsen sitä hoitamaan. Eli perusrutiineihin tulee lisäykseksi päivittäinen kavioiden pesu ja kuivaus ja suihkutus sienimyrkyllä (=Good hoof desinfiointiaineella).


Pesu

Pesua




Kura lentää


Puhtaan kavion kuivaus

Myrkky (=desinfiointiaine Good Hoof) hoitaa

Kavioista tulee kuulemma oikein hyvät kunhan uusi vahvempi kavio kasvaa. Kantakulmat olivat pysyneet hienosti siellä missä kuuluukin. Vuoltavaa ei oikeastaan ollut, vain etusten varvasosia lyhennettiin ja valkoviivaa ja sädettä avattiin sen verran, että sienen kasvupaikat saavat tuuletusta ja sienimyrkkyä saa ”perille asti”.

Meille sovitettiin samalla bootsit + säärystimet sen varalta, että kavio kuluisi liikaa, tai jos eteen sattuu hankalia kelejä talvella.




lauantai 11. elokuuta 2012

Ihana höpsö heppaseni jolla oli kiire


Nenua kutittaa eikä mamma raavi vaan ottaa kuvia! Voi harmi :)

Tänä päivänä Skinny oli selvästi erityisen ilahtunut kun tulin tallille. Se tuli vastaan laitumelta heti pian sen jälkeen kun ajoin pihaan. Liekö miettinyt, missä olen ollut, kun jouduin pitämään 2 välipäivää. Oli aika sateinen ilma, mutta se taukosi sopivasti kun saavuin. Pollekin oli kuiva kun oli ollut sadetta pitämässä pihatossa. Meillä oli mukava harjaushetki. 

Tuleeko se sieltä aitasta jo?

Juuri kun oltiin lähdössä lenkille, alkoi sataa, ja Skinny sanoi, ettei tykkää kyllä yhtään seisoa harjauspuomilla sateessa ja että hän ei hetkeäkään tässä sateessa kyllä rupea odottamaan. Olin ajatellut nousta suoraan pihasta selkään ja ratsastaa jo koko kävelylenkin. Kuitenkin tuosta Skinnyn sähläämisestä johtuen vähän epäröin ja laitoinkin suitset, kun ajattelin, jos se olisikin jotenkin erilainen tänään. 

Täytyy muuten tähän väliin mainostaa, että löysin kertakaikkiaan loistavan yhdistelmän –ratsusuitset ravisuitsien poskiremmeillä, joihin laitoin alaturpiksen turparemmiksi. Turparemmi on niin löysällä, että suitset voi helposti pujottaa päähän ja ottaa pois tarvitsematta avata turparemmiä ja löyhä turparemmi hoitaa tehtävänsä suitsien paikallaan pitämisessä. Voin suositella :D, tykkään kovasti.

Loistava yhdistelmä ravi- ja ratsusuitsia ;)! (patentti haussa! ;) )

No, takaisin asiaan. Skinny olikin lenkillä varsin kiireinen. Jäin vähän ihmettelemään tuota kiireisyyttä. Se puhisi ja korisi kuin olisi tipahtanut kyseiseen paikkaan ensimmäistä kertaa. Ehkä siitä olikin jostain syystä jännittävää lähteä pihasta minä selässä? Aina ennen on lähdetty taluttaen. 
Kiireisenäkin se oli aika tyytyväinen, mutta silti aikalailla ylivalpas ja olisi selvästi halunnut mennä reippaammin. Kokeilin ihan pienen pätkän hiljaista ravia, se sujui ihan hyvin. Satulaahan ei siis ollut ja Skinnyn ravi ei ole mikään maailman helpoin istua, plus, että minä en ole montaakaan kertaa loppupelissä ratsastanut satulatta. Muutama raviaskel oli kyllä hauska kokeilla.

Huh, mikä lentoliikenne. *puistatus*

Tänään oli hirveästi mäkäräisiä, tai polttiaisia. Huh, niistä huolimatta selvisimme venytyksistä harjauspuomilla. Pistin hupun päähän, ötökkäloimi oli vielä kuivumassa kun oli litimärkä. Lopuksi annoin sen syödä sitä maailman parasta ruohoa tilan pihalla. 

Skinny syö ruohoa tilan pihalla

Asiasta vielä kolmanteen. Olen aika toiveikas hännän suhteen, uusi aine tosiaan tuntuu rauhoittavan kutinaa. Olen havaitsevinani haituvia uudelleen kasvavista jouhista.

Toiveikas häntäparka
Tämmöistä mömmöä pistän häntään päivittäin

Kun vein Skinnyn laitumelle ja kun se käyskenteli omille teilleen, kuului kimeä hirnunta ja Salli laukkasi toisesta osasta laidunta niin että tanner tömisi. Se sai ystävänsä takaisin. Hih, on niillä ihanaa kun saavat olla yhdessä, vaikka Skinny jonkin verran pomottaa Sallia. Silloinkin kun käveltiin lenkkiä, joka kiertää laitumen aidan toisella puolen, niin Salli seurasi laitumen sisäpuolella monena kertana, välillä laukkaillen töminällä perään. 

Salli on kaikkien kaveri

torstai 9. elokuuta 2012

Löysimme uuden reitin


Skinny tulee laitumelta tervehtimään


Lenkki, jolla aloitimme kävelyretket, on lyhyimmillään tosi lyhyt. Se kiertää laitumen ja epämääräisillä lisämutkilla siitä on saanut about puolen tunnin lenkin. Lisämutkat tarkoittavat, että käydään siellä täällä kääntymässä koska mistään ei pääse varsinaisesti mihinkään, vastaan on sattunut vain umpikujia. Siksi lähdettiinkin eräänä päivänä ekaa kertaa toiseen suuntaan hiekkatietä. Skinny oli silminnähden mielissään, kun pääsi uteliaana katsastamaan uusia paikkoja. Löydettiinkin paitsi miltei polkua muistuttava painauma umpimetsässä jossa käytiin rämpimässä, niin myös mukava pätkä metsätietä, jolla oli suurimmaksi osaksi tosi hyvää metsäpolkupohjaa. Siinä oli kiva kävellä. Tie ohitti pienen nuotiopaikan ja siinä tie teki mutkan, jossa nuotiolaiset saavat siis auton käännettyä…

..Seuraavana päivänä oli sateen jäljiltä tuossa mutkassa iso vesilätäkkö. Skinny kiinnostui siitä hirmuisesti –luulikohan se, että se voisi olla jokin lampi tai ranta, jossa voisi uida? Se meni heti katsomaan, vaikka siis meidän oli tarkoitus jatkaa sen ohi kuivaa tietä. Se pisti kavionsa veteen ja maistoi vettä, sitten se asteli suoraan veteen. Minulla ei kengät eikä pituus narussa riittäneet niin pitkälle, että olisi päässyt niin pitkälle kun halusi. 

Jes! Tää näyttää kivalta
 
Sitten sain ajatuksen, että hyppäisin selkään, niin Skinny pääsisi veteen touhuamaan. Tuumasta toimeen ja niin siitä tuli meidän ensimmäinen ratsastuspätkä, paitsi kengättä, myös ilman suitsia ja satulaa. Ratsastin vielä takaisinpäin sen hyväpohjaisen pätkän. Tuossa ratsastaessani ajattelin että on se kyllä mahdottoman kiltti hevonen. Maailmanmatkaaja, uteliaana, iloisena ja tyytyväisenä menossa uusiin paikkoihin ja reiteille, eikä mitään ihme kyttäyksiä. Hieno poika <3



*Halipusikurtturutistus*
 Keksihän se Skinny vielä hauskuutusta juuri ennen tallille paluuta. Se keksi, että haluaa syödä ojan reunalta. No, tältä se sitten näytti, kun kurkotti yli ojan XD.

Täältä löytyy hyvää vihreää

Huomaa miten toinen etujalka roikkuu vaan tyhjän päällä XD

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Jälleen Skyfighter




Sain Hippokselta Skinnyn hevospassin takaisin. Rekisteröinti on nyt tehty Suomeen ja hippoksenkin sivuilla on tiedot ajan tasalla :D. Myös Svensk Travsport tunnustaa Skinnyn palaneen Suomeen. Mikä hauskinta, on Skinnyn virallinen nimi jälleen Skyfighter <3! Ei Skyfighter S.F. –nuo kirjaimethan lisättiin sen nimen perään vuonna 2000, kun se vietiin Ruotsiin.


Koska olen nähnyt ja kuullut, miten toiset hevoset tykkäävät pelata jalkapalloa tai retuuttaa lelupalloa, ajattelin kokeilla josko Skinnykin tykkäisi leikkiä. Tulihan kokeiltua, eikä hevosta olisi juuri vähempää voinut kiinnostaa. Se vain katsoi kun pallo vieri alamäkeen sen vierestä ja jatkoi syömistään :D. Sinne jäivät pallot oman onnensa nojaan laitumelle.

"Jaa, kas, pallo, täytyy varmaan nostaa pää pois tieltä?"

"Hmm, kas, siinä se menee.."
"Pallo tuli ja meni, jatkan siis syömistä"