torstai 17. tammikuuta 2013

Tikkaus ja haavanhoitoa

Skinnykkä tappeli kaverinsa kanssa tarhassa ja sai haavan takalistoonsa. Harmi että pojille tuli tämmöinen välirikko kun vaikuttivat aiemmin tulevan niin hyvin toimeen. Ei niitä varmaan enää uskalla pistää samaan tarhaan, sen verran rajua oli meno ollut. Ja nimenomaan se mikä oli nähty, oli rajua Skinnyn osalta -ei kaverin. Skinny oli potkia mäiskinyt kamua oikeen urakalla. Oisko ollut tammoja kiimassa vai mitä ihmettä on mielessä liikkunut. Nyt Skinny ulkoilee yksin kunnes on haava parantunut. Kamulle ei onneksi tullut mitään kun Skinnyllä ei ole kenkiä saati hokkeja ja loimi varmasti suojasi myös.

Kankkuun  sattunut potkuhaava

Pieni pintahaavakin oli lähempänä kinnertä
Kun menin illalla tallille, haava ei vaikuttanut syvältä, ja oli vain 4-5cm pitkä. Kun suihkuttelin haavaa lampun valossa ja Skinny liikutteli jalkaansa, näin hokin syvyisen reijän haavan yläosassa ja lihaskerrosten liikkuvan kun vesisuihku vei karvat pois edestä. Koska haava vähän pullottikin, kutsuin eläinlääkärin tikkaamaan haavan.

Pesty haava

Ne, joilla on kokemusta tietävät, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, että niin pienen haavan tikkaaminen olisi niin iso operaatio. Ensin rauhotuspiikit ja kipupiikit ja karvojen ajelu. Sitten itse operaatio; häntä kiinni kun huiski sillä kokoajan eläinlääkäriä naamalle, ja minä pidin toista takajalkaa sylissäni niin lujasti kuin pystyin. 

Häntä sidottuna ettei se olisi kokoajan haavassa ja eläinlääkärin naamalla

Eläinlääkäri ompeli ja lääkityksestä huolimatta se sattui välillä, Skinny yritti potkia aika voimallisesti. Sain kuitenkin pidettyä jalan, joten ei kai se koko voimallaan hutkinut. Ressukka.


Pikku rassukka, nyt on ompelu ohi
Ommeltu haava näytti tältä:

Ommeltu haava

Haavanhoito jatkui jokapäiväisellä huuhtelulla ja suihkutin sitä desiniontisuihkeella.

Haava seuraavana päivänä ennen pesua
Haava seuraavana päivänä pestynä

Ja sitten se piikitys. Eli joka päivä penisilliini 30ml kaulalihakseen. En ole koskaan ennen piikittänyt ja olen kovasti piikkikammoinen. 

SE NEULA *hrrrrrrr* *puistatus*
Olen ylpeä, piikitin kaikki piikit itse (ensimmäisen 7:stä piikistä pisti eläinlääkäri). Ja voin sanoa että minun piikki/pistämis/neula/veri-kammo ei parane siedätyshoidolla! Jokaisella kerralla piti kerätä rohkeutta ja joka kerta teki pahaa. Yhdellä kertaa rupesi pyörryttämään niin että silmissä jo sumeni ja korvissa humisi. Voi siis sanoa että säikähdyksellä selvittiin (ei pysyviä vammoja, suht pikkuinen haava, paranee nopeasti jne), mutta ei sentään ilman vaivaa.

Sinne menee, viimenen annos
Skinny antoi tosi kiltisti pistää etenkin ekat piikit, no problemo. Mutta sitten kun piikittely vaan jatkui siltä alkoi huumori loppua ja se tiesi mitä tuleman piti. Ensin tuli luimiminen: sain murhaavia katseita karsinasta, mikä ei tosiaankaan ole sen tapaista. Sen kaulalihakset kipeytyi vaikka vaihtelin puolta, sen huomasi siitä kun ei porkkanavenytyksistä tullutkaan enää yhtään mitään, lopetin ne siihen. 


Kuuria on vielä jäljellä..
Sitten tokavikalla kerralla Skinny alkoi hösäämään ennen pistämistä, heilui sen verran kun helposti pääsi heilumaan tiukasti sidottuna. Ja sitten kun pistin niin oikeen hypähti; "AUUTS, PRKL!". Olipa sitten kiva pistää poloista kun se käyttäytyi näin. Ja karsinassa se meni parina vikana päivänä jo ihan karkuun, se oli kokoajan varuillaan.  Kun menin harjaamaan, se saattoi lähteä pyörimään karkuun, mitä se ei ikinä muuten tee. Kun tulin häntärasvan kanssa, se käänsi takapuolensa varsin vikkelästi eteeni kun luuli että tulen piikin kanssa, ja takajalka rupesi myös nousemaan varottavasti. Oli kovin epäuskoinen, että minä muka vain rasvaisin hännäntyveä, kuitenkin se piikki jossain piilossa..

Viimeinen piikki. Huomaa pieni yksityiskohta eli minä pistän ja hevosen kavio on varpaitten päällä -tasapeli! Siirräppä nyt sitten hevosta mihinkään kun piikki ei saa heilua ja molemmat kädet varattuina (ja se kyllä tiesi sen)

Onneksi viimeinen piikitys meni hyvin niin jäi onnistunut kokemus itsellekin. Odotin niin kauan että heiluminen loppui ja kun minä pistin, Skinny tallasi erittäin määrätietoisesti jalkansa kenkäni päälle. Tässä on sitä sen suoruutta, se kyllä kertoo mielipiteensä asioista! Tallasi onneksi vaan kengän kärjen eikä varpaiden päälle, kiitokseni siitä hänelle.


Siinä ne on, tyhjät penisilliinipurkit ja kasa käytettyjä neuloja
Jee, tyhjä on!

Kävelykuuri tuli samalla, liikunnan rajoitus 10 päivää ja iisisti kunnes haava on parantunut. Ensin annettiin ohjeeksi pitää hevonen karsinassa 7 päivää, että tikit pysyisi, ja se pidettiinkin sisällä ensimmäinen päivä. Kuitenkin todettiin, että se hermoilisi tarhassaan vähemmän kuin lukittuna karsinaansa ja seisoisi todennäköisesti tarhassa paikallaan syömässä ja tikitkin paikallaan. Iltaisin ulkoilin sen kanssa 1-2tuntia, vain tallin pihalla ja kentällä, ettei joutuisi nostelemaan jalkojaan hangessa. Kävelyn lisäksi otettiin perusjuttuja; pysähdyksiä, peruutuksia yms. ja pyysin siltä erilaisia tehtäviä. Jonain päivänä pelattiin jalkapalloa ja Skinny keksi itse ruveta potkimaan palloa sen sijaan että tönisi sitä turvallaan. Tämä tapahtui niin, että se alkoi kuopia ja osuikin sitten etusella palloon. Täytyy nyt katsoa rupeaako se tarjoamaan tuota kuopimista joka väliin jossa ei tiedä mitä siltä pyydän (tai kerjää!), että pitääkö moinen liike unohtaa tykkänään vai pysyykö se yhdistettynä vain pallon läsnäoloon. 

Viikon ajan parantunut haava, siistinä on pysynyt :)

33 kommenttia:

  1. Voi rassukkaa, onneksi ei pahemmin käynyt!

    VastaaPoista
  2. Voi reppanaa! :/ Paranemisia sinne, onneks ei käyny pahemmin.

    VastaaPoista
  3. Hui että minkä näkönen, paranemisia täältäkin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista sinullekin :). "Hui minkä näkönen" -haava vai neula XD? heh, tiedän että tarkoitat haavaa, mutta minua puistatutti huomattavasti enemmän tuo neula ;). Haava on onneksi pysynyt kokoajan tosi siistinä. Toivotaan että jatkaa yhtä hyvin paranemistaan.

      Poista
  4. Voi Skinny! Ikävän näkönen haava :/ Ja tiedän todellakin miltä tuo piikittäminen tuntuu, olen myös neulakammoinen. Viimeksi sain kamalan paniikkikohtauksen kun neula raapaisi lassen suonta ja sitä verta tuli ja hyi olkoon. Onneksi en ainetta ehtinyt pistämään. Tuon tapahtuman jälkeen kyllä piikkikammo sai lisää tuulta purjeisiinsa :/ Nytkin alkaa puistattamaan kun vain näkee piikin kuvan :s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, hyvä että on kohtalotovereita. Hyi kamala, olisin kanssa varmaan ihan paniikissa jos olis osunu suoneen! Onneks ei kertaakaan tullut verta. Mulle riittää ajatuskin neulasta tai kuva niin puistattaa kanssa :D.

      Poista
    2. Onneksi mieheni oli tallilla mukana niin sai minut herätettyä siitä paniikkikohtauksesta. Jos olisin ollut yksin niin en tiedä mitä olisin tehnyt....

      Hei muuten, mä keksin miten pystyy täällä bloggerissa seuraamaan laittamiaan kommentteja, kun säkin sitä joskus taisit miettiä? Tossa kommenttiboksin alapuolella on linkki tilaa sähköpostitse, niin jatkokommentit tulee sitten sähköpostiin ja näin pystyy muistamaan mihin on kommentoinut ;)

      Poista
    3. Hei loistavaa, mietin todellakin sitä. Mutta eikös sitten tule kaikki kommentit, vai vaan ne vastaukset omiin kommentteihin? Kun mietin että jos erehtyy johonkin vaikka Kaktun ja Futuran blogiin klikkaamaan tuon että kaikki kommentit tulee sähköpostiin niin sitten on sähköposti tukossa :D. Eikai auta kuin kokeilla :D.

      Poista
    4. Sillon tulee mailiin ilmoitus kaikista ko postauksen uusista viesteistä.

      t. nimim arvatkaa mistä minä tiesin tästä teidän keskustelustanne ;)

      Poista
    5. Hih :D, vai niin se toimii, sietää sitten varautua runsaaseen sähköpostiin ;) Bloggerin sietäisi vähän kehittää tätä kommentointi-osuutta :).

      Poista
  5. Paranemisia Skinnylle! Hevosenomistajan arkea, ah <3 Itse en ole pikittämään vielä omia joutunut, mutta silmävoiteen laitto kuusi kertaa päivässä aiheutti hevosessa vähän samantapaisia "ai sinä taas, karkuun" -reaktioita...

    Oletko muuten saanut sähköpostini, jonka olen lähettänyt... hmm... 12.1? Jos olet niin no problem, halusin vain varmistaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Joo, onneksi tää nyt ei oo niin vakavaa mutta kuitenkin, todellista hevosenomistajan arkea. Terveyttä on ruvennu heti arvostamaan taas enemmän. "Hyvä" kuulla että muillakin tulee tuommoisia karkuun-reaktioita, kun oli jo tosi huono omatunto kun oma hirnakka käyttäytyy tollatavalla, ei tietysti ihme, mutta silti tuntu pahalta. Silmävoiteen laitto noin monta kertaa päivässä ei oo varmaan sekään mitään kivaa. Mietin vaan miten ihmiset ja eläimet joilla on esim. sokeritauti kestää sitä jatkuvaa pistämistä, huhhuh!

      Viimeiseen kysymykseen vastasinkin jo mailitse, kiitos viestistäsi, vastailen taas kun saan aikaan :).

      Poista
  6. Ohhoh! Mitenhän ne sillä tavalla yltyivät tappelemaan keskenään? :( Aiemmalla tallilla hepat kinasteli tosi paljon ruokapaikkojen vähäisyyden takia, mutta siitä ei tainnut olla nyt kyse. Paranemisia, toivottavasti sopiva kaveri vielä löytyy! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Minun on vaikea sanoa kun olen vain kuullut muutamien ihmisten näköhavaintoja tapahtuneesta. Niillä on vain yksi heinäpaali, mutta aiemmin söivät sulassa sovussa kumpikin puoliltaan. Toisaalta joku oli nähnyt joku päivä aiemmin Skinnyn kuopivan kauempana kun kaveri söi paalilla. Ja toisaalta niillä on aika pieni tarha, niin ettei kinastelu pääse laukeamaan sillä että alempiarvoinen tai mukiloitu pääsisi pakenemaan, silläkin sitten varmaan tullut aika pattitilanne kun toinen vaan on ahdistettuna nurkkaan eikä pääse karkuun. Itse olen nähnyt ne aika sopuisina, pidin niitä suht tasa-arvoisina kun vähän molemmat saattoi siirrellä toistaan, semmoista korkeaa hierarkiaa ei ollut minun silmään havaittavissa. Ehkä sitten joku laukaisi jotain, kuten vaikka kiimainen tamma, ja Skinny päätti ottaa johtaja-aseman... Arvailua vain tietysti :S.

      Poista
    2. Aivan. Olen itse nähnyt, kun tamman kiima-aikana ruunat ovat tapelleet. Ne potkivat takavioillaan suoraan yhteen. Tämän tappelun tarkoituksena ei ilmeisesti ollut toisen vahingoittaminen.

      Meidänkin tallilla on aika pienet tarhat, joten sen takia tarhakaverin valinta ja totutus tehdään ajan kanssa ensin aidan takaa. Jos näyttävät tulevan hyvin toimeen, aita otetaan lopulta välistä pois. Ruokinta hoidetaan niin, että heinäpaikkoja on aluksi kaksinkertainen määrä hevosiin nähden.

      Poista
    3. Kaksi ruoka-paikkaa on varmasti ihan hyvä vaikka hevoset tulisivatkin hyvin toimeen, on aina se mahdollisuus että toinen pääsee syömään vaikkei samalle paalille pääsisikään.

      Skinny oli mukiloinut niin pahasti että oli vaikuttanut olevan kovinkin tosissaan. On voinut olla kyseessä jokin tamman tai ruuan omiminen ja toisella vaan ei ole ollut mahdollisuutta päästä kovin pitkälle karkuun.

      Aidan takaa tutustuttaminen on varmasti viisasta, mutta ei aina kerro kuin sen joko ne ovat suuna päänä toistensa vihamiehiä eivätkä siedä toisiaan edes aidan läi. Aidan takaa toisiaan sietävät voivat sitten kuitenkin tapella kun pääsevät yksiin. :S

      Poista
    4. En tiedä esitinkö asian oikein, mutta aluksi siis kahdella hevosella on neljä ruokapaikkaa. Sitten, kun tulevat hyvin toimeen vain kaksi eli molemmilla omat.

      Voivathan ne toki tapella, kun aita otetaan pois. On se varmaan kuitenkin turvallisempi vaihtoehto kuin, että hev0oset laitetaan suoraan keskenään pieneen aitaukseen.

      Poista
    5. Mutta toivottavasti Skinnylle löytyy sopiva tarhakveri! :) Onko se muuten koskaan tarhannut tamman kanssa? Tulisiko se tamman kanssa mahdfollisesti paremmin toimeen?

      Poista
    6. Veikkaan että tulisi tamman kanssa paremmin toimeen, olen miettinyt samaa asiaa. Se kun on ollut orina 10 vuotiaaksi asti niin voi sekin vaikuttaa noihin suhteisiin ruunien kanssa -toisaalta se oli esim kesällä Ruotsissa 5 ruunan porukan pomo. On tarhannut tamman kanssa :), se asui aikanaan tamman kanssa omistajansa pihassa ja viime kesänä oli Sallin eli tamman kanssa.

      Poista
    7. Niin ja esitit, tajusin :D.

      Poista
  7. Voi itku, enpä olisi ajatellut, että pahaisesta haavasta tulisi noin iso juttu! Hienosti kuitenkin selviydyit piikkikammosena moisesta! Enpä tiedä kuinka minun tai Akonin olisi moisessa tilanteessa käynyt, kun poni hätkähtää jo pelkkää rokotuspiikkiäkin, saatika että olisin itse jännittyneenä säheltämässä tuollaisen ison piikin kanssa. :S
    Mutta tuo Skinnyn 'mielenosoitus' kruunasi kyllä koko homman! Hah!
    No, onneksi lähti paranemaan noin hyvin ja onneksi ei sentään tullut kesän pahimpina helteinä. Sillon on varmasti vielä hankalampaa yrittää pitää haava puhtaana ja saada parantumaan nopeasti. Tätä tämä on, hevosen omistajan elämä :}

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, eiköhän se ehdi osua teillekin eteen ;), kun ei tarvi tapahtua mitään isoa että tulee penisilliinikuuri. Toivotaan että se on edessä joskus kun Akon on rutinoitunut rokotettava ;). Juuh, kiitoksia, olin aika ylpeä itsekin että selvisin. Toisaalta noita lieveilmiöitä ajatellen olisi ehkä ollut parempi että joku muu olisi piikittänyt ja ollut se "pahis". Nyt vaan oli semmoinen olo että onhan se oma hevonen hoidettava ja opeteltava tämäkin asia. Hih, minä tulkitsin tämän mielenosoituksen taas vähän sinne huumori-puolelle, sitä se tuskin Skinnyn mielestä oli mutta oma suhtautuminen siihen meni huumoriksi kun ei sattunut. Ja totta, talvella pysyy suht puhtaana helpommin kuin vaikka mätäkuussa.

      Poista
  8. Voi skinny parka :( Onneksi on jo näköjään lähtenyt paranemaan :)Mutta haastoin sinut :) Löydät haasteen blogistani : tarujapoots.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, "tappelupukari" näyttää onneksi "toipuvan" hyvin, toivotaan että sama rata jatkuu :). Kiitos kommentistasi. Käyn katsomassa haasteen.

      Poista
  9. Tosi kiva blogi sulla ja ihana tarina taustalla. :)Sattumalta löysin toisen blogin kautta tänne ja taidan käydä kurkkimassa jatkossakin - mukavaa ajanvietettä äitiyslomalla olevalle tätiratsastajalle. ;)

    Toivottavasti haava paranee nopsaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, mukava kuulla ja kiitos kommentistasi! Tervetuloa jatkossakin :), mistä blogista löysit tänne? Ja onnea äidille :)

      Poista
  10. Kiitos. :) Rouskutellen-blogista löysin tänne, ystäväni kirjoittelee toisen hevosnaisen kanssa kahden vuoniksen (ja muutaman muun ponin) elosta.

    Tuli sun tekstejä lukiessa oma nuoruus mieleen, kun rakas hoitoheponi (4 v. lv-tamma) myytiin, kävin sitä kahdessakin uudessa paikassa katsomassa, mutta sitten yhteys katkesi (olisi pitänyt vaan etsiä ja lähteä katsomaan vielä). Sukupostista löysin muutama vuosi sitten tiedon, että tammuska on jo kuollut. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, tuttu blogi se Rouskutellen, vuonohevoset jää aina mieleen kun ovat niin eksoottisen näköisiä :).

      Muistot lapsuuden hoitohevosista on monesti ihania ja haikeita. Sitkeästi sinäkin pysyit kärryillä sen elämästä. Niin se vaan meillekin kävi että kadotin jäljet Ruotsiin muuton jälkeen hetkeksi, onneksi oli vielä löydettävää myöhemmin. Tosi monet sen ajan hevoset on jo siirtyneet ajasta iäisyyteen, se on jotenkin haikeaa ja surullista, huomaa miten kauan niistä ajoista on. Vaikka toisaalta sillon varsa-ikäinen hevonen voisi ikänsä puolesta elossa ollakin. Minä etsiskelin tuttuja hevosia niiltä ajoilta ja löysin Skinnyn lisäksi vain yhden, se oli löytänyt ratsun uran ja on yhä ratsuna.

      Poista
  11. No voi ei, mitä siellä on oikein tapahtunut! :/
    Onneksi haava näyttää lähteneen parantumaan hyvin, nuo hokin tekemät reiät hevosessa ei ole kyllä koskaan kivoja.

    ..Ja siis repesin nauramaan kun näin tuon viimeisen piikityskuvan, Skinnyn ilmeestäkin näkee, että täältä pesee :D Ihana raasu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että nauratti, minuukin nauratti sillon :D.

      Poista
  12. Haastan sut ainakin kysymysten osalta :)
    http://anzujavessi.blogspot.fi/2013/01/haaste_27.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasinkin jo blogiisi eli tosiaan kiitos haasteesta, voi olla että toteutan sen myöhemmin ja kerään siihen sitten useampia saamiani haasteita :).

      Poista

Hei Sinä! Saan jokaisesta kommentista ilmoituksen sähköpostiin (bessie5@hotmail.com). Pyrin vastaamaan kommentteihin yhä, Skinin poismenonkin jälkeen, sillä olen saanut palautetta, että vanhoissakin postauksissa voi olla jollekin ajankohtaista tietoa.