lauantai 4. maaliskuuta 2017

Runo surusta, tuskasta ja ikävästä


Silkkiturkki, säihkysilmä, halinalle, pörriäinen, 
niin viisas ja iloinen. 
"Olet niin ihana, etten kestä". 
Niin sanoin monesti kun tavattiin, 
pusut turvalle annettiin. 
Monia hetkiä yhdessä vietettiin, 
lenkkeiltiin, rapsuteltiin, juteltiin. 
Elämästä nautittiin.

Kun uusi vuosi toikin sairauden, lamaannuin, 
tässä ei voi käydä niin, 
kuin synkissä painajaisissa pelättiin.
Päivässä toivo vietiin.
Mutta "ei ole mitään hätää, huomenna herätään ja kaikki tää 
on pahaa unta vaan", sanoin niin.

Eron hetken raastavassa kivussa olin valmis seuraamaan, 
vaikken tiennyt minne seurataan. 
Anna minun kuolla suruun ja tulla mukaan. 

Mutta elämäni tähti
taivaalle lähti näin.
Ja minä jäin.

Silloin sydämeni moukaroitiin pirstaleiksi, 
revittiin palasiksi, 
kukaan ei tiedä miksi.

Miksi minulta otettiin tämä elämäni tähti pois, niin rakas. 
On ikuisuus kun viimeksi näin rakkaan,  
ikuisuus on tulossa ilman, 
sitä pelkään.

Surua, itkua, kaipausta. 
Työ tuo unohdusta,
silti on elämässä suuri aukko musta. 
Tärkeitä ihmisiä on ympärilläin, mutta kukaan ei ole hän, 
jota ilman vain jäin. 
Sanat eivät riitä kertomaan kuinka rakastan, tätä sielunkumppania, ystävää
ja miten vaikeaa on ymmärtää, 
että tätäkö on nyt elämä tää.

Suuri on suruni, pohjaton ikäväni, kipu on korvannut ystävän.
Musta aukko tuli elämään, 
musta aukko sieluuni
Palanen on irronnut sydämestäni, rakas vei sen mennessään.


sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Skini 5.11.1996-2.1.2017

joulukuussa 2016

Olen elänyt hirveitä aikoja, koska olen joutunut elämään elämää ilman Skiniä. Facebookissa ilmoitin heti tapahtuneesta, blogiin on ollut vaikeampi palata. Tämä blogi kun kertoo siitä, miten "astelemme arkea rinnakkain". Nyt minun sielunkumppanini, elämäni hevonen, on enkelihevonen. Se sairastui ohutsuoliperäiseen ähkyyn 1.1.2017 ja menehtyi 2.1.2017. 


Kaikki tehtiin, eikä se riittänyt sen pelastamiseen. Kipuni on suuri, ikäväni loputon. Mikään aika ei olisi ollut riittävän pitkä, mutta meillä piti olla "ihan varmasti paljon vuosia jäljellä". Yksi päivä voi muuttaa kaiken. Olen surullinen, ja vihainen: "miksen saa mennä kullan luo, halia ja paapoa kuten ennen, miksi näin piti tapahtua?"

kesällä 2016

kesällä 2016

Surun aika, surun kuvia




lauantai 24. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua


Hengissä ollaan ja hyvin voidaan, blogin unohtumisesta huolimatta.


Iloista Joulua kaikille! 


Pohjois-Karjalassa saadaan nauttia valkoisesta joulusta.


lauantai 28. toukokuuta 2016

Juoksutusta ja syöttelyä

26.5.2016
Skini kulkee ajoittain tosi nätisti. Muistan miten ekan kerran huomasin muutosta liinassa/vapaana liikkumisessa ja kirjoittelin siitä postauksen syksyllä 2014. Sinne laittelin vertailuvideotakin ja niissä Skini juoksee molemmissa ympyrällä ilman liinaa. Tässä on video tältä viikolta liinan kanssa. Tuo videolla näkyvä tahti on jo Skinille sen verran "hidasta" että se vaatii siltä työtä.



Hieno poika, oon ylpee.

Voi vitsi miten kovaa tahtia kesä on taas tullut. Vasta pari postausta sitten kokosin talvikuvia tänne ja nyt alkaa olemaan laidunkausi ihan ovella. Sormet ristissä odotan ettei tulis ähkyä. Neljä yhteistä kesää ja vain yhtenä ähky joten kai todennäköisyydet on meidän puolella.



sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Satulajuttuja; SR ja Grandeur ja epäkäslihas


Postauksessa 5.toukokuuta laittelin vähän myös Sensation riden hikijälkiä. Silloin karvoissa oli heilumisen jälkiä, mutta onneksi ne tosiaan taisivat johtua siitä, että poljin satulaa suoraan. 

Näissä kuissa siis tommoista hankaumaa istuimen alla keskellä
Olen nyt kiristänyt vyötä reijän pari tiukemmalle enkä ole joutunut polkemaan suoraan. Parilla ratsastuskerralla on nyt tulleet tosi siistit jäljet. 





Aika siistejä jälkiähän se on jättänyt alusta asti (ks. esim. tämä postaus). Talvellakin yritin ottaa kuvia, mutta ei sen pörrökarvan seasta saa oikeen mitään selvää.
Tässä näkyy minusta tän SR:n yks parhaimmista puolista, istuin tulee aika kivasti tasapainoon

talviset jäljet on varsin pörröiset ja tuolla ristiselällä näkyy sitä huovan hankausjälkeä jonka takia rupesin taittamaan ylimääräisen osan

tässäkin on karvasekamelskaa helmikuulta
Säkä- ja rankatilaa SR:ssä olla enemmän. Jäljistä näkee, ettei rangalle tule samanlaista painetta kuin "paneeleille", mutta sormituntumalla satula tulee tosi tykö, toisin kuin Grandeurin rungottomassa, jossa tilaa olikin ruhtinaallisesti. Ajattelin noitten heavy dutyjen lisäksi pistää huovan sisään toisen kerroksen "paneeleja".

Christin rungottoman huopa on aika pitkä

Koska huopa hinkkaili lannekarvoja ruttuun, käänsin pään näin, ratkaisu vaikuttaa toistaiseksi hyvältä. Pony-kokokin ois varmaan ollut ratkaisu, mutta en olisi ollut varma mahtuisiko heavy dutyt siihen kokoon.


Alta huopa näyttää tältä, eli paneelien kohdalla on myös paksumpi karva
vielä kuva paneeleista, eli heavy dutyt

Grandeur tosiaan lähti myyntiin kun minulla oli 4 satulaa ja se tuntui vähän ylimitoitetulta siihen verraten, että ajan ja maastapuuhailen enemmän kuin ratsastan. Siinä oli kuitenkin loistava tuo paneelisysteemi.

tässä on Grandeur ILMAN huopaa, eli tästä näkee jo miten runsaasti rankatilaa on verrattuna SR:ään
Grandeur alapuolelta:
Myyjältä lainaan nyt tätä kuvaa SR:stä alapuolelta, vähän vaatimattomampi on.



Oli vaikea miettiä kummasta luopua kun valittavana oli SR tai Grandeur, Grandeur lähti lopulta siksi kun SR on vissiin kaksi kertaa kalliimpi, en raaskinut sitä myydä. SR on myös tukevampi ratsastaa, Grandeur oli ratsastajan tukien puolesta samaa luokkaa Christin kanssa.



Skinin epäkäslihas on muuten vissiin kasvanut, vähänkö siistiä :D! Se on siis se lihas joka vaikuttaa siihen, onko hevosella heti lavan kärjen takana kuoppa ja minusta siinä ei sitä enää ole. Meijän runsaat peruutusharjoitukset on ehkä tuottaneet tulosta. Oon yrittänyt kuvatakin sitä aluetta mutta en ole toistaiseksi saanut sitä kuoppaa kuviin. Vanhoja kuvia on kuitenkin tästä kuopasta ainakin vuodelta 2013:




Laitetaan vielä tähän loppuun harvinainen ratsastuskuva kun niitä saatiin.