sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Runohaaste

Runohevoseni... Kiitos kuvasta Miialle!
Ystävien kannustuksesta päätin jatkaa megahaastepostauksen loppuun ja tehdä siitä puuttuvan osan, eli runohaasteen.

Tehtävänanto on seuraava:

Kirjoita (hevos)runo. Merkkimäärä ja tyylilaji vapaa. Jos runosuoni ei millään kuki, myös lyhytproosa (novelli) kelpuutetaan, kunhan tyylilaji on selvästi kaunokirjallinen. Runon voi kirjoittaa äidinkielellään, mikäli se ei ole suomi. Jaa haaste eteenpäin viidelle!



Hevosen kanssa toukokuussa 2013, Kiitos kuvasta Vanamolle!

 

Hevosen kanssa

 

Kuuntelen.
Löydänkö sanattoman yhteyden?
Mitä voin viestiä kehoni kielellä,
eleillä, lämmöllä?
Hevonen puhuu jatkuvasti.
Avoimen aidosti.

Sulje suusi,
avaa sydämesi.
Rapsuttele, silittele, rentouta kehosi.

Olen tässä,
illan hämärässä,
salaisuus arvokas
on leijuva luottamus.

Käy lämmin tuulahdus,
ja poskella tuntuu silkkiturvan puhallus.
Kuulen.
Kun elän hetkessä,
olen tasapainossa.
Se tekee  minusta paremman ihmisen.

Satoja kiloja,
surua ja iloja
Huolta loputonta,
yötä unetonta.

Kun silittää turpaa samettisen,
murhe on entinen.
Yhteys aukeaa
ja kaikki ikävä katoaa.

Uuden alku,
silti jatkoa vanhalle.
Mitä on edessä?
tähdenlento taivaankannen,
vaiko taival ainainen?



Haaste lähtee eteenpäin Tarulle, Miialle, Nooralle, Konnalle ja Emilille.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Skinny, Fatty ja maastoilua vol.2

Fatty ja Skinny

...eli toinen kerta yhdistettyä maastoratsastusta ja maastopyöräilyä. Tällä kertaa mukana oli go pro, joka videoi lenkkiämme maastopyöräilijän näkökulmasta.



Lammaskarvasatula oli meillä pitkään pois käytöstä -siitä asti kun maaliskuussa selkään ilmaantui patteja joiden aiheuttajaksi ajateltiin lammaskarvaa. Ratsastin tuossa välissä vain noilla lukuisilla sovitussatuloilla joita on tullut ja mennyt. Sitten nyt toukokuussa selkään ilmaantui uusi patti. Päättelin siitä, ettei patti ole ehkä sittenkään tullut lammaskarvasta ja olen uskaltautunut nyt jälleen ratsastamaan sillä. Tällä kertaa menossa mukana oli barefootin huopa "heavy duty" -täytteillä. Uuden viritelmän ansiosta jouduin säätelemään jalustinhihnoja muutaman kerran, ennenkuin sopiva pituus alkoi löytyä.  Jalustinhihnat ovat nahkaa ja olin tehnyt niihin lisäreikiä, kun ovat käytössä venyneet. Nuo lisäreijät ei tietenkään tulleet aivan täsmällisin välein ja siitä säätövaikeus.



Lenkki oli oikein mukava. Hirnakkainen tuppasi vaan vähän kuumenemaan kun päästiin vauhtiin. Oikein nätti esimerkillisen rauhallinenkin ravipätkä siltä irtosi välillä, vaikka oli jo siinä kohtaa varsin tohkeissaan.

Tässä mennään rauhallista ravia

Nenä kiinni edellä ajavan kuskin selässä..
Skinny suhtautui pyörään kuin edessä ajavan ravikuskin selkään ja sen asenne oli selvästi semmoinen että "nyt treenataan tosissaan, kyllä meikäpoika tietää miten treenataan, nyt mennään eikä meinata". Mieleeni tulivat ne ajat kun treenasin ravihevosia selästä, tunsin niin tuon saman vauhdin ja voiman ilon. Jos oisin ostanut ratsusukuisen hevosen, oisin varmasti kaivannut tuota ravurien meininkiä! Kun päästiin suoralle, jota kutsun ns. takasuoraksi, tuntui heppa siltä kuin lähtöauto olisi erkaantunut ja alkaisi jonkinmoinen spurtti. Siinä vaiheessa alkoi pullaus ja ohjille painaminen, se  juoksija ois vetänyt kovempaa kuin kuski sallii.

Voihan Skinny ja tekemisen meininki, ei nyt olla raveissa <3
Jos oltaisi oltu yksin, niin oisin vain himmaillut ja kenties tullut alaskin. Kun maastopyöräilijä oli mukana, en viitsinyt heti hidastella hyvin alkanutta lenkkiä, kun kerran ei ollut suurempia ongelmia. Yritin vaan nostaa hirnakan päätä ylöspäin, ettei se vetäisi päätä alas ja painaisi ohjalle. Vauhti oli mieheni kännykän mukaan 21km/h.



Tuossa takasuoralla jäbä lämminverinen pääsi sen verran vauhdin makuun, että loppulenkistä oli käynti hukassa. Oli vain seuraavat vaihtoehdot:

  • "mennään mennään mennään, joko mennään" -kiire, 
  • passikäyntiä, 
  • kipikipi-käyntiä ja 
  • "ei se varmaan huomaa, jos peitsaan tosi tasasesti"-hiihtoa. 



Kun oltiin melko lähellä tallia ja talutin, jotta sain hevosen kävelemään oikeaa käyntiä, lähettyvillä meni toinen hevonen. Se on Skinnyn mielestä yleensä varsin outoa ja ihmeellistä. Se ihan raukka nosti hännän pystyyn ja puhisi. Siitä se sitten tokeni hetken järkytyksestään kun tajusi, että hevonen oli vaan vanha tarhakaveri. Voi näitä hevosia.



Videosta tuli 18minuutin mittainen, melko pitkä siis, mutta jokainen saa valintansa mukaan katsoa sen kokonaan tai pätkissä (enkö olekin armollinen ;)?).
Jos haluaa hyppiä niin hyppykohdiksi voin ehdottaa:

  • 28sek näkyy hieno selkäännousu-paikka
  • 04:47 ravia ja sitten pysähdys ja jalustinten säätö. Tässä ei ole muuta ihmeellistä kuin se miten paljon rauhallisempi heppa on ja miten malttaa seistä.. ennenkuin kuumenee
  • 08:14 rauhallista ravia, just niinkun pitääkin! 



Video on alunperin suht laadukas eli vaihtakaa youtubenäytön alareunasta mutterin kuvasta laatu HD:ksi. Yritin mieheni avustuksella saada videoon tärinänpoistoa, mutta jokin tuossa go prossa, movie makerissa ja virtual dubissa ei käy nyt yhteen. Mukaan otettiin myös jokin go pro-ohjelma, mutta homman etenemistahdista päätellen täytyy tyytyä desheikkaamattomaan versioon. Video on kuvattu 8.5.2013

Osamaksu kyydistä


Kirjoitus ensimmäisestä lenkistä Fattyn kanssa

Antaisko fatty kenties namin?

torstai 16. toukokuuta 2013

Vuosi sitten tapasimme jälleen

Jälleennäkemisen hetkessä

Nyt on tasan vuosi siitä kun 16.5.2012 kohtasimme 12 vuoden erossaolon jälkeen. En voi olla hehkuttamatta tätä uudestaan ja uudestaan enkä myöskään oikein voi uskoa sitä todeksi. Ehkä en sisäistä sitä koskaan kunnolla :D.

Tässä video jälleennäkemisestä, vanhalla kamerallani otettu ja tärinä tasoitettu mustilla reunoilla, mutta sisältö on tärkein :D. Huomaatteko, miten se haistelee minua yhdessä hetkessä, ylhäältä alas. Tuolloin minusta tuntui kuin se olisi ajatellut, että tämä on kyllä tuttu, mutta ehkä se ei kuitenkaan ihan muistanut mistä olen tuttu. Tai ken tietää? Ja aika suloinen ele kun se ajoi toisen hevosen pois, olin ihan ihmeissäni mitä tapahtui.



Kuvia



Silmät punaisina onnen kyyneleistä

Riimu päähän ja lähdetään

Matkalla toinen haluaa syödä kevään ensimmäisiä ruohonkorsia

Sisällä huolellinen harjaus ja hoito

On se niin nätti
Harjasin hirnakkaa paljon

mmm.. erikoinen maku

Halaus! Hevonen ei vaikuta yhtä innostuneelta..
Olimme paljon ulkona ihanassa kevätsäässä, taluttelin Skinnyä ja annoin sen syödä ruohoa.

Ruohoa!

Vielä talvikarvaa tiputtamassa

ruohoaa!




Kävelyllä

Maastossa

Kävellään kävellään..

Ihanaa olla yhdessä!

Skinnykkä piehtaroi kentällä

Ja söi vähän lisää

Ihana hirnakka syömäpuuhissa

ilta-auringossa

poniini syö

Mikä siellä oli?

Tallin pihalla harjauksessa ja syömässä
yksi lukuisista koeratsastuksista
Tarhassa, tämä kuva on komeillut bannerissakin

Nätti hirnakkainen tarhassaan

Hyvästit siihen asti kun kaupat olisivat valmiit

Hirnakka syöpi heiniä


Karsina ja karsinan suursiivous

Skinnyllä oli Ruotsissa ihana karsina. Se oli suuri ja valoisa. Hevonen mahtui hyvin tekemään toisesta puolesta vessapuolen ja nukkumaan toisella puolella. Muistin miten sottainen se oli ollut karsinassaan varsana ja mietin että ehkä sottainenkin heppa hoksaa järjestää "huoneensa" nätisti jos sillä on siihen tilaa ja mahdollisuus, niin järjestelmällisesti se oli jättänyt makuupaikkansa puhtaaksi.

Skinnyn karsina ruotissa, suuri ja valoisa, yli 4x4m!

Karsinan kuivikkeet

Karsinan pohjalla oli kumimatot lisäämässä mukavuutta. Putsasin suursiivouksen yhteydessä ne ja siirsin ne oikeille paikoilleen

Kumimattojen alle tuppaa aina kertymään kosteutta, imeytin sitä puruun ja harjasin, lopputulos oli hyvä :)

karsinamatto tuulettumassa

Puhdas ruokakuppi

Puhdas juomakuppi


maanantai 13. toukokuuta 2013

Onnea on riehua ja piehtaroida


1. Todella uljas jäbälämminverinen, revittelee häntä pystyssä

Skinnylle toivoteltiin onnea 17-vuotis syntymäpäivän johdosta 11.5. Mutta mitä onni on? Onnea on Skinnyn mielestä ainakin saada revitellä ja verrytellä kroppaansa ja piehtaroida niin paljon kuin sielu sietää. Välillä se ei tiedä kumpaa tekisi, juoksisiko vai piehtaroisiko. Ja välillä voi pysähtyä katsomaan ihanaa tammaa aidan takaa.


Seuraavat kuvat ovat suosikkejani:


2. Jäbä lämminverinen hurjastelee



3. Kyllä lähtee

4. Kaunis ja uljas lämminverinen

5. Taidonnäyte siitä miten kaula kääntyy, vaikka hevonen menee suoraan

6. Vasemman takasen kantovuoro
7. Pontevana
8. Tamma katsoo korvat hörössä vasemmalla ja Skinny nousee takasilleen
9. Pörhäkkäänä

10. "Moi, minä juoksen täällä, vähänkö olen kaunis"
11. Niin upeat hulmuavat häntäjouhet
12. Niin komea hän on


Erikoisimmat asennot löytyy mielestäni näistä kuvista:


14. Tasajalkaponnistus

15. Tasajalkahyppy, kaikki jalat ilmassa. Olisi tehnyt mieli kuvamuokata tähän trampoliini ;), jos joku haluaa niin antaa mennä vaan ;)
16. Taas se on ilmassa. Hevoseni näyttää aivan antiloopilta joka hyppii savannilla?
17. Hyppyantilooppi-loikka aidoimmillaan




18. Kevyet takaset, kroppa kierteellä kuin kissalla


19. Koko hevonen ilmassa ja komea sivupotku oikealla takajalalla

20. Näyttää pysähtyneen kuin seinään, ja hiekka lentää
21. Tämä on Skinnyn tavaramerkki, etunen nousee, kuin nuorella oriilla

22. Sehän kävelee varpaillaan

Hevonen pukittaa



23. Pukkihyppy nro1


24. Pukkihyppy nro 2

25. Oi miten komea oikea-oppinen pukitus, vai pitäisikö pään olla vielä alhaalla? Voi miten tuo häntä on taas pystyssä ja menossa mukana :D

Lämminverinen ravihevoinen laukkaa


26.

27.

28.

29.


30.



Video


On se vaan upea ja uljas eläin ja niin kiiltävä vaikka kieri urakalla hiekassa. Ilolla laitan tämän videon, vaikka kuva välillä tärisee kun kävelen ja äänet ovat poissa kun tuuli humisee.




(K.M: Jag kommer ihåg att du sade att han kan vara lite pigg, är det i videon vad du menade ;)? ")

Ja vielä vähän rauhallisempia kuvia


31. Ah, tähän on hyvä käydä

32. Se on niin selällään! huomaa miten sään taustan ja maan jäliin jää pieni ilmarako

33. Ketarat ojossa

34. Hetki

35. Hörökorvatervehdys


Postauksen kuvat on numeroitu, jotta niihin on helpompi viitata tarvittaessa kommentoidessaan.