Maneesissa peilailuja ja ratsastusta

On oltu kaikkiaan maneesissa pari kertaa, kun on ollut sopiva väli, että se on ollut vapaana. Ensimmäisellä kertaa taidettiin käydä ihan nuuhkimassa nurkat... 

*nuuh nuuh* mielenkiintoista!

*nuuh nuuh* Tämmösiäkin täällä!

...ja ennenkaikkea  katsomassa peilit. Skinnystä on tosi mielenkiintoista katsoa kuvaansa peilistä. 

Siellä minä olen

Niih, mitäs tästä sanot, täällä on peili!?

Lisäksi olen käynyt sopivissa väleissä juoksuttamassa sitä narun päässä, jolloin on ollut paikalla joku muukin, joten ei ole voinut pitää irtona. On menty lähinnä käyntiä ja ravia, kerran kolmen puomin puomisarjaa ja sitten laukannostoja. Itsellä on tuossa juoksuttamisessa aina hirveä hiki kun juoksen Skinnyn ympyrän kehän sisällä pienempää ympyrää kompensoidakseni meidän lyhyttä narua. Ja esim. laukannostot yritän havainnollistaa Skinnylle "laukkaamalla" itse malliksi keskellä. Ja edelleen mm. pysähdyksissä pysähdyn keskellä itse jne.

Tällä kertaa oltiin pitkään ihan kaksistaan maneesissa. Annoin ensin olla irtona, mutta se vain oikeastaan kävi katsomassa itseään peilistä ja tuli sitten luokseni kysymään, mitä tehdään. -söpöläinen :D

Tässä kesäkodista hetki jolloin Skinny tulee luokseni kehän keskelle

Yritin saada sitä juoksemaan koko maneesia ympäri, mutta se ryhmittäytyi vapaanakin juoksemaan ympyrälle ympärilleni -eli teki ihan niinkuin on harjoiteltu. Sitten minä mietin miten kertoa sille, mitä hain :D.

(kuva kesäkodista) Tätähän me on harjoiteltu -hevonen juoksee kehällä ympärilläni..

Olipa vaikea saada sitä hoksaamaan, että nyt saisi juosta ihan vaikka pitkiä sivuja suoraankin. Yritin lähettää sitä kauemmas minusta ja huutaa perään "hyvä", jos jatkoi pidemmälle kehältä.

(kuva kesäkodista) tässä onnistunut lähetys poispäin minusta

On tehty myös mm harjoitusta, jossa pistän sitä astumaan takajaloilla etusten ympäri niin että takajalka astuu ristiin kehon alle. Kun otin sen myöhemmin narunpäähän, se tekikin tätä harjoitusta tunnollisesti ja katsoi tyytyväisenä minuun. Ei auttanut kuin kehua, kun ei reppana ymmärtänyt mitä siltä halusin, taisin yrittää väistöjä tuossa välissä? Minun kehonkieli ei ole ihan niin hioutunutta todellakaan, joten heppa joutuu vielä käyttämään valistuneita arvauksia yrittäessään tulkita minua :D. Lopulta onnistui pistää ympyrällä juoksutus-vaihde päälle ja juoksutin pari kertaa puomin yli. Siitä oli sitten helpompi jatkaa jälleen jonkinlaiseen koko maneesia kiertävään juoksutukseen.

pitkällä sivullakin on peili!

Maneesin pohjahiekan huolellista nuuhkimista. Piehtaroisiko, vaiko eikö? Päätyi ihmekyllä siihen, ettei piehtaroinut (piehtaroi sitten myöhemmin karsinassa)

Tuli kyllä tehtyä niin paljon yhdelle kerralle, että varmaan intouduin liikaa, kun kerrankin oli mahdollisuus olla maneesissa ihan rauhassa. Maa on nyt ollut useita päiviä pakkasten takia niin koppurassa, että Skinny arkoo kavioitaan tarhassa ja osin maastossakin, joten maneesi on paikka jossa pääsee hyvällä pohjalla juoksemaan ihan huoletta. Ja kun kerran oli pehmeä pohja niin sorruin vielä pyytämään kumarruksia (nyt rupeaa jo hävettämään) eli ei ole ihme jos pollella meni pää pyörälle. 

Kuva kesäkodista, lammaskarvasatulan edellinen käyttökerta, eli se ensimmäinen. Onkohan lievästi helppoa ottaa vaan hevonen ja lähteä lenkille joutumatta pukemaan sille muuta kuin heijastimia? Olenkohan kenties ollut lievästi mukavuudenhaluinen?

Keksin vielä "loistoajatuksen" eli nousta selkäänkin (kerran yhäkin oltiin kahdestaan maneesissa, joka on tosi harvinainen tilaisuus). Sitten mentiin käyntiä ja ravia lammaskarvasatulalla ja riimulla. Itseasiassa meidän ensimmäinen "kunnollinen" ratsastus rajatulla alueella Suomen puolella! Ja meni niin hyvin kun voi odottaa. Tehtiin isoja ympyröitä, loivaa kolmikaarista kiemurauraa, lävistäjiä ja pitkiä suoria pätkiä. Sain vähän paremmin tuntumaa Skinnyn ratsastettavuuteen kuin rauhallisella ravilla ilman satulaa maastossa. Oikea kierros oli paljon helpompi kuin vasen, vasemmalle oli vaikeampi taipua. Siirtymisissä tuli helposti passikäyntiä -ylläripylläri(!) enkös ole itse tuota passia ja peitsiä viljellyt kun on niin mukava istua ilman satulaa? Kun pyysin pienempää volttia ravissa eli hiljaisempaa tahtia, siirtyi myös helposti passikäyntiin tai muuten rytmi sekosi. Oikein hyvää reipasta kevyttä ravia meni isoilla linjoilla ja haki jopa eteen alas venytystä. Asetuksetkin onnistui riimulla molempiin suuntiin. Sitä olin etukäteen miettinyt, miten pelkällä riimulla onnistuu. Meidän riimu on niin tyköistuva, että menee varmaan aika lähelle sidepullia (sidepulleja kokeilemattomana). Sitä kun käytän vaan ratsastukseen, tarhassa ja karsinassa on riimu pois.

"Vitsi miten mielenkiintoinen juttu tämmöinen peili" -ihanaa aitoa kiinnostuneisuutta ja uteliaisuutta

Hännän kuulumiset

Meidän häntähän on nyt pitkään ollut huolellisella erikoishoidolla, eli päivittäin olen hieronut siihen rauhoittavaa rasvaa. Nyt kokeilin sitten, josko sitä ei kutittaisi ilman rasvaa ja testin tulos on: kutittaa! Seuraavassa kuva hännästä jota on jo ahkerasti hangattu, kun olin muutaman päivän sitä hoitamatta. No, minuakin rupeasi hetken päästä raavituttamaan, jos asuisin karsinassa ;). No ei vaan, kyllä tämä taitaa olla se sama kutiamisongelma kuin kesälläkin, se vaan ei hellitä edes talvella. Jatkan siis rauhottavan aineen tuputtelua hännäntyveen ja jouhien sekaan.

Hangattu häntäparka 30.10.12

Välähdys menneestä

Kirjoitettu 21.9.2012. Ja palautettu 25.10. sillä teksti oli poistunut bloggerista.

Onko tämä minun hevoseni?

Skinny 2007 heinäkuussa (c) Perhe Forsberg

Kyllä, siinä se on. Pieni laiha lämpönen pelastettuna kodista, josta siitä ei enää voitu huolehtia ja jossa se joutui olemaan ilman ruokaa ja hoitoa jonkin aikaa. Tässä kuvassa se on jo saanut syödä laitumella pari kuukautta saadakseen painoaan takaisin. Perhe, jolta sen ostin itselleni, "adoptoi" siis sen eräänlaisesta kaltoin kohdeltujen hevosten suojapaikasta.

Kun minä aloittelin 2007 opintojani, aloitteli Skinny elämää uudessa kodissa saaden lihaa luidensa päälle. Kun katson siitä tuolloin otettuja kuvia, pitää katsoa kahdesti, että onko se tosiaan sama hevonen. 

(C) Perhe Forsberg

Skinnylle on ehtinyt sattua vielä toinenkin onnettomuus matkan varrella. Eräänä yönä laitumella sen kimppuun oli ilmeisesti hyökännyt jokin eläin, vai olisiko repinyt itsensä johonkin, tätä ei silloinen hoitaja koskaan saanut selville. Tämä tapahtui heinäkuussa 2009. Nyt jäljellä ovat enää ohuet arvet.

Heinäkuussa 2009 (c) Katrin Melander

Nämä kuvat ajattelin ottaa mukaan postaukseen, ennenkuin lisään ne tuonne meidän historia- sivulle. Olen nimittäin monesti ajatellut tuota 12 vuotta, jonka elimme tahoillamme, ja mitä kummallekin on ehtinyt siinä tapahtua.

Tuntuu yhä aika epätodelliselta kulkea nyt tallille katsomaan samaa pollea, joka oli jo elämässäni silloin kun me molemmat olimme lapsia. Tavallaan olemme samoja olentoja, mutta emme ihan kuitenkaan. Jälleenkohtaaminen on samalla uudelleenrakentamista ja se näkyy myös arjessa, kun vertaa millaista se oli aikanaan ja millaista se on nyt. Itse katson maailmaa eri silmin kuin 14 vuotiaana ja näen ja tulkitsen myös hevosen eri tavalla. Meissä ovat yhä olemassa ne vanhat "hoitaja ja hoitohevonen", mutta suhteessa "omistaja- hevonen" on erilaiset sävelet: paljon uutta meille molemmille, jota on ehkä jopa vähän vaikea sanottaa. Se on jännä tunne, ihan mukava, mutta jopa haikeakin :). Samalla herää ajatus, mihinhän me yhdessä pääsemme ja päädymme -lähinnä tarkoitan henkistä tasoa, luottamusta ja yhteistyötä.

Jatkoa: 

Välähdys menneestä Osa 2: Hevosen ostaminen alkaa varusteista?
Välähdys menneestä Osa 3: Löytö muistojen laatikosta: kaksi elämäni hevosta

Palautettu 26.10.12 Tekstin mukana oli poistunut myös kommentit, siirsin ne uudelleen kommenttiboksiin. 

Muutto talvitalliin

Kesätallilla pyörötyöskentelyä

Meidän kesä on nyt virallisesti ohi ja on muutettu talvitallille. Skinny tuntui olevan perääni erityisen paljon ekojen parin päivän ajan. Muutettiin lauantai-iltana ja olin ensimmäinen, joka otti sen sunnuntaina ulos. Skinny steppasi rauhattomasti karsinan ovella sanoen "äiti, auta, vie minut ulos täältä häkistä!!!". Siitä me sitten lähdettiin pihapiiriä tutkimaan ja se sai juosta narun päässä kentällä, myöhemmin pistin sen tarhaan. Tätä tutustumista laajennettiin seuraavana päivänä lähimaastoon ja tutustumista yhä jatketaan.

Kesätallilla lähtöä odottamassa. "minä olen söpis" *nuuh*

Pari kertaa olen noussut maastolenkin aikana selkäänkin, löytyi jo hyvä selkäännousupaikka sitä varten. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa ratsastaa naruriimulla koulutusköysi ohjina, se oli ihan näppärä vaihtoehto :D. Uudet paikat on vielä kuitenkin liian jänniä Skinnylle mennä selästä, siispä jatketaan "turvallisuusvyöhykkeen" laajentamista ja luomista lähinnä maastakäsin. Eli ulkoilu-ohjelmamme pitää tällä hetkellä sisällään talutuslenkkejä uusissa maastoissa, matkan varrella vähän "temputusta" ja kentällä juoksutusta. Harmi ettei kentällä ole aitoja, enkä siis ole voinut päästää juoksemaan irtona vaikka oltaisi kaksin :(.

Kyydin odotusta muuttoiltana. Skinny oli ihan täpinöissään kun tuli kuljetussuojat jalkoihin ja se näki pihalla trailerin (joka sitten olikin ns. väärä hälytys, kun se oli pihalla Sallin kuljetusta varten).

Lähtöpusu

Nyt kun kirjoitan tätä, on ensimmäinen viikko kulunut ja Skinny tuntee tallissa jo erityisen hyvin ne ihmiset, jotka antavat sille ruokaa, sekä ne kellonajat jolloin ruokaa saa -sehän on tärkeintä. Olen monesti tallilla juuri iltaruoka-aikaan ja onnekseni olen siis saanut jatkaa edes jonkintasoista osallistumista ruokintaan. Tarhakaveri pitäisi järjestyä myös piakkoin, mikä voisi mahdollisesti lisätä aktiivisuutta tarhassa.

Muuttovalmiina kyytiä odotellessa

Lastaus, eli suomeksi, oli pimeä XD. Kuka näkee traikun takaa päin ja hevosen menossa lastaussillalla sisään? ;)

Perillä talvitallilla!

Plussapuolia tällä uudella tallilla ovat mm. täyshoito, vapaa hyvälaatuinen heinä tarhoissa, oletettu tuleva tarhakaveri, kokopäivätarhauksen mahdollisuus, loistavapohjaiset maastot, ja kentän olemassaolo. Miinuksena se, että Skinny on päivä päivältä jäykistynyt ja tässä yhtenä päivänä rutiinivenytyksiä tehtäessä kuului aikamoinen pauke kun se taivutti kaulaa ja kylkeä. Se ihan itsekin hämmästyi kun ei taipunutkaan ja joutui ottamaan uuden yrityksen venytykseen, joka aiemmin on mennyt kuin ei mitään. Jalat on myös suhteellisen tukit eli nesteet ei kierrä kun seisomista on pihatto-olosuhteisiin verrattuna tallissa kuitenkin ylettömästi. Reppana :(. Voi olla, että kroppa vielä sopeutuu, kun eihän sillä noin tukkijalat olleet keväälläkään Ruotsissa, vaikka eli tallissa. Noin jäykkä se ei kuitenkaan ollut, johtuisiko sitten siitä, että siellä sillä oli 2 kertaa suurempi karsina, jossa se sai järjestää toisesta vessapuolen ja toisesta makuu- ja ruokapuolen.

Tarhassa talvitallilla

Minä odotin jonkinlaista helpotusta kavioiden hoidon käytäntöön juoksevan veden myötä. Käytännössä ainot helpotus onkin se, etten joudu enää kantamaan kotoa/töistä lämmintä vettä, vaan saan sen suoraan letkusta. Käytän kuitenkin samaa ämpäri-tekniikkaa kuin edellisessäkin paikassa; laitan saippuavesiämpärin ja huuhteluvesiämpärin ja pesen niiden avulla kaviot. Sillä vaikka on kuinka juokseva vesi, eihän minulla riitä kädet pitämään sekä 1) vesiletkua, 2) kaviota että 3) pesuharjaa kavioita pestessä :D, eikä vettä voi jättää kokoajaksi juoksemaankaan. Toinen odotukseni kuitenkin täyttyi; kuivaushuone, ah, niin täynnä, mutta tavarat saa kuitenkin kuivaksi :D. Ei tarvi myöskään harrastuksekseen ajaa autoa, siihen olin vähän väsynyt :). Tekstistä voi kuitenkin varmaan vähän rivien välistä lukea että minä en ole vielä sopeutunut, mutta kovaa kyytiä minäkin taas totun, niin se oli tottuminen kesälaitumellekin :).

Mitä tästä kuvasta nyt voi sanoa, tallessa on ja tallessa pysyy?

Vielä (haalea) muisto kesäkodista

Skinnyn elämä kokokuvina

Kokosin parhaani mukaan kokokuvia Skinnykkäkämmekästä eri vuodenajoilta ja eri vuosilta, kokonaisuudessaan kaikilta niiltä vuosilta joilta kuvia on saatavana :). Olipa vaikea löytää niitä kunnollisia rakennekuvia :).

 

2-vuotias 1998

Kesäkuu 1998 2vuotias

Kesäkuu 1998 2vuotias

Marraskuu 1998 2 vuotias

Marraskuu 1998 2 vuotias

3-vuotias 1999

Kesäkuu 1999 3-vuotias

Lokakuu 1999 3-vuotias

 

4-vuotias 2000

Huhtikuu 2000 4-vuotias

Heinäkuu 2000 4-vuotias

 

10-vuotias 2006

2006 (?) 10-vuotias (c) Hultman

11-vuotias 2007

Heinäkuu 2007 11-vuotias (C) Forsberg

12-vuotias 2008

Marraskuu 2008 12-vuotias (C) Melander

 

13-vuotias 2009

Kesäkuu 2009 13-vuotias (c)Melander

 

14-vuotias 2010

Maaliskuu 2010 14-vuotias

 

15-vuotias 2011

Lokakuu 2011 15-vuotias (C) Melander

 

16- vuotias 2012

Toukokuu 2012 16-vuotias

1.8.2012 16-vuotias

13. elokuuta 2012 16-vuotias

Syyskuu 2012 16-vuotias

Herra oloneuvos ja rennonlötkö pihattoelämä

Seuraavassa kuvassa näette täysin pihattoelämään sopeutuneen oloneuvoksen, joka mielellään tarkastelee ympäristöä mökissä ollessaan pistämällä päänsä muovioven välistä. Pihatto- oloneuvous on täyttä hevosen elämää parhaimmillaan. Nyt onkin tarkoitus fiilistellä melkein 3 kuukauden ihanaa pihatto-elämää ennen lähestyvää muuttoa talvitalliin.

"Hei, hauska tutustua, olen herra oloneuvos, emeritusprofessori-oloneuvos"

Olen pitänyt tosi tärkeänä, että Skinnykkä on saanut kamun kanssa elelellä isoissa tiloissa ulkona. Saanut itse mennä sisälle pihattoon suojaan kun haluaa, olla ulkona kun haluaa. Saanut paljon liikuntaa kuin vahingossa -liikuskelevathan ne jatkuvasti syömässä. Juuri tällainen käyskentely ja jatkuva syöminen kun on hevoselle ominaista ja terveellistä. Spurttia saavat ottaa keskenään milloin siltä tuntuu ja tie on sitä varten auki melkeen taivasta myöten, ainakin riittävästi. Se on saanut elää onnellista hevosen elämää ja siitä olen onnellinen.

"Näetkö, että minä olen juuri kauneusunillani omassa talossani ja haukottelenkin oikein makeasti? Mutta mitä, onko ulkopuolella joku kaksijalkainen? Kun jotain kiinnostavaa ilmenee, näin tottuneesti siirtelen muoviovea nykyisellään. -vertaahan siihen kun muutin kesämökkiin heinäkuussa, silloin piti kerätä todenteolla rohkeutta ja vauhtia, jotta uskalsi kulkea ovista"

Koska on siirrytty kengättömyyteen, on pihatto ollut loistava ympäristö senkin kannalta. Kengättömyys mm. parantaa jalkojen verenkiertoa (tai voisiko sanoa, palauttaa sen normaaliksi) ja kavionkin aineenvaihduntaa, ja liikkumisen mahdollisuus täydentää tätä vaikutusta. Seuraavaksi vielä lisää kuvia..

Sieltä hän saapuu laitumen alaläänille

Herra poni hevosen elementissä eli laiduntamassa

Tässä on ponit ladon(=syksyisen hoitopaikan) takana

Pihaton alapuolista laitumen osaa kera ponien

Pihaton yläpuolelle jäävää laidunta

Pihatto yläpuolen lääninosasta katsottuna

Meidän ladon hoitotila, jossa olen kesäkelien loputtua hoitanut hepan

Miinuspuoliakin tietysti on nyt syyskeleillä. Nyt syys-lokakuun vaihteessa on ollut niin kosteaa, ettei mikään enää ole kuivunut. Sopivasti sattui näin, että saan varusteet vietyä viimehetkellä "turvaan" uuteen tallipaikkaan. Uudessa tallissa meitä odottaa juokseva lämmin vesi ja pesupaikka, valaistu talli, lämmitetyt varustehuoneet, kenttä, maneesi ja kengättömälle ehkä parhaimmat maastopohjat mitä voi toivoa :D. Vaikka on haikeaa luopua Skinnyn kesäkodista, niin eiköhän nyt ole sen aika.

Suurin osa kuvista on otettu 4.syyskuuta. Jos tilan omistaja lukee tämän niin tätäkin kautta lämpimät kiitokset siitä että saimme nauttia näistä puitteista kesän ja näin pitkän syksyn.