sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Skini 5.11.1996-2.1.2017

joulukuussa 2016

Olen elänyt hirveitä aikoja, koska olen joutunut elämään elämää ilman Skiniä. Facebookissa ilmoitin heti tapahtuneesta, blogiin on ollut vaikeampi palata. Tämä blogi kun kertoo siitä, miten "astelemme arkea rinnakkain". Nyt minun sielunkumppanini, elämäni hevonen, on enkelihevonen. Se sairastui ohutsuoliperäiseen ähkyyn 1.1.2017 ja menehtyi 2.1.2017. 


Kaikki tehtiin, eikä se riittänyt sen pelastamiseen. Kipuni on suuri, ikäväni loputon. Mikään aika ei olisi ollut riittävän pitkä, mutta meillä piti olla "ihan varmasti paljon vuosia jäljellä". Yksi päivä voi muuttaa kaiken. Olen surullinen, ja vihainen: "miksen saa mennä kullan luo, halia ja paapoa kuten ennen, miksi näin piti tapahtua?"

kesällä 2016

kesällä 2016

Surun aika, surun kuvia




24 kommenttia:

  1. Voimia ihan hirmuisesti! Ei sitä voi edes kuvitella mitä joudut käymään läpi. Tarinanne ja pitkä yhteinen historianne on varmasti koskettanut monia lukijoita, harmi vain että parhaimmatkin tarinat päättyvät joskus. Onneksi Skini sai kuitenkin viettää hyvät ja onnelliset viimeiset vuodet kanssasi, teillä oli kyllä ihan spesiaali suhde ♥
    On kyllä ihan hirveää, kun ei voi ikinä tietää että mitä käy ja milloin. Kyllä sitä itse joka päivä tallille mennessään pelkää pahinta, että onko siellä enää ihana 26-vuotias suokkipappani odottamassa ruokintapalvelua. Ponini taas on 17v ja kyllä sitä jotenkin elää jossain kuolemattomassa kuplassa, perusteina se että onhan se "nuori". Tällaiset tapaukset saavat kyllä miettimään :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tämä on ollut kaikki aivan hirveää. Loppu tuli aivan liian aikaisin. Minua lämmittää, että suhde, jonka koin Skiniin olevan, välittyi myös blogin kautta. Minäkin pelästyin niin montaa blogitutun hevosen kuolemaa, ja nyt se sitten osui omalle kohdalle :(. Koskaan ei tiedä, milloin elämä päättyy, nuorena vai vanhana, omalla kohdalla tai läheisellä.

      Poista
  2. Voi surku, otan osaa :(. Kyllä teillä olisi pitänyt olla vielä monia yhteisiä vuosia jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olisi, tämä on kertakaikkisen epäreilua ja väärin. Kiitos osanotosta.

      Poista
  3. Voimia, otan osaa suureen suruun. Kaipuu ei katoa mutta kipu hellittää ajan kanssa.

    VastaaPoista
  4. Osanottoni tätäkin kautta. Multa oli mennyt tää ihan ohi. Kyyneleet tuli silmiin, kun luin sun kamalasta menetyksestä. Voimia!

    VastaaPoista
  5. Voi miten surullista! Tippa tuli linssiin, kun bloginkin välityksellä on tuntenut, miten tärkeä Skini sinulle oli. Iso osanotto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotosta, olen siitä hyvilläni, että rakkauteni tähän kultamuruun on välittynyt blogin kautta.

      Poista
  6. Ei vain löydy sanoja, niin loputtoman surullista. Muistan kuinka kauniisti kommentoit, kun kirjoitin blogissani rakkaan kissaystäväni poismenosta yli kolme vuotta sitten. Olen niin pahoillani, teillä oli suorastaan satumainen tarina, jonka piti jatkua vielä vuosien ja vuosien ajan. Puhumattakaan aivan erityisestä suhteesta teidän välillä, se välittyi tänne ruudun toisellekin puolelle blogia seuratessa. Osanottoni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei. Ei niin, tämä on pohjattoman väärin ja surullista, ei se vaan voi olla totta. Se tuntuu hyvältä, että rakkauteni tätä karvakorvaa kohtaan välittyi lukijoille. Tein kaikkeni, pidin sitä kuin silmäterääni, ja lopussa olisin maksanut mitä tahansa, jotta se olisi pelastunut, eikä se meitä pelastanut. Kiitos osanotosta.

      Poista
  7. Voi kauheeta! Suru on varmaan kova enkä osaa edes kuvitella miltä sinusta tuntuu. Oman rakkaan eläimen menettäminen on kamalaa. Todella paljon voimia ja osanotot <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotosta. Kova on suru, pakko on selvitä kun ei oo muutakaan vaihtoehtoa.

      Poista
  8. En oikein tiedä mitä kirjoittaa, mutta hirveästi voimia sinulle! Skini oli varmasti ainutlaatuinen hevonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli, viisas ja maailman kiltein tapaus, ja minulle niin kovin rakas.

      Poista
  9. Otan osaa, ja voimia suruun! Teidän matkaanne oli ilo seurata.

    VastaaPoista
  10. Suuri osanotto tätäkin kautta ja paljon voimia surutyöhön.

    VastaaPoista
  11. Voimia ja osanotot!=( Teijän kuulumisia oli kiva lukea.

    -Hanne

    VastaaPoista

Hei Sinä! Saan jokaisesta kommentista ilmoituksen sähköpostiin (bessie5@hotmail.com). Pyrin vastaamaan kommentteihin yhä, Skinin poismenonkin jälkeen, sillä olen saanut palautetta, että vanhoissakin postauksissa voi olla jollekin ajankohtaista tietoa.