lauantai 2. syyskuuta 2017

Muistoja kannan mukanain ...



.. vaan jokainen niistä sattuu. Kun en voi tietoisesti ja tarkoituksella muistella, kannan kuitenkin kahta konkreettista muistoa mukanani. Ne ovat 12-vuotiaana saamani medaljonki jossa on Skinin 2-v kuva. 


Toinen on jouhisormus, punottu lähinnä mustista jouhista, mutta mukaan otettu pari tummanruskeaa kun sitäkin Skinin jouhissa oli.


tummanruskeita jouhia mustien seassa


Sormuksen teki nannasalmi.com.


5 kommenttia:

  1. Onpas kaunis. Itseäni harmittaa kun en surun murtamana lopetushetkellä halunnut enää ketään hakemaan jouhia ja hevosen ollessa hengissä sen jouhien leikkaaminen tuntui ajatuksenakin pahalta. Saako kysyä käytkö enää lainkaan hevostelemassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en ois pystyny leikkaamaa, tallinomistaja leikkas kun olin lähtenyt paikalta, olin sormusta haaveillut jo pitkään. Pahoittelut menetyksestäsi.

      Kiitos kysymästä. En ole käynyt, ajatuskin hevosista on saanut vaikeita tunteita aikaan. Olen kuitenkin kerran pystynyt käymään pihapiirissä jossa oli hevosia. En tiedä miten tulevaisuudessa. Keskityn jonkin aikaa muihin asioihin.

      Poista
    2. Kuulostaa kliseiseltä, mutta aika auttaa paljon. Tietenkin sulla voi olla vielä vaikeampaa kun erositte niin äkillisesti ja varoittamatta, minulla oli sentäs aikaa hyväksyä päätökseni ennen viimeistä päivää. Olen ollut nyt 1v 1,5kk ilman liinatukkaani ja vaikka ikävä on valtava ja aina mukana, niin silti pieni kipinä hevosten pariin on. Syynä ehkä se, että hevosten parissa löydän itse rauhan ja unohdan arjen paineet. Ratsastaminen ei kiinnosta eikä sitä tiedä uskaltaako enää oikeasti kiintyä toiseen hevoseen koskaan, mutta saanpahan pientä helpotusta kalvavaan tyhjään oloon. Varusteisiimme en ole vieläkään pystynyt koskemaan, menee itkemiseksi. Voimia! Suurinta rakkautta on päästää irti vaikka se hetki tulisikin liian aikaisin.

      Poista
    3. Lopetuspäätökselle ei ollut vaihtoehtoja, se tilanne oli lopulta niin paha, siksi sen teki, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa. Mulla meni puoli vuotta että pystyn nyt noita tavaroita tarvittavan määrän käsittelemään, vaik en vieläkää esim pesemää ja rasvaamaan sitä kaipaavia nahkavarusteita. Tallinomistaja myi käytännössä valtaosan meidän tavaroista silloin ihan melko pian, koska en siihen pystynyt. Aika auttaa on klisee, vaikka totta, lopulta. Koin sen tapahtuneen yhteydessä vain loukkauksena kun sitä joku viljeli, siihen tuskaan ei ole lohdun sanoja, on vain mustaa.

      Kiitos voimantoivotuksesta, niitä tarvitaan. Voimia myös sinulle.

      Poista

Hei Sinä! Saan jokaisesta kommentista ilmoituksen sähköpostiin (bessie5@hotmail.com). Pyrin vastaamaan kommentteihin yhä, Skinin poismenonkin jälkeen, sillä olen saanut palautetta, että vanhoissakin postauksissa voi olla jollekin ajankohtaista tietoa.