torstai 15. toukokuuta 2014

Epäonnistuneet valokuvat II


Odotan aina innolla näkeväni kuvia Skinistä, tai minusta ja Skinistä yhdessä. Onnistuneiden kuvien saaminen ei ole kuitenkaan helppoa. Viime kuussa (20.4.) yritettiin ottaa vähän enemmänkin yhteiskuvia. Seurataan siis edellisen saman aiheen postauksen jalanjälkiä ja julkaistaan kaikenkirjavia yhteiskuvia.

Öh, mitä tässä tapahtuu?
Muuten ois ihan kiva mutta tausta on puhkipalanut

Voi miten söpö kärsä tuolla hepalla on, mun oikee käsi on jotenki tosi hassusti


Hmm...


Voi ei, mitä tässä tapahtuu?

Seuraus siitä mitä käy kun hevosta yrittää houkutella porkkanalla olemaan eläväinen kuvassa
Huoh. Ilme ja tarkennus


Voi ihmisen ilme..
Hmm, hevosparkaa innostaa

Kun ihminen olis aurinkoinen niin hevonen livistää poseeraustilanteesta..

Poseeraa keskenäs..

Houkuttelua porkkanalla.. teennäistä :D

Näytetääs temppuja. "Näin hevonen syö kätesi"



En mä tiiä mitä tästä pitäisi edes sanoa :D

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Toinen postaus kaviokurssista

Skini kaviokurssilla
Jatkan samalla linjalla kuin edellisessä postauksessa. Eli tuotan vain tekstiä melkoisen pienellä kynnyksellä. Jos en tee näin ja nyt, en saa kurssista postausta koskaan valmiiksi ja haluan ehdottomasti saada ajatuksiani siitä ylös.
kurssipäivän jälkeen kotitallilla

Ensimmäisen päivän jälkeen oli virtaa vielä sen verran, että onnistuin puristamaan postauksen, mutta seuraavina päivinä olin niin sippi, ettei postauksesta tullut mitään. Eikä kommentteihin vastaamisista. Jokaisen kommentin luin kuitenkin kännykällä heti (kännykälläni vastaaminen ei oikein onnistu) ja olen kommenteista aina tosi iloinen. 
Skarppi kurssilainen vielä illallakin -toisin kuin omistajansa joka oli ihan sippi

Opettajamme Dan

  • Kengättömyys myönteinen kengittäjä
  • Kotoisin Kanadasta, asuu Norjassa, matkustaa jatkuvasti ympäri maailmaa kavioasioissa ja hoitaa paitsi hevosten jalkoja, myös kaikkia kaviollisia sekä norsuja
Skini ja Dan

 Oli mukavaa saada hieman tutustua Daniin. Hän ei ole enää päässäni vain pelkkä nimi tai "vuolusuuntaus", vaan ihan aito ihminen. Sitäpaitsi tähän asti olen luullut hänen sukunimensä olevan Guerra. Nyt huomasin, että sehän onkin Guerrera. Oppia ikä kaikki. Hänen kokemuksensa ja vaikutuksensa hevos- ja kaviomaailmassa on suurempi kuin ajattelin. Hän on perustanut kaviokouluja ympäri maailman. Kouluissa asutaan sisäoppilaitosmaisesti ja siellä tehdään kovasti töitä. Kaikesta paistoi läpi ehdoton kiinnostus kavioita kohtaan ja vuosia kestänyt tutkimus. Sain myös kuulla, että Dan tekee yhteistyötä yliopistojen kanssa, käy luennoimassa kavioista yliopistoissa (mm. HKI, Lontoo, New Zealand, USA) ja tekee tutkimusta eläinlääkärien kanssa. Hän on omistautunut erityisesti valkoviivantaudille, sen syiden tutkimiselle ja sen hoitamiselle.

Toinen ja kolmas kurssipäivä


tästä näkee miten pitkulainen kavio oli
Toisena kurssipäivänä vuolimme teuraskaviota. Kaikki kaviot olivat aika huonossa kunnossa. Seassa oli ehkä pari (?) hevosta joiden jaloissa oli suhteellisen tuore kengitys. Mikään kengättömistä ei näyttänyt saaneen aikoihin kunnon hoitoa. Oma kavioni oli saanut kasvaa pitkään hoitamatta ja oli melkoisen epämuodostunut. Kavion pinnassa oli todella pahoja vaakasuuntaisia uurteita, kavio oli vino, sivuilla oli pahaa irtoseinämäisyyttä, säde oli täynnä taskuja, kannat olivat valuneet kohti kärkeä ja kantakulmatuet olivat tehneet todella pahat pahkurat anturan päälle.

"nimikkokavio" harjoitusvuolua varten

Ihan hirveitä vaaka uurteita, vino kavio ja oikea reuna ihan vinksallaan

nimikkokavio kannoilta katsottuna

Nimikkokaviossani oli paljon poisotettavaa. Sivuilla olevat flaret lähtivät pois ja tämän irtoseinämän luona oli myös selvää sientä ja poistelin seinämää niin pitkälle kuin sientä näkyi.

Nimikkokavio johon on merkattu punakynällä säteen kärki, kavioluun kärki (keskimmäinen) ja break over.

 Seuraavaksi nyljimme kukin oman nimikko jalkamme.

Itse nyljetty jalka. Alhaalla nahka, ylhäällä paljas jalka. Voin sanoa että tässä piti lukita nenä, avata suu ja kerätä sitkeytensä. Veri ja neulakammoisesta tuntui melkoisen hurjalta painaa kirurgin veitsi läpi aidosta hevosen ihosta...

Sitten lähdettiin tunnistamaan jalan osia ja erottelimme jänteitä ja siteitä. Täytyy sanoa että hevosen jalka on melkoisen vahva ja sitkeä paketti!

Jänteitä erottelemassa

Lisää jänteitä

Niin tärähtänyt kuin tämä kännykkäkuva onkaan niin tämä on yksi parhaista havainnollisuudessaan. Tässä on eroteltu  (kuvassa oikealta alkaen) sääriluusta pinnallinen koukistajajänne, sitten syvä koukistajajänne ja lopulta hankoside. Siteet ja jänteet ovat todella lihas/luumaisia eli paljon suuremmassa osassa hevosen jalassa kuin olisin osannut ajatellakaan. Kun hevosen jalkaa kokeilee ulkoapäin, ei skoisi, ettei jalan akana ole luuta, vaan vain vahvoja jänteitä.

Piirroskuva jossa näkyy edellisen kuvan jänteet "paikallaan"
Kaivoimme jaloista lopulta luut esille. Luut ja kaviot puhdistettiin niin hyvin kun tuossa vaiheessa saatiin. Tosi monilla hevosista oli jotain vammoja -iskuja, luumustelmia, nivelrikkoa, kehänivelen tai sädeluun "tautia" tai ongelmaa. Turhaan tuskin oli näitä hevosia lopetettu.

Sääriluun pinnalla näkyviä katkenneiden verisuonien päitä. Minulle havainnollistui vihdoin miten verisuoni on rakentunut. Se on yllättävän paksuseinämäinen ja sitkeä. Muistuttaa onttoa spagettia. Ei ihme, että myös verisuonia voidaan ommella.


Luut ja kaviot nakattiin pataan kiehumaan.

Jos jalkojen nylkeminen oli kuvottavaa, niin vielä kuvottavampaa oli sidekudoksien yms erottelu keitetyistä luista. Haju oli kuin pilaantuneessa kalassa, erittäin ikävä. Luukalvot, jänteet ja siteet eivät irtoa helposti edes keitetyistä luista. Rustot, luukalvot ym ovat todella sitkeästi kiinni luiden pinnoissa. Irrottelimme niitä teräsharjoilla, kynsillä ja lusikoilla.. millä vaan niitä sai puhdistettua.

Kolmantena päivänä keitetyt luut puhdistettiin kynsin, lusikoin ja rautaharjoin.

nimikkokavio keitettynä, on muuttanut väriä ja muotoaankin hieman alkuperäisestä

Keitettyjä hevosen luita
Kukin etsi oman jalkansa luut, ne soviteltiin yhteen ja ne desinfioitiin kloriittivedessä.

Puhdistetut luut kloriitissa puhdistumassa

Oli tarkoitus, että kukin saisi ottaa luut mukaansa, mutta ne haisivat niin paljon, ettei minulla ollut mahdollisuutta ottaa niitä kerrostaloon mukaan.

Miun nimikkojalan luut. Eli sääriluu, puikkoluut, nuljuluut, vuohisluu, kehäluu sädeluu ja kavioluu

Miun kavioluu ylhäältäpäin

Kavioluu altapäin

Minun kavioluu sivulta (ylösalaisin). Kavio oli ollut pitkään hoitamatta ja kulmatuet olivat painaneet kaviota joka on mahdollisesti johtanut kavioluun vaurioon, kavioluun kannat olivat vaurioituneet

Toinen vuolukavioni oli ollut kengässä. Luulin valinneeni helpon tapauksen sillä kavio näytti paljon siistimmältä kuin aiempi vuolukavio joka oli päälisin puolin selvästi epämuodostunut.

Toinen vuolukavio, ihan siistin näköinen kengästä riisuttu kavio
No, harhaluulopa oli se että tämä kavio olisi ollut yksinkertaisempi. Se oli ensinnäkin täynnä nauloja, mutta kenkä oli poissa. Kavioon katkenneiden naulojen irroittaminen otti aikansa. Ja lisäksi löytyi vielä ainakin kuusi vanhaa naulaa. Todellakin täynnä nauloja. Tästä kaviosta oli kai tarkoitus tehdä "aito vuolu" eli semmoinen jonka tekisi elävälle hevoselle sinä päivänä kun kenkä otettaisiin pois. Kengän pois ottamista ajatellen kengitys oli aivan liian tuore, kavion olisi pitänyt antaa kasvaa paljon enemmän ennen kengän irroittamista. Ja toisekseen kaviosta alkoi paljastumaan niin paljon kaikkea, että oli pakko kaivella enemmän kuin mitä elävää hevosta olisi voinut. Varovaista vuolua saa tehdä jatkuvasti elävälläkin hevosella, ja nyt oli mahdollisuus kaivella...

Kaiveltu kavio, näin paljon ei otettaisi elävältä hevoselta
... Säde oli täynnä sientä. En olisi uskonut päältäpäin niin siististä säteestä. Sieni jatkui valkoviivassa molempien puolten kannoilla ja sitä oli koko vasemmalla puolella. Seinämä oli lisäksi niin täynnä nauloja, etten pystynyt mitenkään käsittelemään sitä joten napsaisin seinämän pois. Kantakulmatuet eivät olleet kovin pitkät mutta niiden alla oli likaa. Jopa kengän alle muodostuneen varpaan vahvikkeen alla oli likaa ja jonkinlaista "mätää", sekä verta. En olisi uskonut sitäkään aluksi.

vuolukavion naulanreikä
Vasemmalla puolella oli erittäin  erikoinen ylläripylläri. Ensinnäkin, mitähän hittoa naula tekee tuossa suunnassa noin lähellä kantaa...? Toisekseen pääsin näkemään miten iso onkalo on lähtenyt naulanreijästä muodostumaan. Danin kanssa lyhyesti todettiin, että näin hienon "highwayn" (pikatien) kaikelle paskalle ja bakteereille naulanreikä pahimmillaan tekee. Olipa mielenkiintoista kaivella. Huhhuh :D



Jokaisena päivänä käytiin teoriaa ja kurssilaisten kysymyksiä. Minulla oli hirveä kasa kysymyksiä sekä myös kuvia oman hevosen kavioista- niin röngten kuin valokuviakin. Kysyin myös Swedish hoof schoolin youtube-videoista (esim. tämä), joissa on havainnollistettu kavion toimintaa laittamalla painetta avattuihin teuraskavioihin. Tutustutin myös Danin kengittäjä Riina Villasen blogikirjoitukseen(kirjoitettu 2011) jossa hän esittää oman näkemyksensä kaviosienestä. Danin puhumasta sienestä löytyy mielestäni tosi vähän tietoa netistä joka olisi tavan ihmisten saatavilla ja täten tuo pätevän CE-F -koulutetun kengittäjän näkemys oli minusta hyvä löytö. Sehän on vahvasti ristiriidassa sen kanssa mitä Dan kurssilla opetti. Esitin siis aika monia erilaisia näkemyksiä joihin olin törmännyt, koska vihdoin oli mahdollisuus kysyä. On aika hämmentävää löytää materiaalia joka vaikuttaa aidolta, mutta on ristiriidassa opetetun kanssa. Eihän sitä tiedä mihin uskoa kun oma tietopohja ei ole kovin vankka.

Erään teuraskavion sienipesäke anturan haarakkeessa, "seat of corn"

 Sekalaista

  • Kurssin aikana nähtiin 4 demohevosta joista 3 olivat kengättömiä ja 1 (eli Skini) kengällinen.

Toinen kengätön demohevonen. Dan osoittaa koukulla "union point":ia (säteen ja kannan yhdyspistettä), joka täytyy määrittää kannan korkeuden arvioimiseksi.
  • Skinin kavioista Dan sanoi hyviä asioita -säteet ovat terveet ja kaviot terveet. Hän esitteli tehtyä kengitystä meille ja kertoi, että kengät auttavat palaamaan siihen aikaan joka meillä meni kengättä hyvin. Kavio saapi nyt kasvaa kengitysvälin verran ja niin pitkään, että naulat alkavat nousta. Silloin kaviolla on paljon suojaa kun kenkä otetaan pois. Kenkä sitoo mm anturaa kavion suojaksi. Seurailen tilannetta ja katsotaan sitten kesällä tuleeko kenkien poisotto ajankohtaiseksi vai kengitetäänkö vielä.
  • Dan kannusti jatkamaan vuolua itse kun Skini on taas kengätön. Olin todella iloinen kun kuulin, että hän tarjoaa liveapua oppilailleen netin kautta. Voin jakaa hänelle kaviokuvia vuolusta ja hän neuvoo ja antaa näkemyksensä ja neuvoja.
  • Nyt minulla alkaa homma hyytyä tämän kirjoituksen suhteen. Pituuttakin rupeaa olemaan sen verran, että nyt alan lopettelemaan. Haluan julkaista silti tämän, jotten tee tästä oikeasti mitään ikuisuusprojektia :)

Kurssipäivän jälkeen 

Kenttä iltahämärässä kera komian taivaan

Ajelin kurssin aikana joka päivä 1,5h suuntaansa ja kävin hoitamassa omaa hirnakkaa. Se oli selvästi taipuisampi ohjaajamme ratsastettua sitä torstaina ja tein kotitehtävää sekä perjantaina, että lauantaina. Kokeilin vaatia siltä enemmän, sekä itseltäni; muistelin mantroja (katse YLÖS, ei kättä kaulan yli, jalat rentona, varpaat menosuuntaan, älä tipahda ulos), että hevoseltani. Videoin myös ratsastukseni. Täytyy jatkossakin terästäytyä videoinnissa, siitä on apua. Aion myös kokeilla lg-kankea sillä s-hackamorella se ei tuntunut ihan yhtä hyvältä kuin lg-kangella. Kai se on pakko myöntää ettei s-hackamore ohjaa niin helposti päätä alas kuin lg-kanki. Huoh, taas uusi ostos eli lg:hen kankiviiksi. Ohja kiinnittyy siinä paljon alemmas suhteessa hevosen päähän jolloin ohja ja kanki yhdessä suuntaavat päätä enemmän alas.

 
Eräänä kurssipäivän iltana



Lopuksi

Todistukseni josta editoin varmuuden vuoksi nimeni pois :)

Kurssi oli kallis (425€ +50€ dvd+100€ bensat), ja mietin pitkään onko siihen varaa. Kuitenkin tarvitsin kipeästi apua ja lisänäkemyksiä ja tältä kurssilta sain sitä mitä hain. Olen iloinen että tuli mentyä kurssille, anatomian oppii paljon paremmin elävistä jaloista kuin kuvista.

Tämän postauksen kuvat ovat omiani, sekä Barbaran ja Airan ottamia, kiitos :).

 Oppiminen jatkuu


  • Ostin Danilta hänen kolme vuolu dvd:tään. Jatkan opiskelua katsomalla ne. 
  • Saimme myös muutaman liuskan tekstiä jossa kerrataan kurssilla opittuja asioita, nekin olisi tarkoitus lukea.
  • Horse.com nettisivut. Täällä on kuulemma hyvää tietoa kavioista. Etenkin valkoviivataudista kirjoitus "Hoof wall and white line disease"
  • Gillian Higgins:n kirja Kuinka hevonen toimii menee tilaukseen

Varoitukset


Taas pitää lisätä, että vaikka kurssi onkin varmasti täynnä asiaa, on tämä postaus koostettu kuitenkin omasta oppimiskokemuksesta. Eli ei kannata vetää tästä mitään vakavia johtopäätöksiä. Aivan tavallisen ihmisen oppimista vain.

10.5.14 Kavioasioissa olen vielä alussa, kuten tämä hiirenkorva, mutta tästä se kaikki lähtee :)

torstai 8. toukokuuta 2014

Huippufiilis kaviokurssilla; tajunnanvirtaa sekä ratsastuksen ohjaushetki

halki leikattu kavio kahvipöydässä

En tiedä milloin viimeksi olen kirjoittanut SAMAN päivän tapahtumista. Niin tapahtuu aniharvoin. Nyt seuraa siis erittäin tajunnanvirtamainen yhteenveto tämän päiväisistä ajatuksista, nimittäin tarvitsen hetken ennenkuin rauhoitun nukkumaan. Kello on siis kohta puolen yön ja olen ollut tänään menossa aamukuudesta. Kauan odotettu ja harkittu Dan Guerreran vetämä 3 päiväinen kavionvuolukurssi alkoi. 

lisää kahvipöydän hevosenjalkoja

Skini oli mukana, vedin sitä ihan itse lainakopissa. Tämä olikin toinen niistä syistä miksi piti päästä kirjoittamaan. On nimittäin ihan uusi tämän hevosihmisen onni kun voi ottaa oman pollen mukaan ja ajella sen kanssa. On jotenkin vapaa olo ja semmoinen myös itsenäinen. Ja voi ajatella että "Siellä se muru tulee mukana". Oli myöskin ihan huippua kun Skini oli kurssipaikan pihalla tarhassa tämän päivän -saatoin milloin tahansa poiketa katsomaan miten sillä meni. Se oli myös erittäin suloinen kun se selvästi bongaili minua erityishuomiolla muiden ihmisten seasta. Se jopa HIRNAHTI minulle kun menin hakemaan sitä Danin tarkasteluun <3. Sehän ei KOSKAAN hirnu minulle. Pari kertaa muistan sen hirnahtaneen: ensimmäisellä kerralla kun pysähdyttiin lounaalle Ruotsista tuontimatkalla ("hei, älkää jättäkö mua tänne pihalle YKSIN!") ja toisella kerralla kun se oli tallissa muiden ollessa ulkona ("hei no sä ainakin tajuut, että oon ihan YKSIN!").

Pitihän sitä vähän hyppyäkin ottaa :). Vahinkolaukaus josta pää jäi pois.

Paitsi oman hevosen hirnahdus ja hörinät niin toinen mikä sulattaa hevosestaan hullaantuneen omistajan on toki muiden kehut omasta hevosesta. Ne on nannaa korville. Se on niin kaunis ja komia ja hyvän näköinen. Kiiltävä, sutjakka, terhakka ja kiltti.



No, näin se tajunnanvirta harhailee. Sanotaas nyt muutama sana itse kurssistakin. 

  • Nyt on semmoinen olo, että pää on täynnä tietoa ja kohta on mahdotonta enää erottaa, mitä tiesin ennen kurssia ja mikä on vanhaan tietoon sekoittunutta tietomassaa ja mikä uutta.
  • Ihan päivän alussa oli pieni "testi". Täytimme siis kavion pohjan osat paperille, olin iloinen kun huomasin ettei nuo itsenäiset opit ole ihan hukkaan menneet. Yksi uusi osakin tuli ja muutama  uusi englanninkielen sana. Apex. Seat of corn joka tarkoittaa kantakulman "sisällä" olevaa anturanosaa, ja myös ulko- ja sisäseinämän ero tuli vihdoin selväksi.
    Tässä kaviossa näkyy ulko ja sisäseinämä hyvin. Ulkoseinämä on kermanvärinen, kavion reunan uloin kerros, sen ja valkoviivan/sälekerroksen välissä on vitivalkoinen pigmentitön sisäseinämä
  • Pähkinänkuoressa jokin idea: Kun tehdään kengitysvuolu, hevosen kasvattama seinämä, ns. luonnollinen hevosenkenkä, vuollaan pois ja tilalle naulataan saman muotoinen rautainen kenkä. Dan korosti myös olevansa kengitysmyönteinen kengittäjä vaikka puhuu ja kouluttaa paljon hevosten kavioista juuri kengättömyyden kautta. Hän ei missään nimessä pidä kenkiä pahana, vaan kertoo että hyvin kengitetty naulakenkä suojaa kaviota aivan loistavasti.
  • Danin vuolutavassa painon jakautumisen ideaali ei näyttäisi olevan kaukana naulatun kengän kanssa tapahtumasta painon jakautumisesta. Eli aktiivinen paino otetaan pois anturalta ja viedään seinämälle.
  • Dan ei käytä mustang rollia (joka oli todella iso yllätys oikeastaan) ja pyöristää melko vähän seinämiä siksi, että hevonen tarvitsee koko seinämän kävelyyn. Kaikki pinta-ala on hyväksi (flaret tietysti pois).
  • Säde on monen kavion ongelmakohta. Kun säde korjataan, moni ongelma korjaantuu.
  • Kengät auttavat tekemään itsestään tarpeettomat. Kenkä suojaa kaviota niin kauan kun kaviolle on kasvanut oma suoja: antura on paksuuntunut, seinämät kasvaneet. Kenkä lukitsee anturan kavioon eikä se pääse jatkuvasti kulumaan siitä kuten kengättömässä kaviossa. Kenkä otetaan pois melko pitkän kengitysvälin jälkeen, silloin kun se jo alkaa löystyä tai naulat nousta(tästä en ole ihan varma miten meni tuo naulahomma).
  • Hius/karva vertaus. Kehossamme on hiuksia jotka kasvavat pituutta jatkuvasti sekä karvoja jotka eivät kasva pituutta mahdottomasti vaan pysyvät tietyn mittaisina. Tätä voi verrata kavion seinämään (hiukset) jotka kasvavat aina vain pituutta kunnes kuluvat ja anturaan (karvat), joka kasvaa paksuutta, ja kun se on kasvanut paksuutta tietyn verran, päällinen pinta "hilseilee" pois.
No mutta kuka se siellä on <3

Otin myös ratsastusopastusta samalla keikalla. Ratsastin ensin lainahevosella, sitten ohjaaja ratsasti Skiniä ja sitten minä vielä nousin selkään. Tunnen olevani tyhmä. Täysi pöllö. Miksi mulla on aina nykyään semmonen olo kuin olisi ensimmäistä kertaa hevosen selässä. Miksi oman kehon hallinta on niin vaikeaa? Miksi ratsastus on niin vaikeaa? Nostat vähän polvea ja se vaikuttaa koko kehoon. Viet käden väärälle puolelle kaulaa niin se vaikuttaa koko hevoseen. Hevonen kaatuu sisälle, minä kaadun ulos.... Byääh. Varasin 2 päiväisen valmennuksen kesäkuun alkuun. Ohjaajani hyväksi suosittelemalle valmentajalle.

*nuuh* kuka tää on, guruko?

Ratsastuksesta muistio itselle:
  • Muista pitää paino kaarevalla uralla ja volteilla (joita meidän täytyy ehdottomasti harjoitella) keskellä, tai jos on pakko kallistua jonnekin niin ennemmin sisälle.
  • Katse ylös. Miksi on niin vaikeaa yksinkertaisesti katsoa ETEENSÄ eikä hevosta?
  • Älä vie kättä kaulan yli ristiin.
  • Tiedosta pakarat. Vaikka niiden päällä istutaan ja niiden tulisi olla rennot. Mieti kuin kelluisit kahden ilmatyynyn päällä.
  • Saimme ehdotuksen kanki-lgn käyttöön. Tänään kokeiltiin niitä ja ne tuntui toimivan hyvin. Ohjaajalla oli hyviä kokemuksia kangesta entisten ravureiden kanssa. Paine tulee hevosen päähän alempaa eikä suupielien kohdalta. Painetta tulee niskaan joka ohjaa päätä alas. Entiset ravurit reagoi helpommin turvalle tulevaan paineeseen jäkittämällä vastaan ja kiihdyttämällä, jakamalla painetta muualle voisi siis olla suotuisia vaikutuksia ja ainakin pistän tämän korvan taa ja testailen.
    LG kankivarrella
  • Käyntityöskentelyä jatketaan ratsastaen ja tämä linja varmistui nyt entisestään. Ravit ja laukat pääasiassa irtona ja liinassa.
Muru ja guru (ei Dan kutsu itseään guruksi, se vaan rimmasi niin hyvin)

Nyt tämä saa riittää. Onpahan jotain nyt laitettu ylös, muuten menisi 6-12kk ennenkuin tekisin aiheesta postauksen. Edit: Pitänee tänne loppuun lisätä varoitukset, että kaikki muistiinpanot ovat vain minun tulkintaa ja oppimiskokemusta. Elkää ottako tätä väitteenä, että jakelen jotain absoluuttista totuutta täällä, muistakaa että oon vaan tavan pulliainen joka opettelee.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Uusi juttu

24.4.14
Ollaan keksitty uusi juttu. Harjoiteltiin eräänä päivänä ahtaita paikkoja. Laitoin ensin pari tolppaa lähelle seinää ja niiden väliin viltin ja mentiin tolppien ja seinän välistä. Se oli aika helppo juttu.

Viltin taakse oli ihan turvallista käydä seisoskelemaankin


Ensin vilttiseinä oli kauempana seinästä

Ja seuraavaksi siirsin sen lähemmäs seinää
Seuraavaksi vaikeutettiin hommaa ja laitoin viltistä myös "katon" eli syntyi vielä ahtaamman oloinen "tunneli".

Voi minkä se nyt rakensi..
Kun viltti muodosti "tunneliin" leveän katon, olikin homma paljon jännempää. Helpotin lopulta tehtävää tekemällä "katosta" kapeamman. Mentiin ali kaksi kertaa.

Seuraavassa vähän videota meidän puuhista (1min43sek)



uskaltaa uskaltaa