perjantai 4. lokakuuta 2013

Syksyisiä ajatuksia suorittamisesta

24.8.13
Kesäkotikausi alkaa olla tältä vuodelta lopuillaan ja talvitalliin muutto koittaa 7.lokakuuta. Muutoksen kynnyksellä mielessäni on lukuisia ajatuksia kuluneesta kesästä, nykyhetkestä ja tulevasta muutoksesta. Kaikkien ajatusten joukosta ajattelin valita aiheen nimeltä suorittaminen.

24.8.13
Kun luo katseen kuluneeseen kesään suorittavan minän näkökulmasta, tulee helposti pessimistinen olo. "En minä oo oppinu mitään, ei me oo kehitytty..." mutta kas, kun rupeaa muistelemaan vaikka vuodentakaista tilannetta, ja mistä silloin lähdettiin talvitallille ja talviarkeen, niin huomaa miten pitkän matkan olemmekaan vuoden aikana kulkeneet. Nyt olemme vuoden viisaampia. Meillä on monta uutta temppua takataskussa ja ratsastustoimintammekin muistuttaa jo hyvän tuurin käydessä ihan ratsastusta.

24.8.13
Vaikka kuinka yritän harrastaa rennosti ja ilokseni, niin jonkinlainen arviointi ja suorittaminen on silti läsnä. Kirjoitinhan juuri että "yritän harrastaa rennosti", siis yritän(!), sen sijaan että vain yksinkertaisesti harrastaisin rennosti, yrittämättä yhtään mitään. Onko tämä vaan semmonen harrastus että on jatkuvasti analysoitava kehittymistä ja osaamista etenkin hevosen parhaaksi? Vai enkö vaan pääse sitten kuitenkaan irti siitä kuuluistasta yrittämisestä jonka voisi suorittamiseksikin suomentaa.


Suorittamisen vertauskuva: juoksutusraippa, joka on jäänyt niin monta kertaa maahan lojumaan että on nyt neljästä kohtaa katki ja teipattu yhtä monta kertaa
 Erityisesti hevosen liikuttaminen uhkaa olla suorittamista. Tallissa hevonen seisoo vähintään 12 tuntia vuorokaudessa paikallaan karsinassa, kasvaa vastuuni antaa sille liikuntaa, sillä se ei sitä omalla ajallaan juurikaan saa. Hevosen täytyy liikkua, oli se sitten ratsastusta, irtojuoksuusta tai maastakäsittelyä tai näiden yhdistelyä. Ratsastuksen merkitys myös kasvaa sillä se on yksi parhaista tavoista saada hevosta jumpattua ja annettua sille täysipainoista liikuntaa. Minulle liikuttamisesta tulee helposti semmoinen henkisesti pakollinen asia, asia joka täytyy suorittaa. Kun vielä haluan hoitaa hevosen itse, mahdollisimman kiireettä ja perusteellisesti (on venyttelyä, jumppaa, jalkojen kylmäystä, tarhan putsausta ym ym), menee tallilla aikaa niin paljon että yksinkertaisesti jo vuorokauden pituus alkaa luoda jonkinlaista rajaa siihen mitä ehtii ja mitä ei ehdi tehdä.


27.8.13 hommia pukkaa

Olen ajatellut kaiholla niitä aikoja, jolloin olin Skinin hoitaja. Saatoin harjata sitä rauhallisesti tunnin ja pitää seuraa karsinassa -vain olla ilman vaatimuksia. Saatoin pitää karsinan ovea auki ja hinkata varusteita. Nuo kaksi asiaa eli harjaaminen ja varusteiden putsaaminen ovat jääneet nykyään todella vähälle kaiken muun keskellä. Toki harjaan hevosen hyvin vieläkin, mutta harjaamisesta on suht helppo säästää aikaa harjaamalla  vain tarpeeksi saadakseen hevosen puhtaaksi ja tunnusteltua sen käsillä läpi. Varusteet joutuvat selviämään sillä vähimmällä hoidolla jolla ne pysyvät kunnossa.

12.9.2013

Kun kevätmuutto kesäkotiin koitti, olin vihdoin taas vapaa liikuntapaineista. Oli Skinin laidunloma. Rutiineihin ilmaantui syöttely pihalla. Kierreltiin pihapiirissä ja seisoskelin, istuskelin, käveleskelin ja samalla katsoin. Mukaan astui siis pelkkä yhdessäoleminen. Liikunnallisessa yhdessäolossa panostin maastakäsittelyyn, ratsastus oli hyvin vähäistä.

12.9.
Vaikka suurin taakka harteilta oli poissa, huomasin silti sisällyttäväni jokakertaiseen tallilla käyntiin jotain liikunnallista suorittamista, oli se sitten lyhyt pyörötyöskentely tai mitä vain.

18.8.13 maastakäsin työskentelyä
Käytiin jopa kerran yhteisellä juoksulenkillä, hevonen juoksi ja minä läähätin perässä. Vaikka oloni oli paljon rennompi, huomaan nyt jälkeenpäin silti suorittaneeni tuota liikutusta.

pötkötin pötkötin, selässä mä lötkötin

Suorituskierteen katkaisivat vasta syksy, hirvikärpäset ja rankkasateet. Ulos ei ollut aina mielekästä mennä ja rauhoituin vihdoin vain nauttimaan. Meni siis koko kesä siihen, että pääsin henkiseen tasapainoon hevostelussa.





Tämä viimeinen viikko on ollut oikea hevosenomistajan loma ennen paluuta talliarkeen. Olen ottanut kaiken irti siitä, että voin olla ilman liikutuspaineita eikä minun ole pakko siivota pihattoa/laidunta paskoista (tekemisen ilosta olen sitäkin tosin tehnyt). Kertaakaan ei ole ollut semmoinen olo, että on pakko mennä tallille.

syöttelyhetki selästä käsin 12.9.
Olen tehnyt tallikäynneistä mahdollisimman kiireettömiä. Vihdoin olen harjannut Skiniä pitkään ja huolella. Kun hepo tulee sisälle, olen aloittanut mutakuorrutuksen poistosta kumisualla, ja jatkaen sopivassa järjestyksessä kaikilla harjapakin harjoilla aina siihen höyhenenpehmeään kiillotusharjaan asti. Ihanaa! Olen teettänyt jumpat ja mahdolliset temput, venytellyt, pistänyt rasvat, antanut ruuat ja lähtenyt kotiin. Oloni on ollut noina kertoina kevyt.


14 kommenttia:

  1. Samanlaisia mietteitä on ollut täälläkin! Minä tykkäisin nimenomaan puuhata useimmiten sitä kaikkea muuta, kun ratsastaa; laitella ruokia, putsata tarhaa, seurustella Taavin kanssa, opettaa temppuja jne. Mutta sitten kun täytyy ratsastaa, niin paljon muuta ei sitten kerkeäkään arkipäivinä tekemään, töiden ja muun elämän ohessa. Ja se harmittaa. Joskus on oikein pakko ottaa aikaa vain Taaville ja harjata sitä oikein kunnolla, rapsutella kutisevia kohtia jne., sellaista mikä saattaa kiireemmässä aikatalusa jäädä tekemättä.

    Ja kun harrastamisesta tulee suorittamista, niin siitä häviää puolet ilosta. Siitä tulee pakko, velvollisuus, joka täytyy suorittaa. Mielentila on jo ihan toinen ja se se sitten näkyy hevosessakin.

    Minut vapautti uusi talli ja pihattoelämä. Ja saan vielä osallistua tallipuuhiin, muttei ole pakko ja saan käydä siellä ihan mihin aikaan tahansa (jolloin olen saanut hylätä aamuratsastukset ja mennä vasta myöhään illalla), joten olen todella tuntenut pitkästä aikaa rentoutuvani tallilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, jos täytyy ratsastaa vie se oheishommineen (harjaus, varusteiden laitto ja haku yms) niin paljon että kaikki muu jää vähän syrjään.
      Pihattoelämä tosiaan vapauttaa, se on ihanaa :).
      Kiitos hyvästä kommentista, ihan samoja tunteita on.

      Poista
  2. Niin se vaan tuntuu menevän, että kun hevosen kanssa on enemmän tekemisissä, ei-niin-välttämättömät pikkuasiat jäävät paljon vähemmälle. Itsekin sorrun usein siihen, että harjaan hevosestani vain välttämättömän. Milloin putsaan suitset avaamatta niitä edes soljistaan jnejne.

    Joskus puolestaan suunnittelen putsaavani kamoja tai siivoavani meidän kaappia viikonlopun tallireissulla. Sittenpä juuri sille reissulle tuleekin joku aikataulu; kyytiläinen tai jotkut treffit jossakin suunnassa ja sekin hieno suunnitelma on haudattava. Kivaa!

    Nyt olisi hyvää aikaa suitsien putsaamiseen, kun kaapissa ei ole satulaa omaa vuoroaan odottamassa. Sen luulisi myös helpottavan kaapin siivousta, mutta vielä mitä! Nythän se kaappi vasta rojua täynnä onkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kiire tunkeutuu ihan kaikkialle. Vaikka onneksi hevosen kanssa pääsee siihen ajattomaankin tilaan välillä.
      Sinne minne tulee tilaa tulee myös uusia tilanviejiä hyvin äkkiä ;D.
      Kiitos kommentista :D

      Poista
  3. Asiaa! Itselle tulee koulujen alettua samanlainen kiirehtiminen päälle. Hevosen lisäksi tulisi hoitaa koulutyöt ja jättää aikaa ihan vain rentoutumiselle, ettei pääkoppa poksahda. Huomaan juoksevani koulusta kotia, kotoa tallille, hevosen selästä opiskelemaan ja opiskelemasta nukkumaan. Ja sama rumba seuraavana päivänä. Pian hommasta tuleekin pakkopullaa ja hevonenkin aistii, että nyt ei ole kuskilla motivaatio kohdillaan. Pistetään kaupanpäälle vielä niinkin "pieneltä" kuulostava homma kuin varusteiden putsaus - voi kääk milloin olen sen viimeksi tehnyt.

    Etenkin nyt kun itse olen ollut pitkään kovassa flunssassa sekä kokeet alkoivat koulussa, huomaan hevosen saavan yhä enemmän ja enemmän vapaapäiviä. Onneksi pikkuvikaiselle harrasteratsulle, joka tarhaa 24/7, eivät nuo vapaapäivät kovin harmillisia ole. Voisihan yrittää etsiä hoitajaa hevoselle, mutta miten sitä oman kultakimpaleensa uskaltaa muille antaa? Ei uskalla, ja lisäksi hevonenkaan ei sovellu suurimmalle osalle "puskailijoista" (ei ole tätiratsu!). Mutta omatunto kolkuttaa joka kerta kun hevosella on vapaa ja pieni ääni kuiskaa päässä: "olet huono hevosenomistaja..."

    Voi kesä, kauniit kelit ja kiirettömyys - tulkaa takaisin!! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä hyvin kiireiseltä, ei oo ihme että suorittaminen tuntuu vähän kaikessa,
      Täysin voin sinunkin sanoihisi samaistua. Ei kultakimpaletta ilman pakkoa muille anneta ;).

      Poista
  4. Ihan yhtä hyvin minä olisin voinut kirjoittaa tämän tekstin, eli vähän samat fiilikset myös täällä. Ukkohan on asunut koko kesän tallissa, joten kesälläkin oli pientä liikuttamisen painetta, joka on nyt laidunkauden päätyttyä korostunut ihan uudella tavalla. Ukko oikeasti tarvitsee liikuntaa 5-6 päivänä viikossa. Nyt, kun ilmat ovat viilenneet eikä Ukko liiku niin paljoa vapaa-ajallaan (vaikka Ukko onkin tallin hevosista yksi eniten liikkuvista yksilöistä, joka köpöttelee verkkaisesti pitkin tarhaa), myös energiaa alkaa löytyä. Ukko muutenkin ollut jo heinäkuusta lähtien aika kevyellä liikunnalla satulan puuttumisen ja sairastelun takia. Toivottavasti saamme satulan, että pääsemme kunnolla urheilemaan.

    Kesä oli ihanaa aikaa, kun oli niin paljon aikaa. Muistan, miten alkukesästä hevoset pääsivät totuttelulaitumelle, jossa saatoin (siis pikkuhiljaa totutellen) pitää Ukkoa kolmekin tuntia. Tuona aikana en oikeastaan tehnyt mitään, katselin vain. :)

    Välillä sitä haaveilee siitä, että Ukko olisikin vain hoitohevonen. Ei olisi omistajan murheita. Kyllähän minä mielelläni kävisin hoitamassa Ukkoa ja laittamassa sen kuntoon, jos joku vain haluaisi hoitaa liikutuksen. :D Näin ei toki ole aina, mutta aina välillä tulee sellainen olo.

    Onneksi meitä on kaksi. Itsellä on tarpeeksi lepopäiviä ja Ukkopäivinä voi hyvällä omatunnolla viettää rauhassa aikaa tallilla, ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että voit samaistua. Ja ihan sama ajatus on käynyt mielessä, voisin ihan hyvin palata joskus siihen hoitajan asemaan sen puolesta. Onneksi tosiaan teitä on kaksi!

      Hevosen syömisen katselu on parasta <3

      Kiitos sinullekin kommentista :)

      Poista
  5. Äh, suorittaminen, niin tuttua...
    Minulla tuli hienoinen helpotus, kun Tallbergin Minna suorastaan kielsi juoksuttamasta hetkeen (se meni viimeaikoina niin suorittamiseksi, että hyvä näin!) ja muutenkin sanoi, ettei Ako tarvitse liikunnan vuoksi liikuttaa. Hän lupasi antaa hyviä jumppavinkkejä ensikerralla. Siksipä aionkin ehkä paneutua vain käyntijumppaan kentällä (+ kaikki muu seurustelu ja hengailu sielä) ja yrittää siirtää ns. kuntoilun sinnem aastoon. Enimmäkseen käyntiä sieläkin. Ehkä sitten aikanaan kun alkaa selässä hengailla enemmänkin, tulee se kunnon kohotus ajankohtaisemmaksi..

    Mutta kun tuosta suorittamisesta ja järjettömästä pedanttiudesta, sekä itseltään ihan liikaa vaatimisesta pääsisi. Kyllä elämä helpottuisi kummasti, sekä minulla, että hevosella.

    Ihana tuo viimeinen kuva muuten! Kauniit maisemat!

    Ja zemppiä talvikotiin muuttoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs me tunnolliset suoritajat :D

      Oikein hyvältä kuulostaa fyysisen kunnon kannalta -teillä on tärkeämpääkin nyt kuin "liikutus".

      Maisemat on kyllä kohdillaan täällä kun on kaunis päivä, on vaaroja ja metsää :)
      Kiitos, sitä tarvitaan enempi kuin voit kuvitellakaan :D

      Poista
  6. Miksi sitten pidät talvitallina sellaista paikkaa jossa on noin pitkät ajat seisoa sisällä? On täällä Joensuussa paljon muitakin talleja ja varmasti löytyy sellaisiakin joissa kokopäivätarhaus tarkoittaa yli 12h aikaa ulkoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä pointti, jota toki en ole jättänyt pohtimatta. Tallin valinta vaan on niin monen käytännön asian summa. Kun on vuokralla, eikä paikka ole oma, tuntuu että tallin valinta on aina jonkin asian suhteen kompromissi. Jokaisessa paikassa on plussansa ja miinuksensa. Nykyisessä talvitallissa on todella paljon hyvää ja moni asia kohdallaan.

      Jos sinulla on kokemusta tämän seudun talleista, toki kuulen mielelläni kokemuksia mutta nämä ovat semmoisia asioita, että niistä keskustelee tarkemmin mielellään yksityisesti kuin julkisesti. Laitatko sähköpostia osoitteeseen bessie5@hotmail.com :)

      Poista
    2. En valitettavasti tiedä tällä hetkellä vapaiden tallipaikkojen tilannetta noin yleisesti yksityistalleilla Joensuussa. Onneksi olen löytänyt omalle kopulle niin mahtavan paikan, että ei ole tarvinnut muita katsellakkaan :)

      Poista
    3. Ihanaa, on varmaan helpottavaa kun on semmonen paikka :). Minä noita yritin kartoittaa ja katsella sillon kun hirnakka mulle tuli. Aikansa kutakin, toistaiseksi ollaan tuolla.

      Poista

Hei Sinä! Saan jokaisesta kommentista ilmoituksen sähköpostiin (bessie5@hotmail.com). Pyrin vastaamaan kommentteihin yhä, Skinin poismenonkin jälkeen, sillä olen saanut palautetta, että vanhoissakin postauksissa voi olla jollekin ajankohtaista tietoa.