sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Irtokarvaa ja ratsastusta

Bongasin netistä tämän harava- vinkin ajat sitten ja pitihän sitä kokeilla itsekin

Skinin talvikarva ohenee huimaa vauhtia.


Kaulalla ja lavoilla voi jo selvästi nähdä talvikarvan ohentuneen! Jäljellä on villaista höttöä
Lähtötilannehan oli tämä pörröturkki (alla), joten tiputettavaa on! Karvanvaihdon tueksi olen syöttänyt jo monta kuukautta vitamiinilisää ja se tuntuu auttavan, sillä karvanvaihto on mielestäni paremmassa vauhdissa kuin viime vuonna, jolloin aloitin vitamiinilisän antamisen myöhemmin.


Täydessä talvikarvassa -eron todellakin jo huomaa!

Olen harjannut sitä nyt karvanlähtöaikaan haravalla ja kumisualla ja viimeistellyt pehmeällä pölyharjalla. Harava ei ole erityisen tehokas, mutta se irrottaa suht hyvin pohjavillaa ja on niin leveä, että sillä on nopea harjata. Kumisuka sitten viimeistelee karvanirroituksen ja pölyharjalla yritän saada hevosesta edes jokseenkin siistin näköisen. Heppa meinaa saada nyt urakalla sähköiskuja minusta etenkin harjauksen yhteydessä. Eilen yritin vähentää sähköisyyttä pyyhkimällä sen karvaa kostealla sienellä. Kosteaan sieneen tarttuu irtokarva ainakin niin hyvin, että pesusieni muistuttaa sen jälkeen karvapalloa.

Tässä harjaus on valmis ja olen pyyhkinyt karvan kostealla sienellä, joten siksi se näyttää tuolta.
Sienellä pyyhkimisen toivoin myös vähän viilentävän, sillä Skinillä on ollut selvästi kuuma auringossa. Se on oikein puuskuttanut aurinkoisina päivinä ja puuskutus on sitten lakannut kun olen vienyt sen talliin viilentymään. Eilenkin pidin sitä jonkin aikaa varjossa, jotta kuumuus helpottaisi. Onneksi kesäkarva ei ole enää kaukana. Klippaustakin mietin, mutta en ole vielä siihen lähtenyt kun se voi sekoittaa etenkin vanhan hevosen "termostaattia", enkä usko, että Skiniä on koskaan klipattu.

Tässä on yhden harjauskerran "saavutusta". Onko mikään tyydyttävämpää kuin saada nähdä, että se karva oikeasti irtoaa, vaikka harjatessa tuntuu, ettei se koskaan vähene?
On lempivuodenaikani -kevät. Ensimmäiset leskenlehdet piti toki kuvata!


Skinin ruuanetsintävaisto senkun kasvaa, se haluaisi hirmuisesti hamuta maasta syötävää.

*namnam, löydän jotain ruokaa muistuttavaa*
Nämä kuvat on siis otettu eilen 16.4. käytiin vähän ratsimassa juuri lanatulla kentällä.

Ratsu valmiina
Kuva selästä, kamera tippuikin sitten myöhemmin taskusta maahan, onneksi oli suojakuori.
Sain vähän videonpätkää ja otettiin ajastimella pari yhteiskuvaakin niin, että kamera oli kentän aidantolpan päällä. Elokuvatyökalu ei kuitenkaan vaihteeksi nyt toimi, joten videon lisään joku toinen kerta.

Rakas ratsastuksen jälkeen

Ja ilman satulaa

Me

loppukäynnit maastossa. Oman kakkakasan tarkistus on hyvin tärkeää

Käytiin tosiaan kävelemässä loppukäynnit maastossa ja siellä täytyy aina tutkia paikkoja nuuhkimalla ja maistelemalla.

Oh, vihreitä ruohonkorsia! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei Sinä! Saan jokaisesta kommentista ilmoituksen sähköpostiin (bessie5@hotmail.com). Pyrin vastaamaan kommentteihin yhä, Skinin poismenonkin jälkeen, sillä olen saanut palautetta, että vanhoissakin postauksissa voi olla jollekin ajankohtaista tietoa.