torstai 15. elokuuta 2013

Ensimmäisen ratsastustuntimme odotusta

fiilis ratsastustunnista: "hurjaa, mekö tunnille?!"
Vuosi on räpelletty yhdessä. Ratsastuksellisesti se on tarkoittanut sitä, että lähdettiin alusta -ratsastelin pitkään tutustuen ja havainnoiden. Hirnakka osasi yhtä ja toista ylläpitäjänsä alla, mutta käytännössä jouduin etsimään ne nappulat jotka meidän välillämme toimisi. Nyt on keväästä alkaen tuntunut että jonkinlainen lähtötaso oisi saavutettu, että tunnen hevostani sen verran ratsastuksellisesti paremmin, että voisimme hyötyä opetuksesta. Olen varannut meille yksityistunnin (elämäni eka aito yksityistunti, eli vain yksi ratsukko) joka koittaa  huomenna 16.elokuuta.


Tunnin varaaminen oli pitkällisen harkinnan tulos. Voisin selittää aika paljonkin siitä, miksi minua kammoksutti ajatuskin tunnista tähän saakka ja millaisia tunteita ja ajatuksia tunteihin liittyi/liittyy ("vihdoin oma hevonen!" "prkl, en todellakaan kaipaa ketään ajattelemaan puolestani enkä ketään armeijatyyppiä huutamaan minulle. Haluan oppia kuuntelemaan hevoselta saamaani palautetta ja soveltamaan aiemmasta ratsastushistoriasta saamiani oppeja, aivan rauhassa!"). ..




...En kuitenkaan aloita perusteellisempaa romaania tuosta aiheesta, vaan kirjaan muutamia käytännön juttuja liittyen tunnin odotukseen.

Ratsastaja: Virheet ratsastajana, jotka tällä hetkellä "kipeimmin" tiedostan: vinous, valun vasemmalle. Taipumus ratsastaa laiskasti eli ensin kädellä, hyvänä kakkosena jalalla ja laiskimmin keskivartalolla kun pitäs olla just päinvastoin.

Hevonen: Vino oikealle. Jäykkä, erityisesti takaa

Nämä tuntuvat keskeisimmiltä asioilta tuntia odotellessa. Tunnilta toivoisin jotain uutta, jos ei uutta asiaa niin edes uutta näkökulmaa vanhaan. Toivoisin toista silmäparia ja palautetta siitä mitä ne näkevät ja mikä voisi auttaa tavoitteidemme saavuttamisessa. Toivon hevosta silmälläpitäen apua selän ja takaosan hyvään työskentelyyn.


hirnakkaiseni näyttää hieman kultakalalta
Tähtinä taivaalla, tavoitteita ratsastustyöskentelyyn yleensä:
  • Rehellinen eteen-alas venytys (siis jotain muutakin kuin turpa maassa ravaamista "jos teen näin niin lopetetaanko?")
  • Takaosa alle, selkä ylös. Tätä on löydetty mutta sitä pitäisi löytyä useammin jotta ratsastus olisi hevoselle ergonomisempaa
  • Rauhallinen tahti
  • Kaikenkaikkiaan minulle riittää ratsastuksellisesti se, että hevonen pysyy hyvässä kunnossa ja voi kipeytymättä harrastaa kanssani ratsastusta, mitään muuta meidän ei tarvitse osata



22 kommenttia:

  1. Skinnyllä on kauniit silmät :) Kivoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, kiitos. Silmät on sielun peili, sillon ne on kauniit kun polle on hyväntuulinen ja pirteä. Näistä kuvista tuli ihan hauskoja :)

      Poista
  2. Itsekin hakeuduin epäilevänä tunneille, lähinnä sen takia kun koin "ratsastusmasennuksen" ("en mä mitään osaa, oon huono, kipeytän vaan hevosta"). Positiivinen yllätys oli kuitenkin miten paljon sitä toisen silmäparin avustusta ja kannustusta loppujenlopuksi oli kaivannut! Itse saan tunneilta aivan uutta puhtia omaan ratsastukseen ja hyviä vinkkejä.

    Yksityistunnit ovat hyvä tapa "aloitella" tunneilla käymistä, saat mennä itsellesi ja hevoselle sopivaan tahtiin. Ja jos ensimmäinen opettaja ei natsaa niin kokeile ihmeessä toista. Tsemppiä tunnille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluan opetukselta nimenomaan jotain ihan muuta kuin sitä ratsastuskoulun possujunameininkiä. Ja oleellista onkin oikeesti että löytää itselle sopivan opettajan, enää en rupea siitä lystistä maksamaan ellen koe saavani rahoilleni vastinetta. Enkä myöskään enää halua ollenkaan ratsastaa ulkoasaneltuun tahtiin. Ainot tahti jota haluan noudattaa on oma ja hevoseni :D. Eli näistä lähtökohdista kohti opetusta... ;).

      Tuo on juuri se mitä minusta tunneilta pitäisi saada -avustusta ja kannustusta :), kun opetus on rakentavaa niin siitä on hyötyä :)

      Poista
  3. Sama ongelma ku mulla!Itekkin olin aluksi silleen että en halua mitään apua ku sain vihdoin ponin yms... :D.Sitte kuitenkin lopulta joudin pyytämään mun tuttulta apua , kun Cupido ei totellut.Se mun tuttu osas neuvoa tosi hyvoin ja ponikin lakoi toteölla mua paremmin.Sitten tajusin , että kannattais pyytää enemmän apua , se kannattaa oikeasti!Ja olis tosi kiva jos saisit jonkun kuvaamaan teidän tuntia tai sitten jotain muuta ratsastusta!Kuinka usein ratsastat Skinnyllä?Viikottain vai harvemmin?Kiitos jos jaksat vastata :).

    P.S.Toivottavasti teidän tunti menee hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan niin :)!
      Hyvä että sinulla on positiivisia kokemuksia opetuksesta :)

      Yksi postaus on jossa on ratsastusvideoita, oletkohan katsonut sen http://skyfighter96.blogspot.fi/2013/06/ratsastusta.html
      siellä on nimittäin nuita kuvia ja videoita jos kiinnostaa :)

      Yritän saada tunnille kuvaajan, ikävä kyllä säätiedotus uhkaa tunnin toteutumista ja tekee ainakin kuvaamisen hankalaksi :S

      Nyt kun Skinny asuu kesäkodissa ja liikkuu omaehtoisesti siellä paljon ja on ollut myös laidunlomalla, en ole välttämättä ratsastanut joka viikko. Täyttä lomaa sillä oli ainakin kuukausi, ellei puolitoista. Suurinpiirtein kerran pari, max 3 kertaa viikossa olen kesällä ratsastanut. Muuta puuhaa onkin sitten tehty enemmän.

      Talvella olen ratsastanut noin 3 kertaa viikossa, välillä on olen saattanut ratsastaa 3-5kertaa viikossa. Välillä toisaalta olen voinut ratsastaa 1-2 kertaa viikossa. Meillä niin vaihtelee olosuhteiden ja aikataulujen mukaan ja mukana on varsin aktiivinen maastakäsittelyarsenaali -tehdään temppuja, irtojuoksutusta, juoksutusta, irtohypytystä, maastotaluttelua yms :).

      Poista
    2. Kiva että vastasit :).En ollut lukenut tuota , oli tosi hyvä postaus!

      Poista
    3. Haa, no kiva että et ollut lukenut niin tuohan tuli nyt kuin tilauksesta :D.

      Maastoratsastusta näkyy tässä postauksessa

      http://skyfighter96.blogspot.fi/2013/05/skinny-fatty-ja-maastoilua-vol2.html

      Kyllä minä vastaan aina kun minusta se on todella mukavaa :)

      Poista
  4. Mäkin kävin sunnuntaina elämäni ensimmäistä kertaa yksityistunnilla ja vitsit, kyllä siinä tunnin aikan ehti oppia vaikka mitä! Hirveästi intoa antoi erityisesti se, kun sai kuulla, että oon tehnyt asioita suurimmaksi osaksi aivan oikein itsekseni eikä esimerkiksi istunnassa ole mitään valtavan suuria korjattavia juttuja. Kun on mennyt niin pitkään itsekseen, on jotenkin hirveän vaikea muodostaa realistista kuvaa omista taidoista.

    Vaikka muuten koen olevani ja olleeni hyvä ihminen meidän hepalle, se kyllä kaduttaa, että meidän 12 vuoden yhteisen elämän aikana ollaan menty valvovan silmän alla yhtä leirin lisäksi vain ihan muutamia kertoja. Nyt sen huomaa, miten loputtoman paljon olisin voinut ratsastaessa tehdä asioita toisin ja harmittaa, etten enää voi omalla hepalla mennä tunneille ja saada siitä irti kaikkea sen kapasiteettia, mitä olis kyllä riittänyt.

    Hevoselle tunneilla silloin tällöin käymisestä ei mun mielestä ole kuin vain hyötyä – siellähän oppii ratsastamaan niin, että se on hevoselle mielekkäämpää, terveellisempää ja mukavampaa. Joten tsemppiä tunnille ja toivottavasti tuut sitten kertomaan siitä kunnon analyysin ja kuvien kanssa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, mielenkiintoista. Kyllä varmaan on ihan eri juttu olla yksin tunnilla. Jo 3 ihmisen tunnilla saa paljon enempi irti kuin 7-8ihmisen possujunassa.

      Oi miten mukavaa kun kohdallasi ilmeni, että olet sooloillut hyvällä menestyksellä, joillekin kun käy niin että kehittyy jos jonkinlaista virhettä. Ja jälkeenpäin on aina hyvä olla jälkiviisas, jos olette nauttineet yhteisistä vuosista niin sekin on paljon :).

      Tarkoitus olisi tehdä jonkinlainen postaus tunnista, mutta saa nähdä miten materiaalien käy kun ilma on uhkaavan huono. Ja toisaalta mielenkiintosta nähdä mitä ekalla tunnilla "ehtii saada aikaan"..

      Poista
  5. Ehdottomasti sitten kattava postaus tunnista!

    Mä ihan tosissani tykkäisin käydä säännöllisesti tunneilla, mutta aina se kaatuu joko rahapulaan tai puhtaaseen viitsimisen puutteeseen. On muka niin iso vaiva laittaa opettajalle viestiä ja sopia tunti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkinlainen postaus tunnista tulee :)

      Ja sama juttu, kyllä se minullakin on rahasta kiinni myös. Mut sitte kun tulee se aika, että kokee tarviivansa niin kyllä sen sitte saa yleensä järjestymäänkin :)

      Poista
  6. Aivan mahtavia kuvia! Erinomaisen hieno valo. Toivottavasti tuntinne on antoisa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että pidit niistä. Minäkin tykkäsin, mutta oon nähny ne jo niin monta kertaa etten enää oikeen meinaa osata katsoa niitä niin erikoisina :D

      Tuli tunnista mitä tuli niin onhan se ehdottomasti uusi askel. Kunhan keli ei pilaa koko hommaa..

      Mielessä pyörii myös hevosen käytös viime kerralla kun oltiin siellä kentällä about kolmatta tai toista kertaa. Se mietti vain ja ainoastaan niitä ihania muita hevosia, sitä vit*tti kun vaadin siltä ja sillä oli milloin kevyt keula ja milloin kevyt perä, ei minkäänlaista keskittymiskykyä/halua. Ja sitten kun tulin alas ja erehdyin päästämään sen vapaaksi kuten tapanani on, se lähtikin sitte omatoimisesti moikkaamaan niitä muita hevosia.. ja paineli onneksi suoraan aitaukseen johon sain sen nakitettua ja pyydystettyä kiinni. No, mut joo, mielenkiinnolla huomiseen. Jänskättää!

      Poista
    2. Huhhei! :D Jäbä lämminverisellä oli selvästi parempaa puuhaa kuin koulutuuppailut. xD Tsemppiä!

      Poista
    3. Se oli silleen evvk, mut onneks tää kerta meni paremmin...

      Poista
  7. Musta tuntuu, että moni on aikuisiälle asti kantanut muistoissaan niitä lapsuuden kamalia ratsastuksenopettajia, eikä halua enää kokea mitään samankaltaista. Kuka muistaa niskuroivat pollet, kuka niiden paukuttamisen... minä muistan huutavan opettajan, eikä niistä elämyksistä ole aikaa omalla kohdalla vasta kuin 10 vuotta enkä edes ollut lapsi silloin. Nykyisin sitä arvostaa jotain IHAN muuta, varsinkin kun on opissa oman hevosensa kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä samantapaisia kokemuksia on niin monilla..

      Ei oo mitään riemuvoittoa ne negatiiviset muistot :D, vaik onhan joukossa mukaviakin mutta kyllä siinä touhussa oli niin paljon "pielessä" että ei siitä kyllä suostus enää maksamaan :D. Onneksi nyt voi vaatia vastinetta rahoilleen. Ja kun pollekin on oma, niin asetelmakin on eri -kaikki kortit on itsellä ja voi kirjaimellisesti ottaa hevosensa ja häipyä jos ei miellytä ;). On vapaus valita :D

      Poista
    2. Jep, oot ihan oikeassa. Mä olin tenavana sen verran herkkä, et jos olisin saanut niitä negatiivisia kokemuksia silloin, olis jäänyt varmaan koko touhu siihen. No, en saanut, koska en harrastanut ja isompana osasi itsekin olla jo hieman kriittisempi, onneksi.

      Mutta nykytilannetta en vaihtaisi, oma päätösvalta on aika pop.

      Poista
    3. Voi olla että tähän harrastukseen jää niin pahasti koukkuun että kestää sitten vähän mitä tahansa saadakseen jatkaa :D. Mutta oli miten oli, nyt on asiat mallillaan, se on ihanaa :)

      Poista
  8. Itse en menisi enää missään nimessä ratsastuskoululle. Sen verran tukalia muistoja; kiukkuiset hevoset, joille piti "runnoa" apu läpi. Muutenkin semmoinen vääntämistä ja tahtojen taistelua koko ratsastus.

    Itse olen kuitenkin ollut erittäin tyytyväinen nykyiseen opettajaamme. Hevosen ja ratsastajan ehdoilla mennään. Saa kivasti puhtia siihen omaan harjoitteluun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlaisia muistoja minullakin, hyvät muistot ei kumoa niitä monia huonoja. Oma hevonen on paras hevonen, kyllä on mukavampaa kun pääsee toimimaan tolleen kuten sanoit, teidän ehdoilla :)

      Poista

Hei Sinä! Saan jokaisesta kommentista ilmoituksen sähköpostiin (bessie5@hotmail.com). Pyrin vastaamaan kommentteihin yhä, Skinin poismenonkin jälkeen, sillä olen saanut palautetta, että vanhoissakin postauksissa voi olla jollekin ajankohtaista tietoa.