Ensimmäinen ratsastustuntimme

Tunnilla 16.8.2013

Ensimmäinen tuntimme oli antoisa! Jäi tosi hyvä mieli ja monta oivallusta reppuun.

keskittyy keskittyy

Tuntia odotellessani totesin omia ratsastusvirheitäni (eikäku pitää puhua kehityskohteista!) miettiessäni muunmuassa seuraavaa: "minulla on taipumus ratsastaa ohjalla". Sitä saa mitä tilaa, nimittäin tunnin idea lähti siitä, että ohjat pois, paino, katse ja pohkeet töihin. Vain sisäohjan sai pitää kädessä säilyttämässä asetuksen.




Tunnin kantavana ajatuksena oli hevosen suhteen kontrolloida ja jumpata lapoja. Harjoituksessa luotettiin siihen, että takaosa tulee kyllä mukaan automaattisesti, kun saan lavat kontrolliini.

Teimme tehtävää jossa pujoteltiin tötteröitä paino- ja pohjeapujen avulla. Tässä kuvassa on sisäpohje kiinni ja näyttää menneen läpi, olemme tähtäämässä seuraavan tötteröparin ulkopuolelle

Harjoitusta tehtiin suurella ympyrällä, jolle oli aseteltu tötteröpareja. Pelkillä pohkeilla pujottelin vuoroin tötteröiden keskeltä, sisältä tai ulkoa. Se ei ollutkaan kovin yksinkertaista, kun ulko-ohja oli poissa käytöstä.

Tässä on menossa onnistumisen hetki, hirnakka väistää kohti tötterön ulkopuolta painoavuilla

Jos pohje ei mennyt läpi, oli lupa myös koskettaa jalalla hevosta satulavyön eteen, kyynärpään eteen tai lavalle. Se oli aikamoinen neronleimaus, eipä ole tullut ajatelleeksi, että pohjetta voisi käyttää niinkin. Meille se sopi loistavasti, sillä olen maastakäsin opettanut väistämään lavasta juuri koskettamalla lapaan. Pohkeen antaminen niin eteen tuntui oudolta ja nauraa hihittelin opettajan kanssa kun otin "lapapohkeen" käyttöön. Yritin saada kanavoitua hevoseni valtavaa yleensä eteenpäin suuntautuvaa energiaa sivullekin. Helposti kävi niin, että se sisäpohkeesta rupesi vain kiihdyttelemään käyntiä tai siirtyi raviinkin.

sisäpohje ei ole mennyt läpi, jolloin oli lupa koskettaa hevosta näinkin eteen jalalla

Jos hevosessa keskityttiin lapoihin, niin ratsastajassa keskityttiin korjaamaan minun nilkkoja ja asentoa. Oi huokaus. Ratsastajan kova koulu. Ensin otetaan ohjat pois kädestä, sitten pidennetään jalustimia ja sitten pitäis opetella istumaan satulassa edempänä ja käyttämään pohjettakin eri tavalla ja edemmäs. Keskittymistä riitti niin, että meinasin unohtaa matkalla seuraaville tötteröille, pitikö mennä nyt sisä- vai ulkopuolelta tai kenties välistä. Seurauksena tästä mentiin tötterön päältä, pistin vaan silmät kiinni ja toivoin että hevonen pelastaa huonon kuskin ja niinhän se pelasti.

Ai minunko jalustimet liian lyhyet?? (no, tiiän että ne on, meen jockeyjalustimilla helposti kentälläkin vaikka ne on säädetty nimenomaan maastoilua varten)

Koitettiin hakea semmoista rentoa jalkojen asentoa ilman jalustimia. Jalat pitkänä, varpaat menosuuntaan. Ajatuksena, että hevosen jalat ovat omien jalkojen jatke ja kontrolloin omilla jaloillani hevosen etujalkoja. Tämä oli minulle jotenkin uusi oivallus....

taivutan nilkkoja sisäänpäin ja pyörittelen niitä hakeakseni niistä pitkää rentoa jatketta jaloilleni

..Minulle on jäänyt ratsastuskoulusta mieleen, että varpaita tulisi kääntää ulospäin jotta pohje vaikuttaisi. Ilmeisesti tämä on liittynyt siihen, että alla on ollut eteenpäin ajettava hevonen.. Joskus opetettiin myös että kantapäitä pitäisi painaa alaspäin, ja cr-istuntakurssilla (jonka kävin joskus ennen Skinin tuloa vuonna 2012?) yritin sitten poisoppia tuosta tavasta ja olla näyttelemättä opettajalle kengänpohjiani.

 

rento jalka, pohje edessä

Ravi

Mitä tapahtuikaan kun siirsin Skinin raviin ilman ohjaa? No, sehän lähtee kuin lähtöauton takaa, isoon reippaaseen raviin kuin paraskin kilpuri. Sellaisessa holtittomassa ravissa on minulle tosi vaikeaa olla. Jos en pysty istumaan laadukkaasti, lonkkani tyrkkäävät heti lisää vauhtia ja noidankehä on valmis -kehoni käskee sitä kovempaa ja minä pyydän sitä yleensä ohjalla menemään hiljempaa. Nyt kun minulla ei ollut ohjaa mihin turvautua, oli aika kädetön olo.



Mielikuvat hitaasta ravista otettiin avuksi. Skiniä ei tarvitse juuri koskaan siirtää pohkeella raviin, pelkkä ajatus riittää, eikä saa ajatella liian kovaa, ettei se lähde liian kovaa. Ajattelin hidasta ravia, vain hieman reippaammin kuin käynti ja sain parempia siirtymiä. Vauhti lähti kiihtymään vasta rauhallisen siirtymän jälkeen. Mielikuvaharjoitusta jatkettiin ja yritin ajatella hidasta kevennystä, mitäänsanomattomin tuloksin.

Armoa ei annettu. Olo oli kuin tehosekoittimessa, joka sinkosi kehoani kokoajan valtavan matkan eri suuntiin. Yritin ja yritin ja yritin pysyä vakaana, mutta siitä seurasi lonkkien jumittuminen. Miten voikin olla niin vaikeaa olla vakaa ja joustava samaan aikaan. Olin yhtä joustava ja tasapainoinen kuin se kuuluisa perunasäkki? tai kenties alkeisratsastaja, joka harjoittelee ensimmäisiä kertoja keventämistä. Hessu ratsastaa- video kuvaa myös tunnelmani täydellisesti. Vaikka olen käyttänyt videota jo kerran aiemminkin, en voi olla tekemättä sitä vielä uudelleen. Video kestää 44sekuntia.

Tunnin pitäjä kertoi, että näin isoravinen hevonen pistää ratsastajan kovaan kouluun. Selässä ei vaan yksinkertaisesti pärjää ellei palaset ole kohdallaan edes sinnepäin. Sain neuvon, että näin iso ravi pitää ottaa vastaan lonkilla polkupyörämäisellä liikkeellä. Omat lonkat pitäis saada auki, töihin ja joustamaan puolelta toiselle, kuitenkaan huojumatta.

käynti- lempiaskellajini

Täytyy sanoa, että jos olisin ollut muina miehinä ostamassa hevosta, en olisi valinnut tätä yksilöä sen takia, että sen ravi on harvinaisen iso ja vaikea. Mitä vaikeampi ravi, sitä enemmän se vaatii ratsastajalta kaikilla istunnan osa-alueilla. Vatsalihasten hoosiannahuuto ei riitä. Vielä vaikeampaa on tuo lonkkatyö.

Kyllä hevosiltakin noita ilmeitä löytyy.. Mitä ihmettä se ajattelee? Tekis mieli editoida tuohon puhekupla

Laukka

Ihanaa laukkaa

Skinin laukkaa kehuttiin.

hyvä laukkahetki

Minusta sillä onkin oikein näppärä useimmiten kolmitahtinen laukka, jossa on paljon hyvää, etenkin kun ottaa huomioon, ettei laukka ole sille helppoa eikä se tule suoraan takaraivosta.

Ponnekas laukanNOSTO

Taas kerran hevoseni hoitaisi kyllä laukankin kotiin jos yksi jätskipää ei ois sitä häirihtemässä.

"irti ne jalat sieltä kyljistä.."

Hevoseni tietää mitä tehdään ratsastajalle, jonka jalka häippäsee liian taakse laukannostossa tai muutenkin laukassa. Sitä pitää tietysti kouluttaa pukittamalla. "Ai se ei hallitse jalkojaan? Kun aikansa huomattaa pukittamalla, että hittoon ne jalat sieltä kyljistä, niin kyllä se oppii."

pukki

pukki

pukki

Minua ohjattiin asettamaan sisälonkkaa eteen laukannostossa. Minun lantioni meinaa olla kallellaan vasemmalle, eli oikeassa kierroksessakin lantioni haluisi nostaa vasemman laukan. Sain tosi hyvän fiiliksen lonkan asennosta nostoa varten, kun minut aseteltiin kädestä pitäen oikeaan asentoon. En ole koskaan tuntenut tuota asentoa tietoisesti ennen. Nyt voin tavoitella tuota asentoa tarkoituksellisesti. Aionkin ennen laukannostoa pysähtyä asettelemaan itseni hyvään asentoon ja sitten siirtyä laukkaan, ennenkuin löydän tuon asennon ilman pysähdystä.

Hevoseni on opettajani

Katson opettajaani ihaillen

Minulla oli tunnilla monen monituista kertaa semmoinen olo, että istun jonkun järkyttävän paljon itseäni taitavamman ja herkemmän olennon selässä. Jos minä handlaisin homman siellä selässä, niin hevonen tekis "mitä vain".

Mieleeni muistui eräs pätkä tositeeveesarjasta Ypäjä. Eräs oppilas pääsi työssäopimaan Kyran tallille. Tyttö sai kunnian ratsastaa gp-hevosella. Hevonen oli hieman hämillään/levoton, koska ei saanut niin täsmällisiä apuja, mihin oli tottunut. Ei se näyttänyt tytön alla kovin erikoiselta hevoselta. Kun Kyra kiipesi selkään, samainen hevonen oli tasapainoinen ja huiteli laukanvaihtoja ratsastajan tuskin jännittäessä hiuskarvaakaan. Oli hevonen siis millainen tahansa, paljon (vai voisiko sanoa että kaikki?) on yleensä kiinni ratsastajasta.

Mitä kevyempi ja sulavampi itse olen ja mitä vähäeleisemmin ratsastan, sitä paremmin hevonen työskentelee. Kaikki ähellys, vääntö ja puristus pois. Kun jätin ulko-ohjan pois, pääsi hevonen vapaasti venyttämään itseään, työskentelemään paremmin läpi selän ja taipumaan sisälle, kun ulko-ohjani ei ottanut vastaan. Tuntumallakin pitäisi muistaa myödätä ulkoa, jos taivuttaa sisältä, niin ettei hevosta väännetä tavallaan molempiin suuntiin.

omaehtoinen venytys

Ihan tunnin lopussa kävimme myös läpi kaksi muuta harjoitusta, joita voisimme tehdä kotitehtävinä: puomisarja ja puomikulma. Jäimme vielä hetkeksi katsomaan seuraavaa tuntia.

Skini katsoo tuntia

Video tunnista (3min 56sek)

 

Mietteitä tunnin ilmapiiristä

Tunnin jälkeen

Yksityistunti oli juuri se mitä tarvitsin. Ja opettaja juuri semmoinen, mitä tarvitsen. Tunnelman täytyy olla armollinen ja kiireetön, jotta minun on hyvä olla. Olen taipuvainen olemaan itseäni kohtaan vaativa. Joudun tekemään itseni kanssa paljon töitä, että voin löysätä, olla ja tehdä virheitä. Kun lapsi opettelee kävelemään, niin sen täytyy saada tehdä virheitä ja välillä pyllähtää pepulleen. Samoin minun täytyy uskaltaa tehdä virheitä ja oppia niistä kun ratsastan tunnin pitäjän asettamia tehtäviä. Opettaja kaivoi pienetkin onnistumiset esille ja kehui vuolaasti, huomaan, että se paransi mieltäni ja rohkaisi yrittämään. Joka kerta ei voi onnistua ja sitten voi yrittää uudelleen.

Tunnin loputtua seurasimme hetken seuraavaa tuntia. Skinillä on bootsit etusissa kotimatkaa varten

Minä en kehity, uskalla tehdä virheitä ja mene mukavuusalueeni ulkopuolelle kehittävällä tavalla, jos liian kovasti vaaditaan, painostetaan tai huudetaan. Opetuksessa täytyy olla rento ote. En halua että puolestani ajatellaan tai ratsastetaan. Siitä huolimatta haluan jatkuvaa ohjausta ja palautetta (olen ollut semmoisillakin tunneilla joissa kuuluu vain opettajan hengitys ja välillä asekellajikäsky tai ratsastustiekäsky). Haluan ehtiä ajatella itse enkä halua ratsastaa ruuhkassa. Olen käynyt ratsastuskoulun tunneilla kerran viikossa siitä asti kun olen ollut 10, eli olen aloittanut noin 17 vuotta sitten. Kaikesta hyvästä huolimatta, mitä noihin vuosiin sisältyi, en halua enää oman hevosen kanssa joutua maksamaan osallistuakseni niille. Nyt minulla on mahdollisuus toteuttaa jotain muuta ja se on mahtavaa.

Skini pääsi pihalle syömään tunnin jälkeen

Seuraavaa tuntia suunnitellaan ja onneksi sen pitäisi onnistua jo kuun lopussa! Opettajamme on sen verran työllistetty, että hänellä on tosi kiire aikataulu.

hölmistynyt ilme kun pitäisi olla hetki syömättä. tukeva haara-asento auttanee asiaan ettei vallan kellahda kumoon moisesta pyynnöstä

Ennen seuraavaa tuntia yritän käydä ratsastamassa kerran tai pari ja harjoitella näitä sulattelemiani asioita itsenäisesti. Toisaalta tuntuu, että voisin yhden vuoden sulatella ja harjoitella ja katsottaisi sitten jos ottaisi toisen tunnin, heh, mutta otetaan nyt toinen tunti kun se on vielä mahdollista.

Skinikaunoiseni ratsastuksen ja pesun jälkeen