r. Skyfighter

10.6.2013

Perustiedot

virallinen nimi: Skyfighter
lempinimi: Skini (esiintyy kirjoitettuna myös Skinny- muodossa)

syntynyt: 11.5.1996

sukupuoli: ruuna (ruunattu n.10vuotiaana)

rotu: amerikkalainen lämminverinen

väri: punaruunikko

säkä: 148-149cm

(c) Melander

emä: Lady Emcora 15,9aly-18,2ly
emän isä: Clayt Hanover 14,3aly 20,1ly
emän emä: Emcora Nibs 14,6aly 17,0ly

isä: Harmonious 10,5aly
isän isä: Crowning Point 10,9aly
isän emä: Rhapsody in Blue

syksyllä 2012, toisessa takasessa on heijastin koska löysin edellisenä päivänä tippuneen heijastimen matkan varrelta enkä tajunnut ottaa sitä pois kuvaa varten

Luonne

Jos kuvaisin Skinnyä yhdellä lauseella, voisi se olla seuraavanlainen: "Kiltti, elämäniloinen ja utelias, positiivinen ja tasapainoinen persoona".  Minusta tuntuu, että se ei olisi selvinnyt niin monista muutoksista elämänsä aikana, ellei se olisi sopeutuvainen ja suhtautuisi muutoksiin jokseenkin rohkean rennosti. Tiedän myös, että se on kiltteydellään tehnyt vaikutuksen sen elämän ihmisiin.

Perusasenteesta huolimatta on Skinny on moniulotteinen luonne. Etenkin nykyään maailmaa niin paljon kiertäneenä se tarvitsee jo aikansa sopeutumiseen, ja etenkin aikaa siihen, että alkaa todella luottaa uuteen ihmiseen. Onhan niin moni ihminen kadonnut sen elämästä -ennen tai jälkeen luottamuksen syntymisen. Minut se testasi jälleennäkemisen yhteydessä keväällä 2012 ja vielä uudelleen kesällä 2012, kun yhteinen arki alkoi. Pitihän se kokeilla ensinnäkin millaisia sääntöjä noudatetaan, jos noudatetaan. Ja toisaalta tulkitsin testauksen myös sellaiseksi kokeiluksi, että "häipyykö tuokin vai pysyykö vierellä".

Vaikka se on hyväntahtoinen ja kiltti, löytyy siitä hyvin voimakastahtoinen ja jopa miltei tulinen puoli. Se voi olla erittäin itsepäinen ja näyttää mielipiteensä todella suoraan. Se on myös todella itsenäinen hevonen (tätä voisi alleviivata), oman tiensä kulkija, joka on hassua, kun se välillä on taas lutuinen pussailtava nallekarhu (ilmeisesti siis silloin kun se hänelle sopii). Todella moniulotteinen särmikäs hevonen siis, joka ei loppujen lopuksi ole yksinkertainen tai maailman helpoin, vaikka se voi siltä perusasenteensa puolesta vaikuttaa.

Maastoilua syksyllä 2012

Tapoja
Skinnyllä on varsasta asti ollut tapa korista/puhista noin niinkun kommenttina tai mielipiteenä vähän kaikkeen, etenkin jos jokin voidaan luokitella kiinnostavaksi ja/tai hieman arveluttavaksi tai huolestuttavaksi. Alla olevassa kuvassa Skinny tutkailee pesuämpäriä ja kuvassa näkyy hyvin korisemis-asennossa olevat sieraimet.

"hui"!

Se rakastaa piehtarointia! Joten heti kun on mahdollisuus, käy se rullailemaan itseään oikein antaumuksella. Parasta piehtarointi on pesun jälkeen ja juuri kuivitetussa karsinassa..

..myös hiekkakenttä sopii piehtarointiin...

Piehtarointia

..ja miksei mutainen tarhakin.

mutatarhassa on taidettu piehtaroida

Myös vedessä polskuttelu on siitä hauskaa -mutta vesilätäköt kiertää kaukaa.

Jee, vettä!

Käytävällä tai missä hyvänsä odottaminen on siitä tylsää, vaikka se on kilpauransa puolesta konkari käytävällä ja hoitotoimenpiteissä seisomisessa. Koen, että tällä hepsukalla on hyvä huumorintaju. Tai olisiko parempi sanoa, että se on tavallaan hauska hevonen. Se nimittäin keksii välillä pikkujuttuja, jotka ovat varsin hauskoja tai hullunkurisia. Vai kuvaako "hauska" tai "huumorintajuinen" enemmänkin omaa asennettani siihen, miten suhtaudun joihinkin sen harmittomiin tempauksiin?

Marraskuussa 2012

toukokuussa 2013

toukokuussa 2013

Ratsastaessa

Skinnyllä on omaleimainen erittäin suuri raviliike, joka on varsin pompottava istua (sisuskalut vaihtaa paikkaa ja keventäessä tuntuu nousevan taivaisiin). Raveissa se oli aina helppo erottaa muiden hevosten seasta, sillä se oli usein toisia puolet pienempi, mutta sillä oli valtavat liikkeet. Sen mahanalus oli kirjaimellisesti täynnä jalkoja.. tai oikeastaan etujalat kauhoivat jossain kaukana edessä ja takajalat työskentelivät levällään kaukana takana. Se osaakin yhä esittää oikein komeaa kilpajuoksijan ravia.

toukokuussa 2013

Vaatimaton käyntiväistö ja avotaivutuksen hakemista

Maastossa se on todella varmajalkainen ja katsoo mihin kavionsa pistää. Se inhoaa rapakoita ja mutapaikkoja ja yrittää kiertää ne millä keinolla hyvänsä -kiertämällä tai hyppäämällä. Se saattaa myös hyvin ketterästi kiivetä jollekin kalliolle ihmettelemään. Lenkillä sillä on aina vähän kiire kun käännytään tallillepäin.

Ruotsissa toukokuussa 2012

Ratsu-uran alussa sitä oli kuulemma tosi vaikea saada kulkemaan yhtään hitaammin tai rennommin, koska se oli tottunut niin kovaan menoon. Se menee yhä varsin reippaasti ja temmon säätelyssä on työtä.  Perin reipas tapaus siis, vauhtia ei puutu. Videoita ratsastuksesta löydät postauksesta ratsastusta.

Utelias varsa 3 vuotiaana

Orivarsana vrt. aikuisena ruunana

Orina Skinny oli oikeastaan pitkälti samanlainen kuin nykyään. Eräs oripiirre sillä oli 3vuotiaasta alkaen esiintynyt näpistely(= pientä näykkäilyä ilmaan), joka ilmeni tavallaan nykäyksittäin. Se muistuttikin mielestäni eleenä hikkaa. Ehkä orien kanssa puuhailevat tietävät mitä tarkoitan :D? En ole vieläkään päässyt varmasti selvyyteen mistä tuossa näpistelyssä oli kyse, olen arvuutellut stressiä tai orivarsan kapinointia ja rajojen kokeilemista. Pientä riekkumista saattoi myös esiintyä, lähinnä lenkillä saattoi rillutella, hakea paikkaansa ja tuijotella ympäristöä -vaikka rohkea olikin.

Vähän oripojan"rilluttelumeininkiä"

Aikanaan Skinny oli todella tottunut matkustaja ja kilpailija. Aina raveissa tullessaan kuljetuskopista Skinnyn piti vähän hirnahtaa ilmoittaakseen, että hän on saapunut. Se myös pörhisteli orien tapaan tammoille, ja muille hevosille, mutta ei sen suuremmin, kuin vain esitelläkseen itseään. Näpistely ja hirnuminen ovatkin oikeastaan ainoita oikeita eroja ori-Skinnyn ja ruuna-Skinnyn välillä. Perusluonne on sama.

Skinny on ollut aina kiitollinen siitä, mitä sen eteen on tehnyt. Meillä oli aikanaan ihana yhteinen tapa "puhallella", eli saatettiin seisoa pitkään siten, että Skinny puhalteli minua kasvoihin ja minä sen turpaan ja sieraimiin. Se ei koskaan jättänyt vastaamatta puhallukseen. Varsana se oli myös miltei sokean luottavainen ihmistä kohtaan, joka oli tosi herttainen piirre siinä, ja tavallaan se on sitä nytkin. Kuitenkin kovia kokeneena se tietää, ettei elämä aina ole niin ruusuista.

Pesun tarpeessa

Ravurina ollessaan se piti suihkussa käymisestä ja oli varsin tyytyväinen päästessään pesulle. Nykyään se on sitä mieltä että ihoa pitkin valuva vesi kutittaa ja pesu on vain ikävä velvollisuus, tai jopa varsin inhottavaa. Vasemmalla kuvia raviajoilta hikilenkin jälkeen -taisi hiki itsessään kutittaa niin paljon, että se teki pesusta niin ihanaa?

Se on nykyäänkin utelias, joka onkin enemmän perusluonnetta kuin oriuteen liittyvää. Varsana sillä oli selvästi enemmän korskahtelua ja ympäristön tuijottelua -onhan varsalle vähän kaikki vielä jännää. Tutkimme yhdessä uusia juttuja kiertämällä tallissa tai pihalla paikkoja, joihin ei perusrutiinien ohessa pääse. Siitä se piti, kun se on niin utelias. Se vuoroin kauhisteli ja vuoroin rauhoittui tutkimaan.

Vähän semmosta menemisen meininkiä ja menohaluja sillä oli orina enemmän (vai menisikö nuoruuden eikä oriuden piikkiin) ja postilaatikot saattoivat olla siitä vallan pelottavia. Sen verran oli ilmeisesti naapurin postilaatikot kärsineet, että se oli päätetty ruunata.

Kuitenkaan se ei ole koskaan tehnyt tietääkseni mitään todella vaarallista. Ainot kerta kun se on minulta päässyt irti, oli joskus sen ollessa 2 vuotias, kun se säikähti jotain ollessani taluttamassa sitä laitumelle. Minä olin vähän päältä 10vuotias eikä tietenkään minkäänlaista ennakointikykyä. Siinä se porhalsi hetken pörhäkkänä pitkin tallialuetta. Se on kuitenkin aina ollut pienen tytön hoidettavissa ja antoi ongelmitta minun hoitaa itseään karsinassa -tätä eivät kaikki oriit sietäneet. Koskaan sillä ei ollut sellaista vaihetta että se olisi jotenkin tosissaan testannut rajojaan tai tarvinut vaarallisia selvittelyjä johtajuudesta. (Mieleeni tulee vertauskohtana eräs sen tallikaveri, joka loi varsin murhaavia katseita, pyöräytteli silmänvalkuaisiaan ja saattoi hyppiä pystyyn ja näykkiä.) Skinny on ollut alusta asti persoonaltaan varsin harmoninen, vaikkakin myös eloisa ja jopa tulisen menevä.

laitumella 2012

laitumella 2012

Lempinimet

Suomessa lapsuudenkodissa se sai nimen Skinny, joka lausutaan "Skini". Myöhemmin varsa-aikana Suomessa siihen on myös viitattu  lempinimillä "Kini", ja "Taistelija" tai "Taivaantaistelija", joka tulee suoraan nimen suomennoksesta, ja koska nimi on enne, ajateltiin sen kuvaavan Skinnyä hyvin, olihan se taivaallisen hyvä taistelija :). Taistelija kuvaa oikeastaan aika hyvin myös sen itsenäistä luonnetta!

Minulla oli sille varsana myös muita lempi& hellyttelynimiä;

• Oripoika (-jota jälleennäkemisen jälkeen käytin vanhasta tottumuksesta, vaikka se olikin ruunapoika)
• Purupoika -koska se oli aina aamuisin yltäpäältä purussa
• Mörkö/Kummitus -koska tuli harja ja turpakarvat huurussa talvisin lenkiltä ja puhisi ja korskui tullessaan, kuin sanoen, että metsä oli ollut täynnä kummituksia! Olipa hyvä että polleparka selvisi ehjänä talliin!
• Maailmanmatkaaja -koska meni aina lenkillä korvat tiukasti höröllä eteenpäin, mitä sitten vastaan tulikin 
• Sitten oli näitä muru/kulta/mussukka -linjan hellimisnimiä :). Ja aina se oli minun "vauva". Tuntui niin kummalliselta kun se kääntyi 3 vuotiaaksi, eihän se voinut olla jo 3, ja entäs sitten 4 vuotiaaksi.."Mamma" rauhoitti itseään ajattelemalla, että vielähän se on varsa 4-vuotiaskin, että vauva se on vielä ;). 

Ruotsissa sitä alettiin jossain vaiheessa kutsua Figge-nimellä ja myöhemmin se vaihtui Sky -nimeen. Sky säilyi sillä lempinimenä useamman vuoden ennenkuin ostin sen. Minä tietysti jatkoin sen kutsumista Skini-nimellä, sillä se oli sen lempinimi kun siihen alunperin tutustuin.

Lisää kutsumanimestä, kirjoitettu 26.10.2013: Kun toin Skinin takaisin Suomeen, minulla oli oikeastaan aikamoinen kriisi lempinimen suhteen skini-sanan sivumerkityksien takia. Lapsena en tiennyt siitä mitään, mutta aikuisena tuntui kertakaikkiaan hurjalta etenkin kirjoittaa sen nimi siten kuin se lausuttiin. Onneksi eräs läheiseni keksi pelastuksen: Skini voitaisiin kirjoittaa "Skinny" eli kuten englanninkielen "laiha". Sana "skinny" lausutaan Skini- siinäpä oli täydellinen pelastus. Nyt olen kuitenkin sopeutunut jälleen Skini-kirjoitusasuun ja olen siirtynyt käyttämään sitä myös kirjoittaessani. Tämä näkyy täällä bloginkin puolella. Blogin vanhemmat kirjoitukset sisältävät korrektia Skinny-kirjoitusasua ja myöhemmät yhä enemmän ja enemmän Skini-kirjoitusasua.

Skyfighter, sininen taivas ja siniset asusteet. Pidin aikanaan sinistä väriä sen "värinä" nimen "sky"-osan mukaan joka tarkoittaa taivasta ja taivashan on sininen

Uusia lempinimiä:

• "Kära lilla ponny" -tämä lempinimi muodostui Ruotsin reissulla ruotsalaisesta samannimisestä lastenlaulusta.
• SkiniPoni SkinnyPonny -periytyy ylläolevasta
• Skinnykkä (toi mieleeni sanan kännykkä, aluksi keksittyäni tämän käytin sitä useinkin, mutta myöhemmin on jäänyt )

Vielä uudempia lempinimiä:

• Hirnakka tai Hirnakkainen
• Jäbä, Jätkä, Jäbä lämminverinen -nämä lempinimet muodostui suunnilleen 2012-2013 vuodenvaihteessa, se on niinkuin 16 vuotias teinijätkä vaikka sen pitäisi olla jo keski-ikäinen.
• Runtti 
• Karvamammutti tai karviainen (viitaten kasvavaan talvikarvaan)
• Prööti (kesällä 2014)

toukokuussa 2012

toukokuussa 2012

toukokuussa 2012

Sokea piste ja muut merkit

Hassua kyllä, Skinnystä varsana tehdyissä tunnistuspapereissa, jotka minulla on tallessa, ei ole merkitty mitään merkkejä, vaan siellä lukee "tummanpunaruunikko, ei merkkejä". Sille on myöhemmin tullut valkoisia karvoja muun karvan sekaan. Kun se vietiin Ruotsiin 2000 ja tunnistettiin siis 4 vuotiaana siellä, tuli papereihin lisäys; "sek ristiselän alueella" ja "valkoinen sisäkanta oikeassa takajalassa". Tuon valkoisen päkijän huomasin Skinnyllä livenä vasta vuonna 2012, joka oli niin hassua, sillä luulin kyllä tietäneeni jokaisen tuuman tästä hevosesta. Siksi aloin kutsua sitä "älskling-punkt":ksi tai "sokeaksi pisteeksi". Tuossa alla on kuva, josta valkoinen sisäkanta näkyy, kun kavio on märkä.

Kilpailuhistoria

 

Voittaja Mikkelissä 4.7.2000 (c) Mikkelin raviradan voittajakuvat

•  koelähtö ja kilpauran aloitus 15.5.2000
  
• 26 starttia, 2 voittoa
• voittosumma 16 463€
• ennätykset 15,5aly-16,7ke
• viimeinen startti vuonna 2002
• loukkaantuminen johti kilpauran keskeyttämiseen

Raveissa Mikkelissä 9.6.2000

Entiset omistajat

Suomessa 3 omistajaa, Ruotsissa 4 rekisteröityä omistajaa, joiden lisäksi tiedän ns. varmasti 3 rekisteröitymätöntä omistajaa.

-> Eli sillä on ollut vähintään 10 omistajaa vuosien 1996-2012 välillä, ja vielä enemmän eri koteja ja valmentajia/ hoitajia. Tuollainen elämä pistää jo huumorintajun uusien ihmisten/ muutosten suhteen koetukselle.

Isää? äitiä? Molempia?

Lady Emcora Skinnyn puoliveljen kanssa

• Skinnyn ulkonäössä sekä äitiä että isää, vanhemmiten se näyttää yhä enemmän äidiltään, nuorena näytti ehkä enemmän isältään. Skinnyn isästä en ole nähnyt kuvia, mutta olen nähnyt kuvia sen toisista varsoista, joissa on samoja piirteitä kuin Skinnyssä. Ohessa olevissa kuvissa on emä Lady Emcora Skinnyn puoliveljen kanssa.
  
• Pieni koko; emältä. Emä ja emän suku pienikokoista, mm. ei Clayt Hanover 155cm, emä ja emän emä samaa kokoluokkaa.
• Korvat; emältä, ne ovat oikein pienet ja somat.
• Ihailtavan kuivat jalat; ainakin emän puolen suvulta, voi siinä olla isänkin ansiota. Nuorena Skinnyn jalat oli tosi kuivat, nykyään jaloissa on vähän nesteitä, jäämisinä kilpa-ajoilta.
• Silmissä, turvassa ja päässä yleensä on varmaan molempia, mutta sanoisin silti että silmät ja pää on isältä. Ilmeessä on niin paljon samaa, kun vertaa muihin Harmoniouslaisiin (esim. Ivan Karsk., Herbert Bag). [Jos joku on ollut tekemisissä Harmoniouslaisten tai muuten saman sukuisten kanssa, olisi hauska kuulla minkäluonteisia ja minkälaisia hevosia muuten ne ovat olleet -olkaahan yhteydessä!]

Seuraavassa kuvassa Skinny kuvakulmasta, jossa näyttää ihan emältään, samalla tämä on sellainen kuvakulma, jossa Skinny ei näytä ihan itseltään, vaan, no, minusta emältään, tai jotenkin vanhemmalta kuin onkaan.

Syyskuu 2009

Jos se näyttää välillä emältään niin kyllä se näyttää myös emän emältään. Ja tältä mummolta kannattaakin ottaa mallia, sillä se eli huimat 37 vuotta (1972-2009 rip Emppu)!

5.9.2013 Emcora Nibs, eikäku Skyfighter. Skini näyttää tässä jotenkin niin vanhalta, että saa nähdä, näyttääkö se tältä 10 vuoden päästä

Emcora Nibs

Skinin ee. Emcora Nibs

Emcora Nibs

Emcora Nibs

Ja kuitenkin itseltään se näyttää, vaikka vuodet vierii..

2v

17v

Sivua päivitelty 25.8.2012

Joitakin postauksia:
Tervetuloa takaisin Suomeen rakas (Skinny matkustaa ja muuttaa)
Skinnyn elämä kokokuvina
Jos metsään haluat mennä nyt sä takuulla yllätyt (kuvapostaus syksyiseltä maastolenkiltä)
Herra oloneuvos ja rennonlötkö pihattoelämä
Minun ja Skinnyn vuosi 2012
Videoita "pöllöenergian" käsittelystä (eli maastakäsittelyä..)