|
28.7.2012 Juuri kopista ulos tulleena, suojien irroitus |
Minä tein sen! Löysin Skinnyn, selvisin paperisodasta, kirjoitin paperit
ja toin kuin toinkin sen takaisin luokseni Suomeen. Uskomatonta! :D
|
Maailman suloisin polle, the Sötbålle <3 |
Olen niin onnellinen. Vaikka välillä tuli sellainen olo
että mitä minä teen/ tuli tehtyä. Olenko ihan hullu kun raahaan hevosta
ensin autolla ja laivalla ja sitten vielä halki suomen. Kun homma oli ohitse,
päättelin kuitenkin, että hevonen matkusti monta kertaa stressittömämmin kuin
emäntänsä, jolla kesti ainakin 2 vuorokautta toipua pahimmasta valvomisen
aiheuttamasta stressitilasta. On niin uskomatonta, että siellä se polle seisoo
27kilometrin päässä, tähän uuteen elämään täytyy todella totutella.
Mutta miten tähän siis päästiin? Se onkin sitten toinen juttu…. eli...
Matkakertomus
Lähdin itärajalta maanantai aamulla
klo 5:n junalla etelään, jonne junan vaihtoyhteys katkesi ensin myöhästymiseen
ja sitten koko yhteyden peruuntumiseen. Koska olin sopivasti Helsinki-Vantaan lentoaseman
kupeessa, järjestin itseni sinne kyselemään lentoja. Mietin lennot (halvin Vaasa-Uumaja-lento
Tukholman kautta 350euroa?) ja vaihtoehdot (hotelliyö Vaasassa 100e?) ja
päädyin jälkeenpäin ajatellen ehkä tyhmimpään, eli matkustamaan junalla vähän
takapakkia ja starttaamaan yöbussilla saman päivän iltana klo 20. Tuossa
välissä sain luojankiitos levätä muutaman tunnin.
Tyhmimmäksi tuon vaihtoehdon
teki se, että bussilinja osoittautui nettipalvelun hallusinaatioksi, joka
meinasi hajota heti alkuunsa. Bussikuski ja kuskien puhelinpalvelu olivat sitä
mieltä, ettei ole mitenkään mahdollista selvitä aamuksi Vaasaan. Kuski myi
kuitenkin minulle lipun pisimmälle jonne pääsisi, eli Tampereelle. Ei, en tiedä
miten ylipäätään uskalsin nousta noilla tiedoilla bussiin, vailla tietoa mihin
päädyn. No, Hämeenlinnassa tuo luvattu Tampereen bussi tuli vastaan linja-auto
aseman liikennevaloissa, vaikka puhelinpalvelu oli pyytänyt sitä odottamaan
kyseisen bussin matkustajia. Eikä sitä paitsi mistään mahdollisesta kohteesta,
ei Tampereelta, ei Porista, ei Kangasalalta, olisi voinut ehtiä aamulla
Vaasasta lähtevään lauttaan. Seisoessani iltamyöhällä Hämeenlinnan autiolla
bussiasemalla, meinasi jo tulla pala kurkkuun.
Kuin ihmeen kaupalla paikalle tuli
kuin tulikin bussi SEINÄJOELLE –JES –sehän olisi melkeen Vaasassa (tuossa
vaiheessa kai luulin, että voin vaikka kävellä tuon mitättömän 1,5tunnin
ajomatkan? tai ajaa taxilla?). Voi sitä helpotusta. Horrostin alkuyön ainoana
matkustajana Hämeenlinnasta Seinäjoelle kuskin soittaessa valveen ja unen rajamailla pitävää
älämölöä. Olin niin onnellinen, kun ilmeni, että aamulla pääsen kuin pääsenkin Seinäjoelta
Vaasaan bussilla!
Sitten se loppuyö... Puudutin takalistoa 1:40-5:15 Seinäjoen matkakeskuksen
lattialla.
Tuli muuten pari kertaa mieleen, että tässä ei ainakaan kyse ole
heräteostoksesta, kuten joku sivullinen ehkä saattoi luulla (ilmoitinhan, että "hups, piti tehdä gradua mutta ostin hevosen.."). En olisi ikinä etukäteen uskonut tätä vaivan määrää.
Haistessani spurgulta Seinäjoen juna-aseman lattialla tuli muutaman kerran
mieleen, olisiko ollut kivempi nukkua hotellin lakanoissa tai kenties jo olla
perillä lentäen + bussilla??
Joka tapauksessa 5:15 lähti bussi Vaasaan ja edelleen klo 8 lautta Uumajaan. Lauttamatka Uumajaan kesti 4 tuntia.
Uumajasta pääsin jatkamaan bussilla ja junalla eteenpäin joskus klo 16. Perillä
Kramforsissa olin tiistaina 20:15 –hallelujah! Voin sanoa, että ihminen ei voi
olla enempää kiitollinen kuin siinä vaiheessa kun pääsin oikeaan sänkyyn
nukkumaan tuon 39tunnin matkustamisen jälkeen O_o. Matka sisälsi 9 bussia, 2
junaa, 3 taxia ja yhden laivan.
Paluumatkan valmistelut
Ostin Skinnylle superhienot
kuljetussuojat suojaamaan silosääriä pitkän matkan ajaksi. Ja mitä teki tämä
kokenut matkustaja ja kilpahevonen? Siltä meni pasmat ihan sekaisin kun laitoin sille kuljetussuojat. Se luuli,
että sen takakaviot olivat muuratut tallin lattian sementtiin, eikä niitä
voinut tippaakaan liikuttaa.
|
Anna nami- en voi liikkua! |
|
Etujaloilla saattoi kävellä, vaikka miltei
takakavioiden ympäri, mutta ne takaset, ei. Ei niin millään. Kaikkea
yritettiin, namia ja halia ja taikatemppuja. Reppana käveli etujaloillaan niin
kauas takajaloista kuin pystyi, mutta kun takakaviot kerran oli muurattu
lattiaan, ne oli, eikä sille voinut heppaparka yhtään mitään. Tämä homma näytti sivusta seuraavanlaiselta:
|
Tekis mieli namia, mutta taka-kaviot on yhä edelleen kiinni lattiassa.. |
Tuo asento muistuttaa mielestäni jotain tietynrotuista koiraa? Se oli täysin
avuton, vaikka kuinka teki mieli prixiä ja porkkanaa, joilla sitä houkuteltiin.
Loppujenlopuksi nostin takajalkoja yksi kerrallaan hieman eteenpäin ja se kai
oli se, mikä laukaisi tilanteen. Sitten lähti takaset irti lattiasta ja tanssi
jonkinlaista ripaskaa, jenkkaa ja pupuloikkaa niillä –eikä lähteneet irti
vaikka heilutti takasia oikein napakasti heittääkseen suojat jaloistaan. Sitten
käveltiin pihalla ja takaset nousi varsin mallikkaasti joka askeleella.
Liikkeelle lähtö oli pahin, eli kun palasimme talliin ja myöhemmin yritettiin
uudelleen, olivat takaset jälleen muurautuneet lattiaan. Uudella yrityksellä
liikkeelle päästiin kuitenkin nopeammin. Heh, voi poloista! Kuljetussuojat
taisivatkin olla hevoselle tämän matkan jännittävin asia?
|
Jalka nousee :D |
Paluumatka
Kun piti lähteä, huomasin, että hienosta
kokeneesta kilpajuoksijastani on todellakin tullut ratsu. Ennen sille oli
traileriin meno yhtä arkipäiväistä kuin karsinaan käveleminen. Nyt piti jäädä
pohtimaan sillalle ja suostutella liinalla sisälle. Voi toista, se oli ihan
naurettava! Mutta ymmärtäähän sen, kun ei sitä ole kuljeteltu kuin harvoin
viimevuosina eli kuljetus ei ole enää kuulunut sen arkipäivän rutiineihin. Ja
joka tapauksessa se matkusti yhä kuten vanha kilpahevonen, todella hyvin, ei
tärinöitä eikä hikoiluja. Vain joutuessamme odottamaan Uumajan satamassa, se jännitti
kun oli aika paljon hälinää, eikä se olisi malttanut odottaa kopissa. Syöttelin
sille tuoretta ja Skinny katseli maisemia merelle.
|
Laiva saapuu satamaan, Skinnykkä syö välillä tuoretta ja sitten kopin vaihto ja autokannelle. |
Kun Suomen puolelta saapui laiva kyydissään toinen hevoskoppi, otin Skinnyn verryttelemään satama-alueelle. Skinny näytti kuljetussuojineen ja kesävatsoineen ihan joltain muulta kuin lämminveriseltä. Katsohan kuvassa alhaalla.
|
Verryttelyä Uumajan satamassa ennen laivaan nousua. Mutta mitä, tuliko kopista ulos kylmäverinen XD? Vertauskappaleena adrenner osoitteesta http://www.pferde.de/Ardenner-Hengst.6106595.html |
|
Me kaikkien aikojen uskomattomimmalla reissulla! Uumajan satamassa ja taustalla tuulivoimalat ja molemmat hevoskopit. |
Ymmärrettävästi Skinny oli tässä laivaan lastauksen odotusvaiheessa vähän hermona. Kun saatiin se autokannelle
niin se taas rauhoittui ja siitä eteenpäin matkusti melkoisen rentona.
Autokansi oli yllättävän hiljainen ja rauhallinen, olin siitä iloinen ja saatoin jättää sen matkustamaan huoletta. Kävin sitten laivahenkilökunnan kanssa joitakin kertoja katsomassa, että kaikki oli hyvin. Laivassa oli muitakin hevosautoja ja ovat tottuneet, että hevosia on kyydissä.
Matkaeväänä meillä oli vettä, heinää ja porkkanoita sekä omppuja ja suolaa. Paluumatka
ei ollut omalta osaltani paljon menomatkaa kehuttavampi, vaikka oli toki kivempi,
ettei tarvinnut olla vaihtamassa kokoajan kulkuneuvoa. Kuitenkin jouduin
olemaan kokoajan valmiustilassa valvoakseni reittiä ja kuskin ajovireyttä. Pysähdyttiin
myös suhteellisen usein juottamaan ja tarkistamaan Skinnyn kunto. Eli lähes vuorokausi
meni valvoen, ja valvomista minä kestän harvinaisen huonosti.
|
Mä ajan, yölinjallain... Halki suomen kohti kotiain.. |
Perillä- vihdoin!
Lähdimme matkaan perjantaina ja olimme perillä Skinnyn uudessa kodissa lauantai-aamuna. Skinny oli pörhäkkänä. Skinnyn tulevan tyttöystävän, Sallin, seuralainen oli vielä laitumella Sallin kanssa, joten laidun oli pihaton kohdalta laitettu kahtia, niin ettei tulisi tappelua. Kiersin Skinnyn kanssa koko valtavan laitumen ympäri ennen irtipäästämistä.
|
Jättimäiseen laitumeen tutustumista |
|
"HUII" "Mikä tuo on?" "Huolestuttavaa" (Kyseessä oli vanha pyöröpaalin puolikas nokkospuskassa) |
Skinny oli silminnähden onnessaan päästessään verryttelemään paikkoja ja kun päästin sen irti, se kävi kahteen otteeseen piehtaroimassa ja sitten porhalsi
eessuntaas jättimäistä laiduntaan.
|
Ja kaikkein tärkein ensin -perusteellisesti ja kahdesti, sitten voikin juosta katsomaan niitä toisia hevosia.. (suurenee klikkaamalla) |
|
Komea poika |
|
Pörhäkkänä |
|
Nousi jopa takajaloilleen, mutta eihän se kamera ehtinyt mukaan :( :(. Yritä nyt tuosta sitten saada jotain selvää. Ainakin laidunta näkyy.. |
Illalla se pääsi islantilaisen tyttöystävänsä Sallin kanssa samaan
aitaan, kun Sallin entinen poikaystävä vietiin kotiin. Samalla laitumen keskiosa avattiin ja hevoset saivat koko alueen käyttöönsä kahdestaan.
|
Salli ja Skinny ekaa kertaa yhdessä |
Ne olivat heti aika
rauhallisesti yhdessä, vain Salli vinkui pakollisia tammavinkuja, mutta muuten
heidän yhdessäolonsa oli hienovaraista tunnustelua. Kohta ne on kuin paita ja peppu. Skinny mietti pitkään pihaton
läppäovia. Se kyllä menee niistä, mutta joutuu vielä keräämään hommaan
rohkeutta ravaten edestakaisin pihaton ovella.
|
Skinny pihaton ovella -"Uskaltaisko tuonne mennä?" |
|
Salli kurkkaa pihaton ovelta ja Skinny syö |
Kesäpaikka on kyllä huippuihana, tilaa on enemmän kuin useimmilla kesälaitumilla,
ja useimmilla talleilla kokonaisuudessaan. Hevoset saavat olla ulkona mielensä mukaan ja mennä sisään pihattoon suojaan ötököitä
ja säätä milloin haluavat. Olisipa minulla tuollainen paikka niin saisi hoitaa
pollen itse aamuin illoin. :) Onneksi sain sovittua näin ihanan kesäpaikan, niin saadaan molemmat nyt nauttia maalaiselämästä.
|
Skinny ja Salli pihaton ovella |
|
Skinny ensimmäistä kertaa sisällä pihatossa -piti nostaa muoviovet pois edestä, jotta uskalsi :D |