Satulatestissä Barefoot Notting Hill

uusin satulamme Barefoot Notting Hill, koko 1

Tulin siis ostaneeksi Barefootin uutuus-satulan Notting Hillin. En saa rauhaa tämän satulamerkin satuloista ennenkuin olen perinpohjaisesti ne testannut. Hintaan sisältyi myös kuljetus Belgiasta kotiovelle. En muista saaneeni mitään muuta suoraan kotiin. Voi sitä iloa kun paketti saapui.

Satulapakettikin oli pakko kuvata

paketista otettu satula

satula edestä

satulan alapinta

satula takaa

satula kellottaa

Myyjän sivuilla mainostettiin satulaa näin (vapaa suomennos): 

" Uusi Barefoot Notting Hill . Rajoitettu erä, ole nopea! Satula ei ole vain ihastuttava, vaan siinä on myös uusi 3kerroksinen selkärankasuojasysteemi (3-layer VPS).

VPS Plus

 Se antaa enemmän suojaa hevosen selälle ja se on loistava hyppäämiseen, ratsastajille jotka varaavat enemmän painoa jalustimille, ratsastusvaelluksille jne. Tästä huolimatta satula on joustava, joten ratsastaja ja hevonen voivat liikkua tasapainossa, tuntea toisensa ja hevonen voi liikkua satulan alla vapaasti ja sen lihaksilla on vapaus kasvaa.

Satula on tehty pehmeästä nahasta (suklaanruskeat ja ruskeat osat) ja DryTex-materiaalista (mantelin väriset osat). Satulassa on 6 d-rengasta, tarrakiinnitteiset siirrettävät polvituet, V-kiinnitteinen vastinhihna, siirrettävä jalustinhihnojen paikka. Satula painaa vain 5kiloa. Läheinen kontakti hevoseen ja mukava tasapainoinen istuin jossa ratsastaja istuu hevosen painopisteen päällä."

Siinä on myyntipuhetta kerrakseen. Satulan mukana tuli myös esite satulan sovittamisesta.

Notting Hill käyttökokemuksia plussin ja miinuksin

pellolla testailemassa Notting Hilliä

+Kaunis!

satula on minusta nätein barefoot jonka olen nähnyt

+Oletettavasti kehittyneempi painonjakojärjestelmä
+Selkäranka jää vapaaksi. Satulan ja selän väliin saa työnnettyä raipan

Raippa menee satulan alle ja sitä mahtuu liikuttelemaan siellä. En olisi uskonut. En ole aiempien rungottomien kanssa edes muistanut kokeilla tätä.

satula selässä takaapäin

satula selässä edestäpäin

+Malliltaan yleissatulamaisempi, siipi tulee hieman edemmäs kuvien perusteella kuin muissa malleissa
+Jämäkän oloinen, ei taitettavissa
+Mukava istua, pehmeä

-Heavy duty-täytteisellä huovalla kaukana hevosesta, turbosohva!
-Melko leveä istuin runkosatulaan tai ilman satulaa ratsastukseen tottuneelle ahterilleni
+Etukaarta voi vaihtaa tai sen voi korvata pehmeällä materiaalilla
-Korvasin etukaaren pehmeällä materiaalilla (tungin etukaaren tilan tukevasti täyteen kuplamuovia), tämä ratkaisu lässäytti säkätilan säälliselle hevoselle liian matalaksi, eli ilman etukaarta emme voi tätä käyttää.

Kuplamuovia etukaareen väsäämässä

-Ensimmäisellä koeratsastuksella satula sinkosi minut ravissa eteenpäin. Uuden tason heittoistuin, sain todella tehdä töitä etten tipahtanut kaulan yli.



+Leikkelin mattesin täytepaloista lisäpaloja kohottaakseni satulaa edestä ja saadakseni sitä parempaan tasapainoon ja se myös toimi

Huopaan leikkaamassa korotuspaloja

+Jalustinten paikkaa saa säädettyä ja säädinkin niitä eteenpäin

Hetken kokeilin käyntityöskentelyäkin Notting Hillillä. Käynnissä ei ollut mitenkään mahdoton tapaus

+Säätämisellä satula tuli selvästi paremmaksi.

Fiilikset

Satula oli siis monella tapaa ihan hyvä. Odotin kuitenkin satulan tuloa paljon ja odotukseni olivat korkeat. Jokaisen satulan kohdalla toiveet heräävät, kerään kaiken satulansovitusintoni ja ajattelen, että ehkä sittenkin juuri tämä satula olisi hyvä. Kun satula ei sovikaan, seuraa aallonpohja ennenkuin saan taas jostain uuden kimmokkeen ja kipinän jatkaa toiveikkaana satulan etsintää.

Jos siis kuulostan masentuneelta, se johtuu siitä että on menossa juurikin tuommoinen aallonpohja. Olin vielä juuri ennen Notting Hilliä sovittanut Torsionin, ja kun siitä ei ollut meille satulaksi, satuloiden kanssa säätämisen intoni lopahti. Notting Hillissä on potentiaa ja sitä voi yhä edelleen säätää lisäämällä täytteitä ja kokeilemalla sitä myös eri padien/huopien kanssa. En ole halunnut jatkaa tuota säätämistä nyt kun tuntuu että on niin paljon muuta tärkeämpää. Kohta koittaa muutto talvitalliin ja siellä sopivan satulan merkitys korostuu kun ratsastuksen osa hevosen liikuttamisessa kasvaa. Nyt olemme keskittyneet kaikkeen muuhun paitsi ratsastukseen. Tätä ehdin säätää sitten talvitallilla.

Notting Hillin kyydissä

Sovituksessa Torsion Dressage Endurance

 

28.8.2013 Torsionin testaus

Olen alkanut uudelleen miettimään ja harkitsemaan rungottomia satuloita. Niinpä sovitukseen tuli Torsion.

Torsionin satuloita on käytetty matkaratsastuksen Tevis-cupissa 100mailin (161km) päivämatkan voittajahevosilla. Matkaratsastuskilpailuissa on tarkat ja säännölliset hevosten terveystarkastukset. Satulassa täytyy olla painonjako-ominaisuudet kohdillaan, vaikka se on täysin rungoton. Ei mikään hevonen juokse 160kilomeriä päivässä huonolla satulalla.

etusiin pistin bootsit sillä tarkoitus oli hyödyntää laitumen ympäri kulkevaa sepelitietä jolla ei parveile hirvikärpäsiä juuri ollenkaan

Alla oli Torsionin oma coolpad eikä tämän kanssa ollut juuri ollenkaan sohvaefetktiä. Istuin oli jonkin verran leveämpi kuin runkosatulassa.

testiratsastukselle menossa

Mutta mitä ihmettä, miten eteeni sattuu yhä näitä koulupainotteisia satuloita. Tämän Torsionin malli nimittäin on "Dressage Endurance"! Tässä satulassa luonnollisin olisi ollut jonkinlainen mr-asento tai kouluratsastusasento pitkin jaloin. Minä kun oon tämmönen liian lyhyillä jalustimilla könöttäjä ja haluan polveen kulman niin en oikeen löytänyt hyvää asentoa tähän satulaan. Jalat karkasi isommassa vauhdissa kauas taakse ja meinasi väkisinkin kipata eteen, se vasta oli mielenkiintoista.

"Apuaa, jalat keikkaa taakse, mä kaatuun"

Tein vain yhden koeratsastuksen, jolla otettiin reipastakin pätkää jotta tulisi jotain analysoitavaa. Pokkari ei oikeen meinannut pysyä menossa mukana.

Ihan pakko laittaa tää kun niin hienosti hahmottuu tuo häntä ja takajalka tuohon..

laukalla tullaan

ravilla mennään

Hikijäljet

jokin ei ole ollut kohdillaan sään tällä puolen

oikea puoli on parempi

Vähän epämääräinen mutta silti tarpeeksi selvä jotta nähdään että ranka on jäänyt vapaaksi

Hikijäljissä on vähän sanomista mutta ei maailman hirveimmät. Satula lähti takaisin yhden kokeilun jälkeen oman istumiseni mahdottomuuden takia. Seuraavaksi ostin itselleni Barefootin uutuussatulan Notting Hillin jonka testitarina on tulossa seuraavaksi.

Hirvikärpäsmaasto

Puskaratsu vauhdissa

Koko homma alkoi siitä, että halusin kuvata go prolla hevoseni pettämätöntä suunnistusvaistoa ryteikkömaastossa. Go pro-kameran rintavaljaat olivat lähdössä mieheni ystävälle lainaan kuukaudeksi, joten 27.elokuuta oli viimeinen mahdollisuus videoida.

Iloinen turnajaisasu maastoilua varten

Olimme käyneet kyseisellä reitillä vain 2 kertaa tätä ennen ja Skini oli vertaansa vailla sopivia jalansijoja etsittäessä. Pahimmissa kohdissa kotia päi mentäessä saatoin pistää silmät kiinni ja antaa viisaan maastoratsun valita parhaat kohdat. Sehän on monta kertaa vienyt minut kotiin kun on etsitty uusia lenkkejä ja minä olen "eksynyt", sitten voi kysyä hevoselta aina että mistä mennään ja se löytää aina kotiin. Verraton sisäinen kompassi siis.

Lähtövalmiina..

Ensimmäiset hirvikärpäset bongattiin jo elokuun alussa, ja hirvikärpäskausi oli tämän lenkin koittaessa pahimmillaan. Ajattelin suojata hirvikärpäsistä hermostuvaa hirnakkaani ihottumaloimella. Se sopiikin aika hyvin ratsastukseen sillä siinä ei ole selkärangan kohdalla semmoisia kiinnikkeitä mahaläpälle kuten uudessa ihottumaloimessamme. Tämä ihottumaloimi tuli K:lta Skinin mukana. Ompelutin muutamat irtopalat siihen kiinni ja siitä tuli oikeen hyvä vara-ihottumaloimi.

Minulla on omalaatuinen tapa nousta selkään ilman satulaa: heppa asetellaan alamäkeen suhteessa omaan seisomapaikkaan. Jalka nostetaan ylös ja könytään

Toiselta puolelta homma näyttää yhtä epäilyttävältä. Skinillä on semmonen ilme että tää on tehty sata kertaa "könyä könyä nyt vaan"

kiipee kiipee

selkäännousukönyäminen on hevoselle kannattavaa ja polle saa heti palkinnon

Ihottumaloimi toimikin aluksi ihan hyvin, ja hirvikärpäsiä oikeen ropisi loimelle. Sitten hirvikärpäset mönkivät loimen alle ja siinä vaiheessa tilanne oli mahdollisesti jopa huonompi kuin ilman lointa.

hirvikärpästen nyppimistä

Jos tämä hevonen suhtautuukin moneen asiaan tyynen rauhallisesti niin hirvikärpäset ovat asia joita se ei kertakaikkiaan voi sietää. Pääsimme juuri pahimman ryteikkömaaston läpi pehmeämmälle hiekkatielle, kun hevonen alkoi olla niin hermostunut hirvikärpäsistä, että tuijotteli ympärilleen ja ehdotti ehdotonta paluuta kotiin. Hyppäsin pois selästä ja aloin nyppimään hirvikärpäsiä pois.

hirvikärpäsmetsällä

Pahimmalta taitaa tuntua kylkiin, mahaan ja lautasille mönkivät hirvikärpäset. ja etenkin häntä. Ne pirulaiset tykkäävät mönkiä jouhien sekaan eikä niitä meinaa millään löytää sieltä. Eikä ne meinaa edes kuolla!

hirvikärpänen, pirullinen öttiäinen

Olen ottanut tavaksi puolittaa ne tai hieroa muusiksi sormien välissä. Pois huitominen on yhtä tyhjän kanssa kun ne tarrautuu vaan kiinni tai jos niillä on vielä siivet niin lentävät takaisin.

Ei lenkin jatkamisesta tullut mitään joten käännyttiin takaisin. Hirnakka oli niin hermostunut että sen harkintakyky kärsi eli ei minulla enää ollutkaan rauhallisesti jalansijaa etsivää hevosta ("linnuntietä kotiin ja mahdollisimman kovaa!"), vaan minun oli hillittävä sekä tahtia että mietittävä sopivia etenemispaikkoja. Seuraavaksi ilmaantui johonkin lähettyville metsästysporukka jonka etäiset äänet hermostuttivat ratsua vielä lisää. Ja lisäksi oli ylitettävä paikka, jossa viimeksi oli ollut suuri vesilätäkkö. Eihän se sinne halunnut mennä ja ratkaisi asian hyppäämällä sivulle.

näin jännittävä paikka oli "hui!"

Jalkauduin avuksi ja ylitettiin paikka ensin taluttaen edestakaisin ja sen jälkeen menestyksekkäästi selästä. Varsin tramaattinen maastolenkki siis tälläkertaa.

Kotimatkalla riitti vauhtia, etenimme jonkinlaista vikkelää viisitahtikäyntiä

Videot

Ensimmäinen video on n.13min 53 sek. On aina yhtä vaikeaa editoida tunnin videomateriaalista järkevän mittaista videota.



Lyhytversio 4min 36sek

 

Lopuksi hirvikärpästen nyppiminen ja suihku

Lenkin jälkeen nypitään aina loput hirvikärpäset turkista ja hännästä. Yleensä niitä löytyy noin kymmenen vaikka lenkin aikanakin olisi niitä murhannut melkeen saman verran.

Hirvikärpänen (kuva otettu lenkin jälkeen, kun nypin loput hirvikärpäset Skinin hännästä)

Tämän lenkin päätteeksi pääsi hirnakka myös suihkuun.

Pesin Skinin hexocilillä

Sitten suihkuttelin koko pollen ja tottakai se tahtoo samalla juoda letkusta.

pesu tekee hyvää

Lisäys jälkikäteen: Koska tämä postaus karkasi julkaisuun epähuomiossa, se saa pysyä julkaistuna. Oli tarkoitus, että useampi olisi ehtinyt noteerata lukijakysely-postauksen, mutta laitetaan nyt tänne vielä linkki. Eli työ jotka ette ole vielä vastanneet, käykäähän vastaamassa lukijakyselyyn :D.