Muistoja kannan mukanain ...

.. vaan jokainen muistoista sattuu. Kun en voi tietoisesti ja tarkoituksella muistella, kannan kuitenkin kahta konkreettista muistoa mukanani. Ne ovat 12-vuotiaana äidiltä saamani medaljonki jossa on Skinin 2-v kuva ja Skinin kuoleman jälkeen tilaamani jouhisormus.

Jouhisormus on punottu lähinnä mustista jouhista, mutta mukaan otettu pari tummanruskeaa kun sitäkin Skinin jouhissa oli.

tummanruskeita jouhia mustien seassa

Sormuksen teki nannasalmi.com.

4 yhteistä vuottamme kansissa

Neljän vuoden kuvakirjat

Olen pitänyt huolen siitä, etteivät otetut kuvat jää täyttämään ainoastaan tietokoneen kuvakansioita, vaan niistä tulee myös konkreettisia, käsin kosketeltavia muistoja kuvakirjoiksi. Kokoan siis aina yhden vuoden kuvat yhdeksi kirjaksi. Nyt niitä on jo neljä; 2012, 2013, 2014 ja 2015. Jokin aika sitten sain tuon vuoden 2015 kasattua ja postissa kotiin.

Kuvakirjojen takakannet

Hinnaksi per kirja on tullut ifolorilla noin 50€ posteineen. Mitä vähemmän kuvia laittaa, sen edullisempi kirja, mutta olen todennut tuohon hintaan mahtuvan sopivasti kuvia -kourallinen kuvia per kuukausi ja parhaat kuvat sivun kokoisina.

 

Aukeama vuoden 2015 kirjasta kevään kohdalta.

En panosta juurikaan kirjojen ulkoasuun, leikkaukseen tai asetteluun, vaikka näitä mahdollisuuksia olisi, koska en koskaan saisi kirjoja muuten tehtyä. Melko iso homma niissä on näinkin, vaikka suoristelen vaan horisontteja ja vähän saatan joskus jotain rajata. Täytyy kuitenkin kahlata läpi vuoden kuvat ja siinä on jo hommaa.

Tälle aukeamalle olen laittanut kaksi minusta kivaa kuvaa, tykkään siitä, että kirjastakin voi katsoa isoja kuvia

Kirjojen koko on A4, vaakasuunnassa. Siitä koosta näkee hyvin kuvat, mutta kirjat ovat vielä säilytykseen kätevän kokoisia.

Tällä aukeamalla mennään kesäkuussa, ja tässä olen valinnut laittaa yhden sivun kokoisen kuvan ja toiselle sivulle neljä pientä.

Tässä on vielä vuoden 2015 viimeisiä aukeamia, ja kuten huomaatte, kirjoihin päätyy paljon niitä kuvia, joita ei tule blogiin laitettua. Tällä aukeamalla Skini sai kantaa pientä ratsastajaa ja toimia tandem-hevosena, ja miehenikin kävi (ensimmäistä!) kertaa Skinin selässä (kuva oikealla).

Tässä on neljän kuvakirjan takakannet

Vanhat albumit vievät hirmuisesti, nykyiset kuvakirjat ovat kätevän ohuita niihin verrattuna.

4 kirjaa, paksuus yhteensä 6cm

Hauska yksityiskohta viime vuoden kansikuvan taustasta; mäkäräisiä! En muistanutkaan, miten haasteellista näiden kuvien ottaminen oli, mäkäräiset söi minua ja Skiniä ja poseeraaminen oli ihan hullun vaikeeta, äiti sai tosissaan kuvata sarjatulella!

Onko teillä muilla ollut tapana teettää kuvakirjoja? 

Skinin kirjojen lisäksi teetätän aina muusta elämästä myös kirjan per vuosi. Tämä tapa on alkanut vuonna 2010, ja sen lisäksi on teetetty lomistakin kirjoja erikseen.

Thaimaan reissusta tehtiin tuo alinna oleva iso kirja, koko on hankala säilyttää, ja sen takia on sen jälkeen teetätetty vain A4-kokoa.

Video kuluneesta kesästämme

Irtojuoksutusta kesäkuussa 2015

Innostuin nyt näistä videoista ja päätin koota kesän aikana otetuista videoklipeistä kesäkoosteen. Niin se kesä vaan hurahti tosi nopsaan ja siihen oli ihan hauska palata selailemalla otettuja videoita.

Millainen oli vuosi 2014?

Skini tarhassa 28.12.2014

• Vuotena 2014 kirjoitin blogiin 81 postausta. Aika hyvin blogille, jonka postaustahtia olen pitänyt melko verkkaisena. 
• Kuukausittainen postaustahti vaihteli 2- 11 postauksen välillä. Ja blogi on selvinnyt toistaiseksi myös elämänmuutoksestani, jossa siirryin opiskelijasta työuralle. 
• Perustin blogille myös omat facebook-sivut. Löytynevät myös laittamalla fb-hakukenttään "Skyfighter".
• Lukijoita roikkuu mukana 177. Olen teistä jokaisesta iloinen, sillä kuten olen aiemminkin sanonut, blogini tarkoitus on olla jakamisen ja myötäelämisen paikka, jota se ei olisi ilman lukijoita. Kiitokseni aktiivisuudestanne!

 

Kiitokseni aktiivisuudestanne <3

• Vuonna 2014 aikana aloitimme ajamisen, josta me molemmat olemme innostuneet ihan toden teolla. Ajaminen onkin osana viikko-ohjelmaamme, vähintään kerran viikossa, jopa useana päivänä viikossa. Skini tykkää kun saa juosta ravuriravia ja minä tykkään, kun kärryt ovat niin paljon tasaisempi paikka istua kuin kyseinen tehosekoitin. On myös rentouttavaa katsoa kun heppa juoksee ja näkee sen tasaiset liikkeet ja askeleista lähtevä "kop kop kop kop kop" -ääni soi musiikkina korville. Oikestaan kaikki reippaammat lenkit, etenkin kesällä, tehtiin ajaen.

Ohjasajo 18.6.2014

Ensimmäinen ajolenkki 19.6.2014

Ajolla syksyllä 2014

Tapanin ajelu 2014

• Vuoden 2014 aikana on tapahtunut myös suuri mullistus ratsastustyöskentelyssämme...

Lokakuu 2014 -vuoden parhaat sileän työskentelyt sijoittuivat syksyyn 2014 (sen jälkeen lumen liika määrä tai sen vähyys ovat rajoittaneet varsinaista sileän työskentelyä, vaika sitä toki on ollut)

• Löysimme enkkutyylistä lännenratsastukseen suuntaan vivahtavan tyylin, joka on vienyt meitä eteenpäin. Olemme harjoitelleet lyhyissä pätkissä itsensä kantamista maaliskuusta 2014 alkaen. Ratsastuspätkät olivat kesällä pitkään jopa noin vain 15 minuuttia, joskus jopa lyhyempiä, eli vain ensimmäiseen onnistumiseen asti. Skini ei nimittäin jaksa kantaa itseään kauan ja olen kunnioittanut sitä, enkä ole enää ratsastanut kellon kuvat silmissä edes sitä vähää kuin ehkä joskus. Syksyllä pääsimme jo paljon pidempään työskentelyyn kerralla. 
• Perus nyrkkisääntö uudessa ratsastusteniikassa on ollut, että emme mene mitään tehosekoitin-askellajia, jossa en pysty istumaan. Se on hyvä mittari siihen, että Skini kulkee edes jotenkin oikeinpäin, sillä minulla ei todellakaan ole mitään jakoa istua sen tehosekoitinravissa. Kentälle on myös tullut uusi sääntö -siellä ei mennä tehosekoitinravia ollenkaan. Kyseinen askellaji on sallittu ratsain korkeintaan maastossa, jos mennään reippaammin ja kevennän.
• Tuorein ratsastusvideo on kuvattu syksyllä ja on nähtävissä täällä.

Skini lähikuvassa 15.1.2014

• Täytyy myös ilokseni todeta, että Skinin häntä kasvaa pituutta sittenkin! Se kasvaa vain hyvin hitaasti. Jos kiinnostuit, aiheesta on tehty aiemmin oma postauksensa.

Vasemmalla häntä lyhyimmillään kun siistin pitkät ohuet roikot pois. Keskellä 2013 ja oikealla 2014. Kyllä se kasvaa! Luulin, ettei se kasva kuin paksuutta.

• Vuonna 2014 monta hevosta laukkasi ajasta iäisyyteen, pois tästä maailmasta. Blogeissa näistä tutuiksi tulivat Lasse, Taavi, Nopsu ja Majuri. Jokainen kosketti minua ja jokaiselle hevosensa menettäneelle haluan ilmaista osanottoni.

Tässä laukkaa Lasse, kuvan on ottanut Krista ja muokannut Jenny, Anniinan luvalla vaihdoin kuvan mustavalkoiseksi. Sitten joskus, johon toivon olevan pitkä aika, toivon että minua lohduttaisi samanlainen kuva.

• Tulevaisuudelta toivon terveyttä niin Skinille kuin itselle ja läheisille. Kun terveys on kunnossa, on kaikki kunnossa. Silloin kun mikä tahansa muu arkinen asia painaa tai harmittaa, voi aina pistää sen oikeaan mittakaavaan -"onko hevonen terve? On. Okei, sitten asiat eivät voi olla kovin huonosti". Tällä asenteella aloitamme vuoden 2015!

Mitä sinulle jäi mieleen blogimme vuodesta 2014? Tai omasta vuodestasi?

2 vuotta kavioliitossa

Astuimme kavioliittoon 25.7.2012. Tuona päivänä elämäni muuttui, jälkikäteen ajateltuna, miltei täysin. Sanotaan, että äidit hahmottavat elämäänsä aikana "ennen ensimmäistä lasta" ja "ensimmäisen lapsen jälkeen". Minusta tuntuu ehkä hieman samalta. Ei elämä ole enää ennallaan ja tuntuu kuin Skini olisi kuulunut arkeeni aina. 

Olen Skinistä äärimmäisen kiitollinen, se on elämäni valo ja ilo. Kärsivällinen, tyytyväinen, iloinen, herttainen, söpö ja hyväntahtoinen. Sydän täyttä kultaa ja kavioissa tulta <3. 

Kiitos<3.

Jäbärakas 7.7.2014

Tämän viikon maanantaina kävi niin hauskasti, että pääsin muistelemaan Ruotsin tuontimatkaa ihan paikan päältä. Kesäretkemme vei nimittäin Viitasaaren ABC:lle, jonka tunnistin heti siksi samaksi paikaksi, jossa pysähdyimme 2 vuotta sitten. 

Muuttomatkalla 2012

Maisema Viitasaaren ABC:n pihasta muuttomatkalla 2012

"Pyhiinvaellus" -sattumalta samaan paikkaan  tasan 2 vuotta myöhemmin. 

Oi muistoja.. Sama maisema 2014

Viitasaaren ABC 2014. Täällä me oltiin sillon kärryn kanssa ja hain Skinille huoltsikalta vettä...

Jälleennäkeminen

Ensimmäisen vuosipäivämme kirjoitus

Välähdys menneestä Osa 5: "Sitten taisin menettää sille sydämeni"

Ote vanhasta päiväkirjasta

Äitini on jatkanut kaappien perusteellista siivousta ja tälläkertaa hän löysi päiväkirjan, johon olin kirjoittanut hevoshistoriastani. Tästä parin sivun kirjoituksestani löytyi muutama aarre. Kirjoitin, miten Skinin syntymän jälkeen sen kasvattaja soitti (hänellä kai oli tapana ilmoittaa meille eläinlapsista, sillä hän tiesi minun pitävän eläimistä). Merkintäni mukaan hän on sanonut jotain tällaista: "No nyt on Pauliinalle ori-varsa, tulkaa kattomaan". Sitä sitten mentiin kattomaan ja loput on historiaa. Sanomattakin on selvää, että olin erityisen otettu siitä, että se varsa oli syntynyt kuin "minulle". Seuraavalla sivulla juttu jatkuu ja kirjoitan "sitten taisin menettää sille sydämmeni" <3 (kahdella ämmällä kirjoitettuna). Enpä olisi ajatellut että vajaa 20 vuotta myöhemmin voin todeta menettäneeni sille sydämeni entistä tiukemmin.

ote vanhasta päiväkirjasta

Ja eihän kiintymykseen muuta tarvita. Kyllä se voima jolla pikkutyttönä tuohon hevoseen rakastuin, oli jotain aika valtavaa. Melkein kuin linnunpoikanen joka samastuu ensimmäiseen elolliseen olentoon, jonka näkee. Jokainen pienikin hetki hevosten luona oli elämääkin suurempi ELÄMYS. 

vuosi 2000

Tuo kaikki on tapahtunut niin kauan sitten, että vaan tämmöisten väläysten kautta muistaa enää, että kas, onpa tämä tarina.

17.1.2014

Aiemmat sarjan postaukset:

Välähdys menneestä: Onko tämä minun hevoseni?

Välähdys menneestä Osa 2: Hevosen ostaminen alkaa varusteista?

Välähdys menneestä Osa 3: Löytö muistojen laatikosta: Kaksi elämäni hevosta

Välähdys menneestä Osa 4: Varsan maitohammas 

17.1.2014

Välähdys menneestä Osa 4: Varsan maitohammas

Se on sittenkin tallessa! Skinin maitohammas. Tämä poskihammas putosi sen ruokakuppiin muistaakseni kesällä 1999. Muistan vielä ottaneeni aarteen talteen salaa, siinä uskossa, etten kenties saisi sitä ottaa, - mitä jos aarteeni otettaisi minulta pois? Nyt voisin varmuudella sanoa tuolle pienelle tytölle, että ei hätää, ei se vanha ravimies olisi hammasta ottanut säästääkseen, vaikka etupolvista leikatut irtopalat jääkaapissaan olivatkin. Sivuhuomautuksena voin kertoa, että olin erittäin kateellinen niistä irtopaloista!

Skini kesällä 1999, 3v

Poskihammas löytyi kuin löytyikin lapsuuden aarteiden joukosta, kun järjestelimme kaappeja äitini luona. Olinpa iloinen. Äitini peitti silmänsä, hänen mielestään löytö oli hieman arveluttava.

Hammas on niin kuivunut ja halkeillut että se voi murentua milloin tahansa

Aiemmat aiheeseen liittyvät postaukset:

Välähdys menneestä: Onko tämä minun hevoseni?

Välähdys menneestä Osa 2: Hevosen ostaminen alkaa varusteista?

Välähdys menneestä Osa 3: Löytö muistojen laatikosta: Kaksi elämäni hevosta

Vuosi 2013

On aika luoda katsaus siihen, mitä kaikkea on vuoden aikana tapahtunut. Mukaan on otettu paljon tuttua, mutta myös vähän semmoista, josta ei ole ehditty blogissa kertoa.

TAMMIKUU

 Vuosi alkoi perinteisesti pää heinäpaalissa.

Tammikuussa saatiin myös kankkuun se kuuluisa hokinreikä. Haavan tikkaus oli minulle ihan uusi kokemus ja tikkausta seurasi piikkikammoisen painajainen, nimittäin penisilliinipiikkien pistäminen.

Inhoan piikittämistä, enkä ollut koskaan tehnyt sitä, mutta ylitin itseni ja tein sen

HELMIKUU

Helmikuussa pakkanen paukkui ja Skini sai batman-hupun.

Pakkanen pisti polleen liikettä ja se vietti narun päässä oikein iloisia riekkumahetkiä.

Hyppäsimme ensimmäistä kertaa virallisen esteen yli.

17.2.2013

Skini pääsi myös irtohyppäämään.

Aloitimme suoruustreenin maastakäsin ja se onkin meidän maastakäsittelyn kantava ajatus.

MAALISKUU

Maaliskuussa valo voitti talven pimeyden

Hyppäsimme toista kertaa ikinä, esteellä oli korkeutta 50cm.

Hypättiin pari kertaa 50cm este, se oli ihan hauskaa vaihtelua

Karvanlähtö yltyi yltymistään.

Maaliskuussa oli vielä ihan hyvä lumet pallonpeluuseen.

HUHTIKUU

Huhtikuussa kevät tuli oikein todenteolla ja lumipeite alkoi kutistua.

Pian lumi oli kokonaan poissa ja Skinistä oli ihana piehtaroida tarhassa..

TOUKOKUU

Toukokuussa tapahtui paljon. Harjoittelimme ja opimme maatemenon pyynnöstä.

 Hampaat raspattiin..




Vietimme Skinin 17-vuotissynttäreitä käymällä talutusmaastossa

Jäbä on ollut niin komeessa kunnossa 17 vuotis synttärinään :)

hypättiin pikkuisen "esteen" yli maastossa

Otettiin maastossa ekat kiitolaukat.

KESÄKUU

Palasimme kesäksi takaisin kesäkotiin ja Skini pääsi laitumelle.

Rentouduimme ja pyrimme pois suorittamisesta. Kesäkoti antoi siihen parhaat puitteet.

Oli luksusta saada pitää pitkästä aikaa hevosta vapaana hoitotilassa.

HEINÄKUU

Heinäkuussa oli kesä hehkeimmillään. Skini sai säännöllisen shiatsuhoitonsa ja ilahdutti minuakin reaktioillaan.

Ihanaa niskahierontaa

ELOKUU

Elokuussa kävimme ensimmäisellä ratsastustunnillamme.

Sain ihailla kiiltävää ja hyvinvoivaa hevostani.

SYYSKUU

Äntligen alla tre tillsammans igen

Syyskuussa vietimme ratkiriemukkaita hetkiä yhteisen ystävämme kanssa, joka saapui luoksemme Ruotsista asti.

rapsuttelu on ihanaa!

Kesä oli loppuun saakka täynnä läsnäolon hetkiä.

kesä oli täynnä läsnäolon hetkiä

LOKAKUU

Kesäkausi loppui ja muutimme talvikotiin. Sinne oli helpompi sopeutua kuin viime vuonna, sillä paikka oli nyt tuttu. Päsimme heti hyödyntämään upeita maastoja.

MARRASKUU

Marraskuussa kuvaaminen oli vähimmillään ja harvat otokset olivat tätä luokkaa kuin seuraava kuva.

JOULUKUU

uusi loimi ja hyvä hanki 2.12.2013

Joulukuussa tuli ensin paljon lunta, ja pääsin ottamaan pari lumistakin kuvaa. Sitten, kuten kaikki tietävät, sää kääntyikin plussalle. Saa nähdä tuoko uusi vuosi mukanaan myös kunnon talven. On nurinkurista että edes toivon tätä, sillä siviiliminäni pitäisi näistä keleistä. Inhoan nimittäin lunta ja pakkasta. Hevosenomistajana kuitenkin inhoan jäätikkökelejä, se on hirveintä mitä voi olla :D!

Lopputuumauksia

hymyily on yksi lukuisista tämän vuoden aikana opituista tempuista

Vuosi sitten kirjoitin näin "Uuteen vuoteen 2013 suuntaan hevoseni kanssa toiveikkaana. On ihana seurata, mitä välillämme tapahtuu, miten luottamus kehittyy ja opimme tuntemaan toisemme yhä paremmin."

Tämä kaikki odottamani on tapahtunut, olemme oppineet tuntemaan toisemme paremmin. Olemme harpanneet ison askeleen eteenpäin yhteisellä polullamme. Vuosi tuo mieleeni läpimurrot ja valtava kehitys etenkin temppupuolella. Yhteinen kieli kehittyy jatkuvasti. Oman hevosen kehonkieltä lukee niin tarkasti, että oma kokonaisvaltainen olo on aivan erilainen sen kuin muiden hevosten kanssa, siitä on niin paljon enemmän perillä.

Myös ratsain on päästy tämän vuoden aikana aivan uudelle tasolle. Ennen tuntui siltä, että paremmat pätkät ratsain tulivat aivan vahingossa ja katosivat yhtä nopeasti kuin ilmaantuivatkin. Nyt parempia hetkiä on enemmän ja osaan itse jo aktiivisesti houkutella niitä esiin.

Olen viimeisen puolen vuoden aikana ratsastanut kaksi kertaa kokonaan ilman varusteita. Keväällä huomatakseni, ettei siitä tule mitään, ja joulukuussa uudelleen, huomatakseni, että käynnissä siitä tulee yllättävän hyvin jotain niin kauan kun hevonen on motivoitunut tekemään yhdessä. Kun heppa päätti että työt on tehty, niin se meni maneesin ovelle eikä mulla ollut siihen mitään sanomista.
 

Varusteettomaan ratsastukseen liittyen saimme aivan huipputoivelahjan, nimittäin toivomani koristellun cordeon. Paketin sisältö tuli täytenä yllätyksenä, kylläpä siinä oli ihastelemista ja ihmettelemistä. Mitä parhain joululahja!

unelmieni cordeo on nyt totta! Kiitos K! Tack K! <3

Tästä on hyvä jatkaa ja cordeo toimikoon konkreettisena uskona tulevaan. En usko meidän yltävän kovin pitkälle varusteettomassa ratsastuksessa, mutta kuten lahjan antaja K Ruotsista sanoi, " It is an amazing feeling even if you only get a little bit of that connection with a horse", eli on upeaa, jos saavuttaa edes vähän siitä yhteydestä hevosen kanssa. Ei meijän tarvi olla mitään Nevzoroveja kuitenkaan :D.

pörröturkki kera lumihiutaleiden

Hyvää vuodenvaihdetta!