Hepat
ovat olleet vain päivät laitumessa ja yöt tallissa. En tiedä johtuuko yksinomaan siitä, vai mistä, mutta Skinin ihottumaloimikautta ei ole
vielä ollut tarpeen aloittaa. Eikä se ole hangannutkaan! Häntä on siisti
ja nyt sen pituuskin alkaa olla ihan normaalimitoissa. Hännän "historiasta" voit
lukea lisää täältä.
häntä alkaa olla normaalimitoissa! ei enää töpö ! 19.6.2015
Koko
talvi mentiin (melkeen kokonaan) ilman hännäntyven kutinoita ja
kutinarasvoja. Ajattelin, että se johtui kylmästä tallista (viileä
rauhoittaa kutinaa), mutta kun kutina ei ole nyt kesänkään tullen tämän pahempaa,
haluaisin uskoa, että syöttämälläni kuminasiemenöljyllä voisi olla myönteisiä vaikutuksia. Voi tosin olla, että yön lepo ötököiltä
tallissa on pitänyt tilanteen hyvänä. Sen näkee sitten, miten tilanne kehittyy, jos hepat ovat öitä ulkona ja ötököitäkin rupeaa olemaan enemmän.
Tarkempi kuva hännäntyvestä. Hännäntyven keskiosa on vähän joutunut hangatuksi
Ihottumaloimet on toki kaivettu esille ihan varmuuden
vuoksi. Reaktiot ötököihinkin ovat pysyneet aika maltillisina ja
ensimmäistä kertaa havaitsin aivan oikean vasteen hoitoöljyyn. Yksi
voitelukerta ja seuraavana päivänä paukamat olivat poissa! Olin vaikuttunut. Hyttyset
taitavat olla muutenkin ainoita ötököitä joihin nuo myrkyt tehoavat? Vielähän ei
paarmoja ole näkynyt. Iltaisin tosin on polttiaisia. Viileällä kesällä on plussapuolensa :)
Tänä kesänä ei aiempien kesien kesäkotiimme otettu vieraita kesäksi, joten Skini on aloittanut laidunkauden viiden hevosen laumassa samalla tallilla, kuin vietimme kuluneen talvikauden. Skini on kokoonpanon toinen ruuna ja muut ovat tammoja. Välienselvittelyt on taidettu käydä lähinnä ruunien kesken, ainakin sen perusteella mitä minä olen ehtinyt nähdä.
Johtajaruuna antaa kyytiä
Skinillä oli eräänä päivänä oikeus nauttia kahden kauniin naisen seurasta...
Skini naisseurassa
ihana nainen Skinin mielestä
..Toisena päivänä taasen kaikki hevoset olivat järjestäytyneet riviin kokojärjestyksessä. Pienin vain oli asettuneena taustalle.
Tänä kesänä muistin nauttia voikukista sen verran, että laitoin niistä seppeleen. Seppeleen teko tosin ei ollut niin hehkeää, kun hirnakka nyki narussa minun sitä nipoessani. Skini näytti söpöltä keltainen kruunu päässään.
nyt mä riisun sen veke
Laidunkausi ei kuitenkaan alkanut aivan ongelmitta, nimittäin seuraavana päivänä laitumellelaskusta Skini sairastui ähkyyn. Tarkkojen tallityöntekijöiden ansiosta homma huomattiin iltatallin yhteydessä ja ähkystä selvittiin. Eläinlääkäri kävi laittamassa kipulääkettä ja letkuttamassa. Minä tietysti pyörryin kun näin verta -tyypillistä. Oon just ruvennut siedättymään ja tottumaan pienistä haavoista tulevaan vereen, kuten jos leikkaan omaan sormeeni puukolla. Mutta näköjään kopsahdan sitten vähänkin isommasta määrästä.
Voe reppana, mahaletkutuksen jälkeen. Veri oli pienin ja harmittomin asia koko ähkyssä (!) mutta veriherkän se saa pökräämään. Pöh. Skini kesti urhoollisesti koko toimenpiteen, vaan kakkaa se panttasi yli 12 tuntia oireiden helpotuttuakin.
Murheita tulee aina hevoselämässä, mutta kunhan murheet on sitä sorttia että niiden kanssa voi elää ja niistä selvitään, niin kaikki on tarpeeksi hyvin.
19.6. juhannuksena
Vielä videolla kun johtajaruuna juoksuttaa Skiniä. Se on niin kaunis kun juoksee. Ei tarvinut tuossa vaiheessa toisen enää hirveästi mitään tehdä niin toinen pinkoo kauas. Ainakin tietää mitä tarkoittaa alistuminen. Toisaalta, oli se sitten johtajaruunalle monoakin antanut.
