Skinnykkä tappeli kaverinsa kanssa tarhassa ja sai haavan takalistoonsa. Harmi että pojille tuli tämmöinen välirikko kun vaikuttivat aiemmin tulevan niin hyvin toimeen. Ei niitä varmaan enää uskalla pistää samaan tarhaan, sen verran rajua oli meno ollut. Ja nimenomaan se mikä oli nähty, oli rajua Skinnyn osalta -ei kaverin. Skinny oli potkia mäiskinyt kamua oikeen urakalla. Oisko ollut tammoja kiimassa vai mitä ihmettä on mielessä liikkunut. Nyt Skinny ulkoilee yksin kunnes on haava parantunut. Kamulle ei onneksi tullut mitään kun Skinnyllä ei ole kenkiä saati hokkeja ja loimi varmasti suojasi myös.
 |
| Kankkuun sattunut potkuhaava |
 |
| Pieni pintahaavakin oli lähempänä kinnertä |
Kun menin illalla tallille, haava ei vaikuttanut syvältä, ja oli vain 4-5cm pitkä. Kun suihkuttelin haavaa lampun valossa ja Skinny liikutteli jalkaansa, näin hokin syvyisen reijän haavan yläosassa ja lihaskerrosten liikkuvan kun vesisuihku vei karvat pois edestä. Koska haava vähän pullottikin, kutsuin eläinlääkärin tikkaamaan haavan.
 |
| Pesty haava |
Ne, joilla on kokemusta tietävät, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, että niin pienen haavan tikkaaminen olisi niin iso operaatio. Ensin rauhotuspiikit ja kipupiikit ja karvojen ajelu. Sitten itse operaatio; häntä kiinni kun huiski sillä kokoajan eläinlääkäriä naamalle, ja minä pidin toista takajalkaa sylissäni niin lujasti kuin pystyin.
 |
| Häntä sidottuna ettei se olisi kokoajan haavassa ja eläinlääkärin naamalla |
Eläinlääkäri ompeli ja lääkityksestä huolimatta se sattui välillä, Skinny yritti potkia aika voimallisesti. Sain kuitenkin pidettyä jalan, joten ei kai se koko voimallaan hutkinut. Ressukka.
 |
| Pikku rassukka, nyt on ompelu ohi |
Ommeltu haava näytti tältä:
 |
| Ommeltu haava |
Haavanhoito jatkui jokapäiväisellä huuhtelulla ja suihkutin sitä desiniontisuihkeella.
 |
| Haava seuraavana päivänä ennen pesua |
 |
| Haava seuraavana päivänä pestynä |
Ja sitten se piikitys. Eli joka päivä penisilliini 30ml kaulalihakseen. En ole koskaan ennen piikittänyt ja olen kovasti piikkikammoinen.
 |
| SE NEULA *hrrrrrrr* *puistatus* |
Olen ylpeä, piikitin kaikki piikit itse (ensimmäisen 7:stä piikistä pisti eläinlääkäri). Ja voin sanoa että minun piikki/pistämis/neula/veri-kammo ei parane siedätyshoidolla! Jokaisella kerralla piti kerätä rohkeutta ja joka kerta teki pahaa. Yhdellä kertaa rupesi pyörryttämään niin että silmissä jo sumeni ja korvissa humisi. Voi siis sanoa että säikähdyksellä selvittiin (ei pysyviä vammoja, suht pikkuinen haava, paranee nopeasti jne), mutta ei sentään ilman vaivaa.
 |
| Sinne menee, viimenen annos |
Skinny antoi tosi kiltisti pistää etenkin ekat piikit, no problemo. Mutta sitten kun piikittely vaan jatkui siltä alkoi huumori loppua ja se tiesi mitä tuleman piti. Ensin tuli luimiminen: sain murhaavia katseita karsinasta, mikä ei tosiaankaan ole sen tapaista. Sen kaulalihakset kipeytyi vaikka vaihtelin puolta, sen huomasi siitä kun ei porkkanavenytyksistä tullutkaan enää yhtään mitään, lopetin ne siihen.
 |
| Kuuria on vielä jäljellä.. |
Sitten tokavikalla kerralla Skinny alkoi hösäämään ennen pistämistä, heilui sen verran kun helposti pääsi heilumaan tiukasti sidottuna. Ja sitten kun pistin niin oikeen hypähti; "AUUTS, PRKL!". Olipa sitten kiva pistää poloista kun se käyttäytyi näin. Ja karsinassa se meni parina vikana päivänä jo ihan karkuun, se oli kokoajan varuillaan. Kun menin harjaamaan, se saattoi lähteä pyörimään karkuun, mitä se ei ikinä muuten tee. Kun tulin häntärasvan kanssa, se käänsi takapuolensa varsin vikkelästi eteeni kun luuli että tulen piikin kanssa, ja takajalka rupesi myös nousemaan varottavasti. Oli kovin epäuskoinen, että minä muka vain rasvaisin hännäntyveä, kuitenkin se piikki jossain piilossa..
 |
| Viimeinen piikki. Huomaa pieni yksityiskohta eli minä pistän ja hevosen kavio on varpaitten päällä -tasapeli! Siirräppä nyt sitten hevosta mihinkään kun piikki ei saa heilua ja molemmat kädet varattuina (ja se kyllä tiesi sen) |
Onneksi viimeinen piikitys meni hyvin niin jäi onnistunut kokemus itsellekin. Odotin niin kauan että heiluminen loppui ja kun minä pistin, Skinny tallasi erittäin määrätietoisesti jalkansa kenkäni päälle. Tässä on sitä sen suoruutta, se kyllä kertoo mielipiteensä asioista! Tallasi onneksi vaan kengän kärjen eikä varpaiden päälle, kiitokseni siitä hänelle.
 |
| Siinä ne on, tyhjät penisilliinipurkit ja kasa käytettyjä neuloja |
 |
| Jee, tyhjä on! |
Kävelykuuri tuli samalla, liikunnan rajoitus 10 päivää ja iisisti kunnes haava on parantunut. Ensin annettiin ohjeeksi pitää hevonen karsinassa 7 päivää, että tikit pysyisi, ja se pidettiinkin sisällä ensimmäinen päivä. Kuitenkin todettiin, että se hermoilisi tarhassaan vähemmän kuin lukittuna karsinaansa ja seisoisi todennäköisesti tarhassa paikallaan syömässä ja tikitkin paikallaan. Iltaisin ulkoilin sen kanssa 1-2tuntia, vain tallin pihalla ja kentällä, ettei joutuisi nostelemaan jalkojaan hangessa. Kävelyn lisäksi otettiin perusjuttuja; pysähdyksiä, peruutuksia yms. ja pyysin siltä erilaisia tehtäviä. Jonain päivänä pelattiin jalkapalloa ja Skinny keksi itse ruveta potkimaan palloa sen sijaan että tönisi sitä turvallaan. Tämä tapahtui niin, että se alkoi kuopia ja osuikin sitten etusella palloon. Täytyy nyt katsoa rupeaako se tarjoamaan tuota kuopimista joka väliin jossa ei tiedä mitä siltä pyydän (tai kerjää!), että pitääkö moinen liike unohtaa tykkänään vai pysyykö se yhdistettynä vain pallon läsnäoloon.
 |
| Viikon ajan parantunut haava, siistinä on pysynyt :) |
