Testissä alkuperäiset BB-suitset

Skini ja BB:t

Saimme BB-suitset (dr. Cookin Bittless Bridle) lainaan Karolta ja Ukolta. Tämä onkin ensimmäinen kerta kun pääsen kokeilemaan näitä suitsia. Mickelemeissä on vähän tämän tyyppinen leukahihnavaihtoehto, mutta toteutus jää silti hyvin erilaiseksi niissä verrattuna näihin suitsiin.

Skinin BB-tuotekuvasarja

Nämä suitset ovat kauniin ruskeat

Suitset ovat helposti puhtaana pidettävää beta-materiaalia, beta-materiaali yllätti laadukkuudellaan, se on pehmeän napakkaa, aivan kuin laadukasta nahkaa mutta jopa siistimpää ulkonäöltään

En tiedä, johtuuko beta-materiaalista, mutta suitset vapauttavat ohjien paineen hyvin myödättäessä, eivätkä ne vaikuttaneet hirttävän kiinni

BB-suitsissa ohjiin tulevat hihnat menevät leuan alla ristiin

Hihnat eivät estä suun aukaisemista ja leuan rentouttamista, kun ohjista myödätään

Kokeiluratsastukset

-Sileällä (tai no, pihassa, olkoot se nyt sileä tai ei..) ne tuntuvat toimivan ihan yhtä hyvin kuin meidän LG tai S-hackamore. Hyvät suitset :D!

Pihassa BB-llä

Pihassa BB-suitsilla

Video jossa meillä on BB:t käytössä (1min 14sek)




-Pellolla pääsin keskustelemaan kerran kuljettavasta suunnasta ja silloin tuntui ettei pää käänny näillä yhtä hyvin kuin malleissa joissa ohja kiinnittyy selvemmin pään sivulle.

-Ajattelin, että kiristyvät ristihihnat saattaisivat tuoda lisää pidätysvoimaa maastossa. Kävin kahdella maastolenkillä BB-suitsilla testatakseni. Enkä huomannut mitään erilaista. S-hackamoressa on kenties hieman parempi jarru, mutta ei tuo ero hirveen selvältä näyttänyt.

-> Oikeen hyvät suitset! Eivät vaikuttaneet painavan tai hiertävän mistään, pysyivät hyvin paikoillaan. Maastossa pidättäessä poskihihnat "pullistuivat" mutta ainakin mitä nyt yritin kurkata, turpis ei silti noussut poskiluun alapäähän asti. En huomannut myöskään yhtään hirttämis-efektiä josta jotkut puhuvat tämän suitsimallin huonona puolena. Suitset vapauttavat paineen heti kun ohjasote myötää, eikä paine jää päälle.
Summa summarum. Eivät tuo mitään lisää nykyiseen suitsivalikoimaamme ja tykkään ehkä enemmän siitä, että ohja kiinnittyy enempi pään sivulle.

Suitsiunelmia

Meillä on teoriassa ehkä mahdollisesti kolmet suitset mutta..

Oi onko mitään ihanampaa kuin kiksit hevosvarusteista? Juuri kun olen saanut satulatilanteen vakiinnutettua ja kombinaatio Christ- Sensation ride -kärryt + varalla Zaldi, tuntuu toimivalta, ja kieltäydyn ehdottomasti enää tutustumasta MIHINKÄÄN uuteen satulamalliin, minuun on iskenyt suitsihimo. Tämä on toki kytenyt jo aiemmin ja himoitsin pitkään noita meillä nyt käytössä olevia Stübbenin suitsia. Sittemmin sain syntymäpäivälahjaksi niihin ihanan letitetyn otsapannankin <3.

Ihanaiset stübben-suitset

Kun alettiin ottaa maastossa myös vauhteja, huomasin, että maastossa on oltava reippailla lenkeillä enempi jarrua kuin sidepull-vahvuinen LG. Niinpä meille tuli s-hackamore.

Lyhyt s-hackamore, minusta nämä on tosi kauniit.

Stübbenin suitset edustavat siroa varusteihannetta, mutta s-hackamoren hankinnan aikaan on alkanut kyteä himo koristeellisemmista, barokki/lännen suitsista. Kun tilasin lyhyen S-hakcamoren, mukana tuli ihana barokki-turpahihna. Siitä se ajatus sitten lähti. 

Lyhyen S-hackamoren kanssa ostettu ihana turpaosa. Näistä lähti kiinnitys-niitti heti ekalla maastoratsastuksella (sepä oli mielenkiintoista, laskeutua pidätteiden vapauttaman hevosen selästä maahan..) ja siksi tämä osa on ollut pitkään pois käytöstä, nyt vasta sain pyydettyä myyjältä uudet niitit etsittyäni niitä päiviä paikallisista liikkeistä

Eräs läheiseni kysyi, mitä haluaisin valmistujaislahjaksi ja vastaus oli valmiina -suitset tietysti. Läheiseni mielestä tuo on samaa sarjaa lahjatoiveissa kuin se, että eräs ystäväni käytti valmistujaisrahansa lapsensa vaippoihin. No, toinen toive olisivat bootsit, mutta olisi ikävää sitten joskus myydä tai heittää pois valmistujaislahja-bootsit.

kuvituskuva lubiineista

 Olen sitten miettinyt, millaiset suitset ne olisivat eikä niitä tietenkään meinaa löytyä mistään valmiina. Kyselin paikalliselta valjassepältä, paljon teettäminen maksaisi eikä se loppujenlopuksi näyttäisi olevan sen kalliimpaa. 

Seuraavassa kuvassa on kokoamaani suunnitelmaa. Inspiraatio muotoiluun ja koristeluun tulee vasemmalla ja keskellä näkyvistä suitsista, leukahihnan kiinnitys ja säätö puolestaan oikealla olevasta kapsonista.

Kuten suunnitelmasta näkyy, leukahihna tulisi hieman kapsoni-tyyppisesti. Nahkaan tulisi koristeleikkauksia kuten turpaosassa. Koristeiksi tulisi barokki tyylin niittejä -kuitenkin vain yhtä tai kahta erilaista, jotta kokonaisuus säilyy siistinä. Seuraavaan kuvaan olen haalinut suosikkiniittejäni.

Koristevaihtoehtoja. Jonkin isomman ja näyttävämmän ajattelin kenties otsapantaan keskelle ja toisenlaista niittiä tulisi sitten suitsiin muualle. Ja tämä toinen niitti sointuisi sitten näihin turpaosan niitteihin

Ironista on, että mitä enemmän katson hopeisia somisteita, sitä enemmän minua alkaa viehättämään kultaiset, kuten näissä suitsissa..

ai että miten mageet.. Markus Holstin nettikaupassa

Eikä se tietenkään riitä, etten osaa päättää hopeisten tai kultaisten somisteiden välillä. Minua on alkanut arveluttaa, haluanko sittenkin enemmän lännentyyliset kuin barokki-tyyliset. Esimerkiksi semmoiset nahka-kiinnikkein tehdyt, joissa ei bling blingiä ole niin paljon.

Haaveilu siis jatkuu, sehän on ilmaistakin ;).

kuvituskuva: kieloja 11.6.14

Tämä postaus on ajastettu, olen poissa kotoa vaihtelevien nettiyhteyksien päässä 24.- 28./29.7.

Kuolaimettomat päävehkeet tähän asti: Riimu, LG ja Rambo Micklem Multibridle

Riimu

Ekoja ratsastuksia riimulla elokuussa 2012

Skinny tuli Suomeen heinä-elokuun vaihteessa viime kesänä (eli 2012). Ratsastuksen aloitin nousemalla talutuslenkeillä hetkeksi selkään. Riimu sopi tuohon enemmän kuin hyvin. Se oli päässä jo valmiiksi taluttaessa ja siihen oli helppo lisätä ohjat ratsastuksen ajaksi ja ottaa ne taas pois kun tulin alas. Riimunnarun solmin kaulalle, jotta sain siitä tukea. Kuitenkin kun alettiin mennä raviakin ja tahtia piti hillitä ohjasta, ilmeni riimun ensimmäinen ongelma. Sehän nousi aivan liikaa turvalla ylöspäin, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

13.8.2012 Näkyy riimun ongelma, löysä riimu kiipeää nenäpiitä pitkin tosi ylös jos joutuu pidättelemään ohjalla

Asiaan auttoi se, että riimua sääti kireämmälle ja meille tuli turvalta säädettävä riimu.

maaliskuussa 2013, riimu, jossa ei ole säätövaraa mutta joka on jo valmiiksi sen verran pieni, että turparemmi oli sopivan mittainen ratsastukseen

Ratsastusta varten säädin sekä turvalta että niskasta riimua pienemmäksi. Myös juoksutuksessa rupesin kiristämään vähän turvalta, jotta riimu ei pyörisi. Ratsastuksessakin asettavat ja kääntävät ohjasotteet säilyi paremmin kun turparemmi oli lyhyempi.

4.11.2012

Näin pärjättiin aivan loistavasti aika kauan. Muistan erityisesti yhden onnistuneen ratsastuskerran. Meidän tasoon nähden ratsastus sujui tuolloin aivan loistavasti. Skinny asettui ja taipui (muistutan että on ollut monia kertoja, jolloin pelkkä asettuminen on ollut työvoitto). Se meni odottavaa ja hyvää ravia rauhallisesti sipsutellen. Sain pitää ihan löysän ohjastuntuman ja jopa antaa pitkät ohjat ravissa ja se säilyi istunnalla alla. Meidän isoin tavoite on ollut (ja on edelleen) odottavan moodin löytyminen, voisko sitä myös kuvata niin että hevonen on avuilla, kuuntelee herkeämättä apuja ja avut menevät läpi. Tämä tapahtui vielä sellaisessa tilanteessa, jossa nousin kesken ystäväni ratsastuksen selkään kun polle kiihdytteli menemään kuin Vermon takakurvissa. Tuo ratsastus on jäänyt mieleeni, sillä se osoitti minulle, että kun vain löytyy se moodi, niin se löytyy ja homma sujuu kuten pitääkin, oli päävehkeet mitkä hyvänsä (puhun päävehkeistä, koska olen osin ravi-ihminen).

LG

 

LG kiinni stübbenin suitsissa

Riimu kävi kuitenkin säädettynäkin auttamattomasti liian löysästi istuvaksi. Jos tarvi ottaa isoja pidätteitä ohjilla, niin riimu oli kiinni poskiluiden alapäissä. Aloin tarvita myös tarkempia apuja ratsastaessani entistä vähän aktiivisemmin. Riimu pyöri päässä. Ja kun jokin pyörii, se myös hankaa. Tarvittiin siis jokin muu kuin riimu perusratsastukseen. Siinä tuli kuvioihin LG ja vihdoin sain käyttöön myös ne meillä olleet stübbenin unelmasuitset. En ole merkkien perään sinällään, mutta stübbeniä en voi vastustaa, niillä kun on piilolukot ohjissa ja poskiremmeissä ja huippulaadukas nahka. Ja mainitsinko jo, että ne on ruskeat ja stübbenin ebony-ruskea on vastustamaton? Niin nannaa mun silmälle, ei voi mitään.

Stübbenin unelmasuitset kera LG:n, vain leukapehmuste särkee täydellisyyden, otin tuon myöhemmin pois kun tajusin ettei sinne tule ees painetta kun mulla on ohjat tuossa sidepull-tyyliin

Pidän Lg-turparemmiä melko löysällä. Jo pelkästään kärrynpyörien olemassaolo tekee turpaosasta vakaamman, eikä se pääse pyörimään niin helposti kuin riimu pääsi.

lg-suitsitus, lg-bridle ohjat tiukalla näkee mihin kärrynpyörä asettuu suhteessa poskiluuhun

Kokemus LG:n sovittamisesta, oma muistilistani
LG:tä sovittaessa kannattaa katsoa, ettei turpaosa ole nenäpiin ohuen osan päällä lähellä sieraimia. Katso myös ettei Lg-kärrynpyörä pääse hankaamaan tai painamaan poskiluun alaosaa vasten tai pääse nousemaan poskiluun päälle! Tämä kannattaa katsoa myös ohjat semmoisella tuntumalla kuin millä ratsastaa, sillä yleensä nuo nousee hieman. Ainakin oletan, että kärrynpyörä poskiluun päällä tuntuu ikävältä. Se on vain arvaus, kyllähän meksikolainen turparemmikin voidaan kiinnittää siihen päälle ja jotkut kiristävät sen melko tiukalle. Ehkä se on kuitenkin eri asia kun ohjista ei tule kuitenkaan painetta poskiluulle? Eikä kyseessä ole tuommoinen metallihärpäke vaan nahkahihna..

Rambo Micklem Multibridle

7.7.2013 Micklem Multibridlen testi

Micklem multibridlestä luin T:n postauksesta blogista A Little Bit of Bitless Life (yksi suosikkiblogeistani). Katsoin myös videon youtubesta. Yhden kokeilun perusteella voin lämpimästi suositella tämmöisiä kuolaimettomia jos haet vakaampaa side-pullia, tuplakiinnitys tekee ihmeitä (!). Tuplakiinnityksellä tarkoitan kapsonimaista kiinnitystä, jossa leukaremmi tulee posken alapuolelle kiinni.

Remelit ja käyttöohjeet. Keskimmäisellä sivulla kaikki suitsien 4 kuolaimetonta vaihtoehtoa

Suitset edestä

Kuva leuan alta kiristävästä vaihtoehdosta jota ajattelin kokeilla

Ylläoleva vaihtoehto sivulta

Ensin tilasin suitset pony-koossa, mutta harmikseni huomasin turpahihnan olevan liian lyhyt. Pony-koko vaidettiin cob-kokoon, mutta siitä oli silti leukaremmi liian lyhyt. Myöhemmin reijitin siihen yhden reijän lisää kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Suitsien kiinnitys alhaaltapäin. Leukaremmissä käytössä lisäreikä

Suitset olivat aluksi pettymys. Leukaremmi oli nafti meille, koko suitset olivat silmään oudon näköiset ja uutuudenkankeat, eikä liioin hirveän sirotkaan. Minähän rakastan siroja suitsia, mitä ohuemmat sen paremmat. En kokeillut suitsia pitkään aikaan kun ostos tuntui liian hätiköidyltä ja epäonnistuneelta. Meni pari kuukautta näitten ostamisesta ennenkuin koeratsastin, kerran. Koska kesäkodissa mennään paljon maastossa on kivempi käyttää LG:tä kun siinä Skinny saa suun kunnolla auki. Näitten kanssa ei syöminen meinaa onnistua. Meidän maastolenkkeihin kuuluu syöminen, sillä lenkillä löytyy kaikkea terveellistä kuten ohdaketta, pihlajaa, koivua ja vattupuskaa. Mickelmit sais olla tosi löysät jotta sallisi syömisen esteittä ja muutenhan se onnistuisikin, mutta meillä ei riitä leukaremmin pituus :D.

Skinny oli sitä mieltä että näitten kanssa syöminen on hankalaa, suu tulee liian jämäkästi kiinni kahdella remmillä

Tuntuu myös siltä, että nämä on suunniteltu pitempään päähän kuin mitä Skinnyllä on, nimittäin poskiremmejä ei voi yhtään lyhentää, vaikka reikiä olisikin. Tuo poskiremmin ja turparemmin yhdyskohta tulisi reikää lyhyempänä kiinni poskiluun alapäähän. Voi myös olla että minun silmä valehtelee ja haluaisin turparemmiä ylöspäin vaikkei se ole erityisen alhaalla. Haluaisin aina mieluusti, että nää kuolaimettomat oisi turparemmin suhteen mahdollisimman ylhäällä paksun nenäluun päällä.

7.7.2013 RMM testilenkille lähdössä

Ainakin vaikutti siltä, että näiden suitsien tuntuma sidepulleina on tosi jämäkkä -suitsien kiinnitys tekee niistä tukevat. Nämä eivät pyöri päässä, eivätkä nouse tipan tippaa nenäpiitä ylöspäin testilenkin perusteella. Muotoiltu turparemmi ja kiinnitykset kiertävät myös hevosen turvan hermoratoja. Noista jutuista oli tarkemmin suitsien mukana tulleessa oppaassa.

RMM niskaremmi. Tarkkasilmäinen huomaa että niskaremmi on testiajolla väärinpäin. huomasin vasta myöhemmin tuon nuolen ja tekstin "front", joka tuossa kuvassakin näkyy kaiverrettuna niskaremmin nahkaan

Yhteenveto plussin ja miinuksin

Riimu

+ helppous, sama riimu sopii kaikkeen, ei tarvitse vaihtaa eri päävehkeitä

+voi taluttaa, voi ratsastaa ja siirtyä joustavasti ratsaille ja taluttamaan

+riittää hyvin kevyeeseen humputteluun, löysällä ohjalla toki ihan mihin tahansa ratsastukseen
+yksinkertainen sidepull-tyyppinen ratkaisu

-jos joutuu pitämään vahvaa tuntumaa tai ohjasotetta, pyörii ja nousee nenäpiitä pitkin. Voi jopa nousta kiinni poskiluun päihin

LG

+ voi kiinnittää suoraan normaaleihin suitsiin kuolainten paikalle

+paljon säätövaraa

+turparemmin ja leukaremmin tilalle voi vaihtaa haluamansalaiset remmit, jos vähän askartelee. Itse olen käyttänyt normaalia alaturpista leuan alla kun halusin alkuperäisen ketjuremmin pois

+voimakkuutta voi säätää kiinnittämällä ohjat edemmäs
+toimii myös sidepullin tapaan
+kuolaimeen tottuneelle tämä aiheuttaa hämäysvaikutuksen eli äkkiseltään sekä itse, että muut saattavat luulla lg:n kärrynpyörää normaaliksi kuolainrenkaaksi, tästä on hyötyä jos haluaa sulautua mahdollisimman hyvin kuolaimilla ratsastavien massaan. Sitten joku joskus muutaman kuukauden jälkeen sanoo, että kas, eikö sulla ollukkaa kuolainta. Näin on käynyt.
+voi käyttää hackamoren turparemmiä

-jos käyttää kärrynpyöriä vipuvaikutuksella, voi rengas olla taipuvainen kääntymään ulospäin siten, että renkaan sisäsyrjä kääntyy päätä vasten
-jos laittaa turparemmin napakaksi, jotta se ei pyöri eikä nouse ylöspäin, on vaarana, että kärrynpyörät painaa päätä vasten
-jos turparemmi pääsee kipuamaan ylöspäin, niin kärrynpyörän luulisi olevan vielä ikävämmän tuntuinen poskiluun alapäätä vasten kuin riimun vastaavan kohdan.
-LG:ssä tulee mukana ketjullinen leukaosa, joka on minusta ihan turha, en tiedä mihin sitä tarvitaan vai onpiko ihan koriste vain. Tuon remmin voi helposti vaihtaa johonkin muuhun
-alkuperäinen LG on todella kallis (98€). En tiedä onko tämä ollut ensimmäisenä markkinoilla vai mistä on kyse, kärrynpyörä ei voi olla kovin kallis valmistaa ja minun puolestani siihen ei tarvitsisi remmejä mukaan ollenkaan, hackamoren turpaosiahan saa ostettua irtona ja alaturpis toimii leukaosana. Aivan samalla periaatteella toimivia halvempia ratkaisuja löytyy mm. kukkahackamore barefootilta 19,95€, tai orbittless bridle  alkaen 67€. Minä tietysti tapani mukaan ryntäsin ostamaan LG:t heti kun tuli vastaan sillä en tiennyt tuolloin vielä kuolaimettomien suitsien älyttömän laajasta valikoimasta mitään. Sivuhuomautuksena voisin sanoa, että näitähän on varmastikin yhtä paljon kuin erilaisia kuolaimia.


RMM
+++tukevat! eivät pyöri päässä! Kapsoni-kiinnitys rulex!
+monta eri käyttövaihtoehtoa, suurempi todennäköisyys, että yksistä suitsista löytyy se itselle ja hevoselle sopiva vaihtoehto
+äkkisiltään katsottuna myös superhyvä kuolaimen kanssa, tähän saa semmoisen klipsun, jolloin liika paine ohjautuu suusta nenäpiihin, jolloin suusta ei pääse siis kiskomaan liikaa.
+väitetään olevan suunnitellut hevoselle ergonomisiksi niskaremmin ja turparemmin muotoilujen avulla
-ulkonäkö äkkisiltään outo
-nämä päässä ei ole hyvä syödä
-miksei stübben tee tämmösiä?

RMM ohjien ja heijastinten kanssa

Lisäksi RMM:stä: Maastossa en varmaan saanut kovin monipuolista kuvaa noiden toimivuudesta, kun siellä toimii muutenkin mitkä tahansa päävehkeet. Kentällä tarvii sitten vähän tarkempaa otetta.

En osaa pysyä paikallani, siksi kuva tärähti

Aiempia ajatuksiani meidän kuolaimettomasta menosta voit lukea postauksesta Kuolaimettomuuden alkutaival.

Skinnyllä oli heinäkuun alussa tuommoset kutinakohdat päässä, joista oli karvat poissa, mutta nyt ne on jo parantuneet ja rauhottuneet

Kuolaimettomuuden alkutaival Osa 3

Aiemmat postaukset aiheesta:

Kuolaimettomuuden alkutaival osa 1
Kuolaimettomuuden alkutaival osa 2

Periaatteita joiden mukaan edettiin 

Näitä onkin tullut jo esille, mutta kerrataan vielä, mitä vaadin tai mihin ainakin pyrin:

• Talutan hevosta, ei se minua.
• Saan hevosen huomiota
• Hyvä mielentila, etenkin hevosella; ei mitään kyttäilyä, ei säpsähtely-mielentilaa, ei valmiustilaa, ei jännittyneisyyttä. Jos näitä ilmenee, ei selkään, ehdoton ei. Tätä sääntöähän kerran jo heti alussa koettelin. Piti päästä ratsastamaan, kun se oli niin kivaa.. mutta se oli juuri se kerta kun oma epävarmuus kasvoikin niin isoksi, että piti ottaa ne kuolaimet mukaan, sen sijaan että olisin noudattanut omaa periaatettani ja lähtenyt taluttaen. Ja tuolla säpsy-mielentilalla varustettu hevonen teki tietysti melkein tarpeeksi suuren äkkiliikkeen, että olisin tipahtanut alas ellei se olisi heti hidastanut. Kuolain ei siis korjannut sitä asiaa, että mielentila oli väärä ratsastukseen.
• Kaikki uudet reitit muodostetaan pikkuhiljaa laajentaen
• Kaikki uudet reitit mennään ensin taluttaen, sitten vasta mahdollisesti ratsastaen
• Ratsastus aletaan pienissä pätkissä, ja ratsastuspätkiä voi sitten pikkuhiljaa lisätä ja pidentää
• Tallilta lähdetään taluttaen. Jos nousen selkään, teen sen vasta maastossa. Taluttaessa katson hevosen mielentilan ja miten se käyttäytyy maastakäsitellessä ja sen perusteella myös päätän, voiko ratsastaa. Tallilta lähtöön liittyy jokin jännä elementti ja siinä olen kokenut, että on parempi minun olla Skinnyn kanssa jalkaisin. Uudella tallilla yksi syy on myös suhteellisen vilkas autotie, joka pitää ylittää heti tallilta lähdettäessä, ja tielle noustaan lisäksi tallin parkkipaikalta suoraan pienestä mäestä joka saattaa olla liukas. En todellakaan halua olla selässä siinä risteyksessä. Takaisin tallille olen joskus tullut tiestä yli ratsain, ellei autoja näy mailla eikä halmeilla.
• Pitää pystyä pysähtymään ja seisoa rauhallisesti lenkillä, niin taluttaen kuin ratsailta
• Pitää pystyä nousemaan selkään mistä tahansa; esim: kaatuneen puun, kiven, kannon tai pölkyn päältä.

selkäännousupaikalle menossa

laavun/nuotiopaikan selkäännousupaikka

ja selässä ollaan

Talvikodin yksi selkäännousupaikka, kaatunut puu

• Hevosen pitää seisoa rauhassa selkäännousun ajan. Palkitsin ja palkitsen sen yhä porkkanapalalla, kun olen könynnyt selkään. Mitä matalampi selkäännousupaikka ja siis isompi könyäminen sitä useampi/isompi porkkanapala ;).

Selässä ollaan ja palkan vastaanottamisasento

Ja porkkana selästä

• Täytyy malttaa tulla alas selästä, jos tarve vaatii: Jos hevonen alkaa olla jännittynyt, ehdottaa kotiapäin kääntymistä, ja viimeistään silloin jos se mulkaisee tai kyttää jotain (yleensä ensimerkkinä jonkin aivan tavallisen asian kuten kuusenoksan, kiven tai kannon mulkaiseminen kuin se olisi bengalintiikeri), on aika tulla alas. Nuo ovat niitä ensimmäisiä merkkejä siitä että on aika tulla hevosen tueksi maahan. Sitten jatketaan taluttaen, ja voi mahdollisesti nousta uudelleen selkään kun on taas rauhallista.
• Rennon mielentilan varjeleminen ja säpsy-mielentilan ehkäiseminen; kuten edellä, eli meidän tapauksessa monesti tarkoittaa sitä, että tulee selästä alas rauhoittamaan tilanteen. Tai jos on jo maassa niin pyytää jotain tehtävää jolla saa hevosen huomion; peruutus, pää alas tms. Yleensä on paljon helpompi ehkäistä jännittyneeseen mielentilaan meneminen kuin saada hevonen siitä mielentilasta taas rennoksi.
• Käytä turvaliiviä ja kypärää: Tämän kohdan lisäsin postaukseen jälkikäteen. Käytän miltei poikkeuksetta turvaliiviä ratsastaessa. Voin suositella sitä etenkin maastoon, missä ei tiedä ikinä millaiselle alustalle tipahtaa jos tipahtaa (kannot, kivet..), talvisaikaan se myös lämmittääkin mukavasti. Ja kypärä on päässä niilläkin lenkeillä jolloin vain talutan maastossa. Vielä voisin lisätä tähän, että käytän aina pitkää koulutusköyttä taluttaessa maastossa, se antaa paljon enemmän pelivaraa  yllättävissä tilanteissa kuin lyhyt riimunnaru. En lähtisi ikinä enää taluttamaan maastoon lyhyellä riimunnarulla, kun sain meille koulutusköyden.
• Pimeä maasto ei ole ongelma, vain varustelukysymys, joka tarkoittaa erittäin paljon heijastimia ja valoja näkyvyyden turvaamiseksi (ja mielellään vielä kirkasta lauluääntä metsästysaikaan). Se on myös tottumiskysymys. Skinny ja Sallihan olivat yötä päivää pihatossa joten niille oli pimeän aikaan ulkona liikkuminen sitä kautta tuttua. Pimeässä maastoiluun totuttauduttiin pimenevän syksyn tahdissa. Aluksi pimeä laskeutui aika lähellä tallia, sitten paluumatkan aikana ja lopulta jo aiemmin lenkillä, kunnes oltiin illoissa, joissa ei muuta ollutkaan kun pimeää alusta loppuun. Näin maastoilusta pimeässä tuli ihan normaalia eikä mitenkään erikoista.

Näillä avuilla päästiin kesäkodissa siihen pisteeseen, että voitiin rennosti mennä pimeässä ja lenkkien pituudet olivat 1-2h, ja ehkä about 7km pitkiä pisimmillään. Juuri ennen muuttoa ylitettiin myös semmoinen "virstanpylväs", että jatkettiin lenkillä ratsain tutun rajan yli, eli mentiin ensimmäinen uusi tienpätkä selästäkäsin. Siitä tuli loistava fiilis, kun silti Skinnyn mielentila pysyi hyvänä ja ravailtiinkin uutta reittiä.

Syys-lokakuun vaihteessa saimmme pyöröaitauksen, jonka merkityksen näen aika suurena meidän maastakäsittelyn kannalta, vaikka ehdimme ennen muuttoa olla siinä vain muutamia kertoja (5kertaa). Siinä sai vahvistettua jo taluttaen työstettyä asiaa kulkujärjestyksestä ja sitä kuka liikuttaa ketäkin.

pyörötyöskentelyä

Pyörötyöskentelyyn loppuivat myös ajoittain esiintyneet ongelmat laitumelta hakemisessa -joskus sain todella nähdä vaivaa jotta sain sen kiinni, vaikka se yleensä tuli kiltisti vastaan tai jäi ainakin paikalleen odottamaan hakijaansa.

Ei näin! huomaa miten Skinny kävelee muina miehinä poispäin, korvatkin on eteenpäin, jotain paljon kiinnostavampaa on edessä, eihän itsenäinen johtaja tule silloin kun ei satu sopimaan... Ja minulla taas on ihan perässä kävelijän asenne. Kuva otettu elokuun alussa. Kuukauden sisällä laitumelta haun ongelmat loppui pyörötyöskentelyn myötä.

13. lokakuuta koitti muutto talvitalliin ja palattiin toiminnassamme vähän taaksepäin, eli aloitettiin jälleen tutustuminen tallin lähiympäristöstä ja siitä taas laajentaen, taluttaen. Koska uudessa maastossa ei voinut heti ratsastaa tai mennä ravia ja liikutuspaineet olivat tallioloissa suuremmat kuin pihatto-olosuhteissa, annoin monesti Skinnyn ravata ja laukata hetken narun päässä kentällä ennen maastoon lähtöä. Myös jonkinlainen ratsastustyöskentely satulan kanssa astui kuvioihin turvaamaan liikunnan saantia, kun olemassa oli kenttä ja maneesi.

4.11.2012

Ensimmäinen "oikea" ratsastus tapahtui maneesissa 30.10. Oli ihan hauska kokemus ratsastaa ekaa kertaa riimulla muutenkin kuin maastossa suoraa tietä, ja meillä oli myös satula käytössä.

4.11.2012

4.11.2012

Huomasin ekoilla ratsastuskerroilla, että vasempaan kierrokseen Skinny oli huomattavasti jäykempi ratsastaa,  ja otti oikealla takasella myös vähän lyhyempää askelta. Aluksi saattoi olla vaikea saada se edes asettumaan vasemmalle. Tuo toispuolisuus poistui tai helpottui huomattavasti syksyn mittaan. Ehkäpä meidän jumpat on auttaneet :).

4.11.2012

4.11.2012

4.11.2012

Vuoden loppuun mennessä ehdittiin käydä 11 kertaa ratsastamassa perustyöskentelyä maneesissa (laskin päiväkirjasta, tosin monet noista kerroista oli satulankokeilukertoja jotka aina pistää pasmat sekaisin). On vähän edetty tuossa "kenttätyöskentelyssä":  on parempi tasapaino keventäessä (välillä jopa ihan hyvä kun taas välillä oli tosi hankala löytää tahtia ja tasapainoa), saan vähän (joskus) säädettyä ravia eli saan sen välillä odottamaan, saan käännettyä pienemmille volteille, saan asetettua, ehkä taivutettuakin, eikä eri kierroksissa enää ole niin suurta eroa, saan tehtyä myös jotain pohkeenväistöä ja avotaivutusta muistuttavaa.

4.11.2012 vaatimatonta väistöä ja avoa

Yleensä keskityn vain löytämään tasapainoa kevyessä ravissa, pitämään käteni vakaana. Näissä kahdessa onkin jo yleensä ihan tarpeeksi tekemistä! :D Olen lisäksi tehnyt voltteja ja ympyröitä, kolmikaarisia ja ehkä lisäksi yrittänyt saada säädettyä ravin tempoa. Tempon säätely on vielä alkutekijöissään, Skinny on tosi reipas ratsastaa.

4.11.2012

Näitä maneesikertoja lukuunottamatta koko loppuvuosi 2012 mentiin pimeässä, vain muutamia kertoja minulla oli mahdollisuus käydä tallilla päivänvalossa. Yritin hyödyntää uusien reittien käymiset maastakäsin nimenomaan valoisan aikaan, mutta aina siihen ei ollut mahdollisuutta ja käytiin uusillakin reiteillä taluttaen pimeässä.

syksyn pimeydessä

Lenkillä

On onnistuttu kuitenkin muodostamaan aika kiva pieni reitistö tallin maastoihin, joka on toistaiseksi riittänyt. Siinä on muunmuassa n. 5km lenkki, jota voi mennä useampaan kertaan ympäri halutessaan ja polkuja on paljon. Toistaiseksi näyttää myös siltä että moottorikelkat liikkuvat lähinnä päiväsaikaan joten sekin hyvä puoli iltalenkeissä on :).

Selkäännousupaikalla

Ja selässä