torstai 27. helmikuuta 2014

Talvimaasto


Tämä maastolenkki on tehty jo aikaa sitten, mutta minä en ole tunnetusti kovin ripeä ja innokas editoimaan pitkiä go pro- videoita. Nyt on kuitenkin tämän talvivideon aika kun kerran talitintitkin laulaa pihapiirissä jo titityytä ja kevät on tullut. Lenkin käyntiosuudella oli mukana tallikaveri, joka tulee hevosellaan takana. Käyntien jälkeen toinen ratsukko jatkoi tallille eikä se ollut ollenkaan Skinin mieleen, kaveriahan ei jätetä niin vain. Talutushetken jälkeen jatkettiin lenkkiä kaksin.


Pidemmittä puheitta, tervetuloa "kierroskoneen" (kuten eräs lukija tituleerasi) kyytiin!

Video 5 min 51sek


Video 1 min 57sek


Tammikuu 2014

perjantai 21. helmikuuta 2014

10 vuoden päiväkirja -tavoitteet korkealla!


Ostin Skinille 10 vuoden päiväkirjan. Pyrin pitämään päiväkirjaa meidän yhteiselosta, mutta koska noita vihkoja alkaa kertyä, niin tilaa säästääkseni päätin hankkia seuraavaksi tämmöisen, jossa on siisti tila jokaiselle päivälle 10 vuoden ajalle. 

Tässä on vajaan parin vuoden tallipäivikset, on sitä tullut lyhyessä ajassa raapustettua paljon! Säilytystilaa näihin menee jopa enemmän kuin 10 vuoden päiväkirjan pitoon
Kukin sivu vastaa yhtä päivää ja jokainen sivu on jaettu kymmeneen osaan, siis kymmeneen vuoteen. Ikävä kyllä tähän on laitettu valmiiksi säätilan seuraamiseen tarkoitetut kohdat, mutta siitä huolimatta luulen tämän olevan ihan käyttökelpoinen. Pieni vapaan kirjoittamisen tilakin on. Pitemmät jutut voin aina selostaa blogiin tai päiväkirjan loppuun lisälehdille. Keksin myös, että lämpötila- kohtaan voin merkkailla hevosen ruumiinlämpötilaa, sillä seurailen sitä aina silloin tällöin. "Tuuli" voi sensijaan olla poikkeava mielentila tai jotain muuta. Ja ainahan sitä voi merkata vaikka tulipalopakkaset säätilalle varattuihin kohtiin, ovathan ne aika oleellisia tietoja liikutusta ajatellen, joskus sää voi liittyä vaikka hevosen terveyteenkin (pitkään kosteaa- hengitystievaivat tms tms).

Aukeama 10 vuoden päiväkirjasta, kukin sivu on jaettu 10 osaan

Ken tietää, täyttyvätkö kaikki kymmenen ruutua. Koskaan ei tiedä, kauanko aikaa on jäljellä ja eleleekö Skini pirteänä pappana pitkäänkin. Tottakai toivon niin pitkää ja hyvää yhteistä elämää kuin suinkin ja sen suhteen täytyy toki aina olla toiveikas ja tavoitteet korkealla! Eikä se elinaika ole ainot vaikutin. Päiväkirjat "kuolevat" kaiketi ennemmin kuin omistajansa, eli niille käy kuten aiemmalle viiden vuoden päiväkirjalleni: en jaksanut täyttää sitä loppuun asti, vaikka tietysti itse elän vielä. Jälkeenpäin ajateltuna se on harmi, sillä tuo 5 vuoden kattava päiväkirjani on oikea aarre, niin hyvin sen kautta pääsee palaamaan muistoihin. 5 vuoden päiväkirja on siitä kiva, että kirjoittamiseen on enemmän tilaa, sillä säätilaruutua ei ole. Tilaa on juuri sen verran, että jokaisesta päivästä on mahtunut kirjoittamaan parhaat palat.

5 vuoden päiväkirja

Askartelin vähän ja liitin uuden päiväkirjan kanteen kuvia. Nämä kuvat sattuivat olemaan paperikuvina jo valmiiksi, joten oli mistä leikata. Nyt päiväkirja on kutsuvamman näköinen.

Tämmöinen kirjasta tuli pienen askartelun jälkeen. Ei voi sanoa kuin että olen ikuinen heppatyttö, aikuinen olisi jättänyt kannen semoiseksi kuin se olikin..
Liimasin kannen sisäsivullekin yhden kuvan. Sen alle laitan vielä joskus toisen kuvan

torstai 13. helmikuuta 2014

Välähdys menneestä Osa 5: "Sitten taisin menettää sille sydämeni"


Ote vanhasta päiväkirjasta
Äitini on jatkanut kaappien perusteellista siivousta ja tälläkertaa hän löysi päiväkirjan, johon olin kirjoittanut hevoshistoriastani. Tästä parin sivun kirjoituksestani löytyi muutama aarre. Kirjoitin, miten Skinin syntymän jälkeen sen kasvattaja soitti (hänellä kai oli tapana ilmoittaa meille eläinlapsista, sillä hän tiesi minun pitävän eläimistä). Merkintäni mukaan hän on sanonut jotain tällaista: "No nyt on Pauliinalle ori-varsa, tulkaa kattomaan". Sitä sitten mentiin kattomaan ja loput on historiaa. Sanomattakin on selvää, että olin erityisen otettu siitä, että se varsa oli syntynyt kuin "minulle". Seuraavalla sivulla juttu jatkuu ja kirjoitan "sitten taisin menettää sille sydämmeni" <3 (kahdella ämmällä kirjoitettuna). Enpä olisi ajatellut että vajaa 20 vuotta myöhemmin voin todeta menettäneeni sille sydämeni entistä tiukemmin.

ote vanhasta päiväkirjasta
Ja eihän kiintymykseen muuta tarvita. Kyllä se voima jolla pikkutyttönä tuohon hevoseen rakastuin, oli jotain aika valtavaa. Melkein kuin linnunpoikanen joka samastuu ensimmäiseen elolliseen olentoon, jonka näkee. Jokainen pienikin hetki hevosten luona oli elämääkin suurempi ELÄMYS. 

vuosi 2000

Tuo kaikki on tapahtunut niin kauan sitten, että vaan tämmöisten väläysten kautta muistaa enää, että kas, onpa tämä tarina.


17.1.2014

Aiemmat sarjan postaukset:

17.1.2014

torstai 6. helmikuuta 2014

Zaldi ja käyttökokemukset EF Performance-bootsista


Skini tammikuussa 2014. Miian järkkäri-jälkeä, kiitos!

Ostin Zaldin. Se on nyt kavennettu leveyteen 31 ja on kaikista sovitetuista satuloista lähinnä hyvää. Siinä siis meille taas joksikin aikaa ratkaisu. Käytössä sen näkee millaisia jälkiä rupee tulemaan. Todella ihana satula kyllä ja laadukas. Ostin samalla satula-autosta uuden vyön, muotoillun nahkaisen yleisvyön. Ei kuitenkaan mitään hiphurraa-huutoja. Hyvä, että on nyt taas satula ja "sekakäytöllä" lammaskarva-ilmansatulaa-zaldi suotaisi pärjättävän taas jonkinaikaa eteenpäin. Tää vois olla kenties se erään viisaan lukijani mainitsema "tarpeeksi hyvä" satula, kerran täydellistä ei ole meille tehty.

Zaldi esteflättäri 16,5", nyt kavennettu leveyteen 31 (kuvassa vielä 32..)
Vaikka järkipuoleni hyväksyy nämä vallitsevat tosiasiat ja teki ostopäätöksen, niin joku muu puoli minussa haaveilee vieläkin toimivasta rungottomasta. Suurennuslasin alle on päätynyt Sensation ride Jump.

Sensation Jump, kuva lainattu myyjältä

Olen käynyt vilkasta sähköposti-kirjeenvaihtoa Ruotsalaisen Sensation-satuloiden myyjän kanssa. Voin suositella, hän on todella kärsivällinen vastaamaan viesteihin. Olen ristikuulustellut häntä jo melko pitkään ja mukaan sekoittuivat vielä hänen myymänsä Innova- joustorunkoiset. Olen ollut vähällä tilaamassa vuoroin Sensationia, vuoroin Innovaa, mutta olen hillinnyt itseni (ja päädyin ostamaan Zaldin).

Innova Allround joustorunkoinen. Kuva lainattu myyjän sivuilta
Ennenkuin tämä postaus lähtee käsistä ja aiheesta ja sekoan ja tilaan Sensationin, niin esitellään vielä..

  ..käyttökokemuksia EF Performancesta



Koska bootsinkäyttömme on erittäin vähäistä, käyttökokemuksetkin ovat vähäisiä, mutta kirjattakoon ne silti ylös.

  • Bootsien kiinnitys on hidasta näpertämistä, mutten missään nimessä hylkäisi bootseja vain sen takia (ellei etsi bootseja, jotka täysihoitotallin työntekijät jaksavat näpertää kiinni tarhaukseen..nämä eivät ole sellaiset!). Edit: Equine Fusionilta on tullut bootsiuutuus (tammikuussa 2014), jonka kiinnitys näyttää paremmalta ja helpommalta! Equine Fusion Ultimate
  • Bootsi on jäällä pitävämpi kuin paljas kavio, muttei vedä vertoja hokki/nastabootseille. Varovasti näillä jääpaikat ylittää ja turvallisemmin kuin paljaalla kaviolla. Pitoa voi verrata ihmisen talvikenkään. 
  • Eivät sovi jäätikkökeleille, jolloin jokapaikassa on jäätä ja liukasta, eivät siis korvaa hokki/nastabootseja.
  • Auratulla tiellä paljasta kaviota pitävämpi. Tämä päätelmä on tehty vain parkkipaikan läpi kävelyn perusteella, sillä ratsastamme muuten auraamattomilla pohjilla.
  • Lumessa suunnilleen sama pito kuin paljaassa kaviossa. Jos välillä on ollut suojasäätä ja ilma on palannut pakkaselle ja on koppuraista ja epätasaista, silloin bootseilla on vakaampi ote kuin paljaalla kaviolla.
  • Kovapohjabootseilla en lähtisi talvikelillä juuri minnekään ilman nastoja/hokkeja, niin liukkailta ne vaikuttavat, näissä tuntuma on tosiaankin ihan erilainen. 
  • Loistokeino välttää tilsat! Näistä onkin tulleet meidän tilsanesto-bootsit ja olen pukenut ne jalkaan, vaikkei pidon puolesta olisi tarvetta, mutta tilsoja kertyy ikävästi.
  • Odotan ja toivon, että varsiosa pehmenisi käytössä. Reippaammassa menossa vuohisen kohdalta korkea bootsi häiritsee varmasti vuohisen joustoliikettä alaspäin. Tähän olen eniten pettynyt toistaiseksi. Kuitenkin on hyvä idea tehdä tämmöinen pehmeämpi bootsi, jonka ei pitäisi häiritä vuohisen liikettä.
  • Break overia olen miettinyt myös. Tässä ei ole paksua pohjakuviota tuottamassa kärjelle bootsin kauimmaista kärkeä aikaisempaa "break overia" (mikä tuo ois suomeksi? taitekohta? käännöskohta?) ja bootsi siis väkisinkin jatkaa kavion pituutta pikkuisen.
  • Istuvuus on varmasti parempi jos kavio täyttää bootsin kokonaan myös sivu suunnassa. Olen huomaavinani lonksumista, sillä meillä jää sivuille sentti ylimääräistä.
  • Hangessa ratsastaessa bootsin varresta menee sisään lunta aina jonkin verran, tarpeeksi kuitenkin, että bootsit ovat läpimärät myös sisäpuolelta. Nämä tarvitsevat siis aina kunnon kuivatuksen. Itsestään nuo eivät mihinkään kuivu puolilämpimässä kuivaushuoneessa tai varustehuoneessa. Kuivausta vauhdittaakseni olen kuivannut nämäkin bootsit pyyhkeellä läpikotaisin jättäessäni ne kuivumaan.
  • Myös maneesin hiekkaa on mennyt bootseihin sisään, kun näitä maneesissa on testattu. Hiekan määrää tai sen aiheuttamaa hankausta en ole päässyt testaamaan, sillä maneesissa on näillä ratsastettu niin vähän.
  • Oletan näiden ajavan asiansa, sillä vaatimukset eivät meidän käytössä ole kovin korkealla, menemme kuitenkin enimmäkseen ilman bootseja.
  • En koe tehneeni hukkaostosta, todellakaan. Erittäin mielenkiintoiset ja käyttökelpoiset bootsit!

Skini tyylikkäässä toppiksessaan. Miialle kiitos kuvasta :)