Uusi temppu jonka Skini keksi itse

29.5.14

Harjoteltiin tänään vähän yhtä hupsua temppua nimittäin yritin saada Skiniä näyttämään kieltä. Se on vähän hankala hoksata ja sattuipa niin että se ravisti päätään ja samalla pisti kielen ulos suusta. Palkitsin sen ja näin siitä syntyikin pään ravistelu -temppu. Skini keksi siis ikäänkuin itse tuon. Tallikaveri ja kamera olivat ulottuvilla joten saimme uudesta tempusta myös videon.

 Video (vain 30sek) ei jostain syystä tarkentunut, mutta näkee siitä kuitenkin.

Tapa jolla pyydän sitä on vähän hassu, päästän naksutusääntä kielellä ja heiluttelen kämmentä kasvojeni edessä. Kielen naksutusäänen piti siis pelkästään olla alunperin pyyntö kielen näyttämiseen. Se rupesi tajuamaan että hommassa on kyse siitä että se liittyy jotenkin suuhun. Niinpä se rupesi tarjoamaan pusua monesti, siksi rupesin heiluttelemaan kättäni naamani edessä kuin merkiksi että tää ei tarkota pusua, vaan jotain ihan muuta. On tosi vinhaa kun yrittää keksiä toisistaan eroavia tapoja tämmöisille tempuille. Sitten näyttää ihan pölvästiltä :D.

29.5.14

Se tulee!

Kuva tuotteesta myyjän sivuilta

Olen lopen kyllästynyt vanhaan harjapakkiimme. Sen lukko on mennyt rikki ja se suljetaan irtonaisella klipsulla, joka silloin tällöin kantaessa irtoaa ja kaikki leviää maahan. Pakki tuntuu myös auttamattomasti liian pieneltä, vaikka se onkin sen kokoinen että pullot mahtuvat pystyyn. Sääli luopua kivasta harjapakista, mutta toivoisin pystyväni raahaamaan enemmän tavaraa kerralla karsinan eteen. Eräästä lemppariblogistani innostuneena tilasinkin päätä pahkaa ison työkalulaatikon meille hoitopakiksi. Tarkoitus olisi nyt saada harjat, pullot ja suojat samaan lootaan, kenties joku pyyhe ja sienikin. Olen myös suunnitellut tuunaavani laatikkoa valokuvilla, joita minulla on vino pino jonkin kuva-alennuksen jäljiltä vuodelta 2012. Ois myös heppatarroja mutta saatan olla sentään niihin liian vanha.

Tilasin lootan Kärkkäiseltä, hintaan 29euroa + 5,90 postarit. Seuraan innoissani lähetyksen etenemistä:

Lahti ->Ylivieska -> Jyväskylä -> Oulu...

Kai se tulee sitten Oulusta Kuopion kautta tänne Pohjois-Karjalaan sitten.

Odottaminen ei suinkaan lopu tähän. Nimittäin tämä viikko on todella jännä. Minä palautin jokin aika sitten gradun ja valmistun. Itselleni valmistujaislahjaksi lupaamani sensation ride- satula tulee aivan lähipäivinä meille sovitukseen. Muutamme myös kesäkotiin 31.5. ja kesä saa vihdoin alkaa hevosellekin! Seuraavat ovat fiilistelykuvia viimevuoden laitumelle laskusta.

Linjakas tyyppi

Toinen syö, toinen makaa ja heppaa kuvataan eestä ja takaa

Skini täällä moi!

(c) Taru. Huhtikuu 2014

Emännästäni on ollut mukava lukea muiden blogien päätähtien ajatuksia, joten nyt se päästi minutkin vähän kirjoittamaan.

(c) Taru

Minusta on mukavaa olla hevonen. Parasta hevosena olemisessa on kenties se, kun saa etsiä itselleen oikein mukavan piehtarointipaikan. Valitsen paikan huolellisesti, sen täytyy olla kutsuva ja sellainen, että sen jälkeen tuntee piehtaroineensa. Hieron itseni aina perusteellisesti hiekkaan, ensin koko kyljen, sitten selän ja sitten toisen kyljen. Samalla hankaan myös kaulaani ja päätäni, sekä otsan. Muistakaa sulkea silmänne kun otatte hiekkakylpyä naamalle, niin ei mene hiekkaa silmiin! Karsinassani on paksu turvepatja ja siinäkin on mukava piehtaroida, etenkin kun tulen sateesta sisälle. Karsinassa en mahdu piehtaroimaan molempia kylkiä kerralla vaan  nousen välillä ylös. Piehtaroinnin jälkeen on rento olo, lihakset ovat mukavan lämpimät eikä mistään kutita.

Tai olisiko parasta hevosena olemisessa sittenkin ruoka. Syön sisällä ja syön ulkona. Ulkona minulla on puuhalaatikko ja se on vähän hidastanut heinien järjestämistä sopivalle alalle. Minusta on kaikkein ihaninta irrotella heiniä. Heinä maistuu paljon paremmalta silloin kun sen saa nyhtää irti ja tykkäänkin syödä heinäkasan sisältä ulospäin. Emäntäni kuvaa minua usein ja sentään hän ymmärtää myös kuvata tärkeitä asioita, eli syömistä.

Heinäpesä joka syntyy kun syön heiniä

Emäntäni on aika kiva. Olen keksinyt uuden tavan jolla ilahdutan häntä. Sanon "öhöhöhöhö", kun harjoittelemme temppuja. Parhaassa tapauksessa hän repeää nauramaan, unohtaa mitä oli tekemässä, ja antaa minulle useamman kuin yhden porkkanapalan kerralla. Reaktion aikaansaamiseksi voi riittää pelkkä pehmeä ja vieno "öh" -helppoa!

Tiedän että olen varsin suloinen ja käytänkin monesti viehätysvoimaani saadakseni porkkanapaloja. Katson molemmat korvat höröllä, räpsyttelen kauniita silmiäni ja kääntelen vienosti päätäni. Tämä toimii erityisen hyvin silloin kun emäntä tähtää minuun kameralla. Hyvästä poseerauksesta saan aina palkinnon.

Emännälläni on monia outoja tapoja. Hän haluaa esimerkiksi syöttää minulle vihreitä levärakeita.

levärakeet lihasten rakennukseen

Minusta ne haisevat pahalta ja maistuvat vielä pahemmalta. Kaurahiutaleet, joita hän ripottaa rakeiden päälle, ovat kyllä hyviä. En koskaan muuten saa kauraa, paitsi silloin kun ärsytän naapuriani ruoka-aikaan heittämään minulle muutamia kauranjyviä. Koska saan kauraa niin harvoin ja vähän, hiutaleet ovat minusta vastustamattomia. Poimin hiutaleet rakeiden seasta ja jätän rakeet. Joskus en malta erotella rakeita ja hiutaleita, vaan otan kaiken suuhuni, syön hiutaleet, teen mössööntyneistä rakeista palleron ja sylkäisen sen kuppiin.

rakeet palleromuodossa

Emäntäni tuntuu olevan ilahtunut jokaisesta rakeesta jonka syön. Minusta on todella outoa että hän säännöllisin väliajoin pistää minut maistelemaan uusia pahoja ruokia vaikka on itse ihan yhtä nirso uusien ruokien suhteen.

Emäntäni on outo myös sen takia, että hän ei ole tunnereaktioissaan yhtä johdonmukainen kuin minä. Hän saattaa olla huolissaan tai peloissaan, vaikken tiedä miksi. Hän voi pelätä hammaslääkäriäkin etukäteen, minähän en pelkää edes silloin kun hammaslääkäri jo huoltaa hampaitani. Silloin taas kun minusta on selvä syy olla peloissaan, hän ei ole lainkaan peloissaan. Esimerkiksi jos käännymme lähellä kotia olevasta tienristeyksestä väärään suuntaan, pelkään että en pääse kotiin. Mihin joutuisimme ellen kertoisi ihmiselleni, joka aivan tyynesti jatkaa ohi kotiristeyksen, että menemme väärään suuntaan? Tai kerran kun tapasimme hyvin erikoisessa paikassa kaksi peräkkäin ajavaa autoa joista toinen haukkui hurjana. Autot eivät yleensä hauku, enkä nähnyt koiria missään, miten se oli mahdollista? Tilanne oli erittäin huolestuttava ja minusta olisi ollut viisainta paeta, mutta jälleen ihmiseni oli aivan älytön. Hän ei lähtenyt juoksemaan kanssani vaan käyttäytyi kuin meidän täytyisi jäädä tuohon tilanteeseen.


Emäntäni mieli kulkee enemmän menneessä ja tulevassa kuin omani. Minä opetan häntä elämään hetkessä ja irroittautumaan kiireestä. On minullakin kiire joskus, kuten silloin kuin syön tai olemme palaamassa maastosta kotiin iltaheinille. Silti minun hevosenelämäni näyttää olevan paljon kiireettömäämpää kuin emäntäni. Me näemme siis maailman vähän eri tavalla, mutta silti me tullaan ihan hyvin juttuun.

Kuvituskuviksi emäntäni laittoi Tarun ottamien kuvien lisäksi 20.4.14 otettuja kuvia, sillä sinä päivänä kuvattiin todella paljon ja kohta on kesäkuvian aika :).

Anonyymien kommentit

Ihan aito 100% ravuri, ei puutu ku kärryt, valjaat ja maalisuora

Saan runsaasti roskapostia tänne blogiin. Petyn aina kun luen saapuneen "anonyymin" kommentin ja huomaan sen olevan roskapostia. Toisaalta huomasin sisällön olevan aika positiivista joten ajattelin jakaa roskapostin tännekin. Roskaposti on englantia joten seuraa vapaata suomennosta.

"Moi! Huomasin että olit käynyt blogissani ja tulin vastavisiitille. Olen parhaimmillaan tekemässä parannuksia blogiini ja kysyisinkin, saanko käyttää sinun ideoitasi?"

"Heippa! Käyn lukemassa blogiasi aina kun tulee uusi postaus. Kirjoitustyylisi on aivan mahtava, jatka samaan malliin!"

"Hei! Onpa ihana että löysin sun blogin. Googlettelin itseasiassa ihan muita asioita kun blogisi näkyi sattumalta tuloksissa ja tulin katsomaan. Jokatapauksessa kiitos uskomattomasta postauksesta ja kiehtovasta blogista (btw rakastan tätä teemaa ja asettelua!). Mulla ei oo just nyt aikaa lukea kaikkea, mutta lisäsin blogin lukulistalle ja palaan myöhemmin lukemaan tarkemmin. Toivottavasti jatkat upeaa työtäsi!"

"Oon niin kiitollinen tästä upeasta postauksesta!"

"Hyvä postaus! Käyn blogissasi jatkuvasti ja olen todella inspiroitunut! Etenkin tuo viimeisin kappale oli äärimmäisen hyödyllinen, olen etsinyt tietoa tästä asiasta todella pitkään. Kiitos sinulle ja hyvää jatkoa!"

"Kuulin blogistasi ystävältäni ja olenkin saanut tosi hyödyllistä tietoa täältä."

"Olin tosi iloinen löydettyäni blogiisi ja haluaisin kiittää tästä mahtavasta luettavasta! Nautin todella kaikesta lukemastani ja laitoin blogisi kirjanmerkkeihin päästäkseni jatkossakin lukemaan."

"Ensinnäkin, aivan super blogi! Haluaisin kysyä jotain. Miten keskityt ja tyhjennät pääsi ennen kirjoittamista? Itselläni on nimittäin tosi vaikeaa saada ajatukset kirkkaiksi ja saada ne blogiin. Nautin kirjoittamisesta tosi paljon mutta tuntuu että aina ensimmäiset 10-15 minuuttia menee alkujahkailuihin. Oisko sulla antaa jotain vinkkejä?"

"Päivä on lopuillaan ja luen päivän päätteeksi tämän mahtavan tekstin saadakseni vielä paremman fiiliksen."

"Wau! Tosi hyviä mielipiteitä ja perustelua. Jatka samaan malliin!"

Luonnollisesti jokaisen kommentin jälkeen on teksti "vieraile myös mun nettisivuilla www...". 

Kiitokseni teille kaikille ihan oikeille ihmisille jotka niin aktiivisesti jaksatte ilahduttaa minua kommenteillanne, myös te pahamaineiset anonyymit (enkä tarkoita nyt robotteja) :D!

Kaikki kuvat (c) Taru. Kuvat on otettu 28.4.14

Skyfighter 18 vuotta

11.5.2014 Skini täytti 18 vuotta. Onnea ja pitkää ikää rakkaalle <3

"Money can´t buy happiness but it can buy horses -which is pretty much the same thing."

Kiitos kuvista Tarulle. Kuvat on otettu 28.4.14

Epäonnistuneet valokuvat II

Odotan aina innolla näkeväni kuvia Skinistä, tai minusta ja Skinistä yhdessä. Onnistuneiden kuvien saaminen ei ole kuitenkaan helppoa. Viime kuussa (20.4.) yritettiin ottaa vähän enemmänkin yhteiskuvia. Seurataan siis edellisen saman aiheen postauksen jalanjälkiä ja julkaistaan kaikenkirjavia yhteiskuvia.

Öh, mitä tässä tapahtuu?

Muuten ois ihan kiva mutta tausta on puhkipalanut

Voi miten söpö kärsä tuolla hepalla on, mun oikee käsi on jotenki tosi hassusti

Hmm...

Voi ei, mitä tässä tapahtuu?

Seuraus siitä mitä käy kun hevosta yrittää houkutella porkkanalla olemaan eläväinen kuvassa

Huoh. Ilme ja tarkennus

Voi ihmisen ilme..

Hmm, hevosparkaa innostaa

Kun ihminen olis aurinkoinen niin hevonen livistää poseeraustilanteesta..

Poseeraa keskenäs..

Houkuttelua porkkanalla.. teennäistä :D

Näytetääs temppuja. "Näin hevonen syö kätesi"

En mä tiiä mitä tästä pitäisi edes sanoa :D

Toinen postaus kaviokurssista

Skini kaviokurssilla

Jatkan samalla linjalla kuin edellisessä postauksessa. Eli tuotan vain tekstiä melkoisen pienellä kynnyksellä. Jos en tee näin ja nyt, en saa kurssista postausta koskaan valmiiksi ja haluan ehdottomasti saada ajatuksiani siitä ylös.

kurssipäivän jälkeen kotitallilla

Ensimmäisen päivän jälkeen oli virtaa vielä sen verran, että onnistuin puristamaan postauksen, mutta seuraavina päivinä olin niin sippi, ettei postauksesta tullut mitään. Eikä kommentteihin vastaamisista. Jokaisen kommentin luin kuitenkin kännykällä heti (kännykälläni vastaaminen ei oikein onnistu) ja olen kommenteista aina tosi iloinen. 

Skarppi kurssilainen vielä illallakin -toisin kuin omistajansa joka oli ihan sippi

Opettajamme Dan

• Kengättömyys myönteinen kengittäjä
• Kotoisin Kanadasta, asuu Norjassa, matkustaa jatkuvasti ympäri maailmaa kavioasioissa ja hoitaa paitsi hevosten jalkoja, myös kaikkia kaviollisia sekä norsuja

Skini ja Dan

 Oli mukavaa saada hieman tutustua Daniin. Hän ei ole enää päässäni vain pelkkä nimi tai "vuolusuuntaus", vaan ihan aito ihminen. Sitäpaitsi tähän asti olen luullut hänen sukunimensä olevan Guerra. Nyt huomasin, että sehän onkin Guerrera. Oppia ikä kaikki. Hänen kokemuksensa ja vaikutuksensa hevos- ja kaviomaailmassa on suurempi kuin ajattelin. Hän on perustanut kaviokouluja ympäri maailman. Kouluissa asutaan sisäoppilaitosmaisesti ja siellä tehdään kovasti töitä. Kaikesta paistoi läpi ehdoton kiinnostus kavioita kohtaan ja vuosia kestänyt tutkimus. Sain myös kuulla, että Dan tekee yhteistyötä yliopistojen kanssa, käy luennoimassa kavioista yliopistoissa (mm. HKI, Lontoo, New Zealand, USA) ja tekee tutkimusta eläinlääkärien kanssa. Hän on omistautunut erityisesti valkoviivantaudille, sen syiden tutkimiselle ja sen hoitamiselle.

Toinen ja kolmas kurssipäivä

tästä näkee miten pitkulainen kavio oli

Toisena kurssipäivänä vuolimme teuraskaviota. Kaikki kaviot olivat aika huonossa kunnossa. Seassa oli ehkä pari (?) hevosta joiden jaloissa oli suhteellisen tuore kengitys. Mikään kengättömistä ei näyttänyt saaneen aikoihin kunnon hoitoa. Oma kavioni oli saanut kasvaa pitkään hoitamatta ja oli melkoisen epämuodostunut. Kavion pinnassa oli todella pahoja vaakasuuntaisia uurteita, kavio oli vino, sivuilla oli pahaa irtoseinämäisyyttä, säde oli täynnä taskuja, kannat olivat valuneet kohti kärkeä ja kantakulmatuet olivat tehneet todella pahat pahkurat anturan päälle.

"nimikkokavio" harjoitusvuolua varten

Ihan hirveitä vaaka uurteita, vino kavio ja oikea reuna ihan vinksallaan

nimikkokavio kannoilta katsottuna

Nimikkokaviossani oli paljon poisotettavaa. Sivuilla olevat flaret lähtivät pois ja tämän irtoseinämän luona oli myös selvää sientä ja poistelin seinämää niin pitkälle kuin sientä näkyi.

Nimikkokavio johon on merkattu punakynällä säteen kärki, kavioluun kärki (keskimmäinen) ja break over.

 Seuraavaksi nyljimme kukin oman nimikko jalkamme.

Itse nyljetty jalka. Alhaalla nahka, ylhäällä paljas jalka. Voin sanoa että tässä piti lukita nenä, avata suu ja kerätä sitkeytensä. Veri ja neulakammoisesta tuntui melkoisen hurjalta painaa kirurgin veitsi läpi aidosta hevosen ihosta...

Sitten lähdettiin tunnistamaan jalan osia ja erottelimme jänteitä ja siteitä. Täytyy sanoa että hevosen jalka on melkoisen vahva ja sitkeä paketti!

Jänteitä erottelemassa

Lisää jänteitä

Niin tärähtänyt kuin tämä kännykkäkuva onkaan niin tämä on yksi parhaista havainnollisuudessaan. Tässä on eroteltu  (kuvassa oikealta alkaen) sääriluusta pinnallinen koukistajajänne, sitten syvä koukistajajänne ja lopulta hankoside. Siteet ja jänteet ovat todella lihas/luumaisia eli paljon suuremmassa osassa hevosen jalassa kuin olisin osannut ajatellakaan. Kun hevosen jalkaa kokeilee ulkoapäin, ei skoisi, ettei jalan akana ole luuta, vaan vain vahvoja jänteitä.

Piirroskuva jossa näkyy edellisen kuvan jänteet "paikallaan"

Kaivoimme jaloista lopulta luut esille. Luut ja kaviot puhdistettiin niin hyvin kun tuossa vaiheessa saatiin. Tosi monilla hevosista oli jotain vammoja -iskuja, luumustelmia, nivelrikkoa, kehänivelen tai sädeluun "tautia" tai ongelmaa. Turhaan tuskin oli näitä hevosia lopetettu.

Sääriluun pinnalla näkyviä katkenneiden verisuonien päitä. Minulle havainnollistui vihdoin miten verisuoni on rakentunut. Se on yllättävän paksuseinämäinen ja sitkeä. Muistuttaa onttoa spagettia. Ei ihme, että myös verisuonia voidaan ommella.

Luut ja kaviot nakattiin pataan kiehumaan.

Jos jalkojen nylkeminen oli kuvottavaa, niin vielä kuvottavampaa oli sidekudoksien yms erottelu keitetyistä luista. Haju oli kuin pilaantuneessa kalassa, erittäin ikävä. Luukalvot, jänteet ja siteet eivät irtoa helposti edes keitetyistä luista. Rustot, luukalvot ym ovat todella sitkeästi kiinni luiden pinnoissa. Irrottelimme niitä teräsharjoilla, kynsillä ja lusikoilla.. millä vaan niitä sai puhdistettua.

Kolmantena päivänä keitetyt luut puhdistettiin kynsin, lusikoin ja rautaharjoin.

nimikkokavio keitettynä, on muuttanut väriä ja muotoaankin hieman alkuperäisestä

Keitettyjä hevosen luita

Kukin etsi oman jalkansa luut, ne soviteltiin yhteen ja ne desinfioitiin kloriittivedessä.

Puhdistetut luut kloriitissa puhdistumassa

Oli tarkoitus, että kukin saisi ottaa luut mukaansa, mutta ne haisivat niin paljon, ettei minulla ollut mahdollisuutta ottaa niitä kerrostaloon mukaan.

Miun nimikkojalan luut. Eli sääriluu, puikkoluut, nuljuluut, vuohisluu, kehäluu sädeluu ja kavioluu

Miun kavioluu ylhäältäpäin

Kavioluu altapäin

Minun kavioluu sivulta (ylösalaisin). Kavio oli ollut pitkään hoitamatta ja kulmatuet olivat painaneet kaviota joka on mahdollisesti johtanut kavioluun vaurioon, kavioluun kannat olivat vaurioituneet

Toinen vuolukavioni oli ollut kengässä. Luulin valinneeni helpon tapauksen sillä kavio näytti paljon siistimmältä kuin aiempi vuolukavio joka oli päälisin puolin selvästi epämuodostunut.

Toinen vuolukavio, ihan siistin näköinen kengästä riisuttu kavio

No, harhaluulopa oli se että tämä kavio olisi ollut yksinkertaisempi. Se oli ensinnäkin täynnä nauloja, mutta kenkä oli poissa. Kavioon katkenneiden naulojen irroittaminen otti aikansa. Ja lisäksi löytyi vielä ainakin kuusi vanhaa naulaa. Todellakin täynnä nauloja. Tästä kaviosta oli kai tarkoitus tehdä "aito vuolu" eli semmoinen jonka tekisi elävälle hevoselle sinä päivänä kun kenkä otettaisiin pois. Kengän pois ottamista ajatellen kengitys oli aivan liian tuore, kavion olisi pitänyt antaa kasvaa paljon enemmän ennen kengän irroittamista. Ja toisekseen kaviosta alkoi paljastumaan niin paljon kaikkea, että oli pakko kaivella enemmän kuin mitä elävää hevosta olisi voinut. Varovaista vuolua saa tehdä jatkuvasti elävälläkin hevosella, ja nyt oli mahdollisuus kaivella...

Kaiveltu kavio, näin paljon ei otettaisi elävältä hevoselta

... Säde oli täynnä sientä. En olisi uskonut päältäpäin niin siististä säteestä. Sieni jatkui valkoviivassa molempien puolten kannoilla ja sitä oli koko vasemmalla puolella. Seinämä oli lisäksi niin täynnä nauloja, etten pystynyt mitenkään käsittelemään sitä joten napsaisin seinämän pois. Kantakulmatuet eivät olleet kovin pitkät mutta niiden alla oli likaa. Jopa kengän alle muodostuneen varpaan vahvikkeen alla oli likaa ja jonkinlaista "mätää", sekä verta. En olisi uskonut sitäkään aluksi.

vuolukavion naulanreikä

Vasemmalla puolella oli erittäin  erikoinen ylläripylläri. Ensinnäkin, mitähän hittoa naula tekee tuossa suunnassa noin lähellä kantaa...? Toisekseen pääsin näkemään miten iso onkalo on lähtenyt naulanreijästä muodostumaan. Danin kanssa lyhyesti todettiin, että näin hienon "highwayn" (pikatien) kaikelle paskalle ja bakteereille naulanreikä pahimmillaan tekee. Olipa mielenkiintoista kaivella. Huhhuh :D

Jokaisena päivänä käytiin teoriaa ja kurssilaisten kysymyksiä. Minulla oli hirveä kasa kysymyksiä sekä myös kuvia oman hevosen kavioista- niin röngten kuin valokuviakin. Kysyin myös Swedish hoof schoolin youtube-videoista (esim. tämä), joissa on havainnollistettu kavion toimintaa laittamalla painetta avattuihin teuraskavioihin. Tutustutin myös Danin kengittäjä Riina Villasen blogikirjoitukseen(kirjoitettu 2011) jossa hän esittää oman näkemyksensä kaviosienestä. Danin puhumasta sienestä löytyy mielestäni tosi vähän tietoa netistä joka olisi tavan ihmisten saatavilla ja täten tuo pätevän CE-F -koulutetun kengittäjän näkemys oli minusta hyvä löytö. Sehän on vahvasti ristiriidassa sen kanssa mitä Dan kurssilla opetti. Esitin siis aika monia erilaisia näkemyksiä joihin olin törmännyt, koska vihdoin oli mahdollisuus kysyä. On aika hämmentävää löytää materiaalia joka vaikuttaa aidolta, mutta on ristiriidassa opetetun kanssa. Eihän sitä tiedä mihin uskoa kun oma tietopohja ei ole kovin vankka.

Erään teuraskavion sienipesäke anturan haarakkeessa, "seat of corn"

 Sekalaista

• Kurssin aikana nähtiin 4 demohevosta joista 3 olivat kengättömiä ja 1 (eli Skini) kengällinen.

Toinen kengätön demohevonen. Dan osoittaa koukulla "union point":ia (säteen ja kannan yhdyspistettä), joka täytyy määrittää kannan korkeuden arvioimiseksi.

• Skinin kavioista Dan sanoi hyviä asioita -säteet ovat terveet ja kaviot terveet. Hän esitteli tehtyä kengitystä meille ja kertoi, että kengät auttavat palaamaan siihen aikaan joka meillä meni kengättä hyvin. Kavio saapi nyt kasvaa kengitysvälin verran ja niin pitkään, että naulat alkavat nousta. Silloin kaviolla on paljon suojaa kun kenkä otetaan pois. Kenkä sitoo mm anturaa kavion suojaksi. Seurailen tilannetta ja katsotaan sitten kesällä tuleeko kenkien poisotto ajankohtaiseksi vai kengitetäänkö vielä.
• Dan kannusti jatkamaan vuolua itse kun Skini on taas kengätön. Olin todella iloinen kun kuulin, että hän tarjoaa liveapua oppilailleen netin kautta. Voin jakaa hänelle kaviokuvia vuolusta ja hän neuvoo ja antaa näkemyksensä ja neuvoja.
• Nyt minulla alkaa homma hyytyä tämän kirjoituksen suhteen. Pituuttakin rupeaa olemaan sen verran, että nyt alan lopettelemaan. Haluan julkaista silti tämän, jotten tee tästä oikeasti mitään ikuisuusprojektia :)

Kurssipäivän jälkeen 

Kenttä iltahämärässä kera komian taivaan

Ajelin kurssin aikana joka päivä 1,5h suuntaansa ja kävin hoitamassa omaa hirnakkaa. Se oli selvästi taipuisampi ohjaajamme ratsastettua sitä torstaina ja tein kotitehtävää sekä perjantaina, että lauantaina. Kokeilin vaatia siltä enemmän, sekä itseltäni; muistelin mantroja (katse YLÖS, ei kättä kaulan yli, jalat rentona, varpaat menosuuntaan, älä tipahda ulos), että hevoseltani. Videoin myös ratsastukseni. Täytyy jatkossakin terästäytyä videoinnissa, siitä on apua. Aion myös kokeilla lg-kankea sillä s-hackamorella se ei tuntunut ihan yhtä hyvältä kuin lg-kangella. Kai se on pakko myöntää ettei s-hackamore ohjaa niin helposti päätä alas kuin lg-kanki. Huoh, taas uusi ostos eli lg:hen kankiviiksi. Ohja kiinnittyy siinä paljon alemmas suhteessa hevosen päähän jolloin ohja ja kanki yhdessä suuntaavat päätä enemmän alas.

 

Eräänä kurssipäivän iltana

Lopuksi

Todistukseni josta editoin varmuuden vuoksi nimeni pois :)

Kurssi oli kallis (425€ +50€ dvd+100€ bensat), ja mietin pitkään onko siihen varaa. Kuitenkin tarvitsin kipeästi apua ja lisänäkemyksiä ja tältä kurssilta sain sitä mitä hain. Olen iloinen että tuli mentyä kurssille, anatomian oppii paljon paremmin elävistä jaloista kuin kuvista.

Tämän postauksen kuvat ovat omiani, sekä Barbaran ja Airan ottamia, kiitos :).

 Oppiminen jatkuu

• Ostin Danilta hänen kolme vuolu dvd:tään. Jatkan opiskelua katsomalla ne. 
• Saimme myös muutaman liuskan tekstiä jossa kerrataan kurssilla opittuja asioita, nekin olisi tarkoitus lukea.
• Horse.com nettisivut. Täällä on kuulemma hyvää tietoa kavioista. Etenkin valkoviivataudista kirjoitus "Hoof wall and white line disease"
• Gillian Higgins:n kirja Kuinka hevonen toimii menee tilaukseen

Varoitukset

Taas pitää lisätä, että vaikka kurssi onkin varmasti täynnä asiaa, on tämä postaus koostettu kuitenkin omasta oppimiskokemuksesta. Eli ei kannata vetää tästä mitään vakavia johtopäätöksiä. Aivan tavallisen ihmisen oppimista vain.

10.5.14 Kavioasioissa olen vielä alussa, kuten tämä hiirenkorva, mutta tästä se kaikki lähtee :)