Blogi lähti liikkeelle siitä, että löysin vanhan hoitohevoseni 12 vuoden jälkeen. Unelmani jälleennäkemisestä toteutui 16.5.2012 ja se oli samalla jatkoa
toiselle unelmalle, eli unelmalle ostaa Skinny omaksi. Seuraavassa yhteisiä kuvia vuosien takaa ja vertailun vuoksi nykyiset naamat. Kuten sanotaan: "You are the apple of my eye" ;).
Näiden kuvien myötä haluan kehottaa kaikkia pieniä, jos vähän isompiakin, heppatyttöjä pitämään unelmistaan kiinni.
 |
| Jämsä, vuosi 1998, Skinny 2v, minä 12v |
 |
| Jämsä vuosi 1998, Skinny 2v, minä 12v |
 |
| Kramfors, Ruotsi, Vuosi 2012, Skinny 16, minä 26 |
 |
| Kramfors, Ruotsi, Vuosi 2012, Skinny 16, minä 26 |
 |
| Tästä alkoi toinen vaihe yhteistä elämää :) |
Tosi ihana blogi ja mikä onni sulla onki ollu matkassa, että pääsit takaisin vanhan ystävän luo :)! Liityin ehdottomasti lukijaks :)
VastaaPoistaKiitos ilahduttavasta kommentistasi. Niin, nyt sitä kuljetaan taas kirjaimellisesti vierekkäin elämää eteenpäin (tai no, peräkkäin kun heppa tulee perässä, terveisiä siis talutusmaastolenkiltä ;) ).
PoistaVoi, ihana blogi! Tuli oikein kyyneleet silmiin. Ostin oman hevosen tammikuussa 2012 (suomenhevonen) ja voi sitä onnea... mulla ikää 32 vuotta. Aloitin ratsastuksen 8-vuotiaana... muistan kun sen ikäisenä "pikkulikkana" katselin kateudesta vihreänä "isoja tyttöjä" kentän reunalta käsin. Siellä he ratsastivat upeilla hevosillaan... Silloin vannoin itselleni, että joskus minäkin...
VastaaPoistaSe hetki oli tullut joulukuussa 2011, kun olin löytänyt netistä unelmieni suokkiruunan. Menin sitä katsomaan Savijoelle (Forssan lähellä). Verkkokalvoille on syöpynyt näkymä, kun myyjä avaa karsinan oven... näin hepan ja tiesin, tässä se on.
Kiitos ihanasta kommentista <3. Ihanaa että olet päässyt toteuttamaan sen pienen tytön unelman omasta hevosesta. Ja että sinulle sattui eteen "the one", se elämäsi hevonen. Voin vaan kuvitella miten hieno teidän kohtaaminen oli.
PoistaSilloin pienenä se tuntui ikuisuudelta, että muka sitten joskus voisi itse päättää ja ostaa.. vaan niin se aika kuluu :). Ne on ihania ne kaikki heppa(kesäiset) muistot ja kateus ja ihailu kuului vakiotunteisiin kun seurasi "kokeneempia" hevostensa kanssa. Ja voi sitä intoa ja tunteen paloa joka hevosia kohtaan liittyi! Lapsena sitä on niin tunteella mukana, eri tavoin kuin aikuisena.
Oi miten mielenkiintoinen tarina teillä onkaan taustalla! Pitääkin ryhtyä seurailemaan blogia!
VastaaPoistaMukava kuulla ja kiva kun kommentoit, se lämmittää aina mieltä :). Kiitos :D.
PoistaKyllä sitä oikeasti kannattaa uskoa unelmiinsa, kokemusta on ;)
VastaaPoistaItse löysin vanhan vuokrahevosen 4 vuoden jälkeen. Vietettiin vain pari kuukautta yhdessä, mutta hepo jäi mieleen. Ratsastusharrastuskin loppui hepon muutettua toiselle paikkakunnalle.. Viime vuoden (hui kamala:D) heinäkuussa otin itseäni niskasta kiinni ja soitin omistajalle kyselläkseni missä luurailee.
Lokakuusta lähtien,muutaman mutkan kautta, olen ukon onnellinen omistaja :)
Oho, onpa hienoa kuulla vastaavasta tapauksesta. Jokin niissä tietyissä yksilöissä vaan jää elämään mieleen vaikka vuodet vierivät. Paljon onnea uuteen kavioliittoon ja uudelle hevosenomistajalle! Onko teillä blogia?
PoistaUskomatonta, etten ole lukenut blogiasi aikaisemmin! :O Jotenkin oon ollut siinä uskossa, että totta kai olen käynyt sitä lukemassa, mutta enpäs ollutkaan. Nyt kuitenkin aloin lukijaksi ja innokas selailu alkaa ihan pian. Ihana tämä teidän tarina, rakastan tällaisia yli kaiken ja on aivan ihanaa, kun vanhat ystävät kohtaavat vuosien jälkeen. Mulla olisi ollut mahdollisuus ostaa se elämäni hevonen tässä jokin aika sitten, mutta ei vaan ollut tarpeeksi rahaa. Tasoonsa nähden halvalla olisi lähtenyt, mutta kun ei niin ei. Olen varma, että tiet kohtaavat vielä joskus jos ovat kohdatakseen. Toisaalta, Diggerikin on yksi niistä tärkeimmistä ikinä, enkä missään nimessä ole siihen pettynyt tai mitään ja se on tällä hetkellä se, joka vie suurimman osan mun sydämestä. :) Mutta mitä sitä enempää höpöttämään, innolla blogiasi alan seuraamaan! :)
VastaaPoistaTervetuloa sitten vain :D. Ja ihana kuulla että tykkäät :). Ja tosiaan, kyllä se mahdollisuus siihen toiseen voi sattua vielä kohdalle, koskaanhan ei tiedä mitä tapahtuu. Kuten sanoit, silti Diggeri on huippu ja hyvä näin :).
PoistaIhana tarina... :')
VastaaPoistaKauniisti sanottu, kiitos :)
PoistaKauniisti kirjoitettu! Minulle kävi vähän samoin, rakastuin yhteen hoitoponiini ja 15 vuotta myöhemmin ostin sen itselleni. Valitettavasti en saanut pitää unelmaponiani kuin kaksi vuotta, mutta nyt tallataan samaa polkua ko. ponin varsan kanssa - ja tämä varsa on kyllä elämäni poni.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Ihanaa että pääsit kuitenkin vielä viettämään elämää vanhan hoitoponin kanssa, vielä ihanampaa, että saat jatkaa sen varsan kanssa :).
PoistaIhana blogi sulla! Siis ihana miten onnekas oot ollu ku oot löytäny Skinin uudestaan!
VastaaPoistaItselläkin oli hoitoponi joskus pari vuotta sitten, houdin sitä vajaan vuoden, muistan vieläkin sen hetken kun se painoi päänsä rintaani vasten puhalteli ja sulkisilmänsä sinä päivänä kun lähdin se jäi hirnumaan minulle ♥
Mutta tämä poni muutti pois ja ajattelen sitä vieläkin joka ikinen päivä ♥
Kaunis kiitos ihanasta kommentistasi :). Olen todella ollut onnekas :).
PoistaNämä tietyt hevostuttavuudet jättävät erityisen jäljen sydämiimme eikä se sieltä lähde pois.
T. Bessie (kirjautumatta)