Mitä Harry Potter opettaa meille hevosista?

Kuva hevoskotkasta, Hiinokasta elokuvasta Harry Potter ja Azkabanin vanki

On pääsiäisen aika ja noidat ja velhot liitelevät taivaalla... ja kukapa olisi kuuluisampi velho kuin Harry Potter. Harry Potter ja Azkabanin vanki -kirjassa (ja elokuvassa) esiintyy taikaolento Hiinokka, hevoskotka, jonka ruumiin yläosa on kotkan ja alaosa on hevosen.

Hevoskotkia tulee lähestyä kunnioittavasti. Sille täytyy kumartaa, ja odottaa sitten, että hevoskotka vastaa kumarrukseen antaen luvan edetä.

Harry Potter kumartaa hevoskotka Hiinokalle kohteliaan välimatkan päästä

Hiinokka vastaa Harry Potterin kumarrukseen

Youtubessa on pätkä Harry Potter elokuvasta, jossa kuvataan Harryn ja hevoskotkan ensitapaaminen ja yhteislento.  Video on linkitettynä myös alle:

Se, miten hevoskotkaa tulee lähestyä, toi mieleeni sen, miten lähestymme hevosta. Emme halua hevosen  tuuppaavan omaan tilaamme röyhkeästi tai lupaa kysymättä. Näin myöskään hevonen ei halua, että sitä lähestytään kunnioittamatta sen omaa tilaa. Kun menemme esimerkiksi karsinaan, pitää muistaa, että siellä käyttäytymisessä on toinenkin puoli kuin vain se, että hevosen täytyy antaa tehdä sille sitä ja tätä.  Meidän täytyy myös käyttäytyä sitä kohtaan hyvin. Ajatellappa, jos olisi tapana kumartaa hevoselle, ennen sen luokse menoa.. Aika jännä ajatus! :D

Kun hevosta kohtelee hyvin, se tekee puolestamme miltei mitä vain. Hevosemme vievät meidät päivä toisensa jälkeen upeisiin korkeuksiin -tavallaan lentoon, kuten elokuvan hevoskotka.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

 

Pajunkissojen aika on taas täällä

Luonnon heräämisen kevääseen näkee parhaiten maastossa hevosystävän kanssa

Pikkuisia suloisia pajunkissoja

Kaikki kuvat hevoskotkasta ovat kuvakaappauksia ylläolevasta youtubevideosta. Pohdin kyllä hetken, mitä tekijänoikeudet sanovat tästä, mutta uskalsin sitten kuitenkin käyttää videota ja kuvia.

Tarhasta haku x2 videoin

 

Pörhäköintiä

Sieltä sitä tullaan vauhdikkaasti

Koikkaloikkaa

Go pro- kamera on ollut ahkerasti mukana ja siihen kasaantuu läjäpäin arjen tilanteita. Tässäpä parin eri päivän tarhasta haut. Ensimmäisessä videossa hain hirnakkaisen hieman viimeisen hevosen sisälleoton jälkeen. Se ehti järkyttyä ja ottaa vähän kierroksia tarhassaan. Huvitti.

Latasin videon myös youtubeen, näkyypi hieman isompana.

Kiitos Miialle kuvasta

Toisessa videossa hirnakkainen on normaalissa mielentilassa :D. Jostain syystä bloggeri ei halunnut tuota videota ladata lainkaan tänne.. *Varoitus: video sisältää imelää lässytystä hevoselle* Kuka tunnistaa itsensä samanlaiseksi?

Kiitos Miialle kuvasta

Paras ase karvanlähtöön?

Testivälineet: kova harja, metallisuka, kumisuka, piikkisuka, metallisuka, harjakivi ja "hiusharja" jouhien selvitykseen

Kaikilla meillä on nyt se kausi; harjatessa on suu ja vaatteet täynnä karvaa, on kevät ja karvanlähtöaika. Skinny aloitti karvanvaihdon jo tammikuussa ja nyt sitä lähtee jo aika paljon karvaa, vaikkei karvan irtoaminen kenties ole vielä huipussaan. Vertailin erilaisia välineitä, joita minulla on saatavilla karvanlähdön avuksi: 1) harja, 2) piikkisuka, 3) kumisuka, 4) metallisuka, 5) jouhiharja, 6) hikiviila ja 7) harjakivi.

Skinny tutkailee, mikä näistä vaihtoehdoista on paras?

Yleensä kumisuka on suosikkini, aloitan yleensä aina päivittäisen harjauksen pyörittämällä sillä. Kumisualla voi rapsutella hellävaraisesti kuivuneenkin lian pois. Sillä ei myöskään yleensä tule sähköistä karvaa ja sen jälkeen on hyvä jatkaa muilla harjoilla. Karvanlähtöaikaankin se toimii kohtuullisesti, mutta mielellään sitä käyttäisi jotain vähän "järeämpää", millä irtoaisi enemmän karvaa. Tärkeää on, että väline on helposti puhdistettavissa karvasta, eikä mene tukkoon.

Kumisuka on kätevä, ei sähköistä kovin paljon, on pehmeä ja muotoutuva ja karvat saa hyvin irti suasta

Kovan (ja puolikovan) harjan huono puoli on se, että se menee tukkoon ja monesti sähköistää karvaa. Karvan irroitusvaiheen jälkeen parempi vaihtoehto harjoista on jokin pehmeä harja. Minulla on käytössä luonnonharjaksinen pehmeä pöläri.

Harjat menevät usein ihan tukkoon karvasta ja sähköistävät, ei siis paras karvanirroituksen vaiheeseen harjauksessa

Harjojen putsaamiseen tarkoitettu metallisuka ei ollut kovinkaan hyvä.

Ei mitenkään erityisen hyvä harjaukseen, tämä onkin tarkoitettu harjojen puhdistukseen alunperin

Kokeilin myös jouhien harjaukseen tarkoitettua hiusharjaa, sillä ei tehnyt mitään. Se oli myös Skinnyn mielestä näistä ainot epämukavan tuntuinen.

hiusharja hevoselle (tarkoitettu jouhille), ei tuntunut oikein hyvältä irrottamaan karvaa

-> Metallisuka ja jouhiharja saavat jaetun huonoimman arvosanan.

Piikkisuka kerää hyvin itseensä karvat ja ne on helppo kopistaa siitä irti, mutta erityisen hyvin se ei karvaa irrota. Se on keskinkertainen.

Piikkisuka on ihan hyvä, muttei erityisen tehokas

Harjakivi on aika hyvä, vaikka meneekin vähän tukkoon ja ainakin minun harjakivestäni irtoaa vähän hilettä. Ehkä joku laadukkaampi harjakivi ei tee niin? Tämä omani maksoi Kärkkäisellä vain pari euroa. Harjakivi ja kumisuka tulevat hyviksi kakkosiksi.

Harjakivi on hyvä, jaettu kakkossija kumisuan kanssa

Hikiviila vei tällä testikerralla voiton. Harjauspinta-ala on aika iso, eikä siihen jää karva kiinni.

Pistäisin omat välineeni seuraavanlaiseen järjestykseen tämän "vertailun" perusteella: 1) hikiviila, 2) harjakivi & kumisuka, 3) harja & piikkisuka, 4) metallisuka & jouhiharja

Seuraavassa vielä kooste harjauksesta. Sisältää myös pussailua ja rapsuttelua :D.

Mikä on teidän suosikkivälineenne karvanlähtöaikana?

Irtokarvaa karsinan pohjalla

Pörriäinen

Rakkaussatulan tuomio

ratsimus risukos * (kiitos kuvasta Tarulle)

Juuri kun ehdin tuota Christin lammaskarvasatulaa ylistämään ja ajattelemaan, miten hyvä väliaikaissatula se on ollut työskentelysatulaa etsiessä, niin tulikin takaisku.  Nyt  24.3. (ma) oli tullut patteja pitkin selkää, ja valistunut arvaus aiheuttajasta on tietenkin satula.

Kiitos Tarulle kuvasta

Harmittaa tosi paljon hepan selän puolesta. Olen tällä väliaikaisratkaisulla nyt sitten mennyt liikaa tai liian kauan. Ja olen miettinyt ja arponut liikaa mikä se olisi se meille hyvä satula. Selkä on ollut tässä jonkin aikaa välillä kireä, välillä normaali, liikutuksen jälkeen yleensä jokatapauksessa parempi. Olen arponut, johtuuko a) vuolusta (btw: muutin myös vuolua ja seuraavaksi vuolemaan tulee vaihteeksi kengittäjä) tai b) ratsastus/liikutustavoista vai c) siitä ettei ole lointa vai mistä. No, nyt se syyllinen saattaapi olla tuo muuten niin ihanainen satula.

Tässä ois leikisti menossa jonkinlainen käyntiväistö (kiitos kuvasta Tarulle)

Patteja edeltäviä liikutuksia:

10.3. Ma: maneesissa ratsastus, loppukäynnit taluttaen + maastakäsittelyä, temputusta

11.3. Ti: maastoilua vajaa tunti, ilman satulaa, kentällä peruutusjumpat taluttaen

12.3. Ke: lepari

13.3. To: noin tunnin ratsastus maneesissa ja kentällä, puoliksi ilman satulaa ja lopuksi pallon pelaamista ja temputusta

14.3. Pe: noin tunnin ratsastus kentällä, ystäväni ratsasti satulan kanssa, itse kävin välillä selässä, oli tosi hyvä ratsastaa (meidän mittapuulla)

15.3. La: n. 2 h ratsastus, ensin maneesissa perusratsastus ja pari kertaa kavallettihyppy, sitten vajaan tunnin maastokävely ilman satulaa, siellä pätkä ravia, muuten käyntiä

16.3. Su: kevyt koeratsastus Freeformilla n. 30min

17.3. Ma: lepari

18.3. Ti: taluttelua

19.3. Ke: lepari

20.3. To: lepari

21.3. Pe: irtojuoksutus ja -hypytys, hyppäsi yksittäistä pikkuestettä, alle 50cm, vähän temputusta

22.3. La: lepari

23.3. Su: selkäpatit -> 5v tyttö kävi toista kertaa elämässään hepan selässä istumassa, sitten irtojuoksutus ja vähän temputusta (yhdessä sprinttailua ja kumarrukset, teki ekan kerran kumarruksen etuset suorina edessä, niin että venytti selkää! :D)

On tosi hassua, että patit nousivat viikon ratsastustauon jälkeen. Rasittuneen selän olisi päinvastoin pitänyt rauhoittua ratsastustauon aikana eikä alkaa reagoimaan.

ponimus kaakkimus **

Tarhaan oli tullut myös lauantaina uusi heinäpaali, mutta se lienee samaa tavaraa kuin aiemminkin. Joku sanoi, että joillain hevosilla voi nousta valkuaispatteja selkäänkin, toinen taas ei ole koskaan kuullutkaan, että valkuaispatteja tulisi selkään.

Tämmönen näky odottaa yleensä kun menen tallille :) jäbä paalinsa kanssa

Nyt hepan selkä kuntoon; linimenttiä, liikutusta maastakäsin ja hierontaa. Kun selkä on hyvä ja on kulunut päälle vielä useita varmoja päiviä, niin sitten tuleepi jostain satulansovittaja satuloineen ja myy meille toivottavasti sopivan yleissatulan. Lammaskarvasatula on käyttökiellossa aikansa, mutta tuskin myyn sitä pois. Se saa täyttää tehtävänsä siinä mihin se oli tarkoitettukin, eli kakkossatulana satunnaiseen humputteluun (sitten kun uskallan ylipäätään taas koskea siihen). Aion hankkia sen  kanssa käytettäväksi vielä semmoisen barefootin erikoishuovan. Sen luvataan vievän painon pois selkärangalta, niin tulee lisää käyttömukavuutta hevoselle noihin satunnaisiin ratsastuksiin sen kanssa. Ehkä sellainen olisi pitänyt tajuta hankkia jo aiemmin, vaan enpä älynnyt.

Hirnakkainen (K: din Sky och sky ;) )

Vaikka niin pitäisin Freeformista, niin en ole kuitenkaan varma haluanko kokeilla sen kanssa nyt sitten kuitenkaan, kun on siinä ja hilkulla onpiko se liian pitkä. Meillähän on se ilmatyynyromaani, joka muodostaa ikäänkuin paneelit satulan alle. Viimeistään sen kanssa Freeformi pitäisi saada istumaan tasapainossa. Pituutta ei saa kuitenkaan leikattua pois ja jos se on sen pari senttiä liian pitkä niin se on, ja siihen totuuteen täytyy vain sopeutua.

Pistin painetestihuovan tilaukseen! Kun se tulee, kiinnostuneet tutut voivat lainailla :)

söpöys maximus***

* puskaratsukko siansaksaksi
** hevonen siansaksaksi
*** söpis siansaksaksi

"nami havaittu!"

Aiempia kirjoituksia satuloista:

Freeform shortback sovituksessa
Satulaa etsimässä -loppumaton tarina (kuvia myös mm Freeformin ilmatyynyromaanista)

Erittäin tylsistynyt hevonen. Kuvattavana oleminen on niin tylsää, että on pakko kuopia jotta tulisi jotain järkeä tähän hommaan

LISÄYS 25.3. tallikäynnin jälkeen:

Huh helpotusta, patit olivat jo tänään poissa, enää on selän kireys jäljellä. Pistin arnica strongia koko selkään ja pidin päällä useamman tunnin fleecelointa. Hieroin kumisualla. Hieroja tulee kun lihakset hieman toipuu ensin.  

Freeform-pakka sekoittuu jälleen uudelleen, sillä kuulemma jos käyttäisi tuota ilmatyynyromaania, joka minulla on, niin satulan takareuna nousee pois selästä ja painoa jakava alue on näin lyhyempi kuin itse satula. Myyjä suosittelee tuota ilmatyynyromaania kaikille freeformin kanssa, sen kanssa satulan pitäisi sopia myös liikkeessä. Se on vaan niin hankala vehje, että en voi ymmärtää!

Minulla on nyt aikaa miettiä satulaa vielä siihen asti kun Skinnyn selkä paranee. Sitten kun haluan jälleen ratsastaa, niin se tapahtuu uudella satulalla, ennen sitä en ratsasta.
  
Vielä lisäys 28.3. Hirnakkainen on palannut saman heinäpaalin ääreen tarhaan, eikä patteja ole, joten ne eivät johtuneet heinästä. Onneksi selkä ei ole mitenkään älyttömän kipeä, mutta kireä kylläkin. Hierojalle on tiedotettu ja tehty hierontapyyntö.

jäbä lämminverinen

Freeform shortback sovituksessa

Mikäs hirnakalla on kun sehän suorastaan poseeraa kameralle freeform sb selässään? (och tack K för en härlig grimma ;) den passar bra för ridningen och är jättesöt på Skinny)

Yleensä Skinnyn sivukuva-poseeraus on tämmöinen "vitsi tuolla on jotain tosi mielenkiintoista" (juuri siis siellä missä kamera EI ole)

Sain eräältä ihanalta ihmiseltä freeformin shortbackin sovitukseen ja hän jopa toi sen tallille (Kiitos sinulle!). Sovitin sitten satulaa ja sain myös kokeneen ihmisen mielipiteen sopivuudesta. Pituus on siinä just hollilla, mutta voisi kuulemma lähteä ainakin kokeilemaan mitenkä pelittäisi. Siihen, onko se liian pitkä vai ei, vaikuttaa tietysti satulan painonjako-ominaisuudet, että jakautuuko se paino oikeasti ihan sinne viimeiselle takasentillekin. Ehkäpä se käytössä sitten kertoisi, miten asia on.

Freeform sb kokeiluratsastusta

Freeform sb kokeiluratsastusta. Jonkunlainen pysähdys

Pituus nyt olisi siis se ainot "mutta" tuon satulan kanssa, jos olettaisi, että säkäleikkaus toisi lisää tilaa säälle ja löytyisi hyvä padi tekemään selkärangantilan.

Freeform sb takaa

Freeform sb etukaari

Fiilis satulassa oli taas todella outo. Oli jälleen kuin olisi kiivennyt jonkun lavan päälle, joka olisi keikkunut jossain puolen metrin päässä hevosen selästä. Jos joku on ratsastanut norsulla, istuen semmoisessa korkeassa penkissä, niin tuntuma oli ehkä vähän samaa luokkaa kun vertaa ilman satulaa ratsastukseen tai christin lampaankarvasatulaan.

Jos vähän liioitellaan, tuntuu satula ilman satulaa ratsastuksen jälkeen suunnilleen samalta kuin penkit, joissa istutaan norsun selässä (ps. mitähän ns. satulansovittaja sanoisi, jos pitäisi arvioida tämmöisen penkin istuvuutta norsulle..?)

Vaikka oli outoa ratsastaa satulan kanssa, niin siinä kokeillessa kuitenkin ehti jo vähän tottua siihen, että alla on ylipäätäänkin satula. Tottumiskysymyshän tuo on. Ei mikään satula voi olla yhtä satulaton kuin tuo armas Christin lampaankarvasatula.

Ratsastusta Christin "rakkaussatulalla", se on todella ihana (ja ne jalustimet!). Parhaita hankintoja ikinä. Joko olen aivopessyt jonkun hankkimaan semmoisen?

Christiä ylistäessäni pitää vielä ylistää noita omia jalustimiani. Minulla kipeytyi heti nilkat tätä Freeformia kokeillessa, kun siinä oli kiinni normaalit jalustimet. 4-niveljalustimet offsett eye-mallilla on pitäneet nilkkakivut poissa. Toki jalustimet oli myös todella lyhyet, joka voi aiheuttaa nilkkakipua. Pidensin jalustimia jo kerran enkä jaksanut uudelleen säätää, kun aikaa oli niin vähän ja freeformin jalustinhihnat on niin hankalat säätää.

freeform sb testiratsastusta

Olen aika toiveikas nyt tämän kanssa. Odottelen nyt vielä, että Mattesin lampaankarvahuopa saapuu ja kokeilen vielä classicia sen kanssa ennen sb:n tilausta säkäleikkauksella. Tässä voisi kuitenkin nyt olla aika vahva satula-ehdokas. Tämä ois kuitenkin pituussuunnassa jäykkä rungoton satula (kuulostaa omaan korvaan nyt erittäin hyvältä yhdistelmältä). Ja kuulemma tämä kovuudestaan huolimatta vähän kaareutuu ja mukautuu selkään, oikeilla alusilla sen pitäisi siis istua aika hyvin.

Kokeiluratsastusta..

Aiempi satulan etsintään liittyvä kirjoitus:

Satulaa etsimässä -loppumaton tarina 

Ah, ihanan kotoinen olo! satula sivussa ja selässä ilman satulaa, eli loppukäynnit. Rakastan mennä ilman satulaa :D

Pimeän talven maastoilut -video

Kuvakaappaus maastovideolta, auringon kajo näkyy vielä horisontissa kun lähdetään matkaan

Ennenkuin on liian myöhäistä, on aika julkaista helmikuinen maastoilu- ja tallivideo. Valoisa aika on  nimittäin sen verran pidentynyt, että maastossa mennään jo suhteellisen valoisassa.

Vuodenvaihteen jälkeen vähän mietin, jääkö maastoilut tältä talvelta, kun vakilenkki kävi niin upottavaksi. Tuo huoli oli kuitenkin turha. Pääsimme jatkamaan maastoilua normaalisti, sillä löysimme semmoisia reittejä, missä oli paremmat pohjat.

Tässä siis videota kuluneen maastoilutalven kunniaksi!

Lisäys jälkikäteen: Jostain syystä video näkyy bloggerissa joko tosi pienenä tai huonolaatuisena. Kokeilin sitten ladata sen myös youtubeen.

Koska yksi videon pointeista on esitellä pimeän talven maastoiluja, videolla on tietysti, noh, pimeää? Toivottavasti osasin leikellä maastolenkin sen verran lyhyeksi, että sen jaksaa silti katsoa. Video on kuvattu Go prolla, joka on kiinni rintakehän yläosassa.

Kohti valoisaa horisonttia

Tästä näystä olen saanut nauttia läpi koko talven. Luminen pimeä polku, otsalampun valo ja hirnakka joka lämmittää pakkasessa

Kun ehkä viimeiset tämän talven pilkkopimeät kuvat ja video on jaettu, toivotan kevään ja valon tervetulleiksi. Ylläolevan kuvan maisema on vaihtunut seuraavaan:

Nyt on maaliskuu -mikä muutos valoisuuden suhteen onkaan tapahtunut kuukaudessa tai parissa!

Skinny- hirnakkainen kevätauringossa

Rapsutusvideo

Kun toista kutittaa, pitää rapsuttaa, käyhän se väkisinkin hymyilyttämään

Ahkeraa rapsutusta

Skinnykkä osaa hyvin selvästi ilmaista, kun sitä kutittaa. Viimeksi kutituksen iskiessä sattui niin hyvin, että tallikaveri ja kamera olivat käden ulottuvilla. Niinpä saimme ikuistettua osan hännän ja peffanrapsutteluhetkestä videolle. 

Kun viime syksynä oli läjäpäin hirvikärpäsiä ja ne tarttuivat maastoillessa Skinnyn häntään, niin se samaan tapaan tyrkkäsi peffansa syliini kun päästiin tallille   "apua, niitä mönkii hännässä, ota ne pois!". Minua alkaa aina huvittamaan sen tempaukset, se on niin söpö.

Rapsutettavan pitenevä ylähuuli

Kiitos Miia videoinnista ;). Miialla on myös blogi, The Team.