On aika luoda katsaus siihen, mitä kaikkea on vuoden aikana tapahtunut. Mukaan on otettu paljon tuttua, mutta myös vähän semmoista, josta ei ole ehditty blogissa kertoa.
TAMMIKUU
Vuosi alkoi perinteisesti pää heinäpaalissa.
Tammikuussa saatiin myös kankkuun se kuuluisa hokinreikä. Haavan tikkaus oli minulle ihan uusi kokemus ja tikkausta seurasi piikkikammoisen painajainen, nimittäin penisilliinipiikkien pistäminen.
Tammikuussa saatiin myös kankkuun se kuuluisa hokinreikä. Haavan tikkaus oli minulle ihan uusi kokemus ja tikkausta seurasi piikkikammoisen painajainen, nimittäin penisilliinipiikkien pistäminen.
Inhoan piikittämistä, enkä ollut koskaan tehnyt sitä, mutta ylitin itseni ja tein sen |
HELMIKUU
Helmikuussa pakkanen paukkui ja Skini sai batman-hupun.
Pakkanen pisti polleen liikettä ja se vietti narun päässä oikein iloisia riekkumahetkiä.
Hyppäsimme ensimmäistä kertaa virallisen esteen yli.
Pakkanen pisti polleen liikettä ja se vietti narun päässä oikein iloisia riekkumahetkiä.
Hyppäsimme ensimmäistä kertaa virallisen esteen yli.
MAALISKUU
Hyppäsimme toista kertaa ikinä, esteellä oli korkeutta 50cm.
Karvanlähtö yltyi yltymistään.
Maaliskuussa oli vielä ihan hyvä lumet pallonpeluuseen.
Huhtikuussa kevät tuli oikein todenteolla ja lumipeite alkoi kutistua.
Pian lumi oli kokonaan poissa ja Skinistä oli ihana piehtaroida tarhassa..
Toukokuussa tapahtui paljon. Harjoittelimme ja opimme maatemenon pyynnöstä.
Hampaat raspattiin..
Vietimme Skinin 17-vuotissynttäreitä käymällä talutusmaastossa
Otettiin maastossa ekat kiitolaukat.
Palasimme kesäksi takaisin kesäkotiin ja Skini pääsi laitumelle.
Rentouduimme ja pyrimme pois suorittamisesta. Kesäkoti antoi siihen parhaat puitteet.
Oli luksusta saada pitää pitkästä aikaa hevosta vapaana hoitotilassa.
Heinäkuussa oli kesä hehkeimmillään. Skini sai säännöllisen shiatsuhoitonsa ja ilahdutti minuakin reaktioillaan.
Elokuussa kävimme ensimmäisellä ratsastustunnillamme.
Sain ihailla kiiltävää ja hyvinvoivaa hevostani.
Syyskuussa vietimme ratkiriemukkaita hetkiä yhteisen ystävämme kanssa, joka saapui luoksemme Ruotsista asti.
Kesä oli loppuun saakka täynnä läsnäolon hetkiä.
Kesäkausi loppui ja muutimme talvikotiin. Sinne oli helpompi sopeutua kuin viime vuonna, sillä paikka oli nyt tuttu. Päsimme heti hyödyntämään upeita maastoja.
Joulukuussa tuli ensin paljon lunta, ja pääsin ottamaan pari lumistakin kuvaa. Sitten, kuten kaikki tietävät, sää kääntyikin plussalle. Saa nähdä tuoko uusi vuosi mukanaan myös kunnon talven. On nurinkurista että edes toivon tätä, sillä siviiliminäni pitäisi näistä keleistä. Inhoan nimittäin lunta ja pakkasta. Hevosenomistajana kuitenkin inhoan jäätikkökelejä, se on hirveintä mitä voi olla :D!
Vuosi sitten kirjoitin näin "Uuteen vuoteen 2013 suuntaan hevoseni kanssa toiveikkaana. On ihana seurata, mitä välillämme tapahtuu, miten luottamus kehittyy ja opimme tuntemaan toisemme yhä paremmin."
Tämä kaikki odottamani on tapahtunut, olemme oppineet tuntemaan toisemme paremmin. Olemme harpanneet ison askeleen eteenpäin yhteisellä polullamme. Vuosi tuo mieleeni läpimurrot ja valtava kehitys etenkin temppupuolella. Yhteinen kieli kehittyy jatkuvasti. Oman hevosen kehonkieltä lukee niin tarkasti, että oma kokonaisvaltainen olo on aivan erilainen sen kuin muiden hevosten kanssa, siitä on niin paljon enemmän perillä.
Myös ratsain on päästy tämän vuoden aikana aivan uudelle tasolle. Ennen tuntui siltä, että paremmat pätkät ratsain tulivat aivan vahingossa ja katosivat yhtä nopeasti kuin ilmaantuivatkin. Nyt parempia hetkiä on enemmän ja osaan itse jo aktiivisesti houkutella niitä esiin.
Olen viimeisen puolen vuoden aikana ratsastanut kaksi kertaa kokonaan ilman varusteita. Keväällä huomatakseni, ettei siitä tule mitään, ja joulukuussa uudelleen, huomatakseni, että käynnissä siitä tulee yllättävän hyvin jotain niin kauan kun hevonen on motivoitunut tekemään yhdessä. Kun heppa päätti että työt on tehty, niin se meni maneesin ovelle eikä mulla ollut siihen mitään sanomista.
Varusteettomaan ratsastukseen liittyen saimme aivan huipputoivelahjan, nimittäin toivomani koristellun cordeon. Paketin sisältö tuli täytenä yllätyksenä, kylläpä siinä oli ihastelemista ja ihmettelemistä. Mitä parhain joululahja!
Tästä on hyvä jatkaa ja cordeo toimikoon konkreettisena uskona tulevaan. En usko meidän yltävän kovin pitkälle varusteettomassa ratsastuksessa, mutta kuten lahjan antaja K Ruotsista sanoi, " It is an amazing feeling even if you only get a little bit of that connection with a horse", eli on upeaa, jos saavuttaa edes vähän siitä yhteydestä hevosen kanssa. Ei meijän tarvi olla mitään Nevzoroveja kuitenkaan :D.
Hypättiin pari kertaa 50cm este, se oli ihan hauskaa vaihtelua |
Karvanlähtö yltyi yltymistään.
Maaliskuussa oli vielä ihan hyvä lumet pallonpeluuseen.
HUHTIKUU
Huhtikuussa kevät tuli oikein todenteolla ja lumipeite alkoi kutistua.
Pian lumi oli kokonaan poissa ja Skinistä oli ihana piehtaroida tarhassa..
TOUKOKUU
Toukokuussa tapahtui paljon. Harjoittelimme ja opimme maatemenon pyynnöstä.
Hampaat raspattiin..
Vietimme Skinin 17-vuotissynttäreitä käymällä talutusmaastossa
Jäbä on ollut niin komeessa kunnossa 17 vuotis synttärinään :) |
hypättiin pikkuisen "esteen" yli maastossa |
Otettiin maastossa ekat kiitolaukat.
KESÄKUU
Palasimme kesäksi takaisin kesäkotiin ja Skini pääsi laitumelle.
Rentouduimme ja pyrimme pois suorittamisesta. Kesäkoti antoi siihen parhaat puitteet.
Oli luksusta saada pitää pitkästä aikaa hevosta vapaana hoitotilassa.
HEINÄKUU
Heinäkuussa oli kesä hehkeimmillään. Skini sai säännöllisen shiatsuhoitonsa ja ilahdutti minuakin reaktioillaan.
Ihanaa niskahierontaa |
ELOKUU
Elokuussa kävimme ensimmäisellä ratsastustunnillamme.
Sain ihailla kiiltävää ja hyvinvoivaa hevostani.
SYYSKUU
Äntligen alla tre tillsammans igen |
rapsuttelu on ihanaa! |
kesä oli täynnä läsnäolon hetkiä |
LOKAKUU
Kesäkausi loppui ja muutimme talvikotiin. Sinne oli helpompi sopeutua kuin viime vuonna, sillä paikka oli nyt tuttu. Päsimme heti hyödyntämään upeita maastoja.
MARRASKUU
Marraskuussa kuvaaminen oli vähimmillään ja harvat otokset olivat tätä luokkaa kuin seuraava kuva.JOULUKUU
uusi loimi ja hyvä hanki 2.12.2013 |
Joulukuussa tuli ensin paljon lunta, ja pääsin ottamaan pari lumistakin kuvaa. Sitten, kuten kaikki tietävät, sää kääntyikin plussalle. Saa nähdä tuoko uusi vuosi mukanaan myös kunnon talven. On nurinkurista että edes toivon tätä, sillä siviiliminäni pitäisi näistä keleistä. Inhoan nimittäin lunta ja pakkasta. Hevosenomistajana kuitenkin inhoan jäätikkökelejä, se on hirveintä mitä voi olla :D!
Lopputuumauksia
hymyily on yksi lukuisista tämän vuoden aikana opituista tempuista |
Vuosi sitten kirjoitin näin "Uuteen vuoteen 2013 suuntaan hevoseni kanssa toiveikkaana. On ihana seurata, mitä välillämme tapahtuu, miten luottamus kehittyy ja opimme tuntemaan toisemme yhä paremmin."
Tämä kaikki odottamani on tapahtunut, olemme oppineet tuntemaan toisemme paremmin. Olemme harpanneet ison askeleen eteenpäin yhteisellä polullamme. Vuosi tuo mieleeni läpimurrot ja valtava kehitys etenkin temppupuolella. Yhteinen kieli kehittyy jatkuvasti. Oman hevosen kehonkieltä lukee niin tarkasti, että oma kokonaisvaltainen olo on aivan erilainen sen kuin muiden hevosten kanssa, siitä on niin paljon enemmän perillä.
Myös ratsain on päästy tämän vuoden aikana aivan uudelle tasolle. Ennen tuntui siltä, että paremmat pätkät ratsain tulivat aivan vahingossa ja katosivat yhtä nopeasti kuin ilmaantuivatkin. Nyt parempia hetkiä on enemmän ja osaan itse jo aktiivisesti houkutella niitä esiin.
Olen viimeisen puolen vuoden aikana ratsastanut kaksi kertaa kokonaan ilman varusteita. Keväällä huomatakseni, ettei siitä tule mitään, ja joulukuussa uudelleen, huomatakseni, että käynnissä siitä tulee yllättävän hyvin jotain niin kauan kun hevonen on motivoitunut tekemään yhdessä. Kun heppa päätti että työt on tehty, niin se meni maneesin ovelle eikä mulla ollut siihen mitään sanomista.
Varusteettomaan ratsastukseen liittyen saimme aivan huipputoivelahjan, nimittäin toivomani koristellun cordeon. Paketin sisältö tuli täytenä yllätyksenä, kylläpä siinä oli ihastelemista ja ihmettelemistä. Mitä parhain joululahja!
unelmieni cordeo on nyt totta! Kiitos K! Tack K! <3 |
pörröturkki kera lumihiutaleiden |
Hyvää vuodenvaihdetta!