Anna pusu! (taito se on sekin)

2.7.213 *pusu*

 Uusin "temppu" valmistui kuin vahingossa. Minulla on aina ollut tapana antaa Skinnylle välillä jotain hyvää omien huulieni välistä ja samalla antaa "pusu". Olen tietysti pusutellut ihan muutenkin. Nappaan sen turvan tai pään haliotteeseen, puhun höpsöjä (=lässytän), hassuttelen ja pusuttelen. Nyt huomasin että Skinny osaa pussata käskystä. Temppu menee siis näin: kun teen huulilla "pusuäänen", niin se antaa suukon eli koskettaa turvalla huulia.

Halikurmuutus

Skinny tietää, että olen hyvällä tuulella, kun käyttäydyn kuin lässyttävä pieni hevoshullu..

Mäki tykkään susta mutta äiti, onko ihan pakko kun kaikki näkee? (ja pistät vielä lisäksi nää nettiinkin!)

..Se taitaa myös tietää, että antamalla hellän pusun tai puhalluksen naamalle, minut saa aina hyvälle tuulelle. Ja ennenkaikkea, jos en ole erityisesti ajatellut antaa namia, niin minut saa varmasti naminantotuulelle antamalla pusun!

*nuuh nuuh* "sillä on taskussa namia"

Hevonen kerjää, minä mietin jotain muuta

Vähän parempi tapa kerjätä: Pusipusi

Jee, nyt meni oikein, nyt se kaivelee taskujaan

bingo, nami tuli

Skinnyn pihattokaverin omistaja oli kanssani tallilla ja oli paikalla videoimassa juuri kun tajusin, että hei, sehän osaa pussata käskystä.

Lyhyt video (vain n. 20sek) - pusu pyynnöstä

Pakollinen irtisanoutuminen vastuusta: Älä kokeile kotona!

Koska tiedän, että blogillani on myös nuorempia lukijoita, haluan nyt vielä painottaa, että tämmöiset pusuttelut hevosen kanssa voivat potentiaalisesti olla vaarallisia. Jos hevonen sattuisi näykkäämään naamaan, niin kipu ja jäljet olisivat varmaankin varsin puistattavia. Puhumattakaan siitä, miten kohtalokas näykkäys kaulan alueelle voisi olla. En halua kuulla, että kukaan (varsinkaan ala-ikäinen) menee ja tekee perässä.  Skinny on varsasta asti ollut todella hienovarainen ja meidän "tavaramerkki" oli jo tuolloin se, että haukattiin samaa omenaa. Vielä 90-luvulla asiat eivät olleet niin vaarallisia kuin nykyään, eikä tarvitse varmaan mennä siitä kovinpaljon edes taaemmas niin oli enempi sääntö kuin poikkeus, ettei ratsastaessa käytetty kypärääkään. En tekisi tätä temppua minkään muun hevosen kanssa, en tehnyt sitä edes toisen elämäni hevosen Gibssonin kanssa, sillä mitä nameihin tuli, se oli varsin rohmu. Tarkkailen aina Skinnynkin mielentilaa enkä pyydä pusuja tai tarjoa porkkanaa suusta, jos se on missään muussa kuin hienovaraisessa ja tyynessä mielentilassa. Se ei saa koskaan lähestyä kasvojani (tai minua muutenkaan) röyhkeästi tai tungettelevasti.

Vuonna 1998, olen ollut uhkarohkea. Ps. Onpa Skinnyllä mahtava otsatukka :)

Kavioliittomme virallinen 1-vuotispäivä

Vasta vuosi yhdessä, tuntuu paljon pidemmältä

Vuosi sitten allekirjoitin virallisen kauppakirjan, jolla sain ystäväni omakseni. 

Skini <3

Kun ajattelen tätä kaikkea ja muistan tuota päivää josta on jo vuosi, en oikein osaa pukea sanoiksi noita tunteita, joita tähän liittyy. Mikään sana ei tunnu tekevän tälle tunteelle oikeutta. Keveys rinnassa, lämpöä.. onko se onnellisuutta? Niin ihanaa, ettei sanotuksi saa? 

Oma hevonen

on aina paras hevonen.

Sinä olet luotu minulle 

ja minä sinulle.

Elämä meidät on yhteen hitsannut, 

tunteet tietä näyttänyt.

Mennyt aika on kuin unta vain,

kuin ihmeen kautta sitä jatkaa sain.

Minun peilini, mitä siitä nään?

Rauhaa, hyväksyntää.

Kertooko se minusta, vaiko kenties sinusta?

Tai onko jotain muuta se, 

mistä tässä on kyse?

 Sen tiedän kuitenkin:

 Maailman ylintä onnea, 
saan hevoseni kanssa olla osa.

Me

Jos haluat, voit lukea, että olin aivan yhtä sanaton 25.7.2012, jolloin maailmaan tehtiin jälleen yksi uusi hevosenomistaja.

Rakas ruttuturpa. Minusta tuo turvan rypyt on niin suloisia

Kuolaimettomat päävehkeet tähän asti: Riimu, LG ja Rambo Micklem Multibridle

Riimu

Ekoja ratsastuksia riimulla elokuussa 2012

Skinny tuli Suomeen heinä-elokuun vaihteessa viime kesänä (eli 2012). Ratsastuksen aloitin nousemalla talutuslenkeillä hetkeksi selkään. Riimu sopi tuohon enemmän kuin hyvin. Se oli päässä jo valmiiksi taluttaessa ja siihen oli helppo lisätä ohjat ratsastuksen ajaksi ja ottaa ne taas pois kun tulin alas. Riimunnarun solmin kaulalle, jotta sain siitä tukea. Kuitenkin kun alettiin mennä raviakin ja tahtia piti hillitä ohjasta, ilmeni riimun ensimmäinen ongelma. Sehän nousi aivan liikaa turvalla ylöspäin, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

13.8.2012 Näkyy riimun ongelma, löysä riimu kiipeää nenäpiitä pitkin tosi ylös jos joutuu pidättelemään ohjalla

Asiaan auttoi se, että riimua sääti kireämmälle ja meille tuli turvalta säädettävä riimu.

maaliskuussa 2013, riimu, jossa ei ole säätövaraa mutta joka on jo valmiiksi sen verran pieni, että turparemmi oli sopivan mittainen ratsastukseen

Ratsastusta varten säädin sekä turvalta että niskasta riimua pienemmäksi. Myös juoksutuksessa rupesin kiristämään vähän turvalta, jotta riimu ei pyörisi. Ratsastuksessakin asettavat ja kääntävät ohjasotteet säilyi paremmin kun turparemmi oli lyhyempi.

4.11.2012

Näin pärjättiin aivan loistavasti aika kauan. Muistan erityisesti yhden onnistuneen ratsastuskerran. Meidän tasoon nähden ratsastus sujui tuolloin aivan loistavasti. Skinny asettui ja taipui (muistutan että on ollut monia kertoja, jolloin pelkkä asettuminen on ollut työvoitto). Se meni odottavaa ja hyvää ravia rauhallisesti sipsutellen. Sain pitää ihan löysän ohjastuntuman ja jopa antaa pitkät ohjat ravissa ja se säilyi istunnalla alla. Meidän isoin tavoite on ollut (ja on edelleen) odottavan moodin löytyminen, voisko sitä myös kuvata niin että hevonen on avuilla, kuuntelee herkeämättä apuja ja avut menevät läpi. Tämä tapahtui vielä sellaisessa tilanteessa, jossa nousin kesken ystäväni ratsastuksen selkään kun polle kiihdytteli menemään kuin Vermon takakurvissa. Tuo ratsastus on jäänyt mieleeni, sillä se osoitti minulle, että kun vain löytyy se moodi, niin se löytyy ja homma sujuu kuten pitääkin, oli päävehkeet mitkä hyvänsä (puhun päävehkeistä, koska olen osin ravi-ihminen).

LG

 

LG kiinni stübbenin suitsissa

Riimu kävi kuitenkin säädettynäkin auttamattomasti liian löysästi istuvaksi. Jos tarvi ottaa isoja pidätteitä ohjilla, niin riimu oli kiinni poskiluiden alapäissä. Aloin tarvita myös tarkempia apuja ratsastaessani entistä vähän aktiivisemmin. Riimu pyöri päässä. Ja kun jokin pyörii, se myös hankaa. Tarvittiin siis jokin muu kuin riimu perusratsastukseen. Siinä tuli kuvioihin LG ja vihdoin sain käyttöön myös ne meillä olleet stübbenin unelmasuitset. En ole merkkien perään sinällään, mutta stübbeniä en voi vastustaa, niillä kun on piilolukot ohjissa ja poskiremmeissä ja huippulaadukas nahka. Ja mainitsinko jo, että ne on ruskeat ja stübbenin ebony-ruskea on vastustamaton? Niin nannaa mun silmälle, ei voi mitään.

Stübbenin unelmasuitset kera LG:n, vain leukapehmuste särkee täydellisyyden, otin tuon myöhemmin pois kun tajusin ettei sinne tule ees painetta kun mulla on ohjat tuossa sidepull-tyyliin

Pidän Lg-turparemmiä melko löysällä. Jo pelkästään kärrynpyörien olemassaolo tekee turpaosasta vakaamman, eikä se pääse pyörimään niin helposti kuin riimu pääsi.

lg-suitsitus, lg-bridle ohjat tiukalla näkee mihin kärrynpyörä asettuu suhteessa poskiluuhun

Kokemus LG:n sovittamisesta, oma muistilistani
LG:tä sovittaessa kannattaa katsoa, ettei turpaosa ole nenäpiin ohuen osan päällä lähellä sieraimia. Katso myös ettei Lg-kärrynpyörä pääse hankaamaan tai painamaan poskiluun alaosaa vasten tai pääse nousemaan poskiluun päälle! Tämä kannattaa katsoa myös ohjat semmoisella tuntumalla kuin millä ratsastaa, sillä yleensä nuo nousee hieman. Ainakin oletan, että kärrynpyörä poskiluun päällä tuntuu ikävältä. Se on vain arvaus, kyllähän meksikolainen turparemmikin voidaan kiinnittää siihen päälle ja jotkut kiristävät sen melko tiukalle. Ehkä se on kuitenkin eri asia kun ohjista ei tule kuitenkaan painetta poskiluulle? Eikä kyseessä ole tuommoinen metallihärpäke vaan nahkahihna..

Rambo Micklem Multibridle

7.7.2013 Micklem Multibridlen testi

Micklem multibridlestä luin T:n postauksesta blogista A Little Bit of Bitless Life (yksi suosikkiblogeistani). Katsoin myös videon youtubesta. Yhden kokeilun perusteella voin lämpimästi suositella tämmöisiä kuolaimettomia jos haet vakaampaa side-pullia, tuplakiinnitys tekee ihmeitä (!). Tuplakiinnityksellä tarkoitan kapsonimaista kiinnitystä, jossa leukaremmi tulee posken alapuolelle kiinni.

Remelit ja käyttöohjeet. Keskimmäisellä sivulla kaikki suitsien 4 kuolaimetonta vaihtoehtoa

Suitset edestä

Kuva leuan alta kiristävästä vaihtoehdosta jota ajattelin kokeilla

Ylläoleva vaihtoehto sivulta

Ensin tilasin suitset pony-koossa, mutta harmikseni huomasin turpahihnan olevan liian lyhyt. Pony-koko vaidettiin cob-kokoon, mutta siitä oli silti leukaremmi liian lyhyt. Myöhemmin reijitin siihen yhden reijän lisää kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Suitsien kiinnitys alhaaltapäin. Leukaremmissä käytössä lisäreikä

Suitset olivat aluksi pettymys. Leukaremmi oli nafti meille, koko suitset olivat silmään oudon näköiset ja uutuudenkankeat, eikä liioin hirveän sirotkaan. Minähän rakastan siroja suitsia, mitä ohuemmat sen paremmat. En kokeillut suitsia pitkään aikaan kun ostos tuntui liian hätiköidyltä ja epäonnistuneelta. Meni pari kuukautta näitten ostamisesta ennenkuin koeratsastin, kerran. Koska kesäkodissa mennään paljon maastossa on kivempi käyttää LG:tä kun siinä Skinny saa suun kunnolla auki. Näitten kanssa ei syöminen meinaa onnistua. Meidän maastolenkkeihin kuuluu syöminen, sillä lenkillä löytyy kaikkea terveellistä kuten ohdaketta, pihlajaa, koivua ja vattupuskaa. Mickelmit sais olla tosi löysät jotta sallisi syömisen esteittä ja muutenhan se onnistuisikin, mutta meillä ei riitä leukaremmin pituus :D.

Skinny oli sitä mieltä että näitten kanssa syöminen on hankalaa, suu tulee liian jämäkästi kiinni kahdella remmillä

Tuntuu myös siltä, että nämä on suunniteltu pitempään päähän kuin mitä Skinnyllä on, nimittäin poskiremmejä ei voi yhtään lyhentää, vaikka reikiä olisikin. Tuo poskiremmin ja turparemmin yhdyskohta tulisi reikää lyhyempänä kiinni poskiluun alapäähän. Voi myös olla että minun silmä valehtelee ja haluaisin turparemmiä ylöspäin vaikkei se ole erityisen alhaalla. Haluaisin aina mieluusti, että nää kuolaimettomat oisi turparemmin suhteen mahdollisimman ylhäällä paksun nenäluun päällä.

7.7.2013 RMM testilenkille lähdössä

Ainakin vaikutti siltä, että näiden suitsien tuntuma sidepulleina on tosi jämäkkä -suitsien kiinnitys tekee niistä tukevat. Nämä eivät pyöri päässä, eivätkä nouse tipan tippaa nenäpiitä ylöspäin testilenkin perusteella. Muotoiltu turparemmi ja kiinnitykset kiertävät myös hevosen turvan hermoratoja. Noista jutuista oli tarkemmin suitsien mukana tulleessa oppaassa.

RMM niskaremmi. Tarkkasilmäinen huomaa että niskaremmi on testiajolla väärinpäin. huomasin vasta myöhemmin tuon nuolen ja tekstin "front", joka tuossa kuvassakin näkyy kaiverrettuna niskaremmin nahkaan

Yhteenveto plussin ja miinuksin

Riimu

+ helppous, sama riimu sopii kaikkeen, ei tarvitse vaihtaa eri päävehkeitä

+voi taluttaa, voi ratsastaa ja siirtyä joustavasti ratsaille ja taluttamaan

+riittää hyvin kevyeeseen humputteluun, löysällä ohjalla toki ihan mihin tahansa ratsastukseen
+yksinkertainen sidepull-tyyppinen ratkaisu

-jos joutuu pitämään vahvaa tuntumaa tai ohjasotetta, pyörii ja nousee nenäpiitä pitkin. Voi jopa nousta kiinni poskiluun päihin

LG

+ voi kiinnittää suoraan normaaleihin suitsiin kuolainten paikalle

+paljon säätövaraa

+turparemmin ja leukaremmin tilalle voi vaihtaa haluamansalaiset remmit, jos vähän askartelee. Itse olen käyttänyt normaalia alaturpista leuan alla kun halusin alkuperäisen ketjuremmin pois

+voimakkuutta voi säätää kiinnittämällä ohjat edemmäs
+toimii myös sidepullin tapaan
+kuolaimeen tottuneelle tämä aiheuttaa hämäysvaikutuksen eli äkkiseltään sekä itse, että muut saattavat luulla lg:n kärrynpyörää normaaliksi kuolainrenkaaksi, tästä on hyötyä jos haluaa sulautua mahdollisimman hyvin kuolaimilla ratsastavien massaan. Sitten joku joskus muutaman kuukauden jälkeen sanoo, että kas, eikö sulla ollukkaa kuolainta. Näin on käynyt.
+voi käyttää hackamoren turparemmiä

-jos käyttää kärrynpyöriä vipuvaikutuksella, voi rengas olla taipuvainen kääntymään ulospäin siten, että renkaan sisäsyrjä kääntyy päätä vasten
-jos laittaa turparemmin napakaksi, jotta se ei pyöri eikä nouse ylöspäin, on vaarana, että kärrynpyörät painaa päätä vasten
-jos turparemmi pääsee kipuamaan ylöspäin, niin kärrynpyörän luulisi olevan vielä ikävämmän tuntuinen poskiluun alapäätä vasten kuin riimun vastaavan kohdan.
-LG:ssä tulee mukana ketjullinen leukaosa, joka on minusta ihan turha, en tiedä mihin sitä tarvitaan vai onpiko ihan koriste vain. Tuon remmin voi helposti vaihtaa johonkin muuhun
-alkuperäinen LG on todella kallis (98€). En tiedä onko tämä ollut ensimmäisenä markkinoilla vai mistä on kyse, kärrynpyörä ei voi olla kovin kallis valmistaa ja minun puolestani siihen ei tarvitsisi remmejä mukaan ollenkaan, hackamoren turpaosiahan saa ostettua irtona ja alaturpis toimii leukaosana. Aivan samalla periaatteella toimivia halvempia ratkaisuja löytyy mm. kukkahackamore barefootilta 19,95€, tai orbittless bridle  alkaen 67€. Minä tietysti tapani mukaan ryntäsin ostamaan LG:t heti kun tuli vastaan sillä en tiennyt tuolloin vielä kuolaimettomien suitsien älyttömän laajasta valikoimasta mitään. Sivuhuomautuksena voisin sanoa, että näitähän on varmastikin yhtä paljon kuin erilaisia kuolaimia.


RMM
+++tukevat! eivät pyöri päässä! Kapsoni-kiinnitys rulex!
+monta eri käyttövaihtoehtoa, suurempi todennäköisyys, että yksistä suitsista löytyy se itselle ja hevoselle sopiva vaihtoehto
+äkkisiltään katsottuna myös superhyvä kuolaimen kanssa, tähän saa semmoisen klipsun, jolloin liika paine ohjautuu suusta nenäpiihin, jolloin suusta ei pääse siis kiskomaan liikaa.
+väitetään olevan suunnitellut hevoselle ergonomisiksi niskaremmin ja turparemmin muotoilujen avulla
-ulkonäkö äkkisiltään outo
-nämä päässä ei ole hyvä syödä
-miksei stübben tee tämmösiä?

RMM ohjien ja heijastinten kanssa

Lisäksi RMM:stä: Maastossa en varmaan saanut kovin monipuolista kuvaa noiden toimivuudesta, kun siellä toimii muutenkin mitkä tahansa päävehkeet. Kentällä tarvii sitten vähän tarkempaa otetta.

En osaa pysyä paikallani, siksi kuva tärähti

Aiempia ajatuksiani meidän kuolaimettomasta menosta voit lukea postauksesta Kuolaimettomuuden alkutaival.

Skinnyllä oli heinäkuun alussa tuommoset kutinakohdat päässä, joista oli karvat poissa, mutta nyt ne on jo parantuneet ja rauhottuneet

Hevosenomistajan säästövinkit

-mahdoton tehtävä, mutta aina voi yrittää!

Tässä kuvassa näkyy täydellisesti rakastamani Skinnyn otsa, se on niin kaunis etten saa siitä tarpeekseni.

Hevoseen saa menemään kaiken rahan, mitä vain on siihen laittaa. Kuulostaa masentavalta. Kuitenkin jos tämän ajattelee niin, että unelman eläminen ja yksi elämän tärkeimmistä asioista vie kaiken rahan, ei tilanne kuulostakaan kummemmalta. Mihin muuhunkaan sitä haluaisi rahansa laittaa kuin omaan unelmaan ja asiaan, joka on oikeasti tärkeä? Totuushan on, että meille jokaiselle eri asiat ovat arvokkaita. Ja jokainen löytää myös omien arvojensa mukaisen asian, jossa voi pihistellä. Se voi olla jotain mikä ei itselle ole niin tärkeää, tai jota ilman tulee toimeen.

Mistä säästän omissa kuluissani:

• En juo alkoholia, en polta tupakkaa, en käy baareissa enkä festareilla. En tiedä voiko näitä laskea edes säästämiseksi, sillä en pidä mistään edellä mainituista. Nämä on silti semmoisia asioita, mihin useimmilla menee rahaa. Voin sitten lohduttautua ajatuksella, että "ainakaan minulla ei mene siihen asiaan X rahaa".... Olikos se aihe säästövinkit vai kenties "miten huijaat itsellesi hyvän omatunnon raha-asioissa?"
•  En käy kampaajalla. Äitini leikkaa hiukseni, tai joku rohkea kaveri. Kampaajalle tekisi mieli, en voi kieltää, mutta pärjään näinkin.

eräs tilannekuva hiuksistani, jonka jälkeen rupesi tekemään erityisen paljon mieli kampaajalle, hiukseni näyttävät kummallisilta

Onneksi seuraavassa otoksessa hiukset näyttivät siltä kuin pitääkin.. voin siis olla menemättä kampaajalle

• En värjää hiuksiani, mutta on helppo olla värjäämättä, sillä pidän omasta väristäni. 
• Kulutan vähän meikkejä, ne ovat kalliita. Minulla on yksinkertainen setti jolla toistaiseksi on pärjännyt. En pidä meikkaamisesta, vaikka ajatuksena toki on ihana jos saa jotain (uutta) nättiä naamaan. Silti ne monet uudet ihanat luomivärit ja huulipunat, joita on tullut joskus ostettua, on jääneet käyttämättä. Onneksi sain niitä myytyä vähän tässä kesän aikana järjestämälläni kirpparilla (kyllä, ihmiset myy ja ostaa kosmetiikkaa myös kirpparilla!). Mutta siis, en osta siis pääsääntönä ainottakaan uutuutta tai väriä kokeeksi.
• En osta lehtiä, helppo tapa säästää n. 5 euroa kerralla. En myöskään tilaa lehtiä.
• Jos ostat hevoslehtiä (tai miksei muitakin lehtiä), myy ne heti luettuasi eteenpäin, ellei niissä ole jotain ehdottomasti myöhemmin tarvitsemaasi juttua. Kun minulle tuli Tunne Hevonen lehti, myin ne heti eteenpäin (itseasiassa se määräaikainen maksettu tilaus taitaa olla vieläkin voimassa kun lehti ilmestyy niin harvoin, en kuitenkaan jatka tilausta kun tuo loppuu). Vielä parempi on jos ostat lehdet siltä joka tilaa kestona. Kaverin kanssa voi tehdä myös kimppadiilin -yksi tilaa ja maksetaan yhdessä.
• Kulutan vaatteet melko tehokkaasti loppuun. Todisteena minulla on kuvat kengistä, joita käytin tallilla vuodesta 98 vuoteen 2012. Tämä taitaa olla se kenkien kestävyyden multihuipentuma. Jouduin useiden paikkausyritysten jälkeen heittämään kyseiset kengät pois tänä kesänä.  Kengät oli ostettu hyvällä kasvuvaralla ja minulla oli siis toki muitakin kenkiä tallilla, mutta nämä kestivät yhden iäisyyden.

• 

  1998 ja jalassani on tallikengät, jotka kestivät ennätyspitkään

kesä 2012 samat tallikengät kuin vuonna 1998

Ruskea -99 ostettu fleece minulla puolestaan on yhä käytössä tallilla :). Saispa useampia vaatekappaleita, jotka olisi noin pitkäikäisiä!

• Hyödynnä kirppareita! Niin normaaleja kuin hevosvarustekirppareita. Alueellamme toimii facebookin kautta hevosvarustekirppari, olen löytänyt mm. noin kympillä talvitopparatsastushousut. Skinnylle en toistaiseksi ole löytänyt mitään, mutta voin hyvinkin joskus vielä löytää. Hyödynnän normaalikirppareita aivan liian harvoin, mutta jos on aikaa, voi kirpparia kiertämällä tehdä todellisia löytöjä. Paras löytöni on tallipaita 30 sentillä. Toisaalta myin omaa tarpeetonta tavaraani kesäkuussa pitämässäni kirpparissa ja sain siitä 100€, aika kiva summa turhasta tavarasta :D.
• Ostan pääasiassa kaikki vaatteeni joulu- ja juhannusalesta.
• Parkkeeraan parkkihalleihin, joissa usein ensimmäinen tunti on ilmainen. Kuulinko jonkun sanovan että enemmän säästäisi jos ajaisi pyörällä... hmm.. joskus teinkin jopa niin! Ajoin monta talvea pyörällä ja olen ylpeä siitä. Nyt voin ihan rauhassa ajaa autolla ja muistella lämmöllä sitä talvipyöräilyä.
• Syön joskus mahdollisimman halpaa ruokaa. Aina ei ole pakko syödä terveellisesti, hyvä ruokavalio ei romahda halpoihin ruokiin pari kertaa viikossa. Omia bravuureja on euron kanankoipi+ persikkasäilyke,  sekä jauheliha-makaroni-sekoitus (400g jauhelihasta tulee n. 4 annosta). Hernekeittokin menee sillointällöin. Monet mainostaa makaronia ja tonnikalaa, mutta se ei mene minulla alas, vaihtoehto varmaan sekin. Syön myös aamuisin kaurapuuroa, aina. Otan vastaan halpoja ja hyviä ruoka-ideoita!

näyttää kamalalta, maistuu hyvältä: persikat ja kana

• Olen vältellyt joitakin kodin hankintoja. Yöpöytänämme on jakkara, yöpöydän hankkiminen kutkuttaa, mutta siltä on vielä vältytty. Mnua on lisäksi palvelleet äitini 25 vuotta sitten kirpparilta käytettynä ostamat verhot. Kankaalla ikää siis vähintään 30 vuotta, todennäköisesti enemmänkin. 

Vanha verhokangas, joka on säästänyt uusien verhojen ostamisen hinnan, kangas on kaunis ja ainakin 30 vuotta vanha

Edit: Takuuvarma keino keksiä postaukseen lisää sisältöä on painaa "julkaise"-nappia

• En osta hienoja käsisaippuoita tai shampoota. Meillä käytetään isoa pönikkää nestesaippuaa shampoon, suihkusaippuan ja käsisaippuan sijasta. Käsienpesuun tarkoitettu pumppupullo on uudelleentäytettävä sisustus-pumppupullo eli sitä ei heitetä välillä pois.
• Poimi marjoja! Poimin itse marjat ja pakastan talveksi, teen myös itse hillot. Jos voit, tee myös mehut :D  
• Käytän kestokauppakasseja! Olen laskenut että säästöä tulee ainakin huimat 20euroa vuodessa (ottaen huomioon, että joskus kassi unohtuu kotiin)

Mistä säästän hevosen kuluissa:

• Tämä onkin vaikeampi juttu, sillä hevosella ei ole muita kuin välttämättömiä kuluja, ei se halua mitään mitä se ei tarvitse oikeasti. Välttämättömissä kuluissa säästäminen on hankalaa, sillä ne vaan pitää hoitaa. Voi tietysti yrittää luovasti hoitaa noita välttämättömiä kuluja, kuten vaikka löytää joku jakamaan matkakuluja, jos täytyy lähteä klinikalle. Toisaalta eri putiikkien välillä voi olla hintaeroja samassa tuotteessa. Meillä Tokmanni myy jotakin hevostavaraa ja saan sieltä summer reliefiä halvemmalla kuin hevostarvikeliikkeestä. Yleensä vielä 30% alennuksella, jolloin ostankin monta pulloa. Meillä menee noin pullo kuukaudessa, talvella voi yksi pullo riittää kaksi kuukautta. Päiväyksen vanheneminen ei tässä ole vaikuttanut mitenkään tehoon, päinvastoin tuote tulee juoksevammaksi ja on siten helpompi laittaa jouhien sekaan annostelunokalla.

kutinarasva tokmannilta alennuksessa

• Käytän nahkariimua. Luulen, että riimut ovat hevostelijoiden yleisin heräteostos (olenkohan väärässä?), ja olen onnistunut välttymään tältä. Laadukkaassa nahkariimussa eivät värit haalistu eikä se säikähdä kastumisesta, se on tyylikkään näköinen, helppohoitoinen ja pitkäikäinen. Nylonriimut ovat ihania, niin kauan kun ne loistavat puhtauttaan, mutta uudenveroisina ne eivät kestä pitkään. Tietysti (pehmustettu) nylonriimu on kivempi, jos hevosella on ulkona riimu päässä, mutta meillä tosiaan hepat on ilman riimua ulkona joten valinta on helppo. Olen säästynyt ostamasta ainottakaan nylonriimua. Tilaakin säästyy :).

• Käy hevosvarustekauppojen ja nettikauppojen alennusmyynneissä ja tee löytöjä. Ja siis löydä jotain mitä tarvitsitkin mutta halvemmalla, älä löydä jotain mitä et tarvitse "mutku se oli niin söpö ja vaan 15€". Jos tämmösiä kivan hintaisia pikkujuttuja ostaa paljonkin, niin sillä rahalla voisi ostaa jotain tarpeellista kalliimpaakin jota ei vaan raaski ostaa kertaostoksena. Muuten noin yleissääntönä VÄLTÄ hevoskauppoja ja nettikauppoja. Itselleni ainakin muka vaarattomasta "vain katselusta ja hypistelystä" syntyy vaan uusia tarpeita :D. Toisaalta löytöjä voi tehdä toki silloinkin kun ei ole mitään varsinaista alennusta. Päätä nyt sitten tässä välttääkö vaiko ei. Itse yritän kuitenkin välttää mahdollisimman paljon.
• Joskus laatu on myös säästöä. Älä osta halpaa satulaa, voit saada kaupanpäällisiksi 50-70euron hierojalaskun 4-5kertaa peräkkäin. Olen kokeillut. Laatu voi joskus tarkoittaa myös kestävyyttä, olen tehnyt useita kalliita ostoksia vilpittömästi ajatellen, että ne tulevat kestämään "ikuisesti".
• Etsi käyttäjäkokemuksia tuotteesta ennen ostoa, vertaile eri valmistajien tuotteita.

• Toteuta hankinnat tärkeysjärjestyksessä, mutta huomioi kaikki ostos-toiveesi, myös ne "turhat"

•  Hankintalista toimii suhteessa kaikkiin ostoksiin, joita tekisi mieli. Käytän hankintalistaa, ellei kyseessä ole löytö, joka oikeasti kannattaa ostaa juuri nyt. Listaa listaan kaikki, mistä haaveilet tai minkä haluaisit ja pistä perään hinta ja paikka mistä olet sitä katsonut. Kun kaiken hankittavan listaa ylös, niin rupeaa huomaamaan, miten suuresta summasta on kyse ja tuleekin toteuttaneeksi asioita listalta paremmassa tärkeysjärjestyksessä. Samalla kaikki toiveet on noteerattu ja kirjattu ylös, odottamaan sitä päivää kun päätät ne toteuttaa tai päätät ettet enää haluakaan. Ei siis tarvitse kieltää itseltään noita mielihaluja eikä niiden mielihalujen tarvitse hyppiä jatkuvasti häiritsemässä, voit sen sijaan sanoa niille, että "teidät on kyllä huomattu ja kirjattu listaan, sieltä teidät löydän, ei hätää". Tämä on toiminut jopa minulla, silloin kun tuntuu, että ois niin paljon kaikkea kivaa ostettavaa. Olin tosi lähellä uusien ratsastushousujen ostamista viime kesänä. Nykyiset housuni ovat noin 10 vuotta vanhat ja lisäksi olisin toivonut housuja, jotka olisivat kevyet ja viileämmät kesällä, ja tietysti kauniit, ehkä ruudulliset, ehkä kangaspaikkaiset... *haaveiluhuokaus* Hinku noihin uusiin ratsastushousuihin kasvaa kun ajattelenkin asiaa tätä kirjoittaessani, mutta aion pitää ne siellä hankintalistalla, huomioida toiveen, ja katsoa josko vielä tää kesä menis loppuun saakka ilman niitä.

Harjausta heinäkuussa 2013

Kiitos kaikille, jotka vastasitte edelliseen postaukseen, yllätyin todenteolla kun vastauksia pätkähti aikamoinen kasa! Tunnen kyllä itseni melkein tekopyhäksi tehtyäni tämän postauksen, sillä jos jostain yrittääkin pihistää, niin rahaa kuluu vastaavasti kyllä varmasti enemmän toisaalle, kuin mitä sitä säästyy toisaalla. Kai se on tärkeintä, että talous pysyy jotenkin tasapainossa, kullakin omien arvojensa mukaan :).

Missä asioissa sinä säästät? Jaa vinkkisi kommenttiboksiin!

Lukijoiden vinkit:

Siirrän tänne lyhennettynä lukijoiden lisäämiä vinkkejä

Riimu päässä tarhaavalle ja riimujen pureksijoiden kavereille päähän riimu joka ei säikähdä tuhoamisyrityksiä! (vanha tai huippukestävä)
Kierrätä!
Korjaa vanhaa!
Tee itse!
Osta käytettynä! (etenkin kuolaimet -harvoin menee miksikään)
Osta sesonkien lopussa! (ts.kesätuotteita kun syys/talvimyynnit alkaa ja talvituotteita kevään koittaessa)
Tingi!
Huolehdi tavaroistasi! (harkitse kelle lainaat ja huolla nahkaa, säilytä hyvin, sulje huopien tarranauhat!)
Palauta panttipullot!
Tee ruoka itse!
Tee kerralla iso satsi ruokaa ja pakasta osa!
Liiku edullisesti!
Aja taloudellisesti!
Osta vaatteita enemmän kerralla, vältä turhaa kiertelyä ja heräteostoksia!
Toisaalta kiertämällä voit myös pysyä ajan tasalla ja tehdä löytöjä muulloinkin kuin alennuksissa (valitse itselle sopiva tapa :D )!

Minkä luonnoksista julkaisen seuraavaksi?

Yksi lempikukistani, kissankello

Nyt on noita kirjoitus-luonnoksia niin paljon, etten tiedä minkä seuraavaksi toteuttaisin. Ajattelinkin kysyä teiltä lukijoilta, mikä eniten kiinnostaisi näistä vaihtoehdoista.

Postauksia luonnosteilla:

Kuolaimettomat päävehkeet tähän asti: Riimu, LG ja Rambo Micklem multibridle (RMM:stä ei ole vielä käyttökokemusta, kuvia vain)

Elämää kengättömänä

Hevosenomistajan säästövinkit (omani, mitkä on teidän?)


Tämän kesän epäonnistuneet yhteiskuvat (lyhyt kuvapostaus)

Kesäkodin esittely (lyhyt kuvapainotteinen postaus)

Vieraita rautakaudelta  (kuolainkokeilukerta keväältä, muut kokeilee kuolaimettomia, minä päätin kokeilla kuolaimia kun niitä kehutaan)

Kevään vauhtilenkit (go pro videoita ja sykemittarin nopeus-lukemia toukokuulta, jolloin otettiin ensimmäiset kiitolaukat maastossa)

Barefoot Londonin toinen mahdollisuus (sovitin Londonia uudelleen ja samalla olen miettinyt rungottomia uudelleen)

... En osaa valita, minkä toteuttaisin, hjälp :D? Ja ehkä huomaa, ettei postausideat ole loppumassa ihan heti.

eka hymy 2.7.2013

Tulossa myöhemmin...

 

Off-road maasto go pro videoin (hevosellani on pettämätön sisäinen kompassi ja loistava maastontaju)


Kahden maan ja monen sydämen valloittaja (saamme erityisen tärkeän vieraan elokuussa)

Lukijakyselyn satoa (kunhan valtaosa on vastannut lukijakyselyyn)

Temppupostaus (sisältö määräytyy sen mukaan, mitä tullaan harjottelemaan..)

Temppupostauksia on toivottu, mutta niitä ei ole vielä saatavilla, sillä olen osin lomalla, emme ole ehtineet juuri temppuilemaan. Hymyilemisen alkeita on kuitenkin aloitettu kuten yltä nähdään.

Barefoot hoof trimming for dummies part 3

... eli oppimismatkalla oman hevosen kavioiden vuolijaksi, osa 3

Tämä postaus on ollut tekeillä siitä asti kun tein edellisen kaviopostauksen. Eli monta kuukautta olen kerännyt tänne kuvia ja juttuja. Olin juuri saamassa postausta valmiiksi, kun se katosi. Kyllä, kaikki, koko pitkä megapostaus. Kuuntelin sen illan biisejä "v*tutuslaulu" ja "raivo härkä" muutaman kerran putkeen. Nyt seuraa uusi yritys puolet lyhyempänä, lukijan kannalta tämä voi olla hyväkin juttu.

Takakavio kesällä 2012. Sivuhuomautuksena tässä kuvassa näkyy hyvin miten säde ja ruununraja ovat yhteydessä. Eikä ihme, säde on keskeinen kavion verenkierron kannalta ja ruununrajasta kasvaa uusi kavioaines. Päkiöillä ruununrajan ja säteen yhdistyminen näkyy kuin leveänä nauhana

Alkusanoiksi täytyy todeta, että koen matkanneeni tosi pitkän matkan kengättömyyden kanssa tämän vuoden aikana. En osaa vieläkään paljon, mutta paljon enemmän kuin aloittaessani. Tieto on lisääntynyt, silmä harjaantunut ja työkalujen käyttö parantunut. Kärsivällisin opettajani on ollut hevoseni, joka seisoo hievahtamatta paikallaan vuolussa niin kauan kuin tarvitsee. "Meillä on kaikki aika maailmassa, take your time" se sanoo. 

Hetki keväällä 2013

Vuolijana edistymisen askeleet

• Ensimmäinen kosketus kengättömän kavion vuoluun oli syyskuussa 2012, kun kävin päivän mittaisen vuolukurssin. Sain perusteet, joiden varassa oli hyvä lähteä harjoittelemaan ja lukemaan lisää. Peruskurssi perustui Dan Guerran oppeihin.
• Katselin ja kyselin todella aktiivisesti (=lakkaamatta) jokaiselta Skinnyn kavioita vuolleelta ihmiseltä, sekä kengättömien vuolijoilta että kengittäjiltä. Mietin aina etukäteen miten vuolisin ja miksi ja katsoin tekikö vuolija samoin.
• Aloin pikkuhiljaa (joulukuussa 2012?) harjoittelemaan raspausta ja säteiden vuolua siten, etten muuttanut mitään, vaan vuolin vain valmiiseen muottiin. Aloitin helpoista eli kantakulmatuista ja päkiöiden ja säteiden irtolärpäkkeistä, seinämiä raspasin vain sen verran että sain tuntumaa raspiin. Varsinaiset vuolut hoiti aina joku muu.
• Tutustuin Andrew Bowen vuolu dvd-sarjaan joulukuussa 2012
• Maaliskuussa vuolin ekaa kertaa vähän enemmän
• Toukokuussa vuolin ekaa kertaa kokonaan niin että kengittäjä tarkisti. Ei tarvinut muuttaa mitään minun jäljiltä ja hän näytti minulle flaren raspauksen ständiä käyttäen, linja tiirattiin ruununrajasta.
• Kesäkuussa vuolin ekaa kertaa muuten kokonaan paitsi flaret joita ei juuri ollut, sain koko homman hoidettua nopeammin kuin koskaan. Kaksi päivää eli 2x 1h siihen meni! Ensimmäisenä päivänä raspasin, seuraavana vuolin säteet. Yhden päivän olisi halutessaan voinut vielä käyttää pyöristyksiin ja flareen. Ei tätä ainakaan rahanahneuttaan tee, kun kengittäjä tekee minun kolmen päivän/ kolmen tunnin työn alle tunnissa 20eurolla, hih...

Yhteistä matkaa on tehty vuosi

Vaikeinta on ollut oppia vuolemaan tarpeeksi. Aluksi raspasin tosi varovaisesti ja aloitin kavion sivuilta raspaamaan seinämiä alas. Kannatkin uskalsin vuolla ok, mutta jostain syystä varpailta oli iso kynnys ottaa. Seuraavassa kuva tästä tilanteesta...

Raspattu muuten mutta varpaalta ottamatta

 ... näin kyllä että varvasta ois liikaa mutten vain uskaltanut ottaa. Piti pyytää kengittäjä apuun ja kun sitten näin käytännössä että tuosta oli otettavaa se 5mm, niin rohkaistuin siitä eteenpäin ottamaan enemmän. Meillä kun on toistaiseksi ihan turha luulo, että kaviot kuluisi käytössä mihinkään (etenkään talvella!), joten ottamista on aina.

Kavio päältäpäin, sama tilanne

Kengittäjä tasoitti kavion pinnan ja tämä lopetti myös liukastelun, jota tapahtui ihan maaliskuun viimeisinä päivinä. Tuolloin aurinko sulatti tien tarhoille sulaksi ja yöllä se tietysti jäätyi liukkaaksi. Saattaa tietysti olla että siihen auttoi myös se, että heppa ruvettiin viemään ulos hieman myöhemmin niin, että aurinko ehti vähän pehmittää jäätä. Olin tosi iloinen ettei tarvinut ruveta kengittämään liukastelun takia, vaan homma ratkesi kavion pohjan tasoittamisella. Alla on tasoitettu kavio. 

1.4.13 vuoltu etunen

Ihan alussa kengättömien vuolijoiden piirit tuntuivat olevan ainoita joilta liikeni opetusta kengättömän kavion saloista ja luulin, että kengittäjät eivät katso kengättömiä hyvällä. Nyt huomaan, että riippuu ihan ihmisestä, miten hän ajattelee. Ruotsissa Skinnyn kengittäjä suhtautui oikein positiivisesti ottaessaan Skinnyltä kengät pois ja sanoi että tää tulee menemään ihan yhtä hyvin ilmankin.

Täällä Suomessa tiedän jo kaksi kengittäjää jotka suhtautuu positiivisesti. Se hieman vaihtelee, kuinka pitkänä he pitäisivät seinämät ihanteellisesti. Toinen tarkasti vuoluni käydessään raspaamassa Skinnyn hampaat ja oli sitä mieltä että seinämää saa olla sen verran kuin sillä olikin. Toinen puolestaan on sitä mieltä, että seinämä otetaan anturan tasalle. Hän sanoi myös, että kengättömän ja kengällisen vuolu ei eroa muussa kuin siinä, että kengättömälle tehdään reilut pyöristykset eli mustang roll, hän puhui myös ns. villihevosvuolusta. Ero seinämän ihannepituudessa on vain muutamia millejä, eli suurista näkemyseroista ei puhuta.

1.4.13 vuolussa napsastu pala etusen varpaalta

Vuolussa ei siis ole tapahtunut mitään erityisiä muutoksia, suurin on tuo seinämän ottaminen anturan tasalle.

Pitkäksi päässyt seinämä, merkattu punaisella, 25.2.2013

Olen saanut oikein hyvää opastusta ja neuvoja sekä kengättömien hevosten vuolijoilta, että kengittäjiltä. Näyttää siltä, että sitä parempi mitä useamman mielipiteen saa kavioista.

Luottoni kengittäjiin oli jopa hetken kateissa, mutta se on palautunut täysin. Kerran syksyllä luulin että yksi kengittäjä oli ottanut säteistä liikaa, mutta kun katsoin sen syksyn ja nyt olen taas katsonut Skinnyä hiekkatiellä niin se arkominen mitä silloin esiintyi oli ihan tuota samaa satunnaista arkomista kuin mitä sillä esiintyy pahassa paikassa (=kova hiekkatie+terävää soraa). Se on sama ilmiö kun itse ottaa kengät ja sukat pois ja menee terävälle hiekalle kävelemään, siinä hidastaa vähän ja valitsee jonkun vähän paremman paikan. Tuolloin alussa tietysti luulin että hevosen pitää kävellä ihan mistä vain kuin ei mitään, mutta eihän se nyt niin ole, maa ei vain ole semmoinen että ihan joka kohtaan pistäisi jalkansa ;).

Seuraavassa näyte siitä, miten Skinnykkä kävelee soralla, 11.5.2013

Pohdintaa sienestä -oliko vaiko eikö ollut?

sieni, kaviosieni vai jotain muuta? ja onko sillä oikeastaan väliä, jos asia hoituu?

Aluksi oli ihan selvää, että Skinnyllä on kaviosieni. Ainot hämmentävä juttu oli, etteivät kengittäjät nähneet sitä. Ensin tyydyin siihen, etteivät kengittäjät vain ehkä tunnista sitä, sittemmin alkoi tuntua yhä oudommalta että olisi olemassa jokin noinkin yleinen kaviohomma, josta ei kengittäjien koulutuksessa kerrottaisi. Seuraavaksi aloin huomata, että sienen/muiden muhitusten bongaaminen oli hyvin keskeistä juuri Dan Guerran oppien mukaan. Guerran mukaan kun sieni on melko yleinenkin (etenkin kengällisillä). Vuolulla ja kaviodesillä näistä pääsee eroon ja hän onkin kehittänyt ilmeisesti itse tuon Good Hoofin, jota meilläkin menestyksekkäästi käytettiin. Muissa vuolusuuntausissa sieni ei vaikuta olevan niin keskeinen.

9.6.13 tarhassa

Toki varmaan semmoinen sieni on olemassa, mutta eräs ihminen epäili, että maatuva vanha kavioaineskin välillä vain sekoitetaan sieni-infektioon. Päädyinkin ajattelemaan, että oli nyt mikä oli, niin pääasia on, ettei sitä enää ole, tai että se on niin pinnassa, että kaviot lähtee jokaisessa vuolussa puhtaiksi.

Se mikä on selvää, on se, että jotain Skinnyllä oli kavioissa, kun säteet haisi ja valkoviiva oli niin selvästi kiemuralla (=sieni-infektio valkoviivassa?), mutta se, että se oli juurikin tämä sieni, ei näytä enää 100% varmalta. Toisaalta voi olla, että sillä aluksi oikeasti oli sieni, ja sitten se meni pois. Nyt "tummia sienipisteitä" (jotka jatkuivat välillä sen verran syvälle ettei niitä saanut heti vuolulla poiskaan) ei enää ole, mutta vaaleaa ainesta on välillä säteen pinnan alla. Se ei sinällään haittaa mitään eli sen saa vuolulla pois.

Tässä näkyy sieneksi oletetun reikä säteen kärjessä 8.12.12

Alla on uusin kuva tuosta valkoisesta, jota sieneksi sanotaan. Ilmeisesti näitä "sieniä" on kahdenlaista, valkoista ja mustaa, ja toinen tulee ensin ja sitten toinen. Ei, en todellakaan ole löytänyt lähteitä tähän ja tämä on vain kuulopuhetta ja arvailua. Vasemmalla puolella säteessä näkyy pitkulainen alue, jossa on tätä hypoteesi-sientä ja tuon alueen vieressä pienempi alue jossa näkyy millainen on vuoltu pinta tuossa kohden jossa ei ole sientä.

Vasemmalla valkoinen alue jota sieneksi on arvailtu, toinen arvaus on että se on "vaan jotain" "se vaan on tommonen siitä pinnan alta". Mitään haittaa tästä ei ole ilmennyt, sen saa vuolulla pois eikä sitä ole syvällä. 

Oikein hyvä kirjoitus "sienihysteriasta" löytyy kengittäjä Riina Villasen blogista: "Syksyn sienisatoa"

9.6.13

Etappeja kengättömyydessä

1. Naulanreijät kasvoivat pois

2. Valkoviiva suoristui..

..yhtäkkiä huomasin että sehän on suora, tämä tapahtui joskus vuodenvaihteessa 2012-2013

Lähtötilanne elokuussa 2012 kiemurainen valkoviiva

Vertauskuvaa minulla ei ikävä kyllä ole, mutta laitettakoon tähän 1.4.13 napsaistua kaviota, aika kivasti näkyy seinämä ja valkoviiva.

1.4.2013 snippereillä otettu kavionpalanen

3. Kannat ovat peruuntuneet paikalleen..

.. ero on n. 1cm

Hankintalistaa

Ständi
Tästä saanen haaveilla vielä hyvän aikaa. Haluamani hoofjack on hinnakas, eikä talvitallilla ole sen säilytykseen tilaa. Ei muuten liioin säilytystilaa ole myöskään pienessä kaksiossamme, jossa majailee jo muunmuassa kolme pyörää koska kellarin häkkivarasto tuppaa olemaan vähän täynnä hevoskamaa. Sivuhuomautuksena voisin mainita että myös sukset löytyy tuosta olohuoneesta. Nyt kaikilla on varmasti hyvin outo kuva siitä miten asumme.

Pitkävartiset työhanskat 
Ranteet on ottaneet vuolupuukosta kerran vähän osumaa ja jonkinlaiset pitkävartiset työhanskat olisivat kivat. Vanhat lyhytvartiset työhanskat ovat ottaneet jo raspistakin osumaa niin että näyttävät varsin loppuunkäytetyiltä.

Vuolupuukon teroitin
Toisesta vuoluluupista on terä jo tipotiessään.

Mikä tämä on? Vasarahai? 9.6.13 Talvitallin hiekkatarhassa