Oltiin pitkästä aikaa eilen, lauantaina, tunnilla. Ohjaus tuli tarpeeseen sillä edellisestä tunnista on vierähtänytkin yli puoli vuotta. Seuraava tunti on onneksi varattu jo kesäkuulle. Tuolloin menen Lena Larssonin tunnille, enkä malta odottaa!
 |
| hyvä harjoitusravi |
Tavoitteita niin maasta kuin ratsailta olen viimeksi tainnut kirjata
tässä postauksessa, 17.11.2013.
Asetetuista ratsastustavoitteista ovat toteutuneet seuraavat:
- Raviväistöt! Jes! Vihdoin! Se onnistuu, ja ilman kiihdytyksiä!
- Asettuminen laukassa, jes!
- Avotaivutus käynnissä, mielestäni onnistuu hyvin kolmella uralla kulkeminen, mielestäni myös jonkinlaista avotaivutuksen tapaista syntyy ravissa
 |
| täs ois niinku avoa, poikitus on suht hallittavissa, vielä kun sais sitä oikeeta TAIVUTUSTAkin mukaan |
 |
| täs on vissiin haettu sulkua.. |
Tuolloin kirjasin myös seuraavia tavoitteita:
- Pysähtyminen istunnalla *viheltelee* EI! Harjoitukset jatkuvat... Skinin mielestä pysähtymisissä ei ole mitään mieltä, tosi tylsää hommaa. En ole välttämättä hirveästi eri mieltä. Jotain kivaa voisi keksiä pysähtymisharjoituksiin vaikka lännenratsastuksen puolelta, siellä tehdään aina kaikki niin mielekkääksi. Ideoita?
- Painon siirtäminen takaosalle pysähdyksessä. Olin unohtanut koko asian!
- Ei liikaa yhdellä kertaa... Yhäkin sorrun siihen, että menen hetken avoa, sitten väistöä ja sitten jo kohta jotain muuta, voisko vaan keskittyä pariin asiaan yhdellä kertaa! Tämä sama ongelma vallitsee maastakäsitellessä.
Lisäksi on toteutunut semmoinen tavoite jota en ollut erikseen kirjannut:
- Laukkatyöskentely. Ennen tätä talvea meiltä löytyi maastossa vain kiitolaukka. Nyt on löytynyt jopa rauhallista laukkaa ja säädeltävissä olevaa eri tempoista laukkaa. Olemme laukanneet viimeaikoina maastossa enemmän kuin koskaan. Olemme laukanneet jopa hallittavaa reipasta laukkaa kotiinpäin! Tähän on auttanut mm. ratsastus tallin läheisellä tiellä joka on siis kantanut oivallukseen että ns. työskentelylaukkaa voi olla olemassa kentän aitojen ulkopuolellakin. Täytyy myös myöntää, että yksi ratsastuskerta maastossa pelhameilla taisi tehdä ihan hyvää sen jälkeen kun Skini vei meikäläistä kiitolaukassa kaverihevosen seurassa varsin reippahan ja pitkän pätkän...
 |
| tässä meno rupeaa olemaan vähän semmoinen että koti kutsuu, pää painaa ja vauhti on hetkellisesti vähän nopeammin kiihtyvä kuin mitä pyysin |
...Ja siis kyllä, minun täytyy näköjään myöntää itselleni että olen sekakäyttäjä! En keksinyt mitään muuta kurinpalautusta, kuin ottaa sama maasto uudelleen eri varustein (=pelhameilla, pehmeät kuolaimet on testattu eikä eroa kuolaimettomaan ole maastossa), ja se toimi. Jarrut toimi loistavasti ja ovat sen jälkeen toistaiseksi toimineet kuolaimettakin, ainakin ilman kaverihevosta. Kynnys kuolaimen käyttöön on madaltunut sen jälkeen kun aloin ajamaan kuolaimilla ja tämä on ihan hyvä juttu. Saapi nenäkin levätä välillä kun tuntuman kuitenkin useimmiten joudun pitämään ohjissa. "Sekakäyttöä" (=kuolaimettomien ja kuolaimien vaihtelemista) ne kai ihan viisaatkin, jotka ei ole fiksoituneet pelkästään kuolaimen käyttöön, suosittelevat, jotta suu saisi levätä.
 |
| ravihetki |
Toinen toteutunut erikseen kirjaamaton tavoite on harjoitusravi. Löydän yhä paremmin ja paremmin pätkiä harjoitusravia vaikka se on yhä melkoisen vaikeata. Skinillä kun on se tunnettu tehosekoitinravi
 |
| hyvä harjoitusravi |
Tavoitteet nyt:
- Koska talvi tosiaan meni himmaillessa niin yleisten sääolosuhteiden kuin
yskänkin takia, ollaan ruvettu nyt lisäämään raskausastetta liikutukseen
ja tarkoitus on palauttaa kuntoa paremmaksi.
- Laukkatyöskentelyä entistäkin paremmaksi. Oikea laukka on heikko ja vaikea löytää etenkin maastossa. Oikeeta laukkaa siis vaan kehiin.
 |
| No, nousko nyt oikee laukka..? |
 |
| Nousi, jatketaan siis |
- Eilisellä tunnilla tehtiin länkkyratsastuksen trail-harjoitusta, jossa peruuteltiin puomikujaan ja hallittiin etu ja takaosaa sitten kujan mukaisesti. Tämä oli kivaa minusta (Skini tosin turhautui, siitä se oli vaikeaa), tätä voisi kokeilla jatkaa.
- Kavaletit ja puomit ovat olleet poissa kuvioista jo useamman kuukauden, ne siis uudelleen kehiin!
- Muista ottaa otsalamppu pois kypärästä silloin kun joku kuvaa!
- Meikäläisen hirveä istunta! Tallikaverin kanssa tehtiin diili että ruvettais vähän vahtimaan toistemme tavallisimpia istuntavirheitä. Koska istunnassani ei muuta olekaan kuin korjattavaa niin lähden liikkeelle kuitenkin siitä pahimmasta; oikea kylki rutussa, oikea olkapää alempana, ja paino vasemmalla. Olen kuin oppikirjan virhemalli:
 |
| Tiedostaminen on puoli voittoa. Nyt kun nämä kuvat ovat syöpyneet verkkokalvolleni niin jopa muistan miten asia on, ollessani selässä, sillä se "fiilis" ei todellakaan sitä kerro. Oikea olkapää minulla on oireillut noin ihan siviilissä jo viime kesänä ja siitä vahvistunut yläkropan vinous. Saisinko tästä uutta pontta korjata oikeaa hartiaa oikeaan asentoon arjessa muutenkin? |
Loppuun vielä reippaita laukkakuvia
 |
| Ponnekas nosto |
 |
| kotiiiiiin! |
Kuvat on ottanut Riikka Tupeli 12.4.2015
Jep, mulla on ihan sama istuntaongelma, jota parhaillaan yritän korjata (aiemmin oli vino toiselle puolelle :D). Toinen ongelmani on ollut se, etten istu suorassa kunnolla pepun päällä, vaan aavistuksen etukengässä. Käyn onneksi aika säännöllisesti tunneilla.
VastaaPoistaJa tuosta kuolaimen käytöstä. Minä olen todennut, että, kun maastossa pääsee laukkaamaan niin ehdottomasti kuolain suuhun. En halua, että Ukko kuskaa mua pitkin metsiä ilman jarruja, kun meinaa nimittäin maneesissakin joskus sitä tehdä. Kaverin kanssa meinaa kiihtyä jo ravissakin niin entä sitten laukassa...? Eli varmaan kokeillaan laukaa ensin ihan kaksistaan ilman toista hevosta.
Lisään vielä, että toisaalta on ihan hyvä, että Ukolla on sitä menohalua kaiken oireilun jälkeen. Joskus se ei meinannut liikkua edes käynnissä eteen päin. Nyt, kun kunto on kasvanut ja liikkuminen tuntuu hyvältä, niin Ukkohan sitten totta kai haluaisi liikkua.
PoistaUkkoahan muuttaa nyt ensi kuun alussa kesäksi maalaistallille, jossa se saa laiduntaa suurella laitumella kaverihepan kanssa. Ollaan oikein harkinnalla etsitty mahdollisimman sopivaa kaveria ja nyt sitten löytyi ihana, rauhallinen lämppäritamma. Odotan kyllä innolla, sillä paikka on luonnonrauhassa upeilla puitteilla; hienot maastot ja kenttä. Luulen, että se on Ukolle hyväksi. Pääsee liikkumaan runsaasti pitkät päivät ja sitten yöksi lepäämään karsinaan. :)
Joo kyllä on parempi olla kaukaa viisas jos tuntuu että viemisen mahdollisuus olisi maastossa. Näinhän minäkin päädyin ajamiseen kuolaimella kun fiilikset oli semmoset että ei siitä voi tulla mitään järkevää ilman kun toinen kuumuu niin :).
PoistaJa tosiaan ihana että Ukko tykkää liikkua, kyllä muutokset siinä kertoo aina jotain. Teijän kesäsuunnitelmat kuulostaa hyvältä :)
Anteeksi että kesti näin kauan vastata vaikka heti luin kommenttisi!
Skini näyttää varsin mallikkaalta! Mulla on sama vino istuntaongelma kun ollaan alettu opettelemaan väistöjä Neiti K:n kanssa. Meinaan itse repsahtaa kunnolla väistön suuntaan "auttaakseni" hevosta, mutta oikeastihan tuo vain häiritsee hevosen tasapainoa. Molemmat pyllynkannikat satulaan ja napa kääntyy sinne minne ollaan menossa, näin opettaja neuvoi korjaamaan sivulle valumistani.
VastaaPoistaSekä samasta asiasta keskusteltiin kuin ylläkin mainitsit - keskitytään vaan muutamaan asiaan kerrallaan. Nyt se on väistöt ja laukkatyöskentely, aikasemmin ympyrät ja asetus. Ympyrät ja asettumisen voi tsekata mutta jos ne onnistuu niin ei aleta jankkaamaan sitä, yksi kunnon kerta riittää ja sitten pitäydytään siinä "pääteemassa" jota pitikin hioa tunnin ajan.
Sinullekin pahoittelut, kamala miten voi kommentteihin vastaaminen venyä, vaikka luen ne yleensä heti ja iloitsen niistä kovasti mutta sitten vastaaminen jää vain ajatuksen tasolle.
PoistaJoo yksi ohjaaja puhu meillekin tuosta, että Skini on niin herkkä että varmasti väistäisi ihan reittä joka siis tiivistyisi toiselle puolelle kun kääntäisi napaa.
Jes, hyvä näin, asia tai pari kerrallaan :D! Ja kiitos mallikkuus-kehuista. Minusta tuntuu että tuo hevonen on aivan upea ja osaava, se tekis vaikka mitä jos ratsastaja osais ratsastaa.
Nämä ratsastuspostaukset on tosi mielenkiintoisia, lukisin näitä mielellään useamminkin! Skinin kehitys on kyllä ollu hienoa, hyvältä näyttää! Tykkään tosi paljon tuosta tavasta, miten oot lähteny kehittämään Skiniä, kuten tuon harjoitusravinkin kanssa, toimii selkeästi tosi hyvin tuollaiselle hevoselle. :)
VastaaPoistaMä olin itse toissapäivänä ensimmäistä kertaa uuden opettajan tunnilla ja sain kyllä paljon todella hyviä vinkkejä, Korida liikkui paremmin kuin koskaan mun alla. Toisaalta jotkut tietyt kommentit jäi mietityttämään, että sopiiko ne aivan mun arvomaailmaan. Korida on kovasti vino ja punki ympyrällä ulkopohjetta vasten, joten opettaja kehotti potkaisemaan kerran "vaikka se ehkä vähän pahalta tuntuukin". Mä itse en haluaisi tehdä siellä hevosen selässä yhtään mitään, mikä tuntuu vähääkään pahalta. Ihan tarpeeksi monta kertaa olen joskus aikoinaan kärsimättömyyttäni mokannut ja myöhemmin on tullut morkkis. Mä olen saavuttanut Koridan luottamuksen nyt vihdoin. Tänään minut nähdessään se taas hörisi ja tuli portille vastaan. Harjatessa näkyi vain raukea, levollinen ilme ilman aiemmin tutuiksi tulleita äkäisiä mulkaisuja ja säpsähdyksiä kaikista vähänkin nopeammista liikkeistä. Se on mulle hirveän arvokas asia, mitä en todellakaan halua pilata kiirehtimällä ja oikaisemalla ratsastuksessa, vaikka haluankin kehittyä sen kanssa. Aiempi opettaja taas oli vähän liiankin tiukasti kukkahattu päässä, mikä alkoi lopulta turhauttaa, kun ei ne pelkät kivat mielikuvat kanna kovin pitkälle myöskään. Hankalaa! Taidan vielä kokeilla tätä uutta opettajaa toisen kerran ja keskustella näistä asioista, mitkä mietityttää ja vähän valaista enemmän omaa arvomaailmaa. :)
Heh, tulipas vuodatus, mutta tarkoitus oli sanoa, että ihanaa, jos oot löytänyt teille sopivan ja sun hevosteluarvoihin natsaavan opettajan!
Noista kuolaimista, mun mielestä toi sekakäyttö on ihan viistasta. Ei se kuitenkaan ole niin mustavalkoista, että kuolain on aina se paha ja kuolaimeton hyvä. :) Jos maastossa on liikaa menohaluja niin on molemmille mukavampi, että se pienempi pidäte riittää eikä tarvitse olla koko ajan vetämässä. Ratsastajakin saa nauttia niistä vauhdikkaista vedoista paljon enemmän, kun tietää ettei jarrutusmatka oo satoja metrejä ;)
Heippa ja kiitos ihanan pitkästä kommentista sinullekin ja samaan hengenvetoon pahoittelut vastauksen venymisestä! Skini kehittyy kenties hitaasti kun en ole itse ihan hirveän kunnianhimoinen näissä asioissa, mutta varmasti se menee kuitenkin eteenpäin. Ja mä luulen että se on kyllä meistä se osaavampi -se tekis melkeen mitä vain osaavan ratsastajan kanssa.
PoistaOho, no on nuo potkimiset kyllä semmonen asia joista tosiaan kannattaa neuvotella. Itsellekin jäänyt vain paha mieli jokaisesta kerrasta kun mokaa. Ihanaa että olet saanut Korian luottamuksen.
Mä oon kyllä aatellu niin että kuolain välittää suuremman voiman helpommin hevoselle kuin kuolaimeton, eli luulen että aikalailla sama voima ja epämukavuus siirtyy isoissa pidätteissä kuolaimettomalla vrt pienessä pidätteessä vaikka pelhamilla, ihminen vaan tarvii vähempi voimaa sen välittämiseen. Mut ainakin se voi olla tosiaan noilla reippailla kaverilaukkamaastoilla kivempi että se menee tosiaan perille, ja se lyhyt jarrutusmatka on kyllä hyvä ominaisuus sekin ;). Anyway, sekakäyttö it is ainakin toistaiseksi :).
Hei! Uskaltaiskohan kysäistä et millä tallilla skini asustaa ja paljonkohan siellä on tallivuokra? :)
VastaaPoistaHei, uskallat, mutta mieluiten jakaisin tuon tiedon mailitse :) eli pistä vaan sähkäriä mailiin bessie5@hotmail.com
Poista