Bootsiralli OSA II: eri vuodenajat ja talliolosuhteet

Bootsien käyttötilanteita eri vuodenaikoina, voi minua ja mun alkeellisia kuvan koostamistaitoja..

Kengättömyyteen liittyvä postaussarja jatkuu, jotta saan tämän rästistä pois tämän vuoden puolella! Teen jonkinlaisen koosteen kuluneesta vuodesta piakkoin, saa nähdä miten käy.

Mutta nyt siis kengättömyysasiaan. Aiemman postauksen aiheesta löydät täältä. Tässä postauksessa käydään läpi sitä, millaisia kokemuksia minulla on ollut Skinin kanssa kengättömyyden parissa eri vuodenaikoina. Paitsi vuodenaika ja kyseisen vuoden säät (onko talvi hyvä- vai huonoluminen..), myös hevosenpito-olosuhteet vaikuttavat siihen millaista bootsirallista tulee eri vuodenaikoina. Onko maneesi? Onko kenttä? Millaiset maastot? Millaiset tarhat? Onko pesupaikkaa? Lämmintä vettä? Lämmin talli?

16.11.2014

Kun Skini oli minulla ensimmäistä vuotta, se oli nykyistäkin kevyemmässä käytössä. Meno oli tunnustelua ja elin tuolloin vahvaa irtiottoa sellaisesta hevosteluelämästä, johon olin aiemmin tottunut käydessäni ratsastustunneilla. Hakeuduin pitkille talutuslenkeille maastoon Skinin kanssa ja pikkuhiljaa ratsastuksen osuus noilla lenkeillä kasvoi. Siltikin talutin pätkiä melkein jokaisella kerralla, sillä Skini oli ja on rauhallisimmillaan ja luottavaisimmillaan taluttaen, josta oli iloa kun arki-iltoina oli aina pimeää ja reititkin tuolloin vielä uusia.

Ensimmäiset bootsimme, Cavallo simple, kuvassa jalassa on myös säärystin

Skini tuli minulle heinä-elokuun vaihteessa 2012. Alkuaikoina meillä oli bootseina Cavallon simplet, joita emme kuitenkaan tarvinneet miltei nimeksikään, koska liikutus oli niin kevyttä, talutuspainoitteista. Ja juuri kengästä riisuttuun kavioon sovitetut simplet jäivät pian liian löysiksikin. Ensimmäiseksi talveksi meille tulikin nastoitetut Old Mac G2:set. Ne istuivat kavioon paremmin, sillä Skinin kavio on soikea.

Nastoitettujen Old Mac G2-bootsien pohjat. Kokona meillä on näissä bootseissa 4 edessä ja 3 takana

Ensimmäinen talvi oli hyväluminen. Kuljimme auraamattomia metsäteitä- ja polkuja, eikä sielläkään tarvittu bootseja, vauhti oli kovimmillaankin vain hölköttelyä. En edes muista tuolta ensimmäiseltä talvelta niitä inhottavia plussakelejä, jotka ovat hankalia ja tekevät pohjista liukkaita. Maneesissa oli lisäksi aina ihana "kesäkeli", olisiko siinä syy?

Maneesissa talvella 2012-2013. Näin teimme usein; ensin vähän juoksutusta maneesissa ja sitten pitkät kävelyt maastossa

Maneesia ei voi muuten kengättömän talven kannalta liikaa ylistää! Pahimmilla keleillä tosin olisi tarvinut kunnon hiekoituksen tallin ja maneesin väliin, tai sitten olisi tarvinnut bootsittaa matkalle maneesiin.

Alkuvuotta 2013. Tämmöisillä hyvillä lumikeleillä ei bootseja tarvita tarhaukseen

Tarhaukseen ei tarvittu ekana talvena (2012-2013) muistaakseni lainkaan bootseja. Näin paljon vaikuttaa se, onko talvi hyväluminen ja pysyykö keli miinuksella. Vasta keväällä 2013 kevätauringon paistaessa tulivat hankalat liukkaat, kun kevätaurinko päivällä sulatti lunta jääksi ja se yön aikana jäätyi kovaksi. Tuolloin kohdattiin ensimmäiset ongelmat liukkauden vuoksi.

Pahinta jäätä: ei minkäänlaista kitkaa, pinta kova ja sileä =superliukas, paljaalla kaviolla ei mitään jakoa pysyä pystyssä

Jäätäkin on niin erilaista kelistä riippuen. On kovaa, on pehmeää, on kitkaista ja kitkatonta. Kovalla kitkattomalla luistinratatyyppisellä jäällä pitoa ei ilman bootseja tunnu olevan ollenkaan. Se oli aluksi hämmentävää, sillä tuohon kevääseen saakka olin hämmästellyt paljaan kavion pitävyyttä. Kesä-rautakenkään verrattuna paljas kavio pitää nimittäin hyvin.

Tuolloin erilaisten kelien ja erilaisten pohjienkaan ymmärrys ollut kohdallani ihan hirveän hyvää. Nyt sitä on sentään ehkä vähän viisaampi ja osaan ennakoida. Pääsiäisen aikaan 2013 soitin paniikissa kengittäjää vuolemaan Skinin kaviot -mitä niissä oli vikana kun kavio ei pitänyt jäällä ja pitäisikö se jo vajaa vuoden kengättömyyden jälkeen kengittää uudelleen. Kirosin kengättömyyskokeiluni jo alimpaan helvettiin kun pelkäsin, että Skini liukastuu typeryyteni takia ja taittaa jalkansa. Olin valmis kengittämään sen hokkikenkään jokaikiseksi talveksi siitä eteenpäin! Tuolloin tuli bootsitus apuun ja sain sovittua, että Skini bootsitetaan tarhaan noiden hankalien kelien yli.

16.3.2014 etusissa bootsit hiekotetussa tarhassa. Pahimmat liukkaat olivat maaliskuussa ohi, mutta aamuisin ja illalla oli vielä liukasta

Keväällä helpottaa liukkaiden suhteen heti, kun rupeaa olemaan sen verran lämmintä, että jää/lumipohja pehmenee nopeasti yön jälkeen, eikä ehdi jäätyä kovaksi illalla, vaikka yöksi sitten kovettuisikin. Tallin olosuhteet vaikuttavat siihen, kuinka pahat keväiset kurakelit ovat ja kuinka tympeää puuhaa bootsirallista tulee. Kurakeleillä bootseja ja kavioita täytyy pestä  päivittäin. Juokseva lämmin vesi ja kuivaushuone tekevät hommasta ihan sujuvan. Ja tietysti mm. tarhapohjat vaikuttavat siihen, kuinka kuraisen hevosen kaviot joutuu pesemään bootseihin laitettaviksi -pesupaikka auttaa tässäkin asiassa. 

kevät -ei enää häivääkään liukkaista keleistä (tämä kuva on otettu toukokuussa 2014)

Kun lumi- ja jääpaikat ovat myöhemmin keväällä sulaneet, eikä ole enää liukasta, maastossakin on yleensä mukavan pehmeät pohjat. Tämä onkin sellaista aikaa, että voi mennä paljon myös ilman bootseja. Kesällä pohjat yleensä kovettuvat ja bootsituksen tarve lisääntyy, mutta koen kesät silti kaikista vaivattomammaksi ajaksi bootsituksen suhteen. Usein hepan kaviot ovat niin puhtaat ja kuivat, että bootsit saa laittaa suoraan jalkaan. Ja ratsastuksen jälkeen pelkkä pyyhkäisy pyyhkeellä riittää bootsien jälkihoidoksi.

11.4.2015 bootseja pukemassa

Toinen talvemme (2013-2014) oli paljon ensimmäistä hankalampi. Syksyllä oli pääkallokeliä ja plus-miinus-vaihtelua niin pitkään, että mietin jatkuvasti "jos nyt ei tuu pakkaset ja lunta niin kengitytän hepan". Ja niinhän siinä sitten kävikin, että tuo vuosi oli se, jolloinka kaviot pääsi kulumaan liikaa. Varmaan tuli oltua paljon kengättä maneesissa, kun ulkona oli niin kurjat kelit. Bootsittelin sitä kyllä enemmän, mutta juuri kun oltiin päästy liukkaiden kelien yli, piti Skini kengittää kavioiden kulumisen vuoksi (tästä kirjoitus täällä). Kylläpä tuntui helpolta saada lomaa bootsirallista tuolloin, vaikka tietysti harmitti kovastikin se, että kavio pääsi kulumaan.

Tuona keväänä pääsimme kokeilemaan myös sitä, että bootsi toimii vararenkaana kengitetyllä hevosella. Kävi nimittäin niin, että mutapaikkaa ylittäessämme Skini polki oikean etusen kengän vinksalleen niin, että naula kääntyi kavion sisään ja kaviota piti pitää niin kauan ilman kenkää, että se saatiin kuvattua.

Kolmessa jalassa rautakenkä ja yhdessä bootsi vararenkaana, kevät 2014

Kolmas talvemme (2014-2015) oli hieman parempi kuin edellinen, mutta ei yhtä hyvä kuin ensimmäinen. Talliolosuhteet muuttuivat muuton myötä hankalammiksi bootsirallin kannalta, vaikka muutto toi mukanaan myös myönteisiä muutoksia (ks. kappale alempaa "talliolosuhteet ja bootsiralli). Hiekoitus oli helpompaa ja realistisempaa (lyhyemmät hiekoitettavat reitit) ja hiekoitinkin tosi runsaasti. Löysin merkinnän Skinin päiväkirjasta, että vuoden 2014 lokakuun ja tammikuun 2015 välisenä aikana käytin hiekoitukseen 25,60euroa (lecasora maksaa 7,90/säkki ja hiekoitushiekka maksaa 4,90e/säkki). Ei nyt niin mahdottomasti.

16.11.2014

Kurakeleillä hankalimmaksi uudessa talvikodissa osoittautui kurajalkojen pesu ilman pesupaikkaa ja bootsien pesu jälkikäteen. Tähänkin sai jonkinlaisen ämpäri-systeemin järkättyä, mutta kyllä se silti jo alkoi käydä raskaaksi. Viimeistään olin pulassa kovilla pakkasilla, jolloin en saanut kaviota jäästä puhtaaksi lainkaan, kun tallikin oli pakkasella. Tuntui, että koko bootsitus oli vain yhtä taistelua. Taistelin kuitenkin talven läpi, mutta mietin, mahtaisinko jaksaa enää samaa rumbaa seuraavana talvena.

16.11.2014 Bootsit jalassa käytävällä

Muuten viime talvi oli sen verran hyvä, että Skini ei tainnut tarvita kertaakaan bootseja tarhaan, vaikka ostin sitä varten sille erikseen hokkibootsit. On meinaan aika mahdotonta saada aamuksi kuivia bootseja tarhaan, jos ne on pessyt illalla liikutuksen jälkeen -hyvä jos ne saa kuivaksi seuraavaan iltaan mennessä.

16.11.2014

Nyt elämme parhaillaan neljättä talveamme (2015-2016). Ja niin siinä kävi, että jaksoin bootsirumbaa marraskuun loppuun saakka, jolloinka olin kypsä ja väsynyt. Niinpä Skini sai täksi talveksi jalkaansa hokkikengät 27.11.2015. Olen ollut ratkaisuun erittäin tyytyväinen.

Skini kengitettiin 27.11.2015

Voimia on vapautunut enemmän muuhun tallipuuhailuun bootsien räpeltämiseltä -jatkuvalta, pesemiseltä ja kuivaamiselta. Ja oli sekin varsin vapauttavaa, kun saattoi kylmillä kurakeleillä vain napata hepan tarhasta, liikuttaa koipiin koskematta ja palauttaa hepan tarhaan seisomaan siihen samaan kuramössöön. Joo, siis, kyllä niitä jalkoja täytyy pestä, mutta voinette ymmärtää sen epätoivon, mikä syntyy siitä, kun peset jalat ja viet hevosen kohta jo takaisin seisomaan kuralilluun?

Tarha pahimmillaan, jokaiselle hevosenomistajalle tutut kuralillukelit, yääk 12.12.2015

Ajatus on antaa kenkien olla koko hokkikauden ja napata sitten kengät pois ja katsoa mentäiskö kengättä taas kesä. Olen avoin myös sille ajatukselle, että Skini olisi jatkossa vaikka vain jonkun pari kuukautta ilman kenkiä laitumella, tai vaikka kokonaan kengässä. Mennään tilanteen mukaan. Tai jos räpellysintoni tai talliolosuhteet muuttuisivat, voimme mennä bootseilla taas. Toistaiseksi kengällisen hevosen omistaminen on ollut ihanan H-E-L-P-P-O-A.

30.12.2015 Myö uudella rautakaudella

TALLIOLOSUHTEET JA BOOTSIRALLI

30.12.2015

Kuten tekstistä voi huomata, minusta hankalinta aikaa on talvi (talvella tarkoitan tässä marraskuu-maaliskuu välistä aikaa) niin pakkasineen kuin pääkallokeleineen. Entä miten talliolosuhteet vaikuttavat tästä haasteita tarjoavasta vuodenajasta selviämiseen? Minulla on kaksi talvitallia vertailussa: iso maneesitalli ja pieni yksityistalli:

Talli 1. iso maneesitalli
-Maneesi: Jokaisen talviratsastajan, myös kengättömän, pelastus <3. Maneesin keksineen ihmisen täytyy olla todella viisas. Ratsastusta pitävällä pohjalla vuodenajasta riippumatta. Miinuksena arki-iltaisin käyvän aikatauluihin sattuivat ratsastustunnit, jolloin maneesi oli varattu ja tämän takia käytimme paljon kenttää ja maastoja.
-Lämmin talli: Ihanaa, kavioista lähtee jää ja lumi itsekseen ja kavioiden putsaus ja kuivaaminen sekä bootsitus käy helposti. Miinuksena ison tallin liikenne käytävällä -bootsitus vaatisi käytäväpaikan ja on erittäin hankalaa karsinassa. Bootsien riisuminen on helppoa, bootsit sulavat lenkin jälkeen nopeasti ja samoin bootsien riisujan sormet.
-Iso talli: miinuksena se, ettei varmasti kukaan ison tallin työntekijä halua bootsittaa hevosta tarhaan ja se on toki ymmärrettävää. Ja jos bootsitus onnistuu, niin vain kahteen jalkaan ja siitäkin saa olla onnellinen. Bootsitusinto on siis paljon huonompi kuin mitä miellyttävä talvesta selviäminen edellyttäisi (paitsi ihanteellisen lumisena talvena).
-Iso talli -> pienet tarhat; plussana se, että koko tarhan pystyy hiekottamaan ja miinuksena se, että kun tarha on pieni, se tallautuu helposti jäätiköksi -hevosella ei ole valinnan varaa mistä kulkea.
-Iso talli -> pitkä matka tarhaan. Vaikka tarhan saisikin hiekoitettua sopivasti, matkan hiekoittamiseen menisi sikana hiekkaa.
-Hyväpohjaiset tarhat vaativat jatkuvan lantojen siivoamisen, jolloin on ihanaa, kun hevonen ei koskaan seiso säärtä myöten mudassa, ja jalat ovat puhtaat (=helppo bootsittaa) mutta jäätikkökeleillä eivät edes kakkakasat toimi liukkautta estämässä, vaan tarha on niin puhdas, että jäätikkö syntyy helposti.
-Lämmin juokseva vesi -> bootsien pesu miellyttävän helppoa
-Pesupaikka -> helppo pestä likaiset kaviot bootsitusta varten

Talli 2. pieni maalaistalli
-Vähän hevosia -> aina vapaa käytäväpaikka, jossa saa olla rauhassa olematta kenenkään tiellä
-Ei maneesia -> bootsitustarve lisääntyy huomattavasti
-Kylmä talli -> ei toivoakaan, että kaviot sulaisi ja puhdistuisi, vaan saa kaivamalla kaivaa ja hakata jäätä irti kavioista, joka ei kovilla pakkasilla edes onnistu (onneksi kovilla pakkasilla ei välttämättä tarvitse bootseja)
-Ei pesupaikkaa -> likaisten koipien pesu sienellä ja loppujen likojen pyyhkiminen pyyhkeisiin näpit jäässä
-Ei juoksevaa lämmintä vettä -> lisää odotusaikaa kun keität ja lantraat vettä ämpäriin puhdistaaksesi kaviot bootsitusta varten. Ja sama rumba kun yrität pestä kuraiset bootsit käytön jälkeen.
-Pieni talli -> lyhyt tarhamatka, joka on täysin mahdollista hiekottaa kokonaan
-Vähän hevosia -> on mahdollista, että tallityöntekijä kykenee tarvittaessa bootsittamaan hevosen kaikki neljä jalkaa
-Tarhat peltopohjalla, joka tarkoittaa sitä, ettei pohjasta tule helposti liukasta, eli bootsitustarve tarhaan vähenee (iso plussa). Miinuksena mutaisuus syys- ja kevätpuolella, eli jalkojen pesutarve on suuri. Plussana se, että paskaa jää liukuesteeksi esim. keväällä lumien sulaessa.

30.12.2015 Kuva minusta ottamassa kuvaa Skinistä