 |
| 23.4.2014 Klinikan "takapihalla". Siinä se on, mun unelmien hevonen. |
Olen helpottunut ja huojentunut kaikkien murehtimisien jälkeen. Käytiin klinikalla varmistamassa että kaikki on kunnossa ja saatiin mitä tilattiin. Sekä
oikea etukavio että oikea takakavio ovat palautumassa oikein hyvin. Oikea takakavio oli siis se joka oli kulunut varpaalta liikaa. Röngtenkuvissa näkyi varpaalla pikkupaiseen tai verenpurkauman jälki joka on alkanut hyvin häivyttymään ja "sulaa" nyt ajan kanssa pois aivan ennalleen. Oikea etukavio taas oli se jossa oli kengän naula päässyt painumaan verikavion puolelle ja se olikin mennyt arvioitua syvemmälle, semmoisen sentin verran. Jälki näytti nyt siistiltä, ei paiseonkaloa tai muuta semmoista ja sekin siis on alkanut hyvin häivyttymään ja aika parantaa sen ennalleen.
 |
| Kopissa klinikkamatkalla. Miksi mä rakastan näitä turpakuvia:) |
Samalla nähtiin että Skinillä on kauniit siistit nivelpinnat tämän ikäiseksi hevoseksi josta olin toki oikein mielissäni. Ja kun kerran oltiin niin tutkittiin yksi muukin juttu jota olen pohtinut ja sain näkemyksen joka selitti havaitsemiani hienoisia oireita ja sain asian tiimoilta ohjeita. Eläinlääkäri vilkaisi silmiäkin ja iiriskystiä ne pallurat ovat, eivätkä haittaa elleivät kasva tuosta niin paljon, että peittäisivät näkökenttää.
 |
| Klinikan pihalla 23.4.14 |
Aina kun hevosen terveyden suhteen on yhtään mitään huolestuttavaa, menen jonkinlaiseen shokkitilaan. Huoli kalvaa. Kun huolet on takanapäin, on ihanan kevyt olo. Tällaiset kokemukset aina kirkastavat sitä mikä on tärkeintä. Eli terveys. Kun hevonen on terve ja voi hyvin, kaikki on hyvin. Millään muulla ei oikeastaan ole väliä. Ei suorittamisella, ei sillä miten hyvin joku ratsastus menee tms. Täytyy todella muistuttaa itseään arjen "pettymyksien" ja "tunnemyrskyjen" (jos joku ei ole arvannut, olen melkoisen herkkä tyyppi ja hevoshommissa aika tunteella mukana olipa kyse mistä tahansa) keskellä siitä, että ei semmoisilla arkisilla jutuilla ole oikeesti melkein mitään väliä. Aina voi palata siihen lohduttavaan ajatukseen, kun ollaan terveitä, on kaikki hyvin, kaikesta muusta selvitään.
 |
| Klinikan pihalla 23.4.14 |
No mitäs MUUTA meijän reissuun mahtui?
Tapahtui nimittäin jotain erittäin odottamatonta ja erikoista. Vieressä olevalla raviradalla testattiin kuulutuksia. Ja se riitti. Skiniparka meni täydelliseen paniikkiin. Sen kehoon ikäänkuin virtasi adrenaliiniryöppy. Se alkoi punkea ja puskea eteenpäin, tanssahteli, hikoili, vaahtosi, teki hätäkakkoja ja tärisi.
 |
| Raviradan kuulutus sai aikaan paniikin. Ressukka |
 |
| Onhan näissä kuvissa vähän eroa noihin ennen paniikkia otettuihin kuviin! |
 |
| Voi pientä kun pelottaa |
Ressukka. Siinä ei auttanut enää narun heilautukset tai muut totutut rauhoittelut. Klinikan-aikataulu oli myöhässä emmekä päässeet sisälle joten lähdettiin läheiselle valjastuskatokselle. Pihan poikki taluttaessani huomasin että nyt mennään ihan oikeasti siinä äärirajoilla, pysyykö hevonen hallinnassa. Pistämällä narun suuhun (en ole koskaan ennen joutunut tekemään näin!) sain tilannetta hallintaan sen verran että mentiin puolihallittujen volttien avulla valjastuskatokselle.
 |
| Se näyttää ravaavan... |
Skini hyppi valjastuskatoksen naruissa pystyyn, potki katoksen seiniä ja viskoi päätä ja etujalkoja niin paljon että mietin tuleeko se ketjuista läpi. Herkut ja rauhoittelut eivät auttaneet. Se seisoi myös matalassa levadessa. Siis levadessa. Aivan oikein, takajalat koukistettuna kehon alle etujalat irti maasta. Ketjuissa se pysyi kuitenkin mielestäni paremmin hallinnassa kuin minulla narun päässä jossa se pääsi punkemaan aivan miten sattui.
 |
| Voi toista, kyllä oli kova kokemus poloisella |
Hain loimen Skinille kun oli hiestä niin märkä. Valjastuskatoksessa se alkoi onneksi rauhoittua. Pikkuhiljaa sen kaikki neljä jalkaa pysyivät maassa ja se seisoi paikallaan. Koko keho vain tärisi. Laitoin klinikalle kävelyä varten toisen riimun ja narusta "kuolaimen" suuhun sillä se tuntui hillitsevän menoa kuitenkin.
 |
| Hieman rauhoittuneena. Niin että jalat pysyvät maassa. |
Päästiin tunti myöhässä sisälle klinikalle ja ressukka oli yhä niin paniikissa, että tärisi ja sen sydän hakkasi. Se sai rauhoituspiikin jotta sen olisi helpompi olla.
 |
| rauhoite puree |
Kun Skini heräsi rauhoitteesta alkoi se uudelleen täristä ja vapista. Niin pelottavaa oli. Koppiin saatiin se kuitenkin hyvin ja kylläpä oli poni onnellinen päästessään tarhaan piehtaroimaan.
 |
| Tämä piehtarointikuva on otettu eri päivänä (20.4.14) |
Voivoi, kylläpä on nyt ressukkaa koeteltu, mutta pääasia, että kaikki kunnossa! :)
VastaaPoistaNäinpä. Kyllä oli tyytyväinen päästessään kotiin :). Tästä on taas hyvä jatkaa kesään kevyellä mielellä.
PoistaVoi pientä poloista, sitä on sitten pelottanut ihan todella :/
VastaaPoistaHienoa kuitenkin, että kaikki on muuten kunnossa! Aina nuo tuollaiset terveysmurheet säikyttää, mutta kuten sanoit, niiden jälkeen muistaa aina, mikä oikeasti on tärkeää. :)
Joo, kyllä nää on niin aitoja pelätessään, pelko on vahva voima.
PoistaNyt kelpaa puksutella taas huoletonna :)
Huh, onneksi mitään ei löytynyt! Itse olen myös sellainen että maalailen piruja seinille. Tähän on varmaan syynä se puikkoluun murtuma, jolloin Lasse meinattiin lopettaa. Siitä jäänyt jotenkin se kauhea tunne aina kun jotain tulee. Onneksi meidän ei ole nyt pariin vuoteen tarvinnut käydä klinikalla. Ja todella hienoa että Skinin niveletkin on hyvässä kunnossa! Mä en varmaan edes uskaltaisi tutkituttaa Lassen niveliä mikäli joskus klinikalle muusta syystä mentäis :D
VastaaPoistaTiedätkö miksi Skini säikähti niin kovin kuulutusta? Oliko ääni vaan kova vai tuliko sille jotain muistoja mieleen? Aika rajunkuuloinen reaktio nimittäin!
Ihana tuo viimeinen kuva! :D
Voitko ottaa tuon sanavahvistuksen pois kommentoinnista, vai onko se tarkoituksella päällä? Kommentointi meinaa aina jäädä kun en jaksa tihrustaa niitä kirjaimia :D
Yhdeltä tutunkin hevoselta muuten murtui puikkoluu ja se poistettiin, sekin hevonen toipui siitä hyvä.
PoistaNe nivelet näky niissä kuvissa vähänniinkuin bonuksena samalla :D
Se oli tosiaan raju reaktio. Varmaan joku hevonen riehuisi vielä "rumemmin", mut aitoa paniikkia ja pelkoa tuo oli. Mulle tuli mieleen joku tunnereaktio siihen kuulutusääneen, ei se ole varmaan ravikuulutuksia kuullut kymmeneen vuoteen.. Hirveet kierrokset päälle, vireystaso sama kuin jossain loppusuoralla tyyliin vaikkei siinä paniikissa ollakaan. Tai joku huono muisto.
Sanavahvistus on ollut tarkoituksella päällä kun tulee niin paljon roskapostia kommentteihin :(. Mut parempi roskapostikin kuin se että jollain jää kommentoimatta, otin sen pois :)! Ne on tosi ärsyttäviä noin niinkuin kommenoijan näkökulmasta, itsekään en tykkää niistä.
Ja piehtarointi on elämän tarkoitus. Tänäänkin kattelin kun tuo hiero itteensä antaumuksella monta kertaa kuivaan pölisevään kenttähiekkaan. Huoh <3
Niin kun olen täältä blogista saanut juuri sen kuvan Skinistä, että se ei tuollaista riehumista narun päässä juurikaan harrasta? Eikä panikoimista ainakaan. Siksi ajattelinkin että olisiko vanhat muistot tulvineet pintaan.
PoistaMullekin tuli yhdessä vaiheessa jonkin verran roskapostia, mutta onneksi loppui sitten. Kyllähän nuo numerot nyt kirjoittaa sanavahvistukseen mutta en saa niitä koskaan kerralla oikein :D
Lassekin on kova poika piehtaroimaan - varsinkin silloin kun olen juuri harjannut sen ja pitäisi ottaa irtojuoksutuskuvia.... Ja mitä pölyisempi/mutaisempi kohta, sitä parempi! On ne vaan ihania :D <3
Ei harrasta. Joskus hyvin harvoin se voi ilakoida narun päässä mutta on täysin hallittavissa ja pysähtyy ja rauhoittuu heti kun pyydän. Toi paniikki oli jotain ihan erilaista. Ihan varmasti puski nyt joku muisto mieleen. Tai sitten se oli jännittävässä paikassa viimenen korsi joka katkaisi kamelin selän. Mut siltikin luulen et se ois kuulutusten mentyä ohi rauhoittunut jos se oisi vaan läikkynyt yli, tässä lähti paljon syvempi reaktio liikkeelle.
PoistaSanavahvistukset on tosi ärsyttäviä. En mäkään saa niitä oikein.
Voihan piehtaroivat hevoset. Aika onneton olo tulee jos aattelee että hevonen ois muka hetkeekään puhtaana ;). Täytyy vaan tyytyy siihen että se on sentään onnellinen vaikkei puhdas olekaan :D. Onko teillä mahtanut olla muuten piehtaroinnin vaikutuksista lihaksistoon siellä koulussa..? Kuulemma tekee oikeesti tosi hyvää ja siitä pitäs olla kiitollinen :)
Hyvä, että kaikki on hyvin! Se tunne on mahtava, kun klinikalta palataan terveen hevosen kanssa keventynein mielin. :)
VastaaPoistaOlipas jännä tuo reaktio, Skini-parka.
Niinpä, sinä varmasti tiedätkin sen tunteen :). Pikkuinen mamman muruparka joutui kovia kokemaan, vaan siitäkin selvittiin :). Saa nähdä mitä se tuumaa seuraavan kerran kun mennään tuonne!
PoistaMahtavaa :)! Kenkien laitto tuli yllätyksenä mitenkäs jatkossa meinaatko kengittää vai ? Voi polle parka kun se on vetänyt paniikin päälle !onneksi ei sattunut mitään :)
VastaaPoistaKiva kun tulit kommentoimaan :).
PoistaMe mennään jatkossa ihan tarpeen mukaisesti. Toistaiseksi se saa kasvattaa kavioita kengässä, ja katson sitten tilannetta vaikka kun koittais seuraava kengitys. Bootseilla ois ollu tosi hankalaa kikkailla tässä tilanteessa kun ois joutunut laittamaan kärjestä avatun pohjallisen tms. Kenkään oli helppo tehdä semmonen "lovi" jotta paino saatiin kärjeltä pois ja se pysyy hyvin paikallaan.
Niinpä. Ei ois ollu kiva jos tuo ois paniikissa lähtenyt juoksemaan ympäriinsä vieraassa paikassa. Huhhuijaa... :D
Ohhoh, en olisi Skinnystä heti uskonut! Se vaikuttaa niin rauhalliselta vanhalta ruunalta. ;) Mistä sitä tietää liittyykö tuohon ääneen jokin muisto raviajoilta?
VastaaPoistaJoka siis loukaisi tuon paniikin.
PoistaNiinpä, tässä se nähtiin että jokainen hevonen voi mennä paniikkiin eikä aina tiedä mikä sen voi laukaisa. Nyt tiedän ainakin olla varovainen jos meinaan tämän kaverin kanssa ajella kärryillä. Muisto voi nimittäin tulla kärryistäkin... Kyllä mä siis ainakin itse jotenkin ajattelisin että joku syvempi tunnemuisto siihen kuulutukseen liittyi, se ei ollut mikään tavan säikähtäminen. Vain Skini tietää :)
PoistaHaaste! http://www.laukonhevoskuntoutus.com/2014/04/pidan-huolta-hevosestani-bloggaa-ja.html
VastaaPoistaKiitos. Onpa työläs haaste. Miten siitä sais muunlaisen kuin pelkän asiallisen listauksen.. hmm. Pitää pohtia :D!
PoistaKieltämättä joo. Mä itse otin tän lähinnä ideana miettiä omaa arkea. Eri asia, vastasiko se ihan kisan tarkoitusta :P
PoistaMielenkiinoinen haaste kuitenkin. Onneks on osallistumisaikaa. Täytyy kattoa josko kirjoittaisi :D
Poista