Tuunattu heijastinloimi

Uusi vanha heijastinloimi

Meidän heijastinloimi (eli minihevoselle sopiva satulareijällinen 155cm ratsastusloimi) oli epäkäytännöllinen. Sen etutarra aukesi koko ajan ja se karkasi kokoajan taaksepäin, ja olihan se himpan liian lyhytkin kun oli oikeasti ratsastusloimi. Kangas oli kuitenkin hyvä: vettäpitävä, fleecevuorellinen ja kokonaan heijastinvärinen ja heijastintakin oli runsaasti. Niinpä kiikutin niitä kaksin kappalein ompelijalle, annoin malliksi meidän kaulakappaleellisen fleeceloimen ja kysyin, josko näistä saisi tuunattua jotakin vähän käytännöllisempää. Mistään kaupastahan en ole löytänyt ihan oikeaa heijastinloimea, jossa olisi sekä keltainen huomioväri että heijastimia tarpeeksi. Ja tadaa, meidän ompelija teki aika näppärän loimen :D. 

Olen koekäyttänyt jonkin verran, sekä taluttaen että ratsastaen. Etutarra ei enää aukea, mutta sitä pitää vähän säätää, sillä loimi lähtee vielä vähän kiertämään päällä matkan varrella. Etuosassa on iso leveä kuminauha (=osa meidän vanhaa loimivyötä), johtuneeko siitä. Tai kiertääkö kaikki loimet, jos niitä pitää lenkillä päällä... ehkä? Tai ehkä ei? Ehkä täytyy vielä pistää tuohon jalkalenkit, se ei olisi iso vaiva. Selästä käsin olisi ainakin kätevä jos ei tarvisi korjailla loimen asentoa. Tälle loimelle on paljon käyttöä, me kun kuljetaan paljon pimeässä, tai oikeastaan melkein pelkästään pimeässä.

Vanha versio

Kuvien laatuhan on aivan loistava, mutta ehkä ne ajavat asiansa ;). Yritä nyt kuvata pilkkopimeällä käyttäen viime henkosia vetävää pokkaria, tai liekö tuo on jo tekohengityksessä.

Muuta heijastinvalikoimaa esiteltiin postauksessa Kulkijat pimeydessä; heijastimia ja valoja

Freeform Classic sovituksessa

Skinnykkä katselee peilejä Freeform selässä

Koska tallikaverilla sattuu olemaan Freeform, saimme lainata sitä (kiitokset sinulle :) ).

Esitelläänköhän tässä satulaa vai heijastimia ;)

Ensin mallailin vaan selkään. Olin viimeksi kokeillut trekkeriä joten yritin tätäkin iskeä samoille suunnille, lavan taakse. Tuntui pahalta pistää mitään osinkaan lavan päälle. No, sitten löytyipi oikea kohta. Koeratsastin satulaa edestä korotetun huovan ja geeliromaanin kanssa. Minulla oli vanha kamerani maneesin reunalla ja sain muutamia surkealaatuisia kuvakaappauskuvia meidän ratsastuksesta. Monta epätarkkaa kuvaa vastaa yhtä hyvää...XD?

Freeformin Classicin koeratsastus

Taas oli hassu olo selässä kun oli uusi penkki välissä, hakemista oli koko ratsastus. Outoutta lisäsi vielä se, että olin ostanut Powerbootsit. Vaikka ne vaikutti muuten loistavilta, ei ne kyllä sovi satulan kanssa ratsastukseen kun ovat niin paksut ja jäykät, estävät jalkakontaktin hevoseen. Tätä kömpelyyttä tuskin auttoi yhtään se, että minulla oli myös turvaliivi ja ratsastustoppahousut...

Uudet ja ensimmäiset lämpösaappaani, kiitos Jessille vinkistä! Kuva myyjältä NetAnttilasta

Freeform tuntui aika kovalta Trekkeriin verrattuna, mutta satulana se oli suht sopivan kokoinen (meille harkittu shortback olisi lyhyempi). Jalustimia en osannut säätää enkä lähtenyt säätämään ettei omistaja joutuisi säätämään itse niitä lisää.

Selkä ratsastuksen jälkeen

Jälkeenpäin katselin miltä selkä näytti ja sään tietyvillä oli villat vähän rutussa eli geeliromaani ei tuonut varmaan tarpeeksi satulaan säkätilaa. Päätin tilata ilmatyynyhuovan...

...ja kokeilla sen kanssa seuraavaksi. Jäämme siis odottamaan sitä. Tsiisus, ei tästä ainakaan yritystä puutu. Hohhoijakkaa :D. Missä on se unelmien satula selästäkäsin tapahtuvaan työskentelyyn?

Kun lähdin alunperin satulan etsintään, haavelistani oli:

• Barefoot rungottomat  -KOKEILTU
• Trekker joustorunkoiset -KOKEILTU
• Freeform rungottomat -TÄSSÄ MENNÄÄN
• Mikä on seuraava, jos tämäkään ei onnaa?

Freeform on toivelistallani seuraavista syistä (=miten se on minulle markkinoitu): "Freeform on suunniteltu pitkien matkojen matkaratsastukseen. Freeform poikkeaa kaikista muista rungottomista ja rungollisista satuloista. Freeform on sovitettava, sillä se ei muotoudu hevosen selkään samalla tavalla kuin monet muut rungottomat. Freeform kuitenkin joustaa hevosen lapojen kohdalta eikä satulassa ole runkosatuloiden leveysongelmia. Freeform jakaa ratsastajan painon koko satulan alueelle, poistaa painepisteitä ja kuitenkin mukautuu hevosen selän liikkeisiin."

Välillä mietin jo runkosatulaa, semmoisiahan saa kokonaisen autollisen tallin pihalle. Sitten satulansovittaja etsii sieltä just sopivan, rahat tiskiin ja kaikki hyvin?

Missä on unelmahevosen unelmasatula...

Barefoot hoof trimming for dummies

"Barefoot hoof trimming for DUMMIES" (Kuva on muokattu elokuvasta 13 ja risat ja alkuperäinen kuva lainattu täältä)

Pienet aivoni ovat raksuttaneet viime viikkoina paljon vuolun ympärillä. Jos joku ei tiennyt, Skinny on ollut kengättä heinäkuusta alkaen. Joka kerta kun kavioiden vuolija on käynyt, olen katsonut ja jutellut vuolusta ja kunkin vuolijan näkemyksistä kavioista ja miksi hän tekee niinkuin tekee. Tiedonpalasia kolisi kuin tyhjään peltirasiaan rahaa: *kolinkolin* Syksyllä kävin myös perusvuolukurssin. Kun vuoluväliä lyhennettiin joka toiseen viikkoon, huomasin miten vähän sipistelyä tuolla vuoluvälillä jäi.  

Ja sitten se tapahtui: minusta tuntui, että voisin kyllä tehdä sen itsekin. Välillä pyytää vuolijan tsekkaamaan tilanteen, mutta hoitaa ylläpitovuolun noin kerran viikossa.

Mitä pienempi vuoluväli sitä vähemmän työtä ja sitä paremmin kavio pysyy oikeassa asennossaan ja kuosissaan. Työtä nyt ei muutenkaan ole kengitykseen verrattuna paljon mitään. Kengättömän kavio hoituu luonnostaankin tosi hyvin, saahan se kulua ja muotoutua kun hevonen liikkuu -esimerkkinä meidän takaset, jotka on erittäin vähätöiset. Sitäpaitsi sitä parempi, mitä enemmän itse osaa, kun hevosella ei ole kenkiä. Kengitykseen en olisi varmasti lähtenyt millään lailla puuttumaan, olisin vain ulkoistanut sen kengittäjälle ja luottanut että löydän hyvän kengittäjän.

Kurssilta, jonka kävin, sai loistavaa pohjatietoa. Näillä opeilla on esimerkiksi halkeamispistettä lähenevät päkiät saatu umpeen, samoin säteen keskiuurrokset. Haju on tätä nykyä vain murto-osa lähtötilanteesta ( tarkka nenä haistaa vielä jotain). Myös valkoviiva on suoristunut ja kaviot pysyneet arkomattomina. Antura paksunee ja säde vahvistuu. Jotain on siis pakosti tehty oikein!

Kun on uuden asian äärellä aina saa neuvokseen, että "etsi tietoa eri lähteistä". No niihin lähteisiinhän hukkuu! Pitää olla joku pohja josta ponnistaa. Vähän kuten peruskoulu: Jos ei mitään tietopohjaa ole, miten voi lähteä siihen tiedon kriittiseen arviointiin lukiossa saatika myöhemmin yliopistossa? Ei ihmisen tiedonkäsittely voi hypätä suoraan tyhjästä tietopohjasta kriittiseen eri tietolähteiden arviointiin. Kyllä peruskoululaiselle pitää voida ensin sanoa jokin laita, miten asiat ovat, muuten lapsihan menisi ihan sekaisin!

Ympärillä vuori kirjoja ja pitäisi muka uskoa että maa on pyöreä kun vasta on oppinut, että se on litteä? (c) Disney, lainattu täältä

Oma perustani on siis Dan Guerran oppeihin perustuva kurssi, jolla opin perustietoja kengättömän hevosen vuolusta. Yleistä tietoa kengättömyydestä olin kyllä lukenut netistä. Luulen, etten varmaan ilman omaa hevosta ja mahdollisuutta sitä ja sen kavioita seurata olisi kovinkaan helposti päässyt tuosta yhtään eteenpäin.

Ensimmäinen Niilolan hevoshuoltamon kavionhuolto- kurssilla vuolemani kavio näkyy reunoilla kätteni "armoilla" työstössä ja keskellä "valmiina". Reikä säteen päähän anturaan tehtiin sitä varten, että nähtäisi, miten paksu antura on tuossa kohtaa ennenkuin pulpahtaa verta (hyi, kuvottavaa). Tämä oli oikein opettavainen kavio (puhumattakaan kurssista!), päällepäin siististä säteestä löytyi jauhoista sienirihmastoa oikein kunnon havainollistavaksi esimerkiksi ja raspattu valkoviiva näkyy ihan nätin pyöreänä. Tässä kaviossa myös kovin kapea ja surkastunut säde. Kuvien (c) S.M. ja Niilolan hevoshuoltamo

Kuva muokattu

Nyt olen siinä vaiheessa, että kun on jokin peruskäsitys ja vähän käytännön kokemusta kengättömyydestä, tietoa voi  lähteä laajentamaan ja etsimään lisää...Mutta kun jo muutaman kerran raspanneena huomasin, että raspi raspaakin vain yhteen suuntaan... niin tunsin itseni todella tyhmäksi -  MISSÄ on minulle se kirja "Barefoot hoof trimming for dummies"! Miten voin olla näin tyhmä XD? Heh, no, mitä pikkuvirheistä XD! Kun havaitsin raspin oikean käyttösuunnan sujui raspaaminen huomattavasti helpommin ;). Ja sen sijaan, että olisin hankkinut kavioidenvuolukirjan typeryksille, aloin tutustua Andrew Bowen kavion huollon perusteisiin dvd:n avulla. Ja aloin palata youtubesta löytyviin useisiin vuoluvideoihin -uteliaana katsoen millaisin eri tavoin ihmiset hoitavat kengättömien hevostensa kavioita, ja mitä hyötyä siitä olisi nyt minulle.

Kun lähdin itse vuolemaan..

 

Aluksi vuolin varsin varovaista hienosäätöä. Kantakulmatuet oli helppo itse pitää matalana ja suorina ja toisen etusen vanhan halkeaman reunoja pyöreänä. Skinny kulutti etusia enemmän ulkosyrjältä, toisinsanoen pyörähdyskohta siirtyi aina aavistuksen etuoikealle, joten raspasin vastapainoksi sitä etuvasempaa kärkeä.

Etenkin oikeassa etusessa näkyy miten pyörähdyskohta oli taipuvainen siirtymään etu-ulkosyrjälle kavion keskeltä. Vasemmassa vähän samaa mutta ei näy tässä niin selkeänä

Sitten vuolin kaikki kantojen tai säteiden irtolärpäkkeet irti. Ja tarkistin aina, että kaviot ovat symmetriset kannoilta ja pohjista. Tämä tapahtuu niin, että pidetään säärestä kiinni ja hevosen jalka on rentona. Tämä on muuten mielestäni Guerran kurssilta tosi hyvä oppi. Jos nimittäin painaa peukulla kaviota päkiöistä nähdäkseen saman tulee painaneeksi kaviota vinoon. Tästä otteesta on hyvä esimerkki alla olevassa kuvassa:

Elä tiiraa suoruutta näin, pidä kiinni säärestä niin että hevosen jalka on rentona :D

Siinäpä se oli oikeastaan mitä lähdin ensin tekemään... Ja pitää vielä mainita miten paljon helpompaa on vuolla oman hevosen kavioita, joita katselee ja seuraa päivittäin ja joka on elävä ja jonka kavioissa vuolutyötä ei ole paljon. Vuolukurssin kaviot olivat kuolleiden hevosten pitkään hoitamattomina olleita ja niissä oli semmoinen työmaa että huumori ja selän kestävyys meinasi loppua. Ei luistanut ei raspi (oikeinpäinkään) eikä puukko vaan ne hyppi minne sattuu.

Jonkinaikaa tein siis pientä sipistelyä sillointällöin. Seuraavaksi minua alkoi mietityttää valkoviivan pehmeys ja sen paikoittainen uramaisuus. Alkoi tuntua, että kaikki minikokoiset hiekanjyvät ja lika pakkaantui sinne eikä niitä oikein harjankaan kanssa pesemällä saanut pois. Seuraavassa kuvat tästä ilmiöstä, alemmassa kuvassa kohdat ympyröity punaisella.

Oikea etukavio pesussa 8.12.2012

Sama kuva johon olen merkinnyt kohdat jotka rupesi mietityttämään

Tuo ilmiö herätti kysymyksiä seinämästä ja aloin tutustua ilmiöön nimeltä irtoseinämäisyys. Paitsi sieni, myös se aiheuttaa valkoviivaan kiemuraa tai venyttää sitä paikoiltaan. Kyseessä on tilanne jossa kavion ulkoseinälle tulee liian suuri kuorma ja tämä paine mekaanisesti vääntää seinämää irti. Itse sitten päättelin, että jos tuollaista vääntöä tai painetta kavioon tulee niin tottakai se valkoviiva on silloin hauraampi tai pehmeämpi. -Jos kahta osaa vedetään erilleen, niiden väliin kiilautuu tavaraa helpommin?

Kysymyksiä seinämästä tai sen pyöristyksestä herätti myös se, että kavion luonnollinen pyöristyskohta näytti pyöristävän kavion kärkeä paljon vuolussa tehtyä pyöristystä enemmän. Ja kas kummaa, sekin näkyy yllä olevassa kuvassa: pyöristyskohtahan tulee lähelle valkoviivaa kun katsoo kärkeä. Tämähän on ihan kuten joidenkin mielestä kuuluukin olla, eli varvas pitäisi pyöristää tuonne valkoviivan tienoille.

Kuitenkin kun pyöristystä ei oltu ehkä riittävästi tehty, niin alla olevista kuvista näkee miten pyöristyneen kohdan jälkeen kavion kärkeä jäi vielä liikaa sinne, mistä sen pitäisi olla pyöristetty. Näinpä aloin pyöristää kärkeä enemmän. Kuvasta se näkyy ehkä vähän huonosti, mutta olen yrittänyt merkata sen ylimääräisen havainnon tuonne punaisella.

Tästä näkee kärjen pyörähdyspintaa

Yritin merkitä tähän kuvaan miten luonnollisen pyöristymän jatkoksi jäi seinämää ikäänkuin eteen -tätä aloin pyöristää luonnollisen pyörähdyksen "jatkoksi" enemmän kuin aiemmin

Irtoseinämäisyys mietitytti myös Skinnyn kavion profiilin aaltomaisuuden takia. Aloin kyselemään, voisiko tämä koko sienihypoteesi ollakin flarea/irtoseinämäisyyttä ja sain ajatukselle ainakin tukea. Sienihypoteesi voisi ollakin osittain tai kokonaan irtoseinämäisyyttä, eikä ainakaan kokonaan sieni-infektiota? Tähän auttaisi ulkoseinämän trimmaaminen ja pyöristyksestä huolehtiminen.

Takasen pinnan aaltomaisuutta, etenkin oikealla reunalla

Näistä kuvista näkee miten paljon ulkoseinämää meidän etusissa on ollut.

Seuraava askel oli siis alkaa ohentaa seinämää sivusuunnasta, pikkuhiljaa, niin että kavion pinta menisi ruununrajasta alaspäin suoraan (ei aaltoilua) ja sitten tulisi sopiva pyöristys. Ständiä minulla ei ole joten pyöristyksen joudun tekemään ilman. Katsotaan, mihin suuntaan tämä vie kavioita ja millaiset kaviokuvat seuraavaksi saadaan :D.

Lyhyitä opetusvideoita

Koska en voi tänne ladata Bowen videoita, lataan sen sijaan ihan hauskan perusvuoluvideosarjan, jossa on kolme osaa. Minun silmään näyttää simppeliltä perusylläpitovuolulta. Itselleni erityisesti oli hyvä tuo kohta, kun nainen kertoo, että oikeastaan hänen hevosensa kantojen pitäisi olla taaempana, mutta silloin hän joutuisi ottamaan ne liian alas, joten pitää kantoja vähän korkeampina. Tuo tilannehan on oikeastaan juuri meillä. Pitää mennä niiden hevosen kavioiden mukaan ja antaa ajan myös kulua eikä tehdä äkkiä mitään radikaalia.

Irtoseinämäisyyden/flaren selittää hyvin mies seuraavan videon yhteydessä n.7minuutin kohdalla

Tämänhetkisiä kysymyksiä tai aiheita, joita minulla on mielessä vuoluun liittyen

• Seinämät. Guerran opissa seinämää jätetään korkeammalle kuin antura. Bowea ja äkkiseltään youtubesta vuolijoita katsomalla taas näyttää siltä että seinämä otettaisi yleensä anturan tasalle. Hmm?

• Kannat. Ne sijaitsevat Skinnyllä alempana kaviossa (siis lähempänä kärkeä) kuin ihanne olisi. Tämän suhteen ei oikeastaan ongelmaa ole, kannat peruuntuu itsekseen pikkuhiljaa, ne on pidetty säteen kanssa samala tasolla ja kantojen kohdalta seinämää ei voi ottaa anturan tasolle, pientä kompromissia siis tuossa.

• Säde ja sen vuoleminen. Pitääkö säteen ja kantakulman väli auki, vai antaako säteen kasvaa ja levetä? Säteen pitäisi jokatapauksessa antaa kasvaa ja etenkin levetä niin paljon kuin se suinkin vaan levenee, sillä säde ja päkiät muodostavat tärkeän alustan jolle hevonen askeltaa. Ja säde on usein kengityksen surkastuttama. Toisaalta meillä säteen reunan alle (etusiin) jää valtaisa kieleke jonne myös lika kertyy, puhtaanapidon kannalta säteen vuoleminen siis on hyvä. Hmmm..?

Säteen sivun vuoleminen takasessa, sen voi tehdä, mutta pitääkö vuolla vaiko eikö?

• Raspin käyttö; edestakaisin vai vain yhteen suuntaan? Meille vannotettiin kurssilla käyttämään aina yhteen suunaan raspia. Sitten kuitenkin mitä enemmän olen katsellut kengittäjien ja muiden raspaajien videoita, raspi tuntuu heiluvan kyllä myös edestakaisin. Itse koitin edestakaista liikettä ja se toi kyllä tosi paljon enemmän tehoa ja tarkkuutta työhön. Ihmisten kynsistähän sanotaan että ei saa viilata edestakaisin, ettei ne liuskotu. Tällä tuskin on mitään tekemistä hevosen kavioiden kanssa, vaikka sarveisaine lienee sama XD. 
• Kulmatuet; jotkut vuolee ne siten että pysyvät suorassa ja seinämän alapuolella, jotkut ottavat kokonaan pois. Mitä varten nämä kulmatuet sitten kasvavat jos tuntuu että niillä ei niin suurta merkitystä ole?

Nyt tuli niin pitkä postaus, että jaksaako kukaan tällaista lukea? Ehkä joku joka on ihan alussa kengättömien asioiden kanssa, voi löytää tästä jotain iloa :). Kuinka monella lukijalla on kengätön hevonen tai on muuten kiinnostunut kengättömyyteen liittyvistä asioista?

En esitä näitä faktoina vaan pohdin taas siinä ymmärryksessä, joka meidän kengättömistä asioista vallitsee nyt joulukuussa 2012 kun takana on n. 5 kuukautta kengätöntä elämää. Opettelen asioita matkan varrella.

Aiempia kirjoituksia aiheesta:

Kengättömyyden ja kavionparannuksen alkutaival

Kavionhoitoa
Kavionhuoltopäivä ja -kurssi 

Seuraava kirjoitus aiheesta:

Barefoot hoof trimming for dummies part 2 

Old Mac´s G2 -nastarenkaat

Skinnykkä bootseissaan

Koska olen neuroottinen (vai varaudun vain ennakolta ja hyvissä ajoin?), olen sovittanut ja etsinyt Skinnylle talvibootseja joihin tulisi nastat ja nyt on päädytty Old Mac´s G2-bootseihin. Niihin sopiva kavion malli on enemmän pitkä kuin leveä, kuten meillä.

Sirot hevosenkengät joka jalassa

Ja totta, Skinnyllä on kuin onkin villasukat jalassa! Eli mainiot ja erittäin paljon helpommat pistää alle kuin viralliset säärystimet /catersit. Näihin vaan ei nuo kuvissa olevat paksut villasukat meinaa mahtua joten etsin jotkin ohuemmat sukat käytön varalta. Old Mac´seissä kulkee sisäpuolella varmistintarranauha, joka voi hiertää ja sen takia suositellaan väliin jotakin. Mutta riippuu sitten käytöstä ja hevosesta voipiko mennä ilmankin säärystimiä. Kuulemma jotkut hevoset menee pelkillä bootseilla. Villasukat toisaalta estää talvella lumen menoa bootseihin :D.

Ensin tilattiin koot 1 ja 2, mutta ne olivat liian pienet ja nyt on 3 ja 4 koot. Näistä näyttäisi tulevan meidän nastakengät niitä pääkallokelejä varten jolloin voi oikeasti olla vaarallisen liukasta. Onpahan sitten valmiiksi mitä pistää jalkaan. Saa nähdä, tuleeko käyttöä vaiko eikö :D.

Kokeilin vielä muovipussien kanssa, tässä näkyy kiinnitys takaa; eli on tarrat ja solki. Muovipussit on palautussyistä eli kun kokeillaan, ei saa kokeilla tietenkään paljaaseen kavioon.

Ennestäänhän meillä on Simplen cavallo-bootsit, jotka ovat jääneet liian isoiksi ja ovat muutamia kesäisiä kävelylenkkejä lukuunottamatta olleet vain hoitokäytössä eli kavioiden desinfiointiaine saa vaikuttaa niissä. Caterseja en oppinut käyttämään niissä eli se lyhyt alkuinnostuneisuuden ajanjakso joka näitä käytettiin, mentiin ilman caterseja.

Simplen bootsit, voin mainostaa että ovat tosi helpot pukea, sama aika menee kuin suojittaisi hevosen

simplet ja catersit jotka on tarkoitus tulla bootsien sisälle

Hevoskirjani

Mitä teidän hevoskirjahyllystänne löytyy? Entä mitä lehtiä luette tai tilaatte?

Seuraavana esittelyssä minun hevoskirjahyllyni

 

Hevostelun alkutaipaleella oli tietysti monenlaisia perusteoksia, kuten Suuri hevoskirja. Näistä kirjoista piti aina opetella kaikki ulkoa, aina hevosen esihistoriallisista vaiheista asti :D. Ja tämä kirja on yhä olemassa hyllyssä.

Peruskirjoja löytyi myös ruokinnasta, hevosten laidunnuksesta ja laidunmaiden hoidosta (joka on tällähetkellä tuttavalla lainassa). Sitten minulla oli hevosen anatomia ja kirja hevosen venyttelystä joka oli loistava, mutta en tiedä missä tämä mainitsemisen arvoinen aarre nyt on. Olen aina ollut kiinnostunut hevosen venyttelystä ja hieronnasta. Muistan lapsenakin, miten tärkeää oli, että puhelimessa kysyi Skinnyn omistajalta luvan sekä saada "harjata, ETTÄ hieroa/venyttää ;)", ei riittänyt että kysyi saako käydä "hoitamassa" tai "harjaamassa".

Sitten löytyy lahjaksi saatu Hevosen käsittely ja käyttäytyminen (toim. Virpi Nieminen, 2003). Takakannen mukaan tämä olisi ollut ensimmäinen suomalainen hevosenkäsittelytaitoihin keskittyvä teos. Luin tämän kirjan kunnolla jostain syystä vasta miltei 10 vuotta sen saamisen jälkeen.

Seuraava uusi kirja ilmestyi hyllyyn joululahjana vuonna 2011. Olin palannut kyseisenä syksynä ratsastuskoulun tunneille yliopisto-opintojen aikana muodostuneen tauon jälkeen. Eli toivelahjana sain kirjan "Kyra ja ratsastuksen taito (2008)". Piti kerrata, miten ne nyt oikeasti ne asiat menikään mitä siellä tunneilla yritin opetella. Ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun luin perusteosta hevosen ratsastamisesta. Olin siis ratsastanut tunneilla yli 10 vuotta, lukematta ensimmäistäkään juuri ratsastuksesta kertovaa kirjaa? Kyllä :D.

Kyran kirjasta innostuneena hankin seuraavat teokset:
Hevosen kanssa -Tuire Kaimio (2004)...

Sekä: Hevosesta -käytännön psykologiaa arkeen, Leena Kurikka (2009)

Lisäksi löysin perushevoslehdistä poikkeavan lehden, eli minulle tulee Tunne Hevonen -lehti.

Lisäksi lainassa on Hevoskuiskaajan käsikirja, Monty Roberts (2009). Ja se onkin siltä osin luettu ja hyödynnetty kuin mikä sen anti oli ja lähtee takaisin omistajalleen kun häntä tapaan.

Ajankohtaisesti minua polttelee seuraava kirja. Se on kytenyt hiljaa takaraivossa jonkin aikaa, mutta aina yhä enemmän polttaen ja polttaen..

Metal in the mouth on erään esittelyn mukaan kirja, joka "kertoo sen karun totuuden jota meistä ei kukaan halua tietää." Myyjä on haastanut jokaisen hevosihmisen lukemaan tämän kirjan ja nyt otin haasteen vastaan ja pistin kirjan tilaukseen. Toki sitä ei tarvitse tilata saadakseen asiasta tietoa, kirjaa on varsin paljon lainattu ja tärkeimpiä pätkiä siitä suomennettu. Mutta tuleepa nyt saatua käsiin koko paketti :D.