Huomaan olevani vasta satulanhankinnan alkumetreillä ja aion nyt yrittää jäsentää miten ajatukseni ja koko projekti ovat palloilleet tähän mennessä.
Satulointia
Kun vielä odottelin Skinnyn ostoon liittyvien paperiasioiden valmistumista, taltutin hevostelukuumettani suunnittelemalla varusteostoja; muunmuassa satulaa. Sopivan satulanhan voisi sanoa olevan kaikkein tärkein ostos hevoselle, jolla ratsastetaan. Suurin kysymys muodostuikin siitä, pitäisikö satulan olla rungollinen vai rungoton. Ihmettelin sitä, miten jäykkä runkosatula voi sopia hevoselle missään muussa asennossa kuin paikallaan seisoessa. Miten se voi sopia hevoselle liikkeessä kun hevonen taipuu ja kääntyy ja pään asento vaihtelee? Seuraava video havainnollistaa ajatuksenjuoksuni (kiitos Emilille jonka blogista löysin videon).
-> Tästä seurasi johtopäätös: ei runkosatulaa.
Pian minusta tulikin Barefootin rungottomien satuloiden fanittaja. Kun katsoo tämän allaolevan videon, tietää varmasti, että paras satula jonka voi hevoselleen ostaa on Barefoot. Eikö vaan? Se jakaa ratsastajan painon, joka on satulan tärkein tehtävä, mutta silti mukautuu hevosen selän ja liikkeen mukaan.
Barefootilla oli vaikka minkälaisia ihania malleja ja Lexingtonista tuli ehdoton suosikkini. En ollut nähnytkään rungotonta satulaa, mutta tiesin tietysti että se sopii jokaiselle hevoselle, se olisi siis melkein varma sijoitus. Leijuin satuloiden haavemaailmassa, oli se helppoa kun sentään oli satula valittuna etukäteen!
Siispä kun polle tuli, niin vanha runkosatula lähti myyntiin...
Vanha englantilainen runkosatula lähti myyntiin, siinä oli minulle liian pieni istuin ja Skinnylle se istui jonkinverran alamäkeen
...ja alta aikayksikön sen tilalle tuli Barefootin London, Lexingtonin edeltäjä (onneksi käytettynä ja miltei puolet halvemmalla kuin uusi). Muttah.. paketista ei paljastunutkaan unelmasatulaa vaan enkkusatulaan tottuneelle silmälle vähän hassunnäköinen kummallinen iso kapistus, jonka nahka oli jo kuluneen ruttuinen ja satulan alapuolikin eräänlaista karvaa eikä sileää nahkaa.
Tämmönen se oli, ei yhtään kuten enkkusatulat
Siistin karvan reunaa saksilla ja irrottelin teippirullalla entisen omistajan hevosenkarvoja ja ihmettelin ulkonäköä. Oli vähän pettymys kun tajusin että siinä on satulanmallinen satulahuopa -"eihän tähän saakkaan niitä kivannäköisiä neliöhuopia kiinni". Ei ollut edes siipeä jota nostaa ja vastinhihnoja siellä joihin kiinnittää huopa. Huopa tuli kiinni omaan väkäseensä etukaaren sivuilla ja takakaaren tuntumassa. Ihankuin satulasta olisi puuttunut yksi kerros, ainahan satulassa on ollut siipi jonka voi nostaa ylös ja sen alle jää vastinhihnat!
Satula ja satulahuopa takaa
Ja mitä seuraavaksi. Kun menin satulaa sovittamaan, ei se oikeen istunutkaan. Miten näitä oikeen sovitetaan? Mihin sen pitäisi oikein istua?
Barefootin London
Alkoi yhä enemmän ja enemmän näyttää siltä, että oli se missä kohtaa tahansa, satula olisi liian pitkä Skinnyn selkään. Ja siivet aivan liian pitkät minulle ratsastajana.
Londonin kyytiin kapuamassa, Skinny nyrpistää nenää ja miettii mitä se touhuaa
Ja hetkinen, tämähän oli todellakin koulusatula -olin lukenut, että nämä käyvät ihan yleissatuloiksikin, muttah... huomasin tarvitsevani enempi yleissatulatyyppisen, en koulusatulaa. Jalat jäi jotenkin tosi kauas hevosesta ja ihan liian suoriksi taaksepäin.
jalat jäi Londonissa liian taakse ja kauas ja siipikin oli liian pitkä
Kun olin selvinnyt ensimmäisistä ulkonäköön liittyvistä järkytyksistä, vaikutti satula lopulta laadukkaalta. Se oli jämäkkää tekoa, siinä oli kunnon huopa, joka oli osa iskunvaimennusta. Tasainen alapintakin tuntui reilummalta hevosen selkää kohtaan kuin paneelisatula (paino jakautuisi laajemmalle). Kuitenkaan satula jonka piti sopia jokaiselle, ei sopinutkaan juuri meille. Barefoot-unelma piti haudata. Ainotkaan heidän satuloistaan ei ollut sopivan mittainen ja tarpeeksi lyhytsiipinen. *snif*
Lampaankarvasatulan vyötä kiristämässä
"Onks sulla mulle jotain"?
Sitten seurasi onnistunut ostos: selkärankatilallinen Christin lampaankarvasatula. Se oli ja on aivan ihana, sen ansiosta meillä sentään on satula. Ainot ongelma on että tarvittaisiin toinenkin satula sillä tämä ainoastaan pehmentää istuinluista ja jalustinhihnojen kiinnityskohtiin tulevaa pistekuormitusta, mutta ei jaa painoa juuri nimeksikään, sehän on täysin pehmeä.
Ratsailla lammaskarvasatulalla
Lammaskarvasatula
Barefootin lisäksi minulle oli markkinoitu hyvin myös Vanhalan joustorunkoiset. Vaikka joku on sitä mieltä, että joustorunkoiset ovat lähempänä runkosatulaa kuin rungottomia, minun mielikuvissani ne ovat kuitenkin lähempänä rungottomia, sillä ne kuitenkin joustavat hevosen selässä kuten rungoton. Siispä unelmasatulamerkkiä nro 2 kokeilemaan. Ennalta olin ajatellut että Flexible Inspiration olisi meidän malli, mutta nyt Londonia sovittaneena tiesin että ei kannata haksahtaa koulusatulaan, vaan tiesin tarvitsevani sen lyhyen lyhytsiipisen yleispenkin. Niinpä sovitukseen tulivat Trekker True Talent ja Pro Arte.
Trekker True Talent
Kumpikaan Trekkereistä ei pysynyt paikoillaan, vaan valuivat lapaan kiinni. Lisäksi niissä oli aikamoinen pomppulinnaefekti. Muuten aivan loistava turvaistuin, mutta Talentista puuttui polvituet ja Pro Artessa ne oli oudot. Eli good bye Trekkerit.
Trekker Pro Arte
True Talent polvituilla, ei voinut harkitakaan
Trekkerien sovituksesta innostuneena ainot oikea paikka satulalle tuntui olevan lavan kärjen takana. Kaikki muu ahdisti itseä henkisesti. Lopulta onnistuin tyrkkäämään seuraavan kokeiltavan satulan, eli Freeformin Classicin, tarpeeksi eteen eli jonkinverran lavan päälle.
Freeform Classic
Skinnykin tykkää Freeform Classicista :D
Olin jo varsin tykästynyt Freeformiin mutta pituus, säkätila ja selkärangantila mietityttivät. Tilasin Korrector ilmatyynyromaanin, jonka piti ratkaista selkärangan ja sään tila. Sepä olikin sitten hankala tapaus!
Ilmatyynyromaani ohjeineen ja pumppuineen
Ilmatyynyhuopa, pumppu ja muut nippelit
Ilmatyynyhuopa Classicin alla
Lähikuva, noista putkista pitäisi ilman määrää säätää selässä ollessa
Taistelin Korrectorin kanssa ohjeita lukien varmaan tunnin. Sitten rupesin saamaan selvää siitä miten pitäisi toimia. Osoittautui että yhteen ilmatyynyistä ei kulkenut ilma kunnolla, otin ilmaputket esille ja huomasin, että siellä kulkee ikäänkuin kuplia. Oliko siellä kosteutta? En saanut puristettuakaan kuplia pois. Kuvat lähti englantiin Freeformin myyjän kautta. Toivon että saisin neuvot siihen, miten tyynyn saa toimivaksi tai saisin toimivan kappaleen tilalle. (Edit: Myöhemmin selvisi, että ilmakuplat voivat olla jotain suoja-ainetta tyynyistä eikä se haittaa käyttöä. Hoksasin myös, että kuplat eivät estäneet ilman kulkua tyynyihin, vaan en saanut pidettyä pumppua liittimessä oikein. Kun pumpun sai pysymään liittimessä, kulki ilma tyynyihin ongelmitta.)
Kuplia ilmatyynyhuovan putkessa
Kun ilmatyynyhuovan täytöstä ei tullut mitään, ratsastin siis toisen kokeiluratsastuksen Classicilla geeliromaanilla ja edestä korotetulla Mattesin huovalla. Vaikka Christin lampaankarvasatulaan ja satulatta ratsastukseen verraten Freeform tuntuikin kuin matkaa hevoseen olisi ollut puoli metriä, minusta satula tuntui hyvältä. Aloin jo tosissani harkita tuommoista Freeformia, heillä kun olisi shortback-versiokin, jonka pitäisi olla sopivan mittainen. Korrektorin suhteen luovuttaisin ja keksisin jostain toisenlaisen toppauksen.
Skinny ja Freeform Classic. Häh, rungoton satula joka on jäykkä pituussuunnassa??!
Kun keräsin lisätietoja Freeformista, sain tietää että kyseinen rungoton onkin jäykkä pituussuunnassa, mutta joustaa lavoilta o_O. Nämä tiedot Freeformin rakenteesta saivat uudelleen miettimään runkosatulankin eri puolia. Kerran tähän maineikkaaseen rungottomaan oli nimenomaan otettu mukaan yksi runkosatulan ominaisuus eli pituussuuntainen jäykkyys, ei ne runkosatulatkaan voineet ihan turhia kapistuksia olla. Sitäpaitsi monet hevoset (suurin osa?) tekevät (huippu)suorituksensa runkosatulan kanssa.
Tätä pohtiessani luin hyvän vertauskuvan runkosatulan rungosta: runko voi auttaa pitämään ratsastajan kuorman paremmin paketissa, ollen kuin tukeva rinkka selässä joka on helpompi kantaa. Vielä en ole valmis luopumaan rungottoman/joustorunkoisen hankinnasta, mutta mielipiteeni niitä kohtaan palasi vähän takaisinpäin sieltä rungottoman ihanteen ääripäästä. Jos ostan runkosatulan on mielessäni jo yksi vaihtoehto; Sigma -merkkinen kankainen yleissatula, joka on yksi mukavimmista runkosatuloista joilla olen ratsastanut (ei siis hajuakaan mistä näitä saisi mutta kuitenkin). Tosin silloin kun ratsastin tuolla satulalla en ollut koskaan tuntenut sitä rungottomuuden ihanuutta :).
Ihankuin Freeformin rakenne ei olisi ollut tarpeeksi hämmentämään minua. Seuraavaksi löysin tällaisen ratkaisun, joka on myös aikamoinen yhdistelmä. Siinä satula on jäykkä selkärangan suunnassa mutta lisänä on kiertonivel tuomaan liikkuvuutta. Tämän Wow-satulankin yhteydessä kuvataan miten jäykkää runkoa tarvitaan nimenomaan jakamaan ratsastajan paino koko satulantilan alueelle. -> Oli satula siis varustettu minkälaisella rungolla tahansa tai vaikka se olisi rungoton, niin kaikkien satuloiden puoltajat tuntuvat perustelevan satulatyyppinsä paremmuutta paremmalla painon jakautumisella ja mukavampana hevoselle. Markkinointi on hämmentävää, mistä sitä puolueetonta tietoa sitten saa? Pitääkö ostaa semmoinen painon jakautumista mittaava testihuopa ja tehdä omia kokeita (joka on miltei pois laskuista sen huovan hinnan takia), vai vaan odottaa että hevonen kertoo mikä on hyvä?
Runkosatulaa en kuitenkaan toistaiseksi vielä haluaisi, jo ihan oman ratsastustuntuman takia. En kuitenkaan enää ole ihan täysin sitä vastaan. Jos ei rupea satulaa löytymään voi runkosatulakin tulla sitten kyseeseen.
Tällähetkellä minulla on sentään lähtötilanteeseen paljon enemmän tietoa, joiden varassa etsin satulaa:
Tarvitaan alle 50cm pitkä satula. Jos ei ala löytymään tarpeeksi lyhyttä satulaa niin täytyy ehkä antaa joustorunkoisille Vanhalan satuloille uusi mahdollisuus? Heillä on kaikista lyhyimmät paneelit joihin olen törmännyt. Mutta eih...se pomppulinnaefekti.. turvaistuin ja heittoistuin samassa paketissa.
Hevosella on vähintäänkin normaali säkä ellei korkea, joten tarvitaan satula jossa on hyvä säkätila ja selkärangantila, tai johon rungottomien tapauksessa saadaan padilla semmoinen.
Huomioon pitää ottaa, että hevosella on melko notko selkä, ja se on miltei takakorkea
Tiedän että haluan itseäni varten mokkaisen satulan tai vähintään mokkaistuimen.
Mielellään ruskea (on osoittautunut, että väri onkin ainot helppo asia satulaa valittaessa)
Mahdollisimman lyhyet siivet, polvituet pitää kuitenkin löytyä.
Yleissatula
Penkkikoko 17´, tykkään että satulassa on ennemmin enempi tilaa kuin liian vähän
Olisin yhä rungottoman perään ensisijaisesti, mutta nahkarunkoiset meinaa nousta hyväksi kakkoseksi.
Haaveilen tällä hetkellä eniten Freeformin shortbackistä. Pitää vain varmistua pituudesta ja keksiä alusta kaarevalle selälle, sekä säkä- ja selkärankatila. Lähetin kyselyn etukaaren säkäleikkauksesta Freeformin myyjälle ja odottelen vastausta saako semmoisen. Aion jatkaa koeratsastuksia Freeformin classicin kanssa ja katsoa saisiko sen jotenkin sopimaan, jotta voisin ostaa SB:n. Freemaxin olisin jo ostanut ellei se olisi liian pitkä sillä se mainostaa että säkätilaa saa korkeasäkäisellekin vaihtamalla etukaarta.
Tessan kirjoittaman kommentin ansiosta olen selaillut nyt lisäksi ainakin seuraavat merkit: Torsion, Dream Team Saddle, Freemax ja Flexion Mondial. Olen myös katsonut seuraavia: FleXEE Saddle, Solution Saddles, The Fhoenix and The Vogue, Sensation Ride, TreeFree, Startrekk, Backing/Games Saddle, Hidalgo, WOW, Podium. Erityisen huomioni on saanut nahkarunkoinen Hidalgon Alicante I este/yleissatula (hinta uutena vain 399€)..
Eräs joka kokeili hevoselleen meidän Londonia sanoi että oli sovittanut 30 satulaa, eikä ollut vielä löytänyt sopivaa. Minä olen sovittanut vasta NELJÄÄ ja olen jo nyt hermoraunio. Aiemmat satulapostaukset: Barefoot London Trekker True Talent ja Pro Arte Freeform Classic
Skinny sai yhtenä päivänä pyöröpaalin sijasta irtoheinää tarhaansa aikamoisen kasan. Huh, siinä onkin homma kun hirnakka levittelee heinää pitkin tarhaa päivällä ja minä sitten illalla yritän kasata sitä uudelleen yhteen kasaan.
Tämä on sitä minun varusteurheilua, oli ihan pakko hankkia tuommoinen huppu kun se on niin ihana. En muuten ole mikään himoloimittaja, mutta lenkin jälkeen tykkään aina kääriä pikkuhepan fleeceen, eli viltin tai loimen alle. Ehkä tätä huppuakin tulee käytettyä välillä kun pää hikoaa, se auttaa myös kuivattamisessa jos joutuu harjaa pesemään sen kutinan takia :).
Jäbä huppu päässä,
On se hassua että varmaan yleisin varusteurheilumuoto on satulahuovat ja riimut, mutta minä en ole oikein hoksannut niiden viehätystä, vievät vain tilaa. Satulahuopia meillä on 4 ja riimuja 5 kappaletta (ei niitä tarvisi niin montaa mutta olkoot kun tulivat hepan mukana). Kullakin on nämä omat "pakko saada" -varusteensa, minulle se oli tälläkertaa tämä huppu :D.
Hirnakkainen hupussaan
Söpis
Hirnakan paikkapeppu on parantunut hyvin. Haava näyttää olevan tiukasti ummessa, mutta tikit eivät ole vielä sulaneet. Seuraavassa lähtötilanne ja tämänhetkinen tilanne.
...eli maastopyöräilyä ja maastoratsastusta. Avomieheni sai vuodenvaihteessa Fat Biken ja kävimme jo menestyksekkäästi vauhdikkaan yhteislenkin, minä nelivedollani ilman satulaa ja "Fatty" perässä. Tätä on suunniteltu pitkään joten oli oikein kiva käydä yhteislenkillä.
Skinny ja Fatty 5.1.2013, mieheni oli niin urhea että otti kuvia kännykällään
Sitten muihin maastoilumuuttujiin, eli ne moottorikelkat nyt ensimmäisenä. Vuoden loppupuolella ehdin juuri hengähtää helpotuksesta, kun ei oltu kohdattu yhtään moottorikelkkaa pimeässä maastossa. Ajattelin että ihmiset taitaakin käydä vaan päiväajeluilla :D. No, ilmeisesti moottorikelkkakausi alkoikin todenteolla nyt kevätpuolella, sillä vasta nyt niitä on ruvennut näkymään. Maastolenkillä on kuljettava pätkä kelkkareittiä päästäkseen edemmäs maastoon. Pätkä ei ole pitkä, mutta sen verran kuitenkin että nousee kylmänhiki niskaan, jos siinä kohtaa alkaa kuulua etäältä se pirumainen "VRRRRRUUUUUM VRRRRUUUUM VRUUUUM". Kun tuo ääni kuuluu, niin seuraavana näkyy, miten lukuisat keltaiset etulyhdyt halkovat pimeää ja seuraavassa hetkessä ne on kohdalla. Huh, kumpi pelkää enemmän? Minä vai hevonen?
Fatty ja me
Yleensä on oltu suht hyvässä kohdassa kun kelkkoja on tullut vastaan, niin että on päästy sivuraiteille pois alta. Silti minua aina pelottaa, että ne tulee juuri siinä kohtaa vastaan, kun ei ole kuin syvä umpihanki jonne evakuoitua. Ne on vielä jokseenkin arvaamattomia, kun liikkuvat niin nopeasti eikä tiedä ikinä mistä ne kulkevat. Olen mielestäni katsonut netistä sen kelkkareitistön ja silti maastossa on ajettu kyllä ihan muuallakin kuin kelkkareiteillä.
maastoilua
Ensin siis pakkaa sekoitti moottorikelkat ja sitten tuli kova tuuli. Silläaikaa kun paranneltiin haavaa ja pyörittiin kentällä ettei tikit irtoaisi, koko polku oli sitten tuullut umpeen, kadonnut kertakaikkiaan jäljettömiin. Skinny katsoi minua epäluuloisena kun kahlasin sen edellä kumpparit täynnä lunta "ootsä ihan tosissas että me mennään tästä?" uskollisena se kuitenkin kahlasi perässä. Tuolloin käännyttiin suosiolla pian takaisin.
selkäännousupaikalla, hyvin näkyy
Jonkinlainen polku avautui uudelleen kun hevoset kulkivat siitä ja eilen sitten käytiin jälleen maastossa. Tälläkertaa ei tavattu moottorikelkkoja, vastaan tuli vain toinen hevonen (joka oli järkyttävää hevosen mielestä sillä ennen emme ole sattuneet nokikkain toisen ratsukon kanssa) ja koiranulkoiluttaja. Mitäs niistä, mutta polun pohja oli muuttunut upottavaksi. Ennen suht pitävä pohja upotti hevosen alla joka askeleella. Siitä tuli sitten varsinainen 1,5tunnin kahlauslenkki, välillä pysähdyttiin huilimaan. Enää ei voi tuolle pitemmälle lenkille lähteä, tuossa kunnossa maasto rupeaa olemaan jo aika kohtuuton...
..Tähän asti on maastoiltu melkeen jokapäivä, kuten kunnon puskaratsukon kuuluukin. Onko tämän talven maastoilut siis maastoiltu? *snif* Elän toivossa, että kun tulee taas kunnon pakkasia, pohja kovettuisi ja kantaisi taas.
Siellä ollaan, usko tai älä
Mielessä kummittelee vielä mahdollisuutena se pimeä metsä. Se on niin synkkä, että lumitilanne siellä voisi olla erilainen. Siellä ei kulje moottorikelkkoja, ei ainakaan pitäisi kulkea, eikä kyllä vaikuta kulkeneen mitään muutakaan. Muttah... se on niin synkkä, että minun mielikuvitus lähtee laukkaamaan siellä. Siellä voi asua vaikka.. mörkö? ..en tiedä mikä, mutta Skinny oli aivan vakuuttunut kerran, että siellä asuu joku, ja että se joku on ihan kannoilla... (hevonenhan on tunnetusti aina oikeassa näissä asioissa, ainakin se oli todella vakuuttava)
se pimeä metsä, nyt pelottaa lapsettaa (kuva lainattu täältä (c)villasukka)
En yhtään ihmettelisi vaikka se olisi juuri semmoinen rauhallisempi metsänosa, jossa ne kaikki villieläimet (ne sudet ja sapelihammastiikerit etenkin) ovat piilossa. Kaikenlaisiin paikkoihin se hevonen minua seuraakin, en tiedä olisinko itsekään seurannut itseäni sinne XD. Ainakin jos joku olisi sanonut "pöö", oisin loikannut puol metriä ilmaan, kuten silloin kun pari fasaanintapaista pyrähti lentoon ihan tien vierestä -minä hyppäsin, Skinny ei, se kai kuuli että ne ovat siellä.
Saa nähdä siis miten maastoilut jatkuvat jatkossa..
Koska minua kiinnostaa tosi paljon kaikki maastakäsin puuhastelu, ohjelmaamme kuuluu myös säännöllinen juoksutustyöskentely. Yleensä en tee näitä kello kädessä, mutta juoksutan yleensä n. 5-10 minuuttia per kerta. Se sisältää peruskäskyjen perillemenon tsekkauksen ja ravia molempiin suuntiin. Joskus otetaan tähän lyhyeeseen juoksutukseen mukaan yksi laukannosto per suunta. Tyypillisesti voidaan ottaa tämmöinen lyhyt sessio esimerkiksi ennen maastolenkkiä, etenkin jos tarkoitus on mennä maastossa käyntiä tai enimmäkseen käyntiä. Skinny saa puolestani esittää kaikki ylimääräiset energianpurkaukset kentällä eikä sitten maastossa XD. Pidempiä juoksutuksia tehdään harvemmin, joiden kesto on varmaan jotain 20minuutin luokkaa, joka taitaa olla juoksutuksen suositeltu maksimikesto.
Käytän normaalisti vain köyttä ja riimua ja jo tuossa syksyllä mietin siihen liittyen monia seikkoja. Mietin muunmuassa, onko väärin juoksuttaa ilman juoksutusjärjestelmää tai sivuohjia. Toisinsanoen pohdin sitä asentoa, jossa hevonen juoksee, teenkö siitä vinon. Mietin, onko köysi liian painava, vetääkö se päätä tai koko hevosta vinoon. Ja haittaako jos se juoksee aika vapaata, tapansa mukaan kylläkin aktiivista, hölkkää suorana, pää ylhäällä eikä pää luotiviivalla.
ravia :D
Sain sitten vihiä, että ei se siitä nyt niin vain mene pilalle, jos juoksuttaakin köydellä ja riimulla. Suoruutta ajatellen meidän rutiineihin kuuluukin monenlaisia jumppia; peruutuksia, sivuttaisväistöjä, takajalka alle-väistöjä ja venyttelyt. Nyt löysin sitten blogiystävien (Konna ja Ärrä) kautta Marikje de Jong:n Straightness Training -nettikirjat, joissa kerrotaan hevosen suoruuden harjottamisesta. Todella mielenkiintoisen ja käytännöllinen oloinen kokonaisuus! Olen tutustunut vasta johdanto-kirjaan, mutta jo nyt olen saanut aika kivasti tietoa irti ja ajatuksia on herännyt.
De Jongin mukaan suoruutta ja symmetriaa harjoitetaan kolmella työskentelymuodolla:
Maasta hevosen vierellä,
juoksuttaen (eli siis myös pohtimallani juoksutustyöskentelyllä voidaan harjottaa suoruutta :D!)
sekä ratsastaen
Hän jakaa symmetrian osa-alueet kymmeneen; 1) lateral asymmetry /sivusuuntainen epäsymmetria, 2) horizontal imbalance/vaakasuora epätasapaino; miten paino jakautuu etuosan ja takaosan välillä, 3) front legs/kumpi etunen kantaa enemmän painoa, 4) hind legs/kumpi takanen kantaa enemmän painoa, taipuu paremmin alle ja ponnistaa paremmin, 5) front-back ratio/ (suomeksi?) suhde etu- ja takaosan välillä? hevonen kulkee aavistuksen sivusuunnassa tai vinottain eikä suorana, 6) diagonal imbalance/ diagonaalinen epätasapaino; painopiste siirtyy toiselle olkapäälle, 7) vertical imbalance/pystysuuntainen epätasapaino, hevonen kallistuu, 8) imbalance top-underline/ ylä-alalinjan epätasapaino; pää ylhäällä, selkä ei pyöreä, vatsalihakset ei oikein käytössä, 9) mental imbalance/selän jännitys=mielen jännitys, tasapainoinen hevonen on tasapainossa myös mieleltään ja 10) asymmetric chewing/epäsymmetrinen purenta tekee pään lihaksistosta epäsymmetriset.
Meillä kävi hieroja tässä tammikuussa ja hierojan käynnistä sain vähän apuja arvioida Skinnyn symmetriaa suhteessa de Jongin kymmeneen symmetrian osa-alueeseen. Hieroja sanoi, että Skinny on yllättävän symmetrinen lihaksistoltaan tarkasteltuna, mutta kuitenkin vivahteen vahvempi kaulan oikealta puolelta. Ja jos ymmärsin oikein niin vastaavasti vahvempi vasemmalta takaa lautasilta/ ristiselästä. Tämän takia vasen kierros on sille vaikeampi, kun sille luontaisempaa on pitää pää oikealla. Nyt lihakset olivat hyvällä mallilla, hierottavaa ei ollut ja läpikäynti riitti.
Komia varsan tasapainoinen takamus vuonna 1999, vaikkei vielä ihan kilpakuntoinen niin jo varsin vahva takaosa. Ja sivuhuomautuksena, vau mikä häntä(!) onko tää ees sama hevonen, nyt meidän häntäparka on hädintuskin kintereeseen asti, yli puolet lyhyempi.
Hieroja oli sitä mieltä että Skinny on hyvässä lihaskunnossa, kun ottaa huomioon sen iän ja miten kevyessä käytössä se on. Hierojan kertomasta tulkitsin, että aiemmin hyvässä kilpakunnossa ollut hevonen säilyttää lihasmassansa helpommin myöhemminkin. Kaikista de Jongin symmetrian-kehittämiskohdista en osaa kohdallamme sanoa mitään, mutta käyn läpi vähän millaista kehittämiskohtaa tunnistan tällä hetkellä symmetriassa.
Skinny on lateraalisesti (1) vino oikealle (pää oikealla).
Takajaloista (4) vasempi on ehkä vahvempi (en ole ihan varma tästä, peruuttaessa hevonen kaartuu vasemmalle, joka kai taas osoittaisi, että vasen takanen on heikompi? sivuttaisväistöissä vasen on vaikeampi suunta joka taas osoittaisi että vasen takanen taipuu alle paremmin kuin oikea O_o).
Veikkaisin että "front-back ratio" (5) on vino oikealle (pää oikealla, takamus sisällä?) tai sitten se saattaa olla jopa aika suora suoraan mentäessä :D.
Skinny kulkee ympyrällä helposti asettuen ulos, eli tämä lienee jonkinlaista diagnonaalista epätasapainoa (6).
Tässä näkyy hyvin taipumus asettua ulospäin (6) eli esiintyy diagonaalista epätasapainoa
Ratsastaessa löytynyt asetus sisälle eli diagnonaalinen tasapaino (6)
Sillä on myös vertikaalista epätasapainoa (7), eli se kallistuu ympyrällä sisällepäin. Tämä riippuu tietysti siitä, kuinka tasapainoisena menee, mitä tasapainoisempi (ja yleensä hiljaisempi) ravi tai laukka, sitä suorempana toki kulkee :D.
Tässä on tallentunut hetki jolloin laukka ei ole tasapainossa eli näkyy vertikaalista epätasapainoa/ kallistuu sisälle (7)
Tunnistan myös ylä- ja alalinjan epätasapainoa (8) ajoittain, eli ylälinja jännittyy helposti esim. kun pyytää lyhyempää askelta tai hitaampaa tempoa, joskus sitä esiintyy siirtymisissä ravista käyntiin. Mitä jäykempi hevonen on kokonaisuudessaan ratsastaa, sitä tiukempi ylälinja on. Tämä on varmasti semmoinen tasapainon osa-alue, joka on tosi perusasia ja kokoaa kaiken yhteen. Tämän osa-alueen kanssa tulee työtä riittämään.
De Jong yhdistää rennon selän myös rentoon mieleen, ja ottaa mielestäni aika kivalla tavalla hevosen psyyken mukaan tähän muuten niin fyysiseltä kuulostavaan tasapainoharjotteluun :).
De Jongin peruskulmakivinä näyttää olevan ns. LFS:
Lateral bending/ taipuminen sivulle (ns. banaani-muoto jos hevosta katsoo ylhäältäpäin),
Forward-down/ eteen ja alas
ja Stepping under/ sisätakajalka astuu alle
Edellä mainitut kolme periaatetta ovat meille nyt ajankohtaisimpia, mutta de Jongin kulmakivet jatkuvat kehityksen myötä seuraavasti:
Bending of the inside hind leg/ sisätakajalan taivutus, ymmärtääkseni jonkinlainen avotaivutus olisi tämä.
Seuraava avain on ulkotakajalan taivutus, joka näyttäisi sulkutaivutukselta.
Kuudes avain on molempien takajalkojen taivutus alle, kun ensin molemmat takajalat taipuvat aiemmin mainitulla tavalla erikseen.
"Suoruusharjottelun lopputuloksena hevonen taipuu molempiin suuntiin, on vapaa molemmista lavoista, kantaa molemmilla takajaloilla yhtä paljon ja kantaa kokonaispainosta enemmän takaosalla."
Lisäys jälkikäteen: Ärrän blogista löytyi linkki de Jongin youtube-videoon, joka havainnollistaa hyvin hänen tapaansa työskennellä. Itseasiassa se veti tuon johdantokirjan tosi hyvin yhteen ja videolta saa saman tiedon paljon nopeammin XD.
Tähän asti...
...olemme juoksutustyöskentelyssä keskittyneet oikeastaan siihen, että peruskäskyt ovat toimivia:
ympyrälle lähetys
ympyrällä pysyminen
juoksutuspaikan säätely, ympyrän koon säätely
käynti
ravi
laukka nousee
laukka jatkuu silloin kun on semmoinen päivä että jatkuu
siirtyy laukasta raviin ja ravista käyntiin
ympyrän kehälle pysähtyminen tai luokse keskelle tulo
suunnan vaihtaminen
Näiden perus käskyjen toimivuuden parissa on työskennelty ja siinä on tuntunut olevan ihan tarpeeksi. Ja olen ollut tyytyväinen siihen että ne toimivat. Hevosen liikkumisen tavassa olen ollut tyytyväinen kun takaosa työskentelee aktiivisesti ja meno on jokseenkin rennon letkeän näköistä. Pään asennossa olen ollut tyytyväinen jos pysyy ns. perusasennossa, eikä esiinny hirvi/kirahvi-asentoa.
Tässä on Skinnyn perusasento juoksuttaessa. Kiva aktiivinen ravi, turpa vähän ryntäiden yläpuolella, tässä sisälle kallitumistakin on aika vähän ja pääkin taitaa olla suorassa eikä ulospäin
Nyt aion...
... alkaa kiinnittämään huomiota enemmän:
asetukseen,
pään asentoon (eteen alas)
ja temmon säätelyyn
niin maastakäsin kuin myös ratsastaen. Ehkä tästä ajatuksesta syntyy jonkinlaista kehitystä. Nythän se kyllä itse vaihtelee esimerkiksi pään asentoa niin että ajoittain laskee päätään, kuten seuraavista kuvista näemme.
Käynnissä vapaa pään lasku
Kuitenkin se laskee päätään omaehtoisesti ja vain ajoittain. Nyt voisin alkaa vahvistamaan tätä elettä myös maastakäsin.
Ravissa vapaasti vaihtaa välillä pään asentoa alemmas, tässä on minusta tosi hyvä hetki hänellä menossa
Ratsastaenkin löytyy ajoittaista eteen-alas muotoa, mutta vielä ainoastaan ajoittain.
Ratsastaen löytynyt eteen- alas -suuntaa, Forward-down
Meillähän yhtenä "temppuna" on pään pyytäminen alas ja sille on sanallinen käsky ja kehon asento olemassa. Mielessä itää, josko saisin tätä jalostettua pikkuhiljaa siihen suuntaan, että saisin pyydettyä sen päätä alas maastakäsin/juoksuttaessa. Voisin aloittaa sen kävelemällä ensin vieressä ja sitten yhä suuremman välimatkan päästä yrittämällä yhdistää odota-käskyn ja pää-alas käskyn. Ensin pysähdyksessä, sitten käynnissä, ja myöhemmin ravissa/laukassa. Asetusta voin pyytää suoraan köydellä joka sekin auttaa päätä alaspäin ja selkää käyttöön. Temmon vaihtelussa ajattelin alkaa käyttää tietoisemmin omaa askellusta. Katsotaan mitä tästä syntyy! :D
Tämmönenkin löytyi vielä.
Välineistä itämään jää kapsoni...
De Jong käyttää kapsonia apunaan, ja luonnehtii sillä onnistuvan taivutuksen pyytämisen helpommin juoksuttaessa. Ja minä olin hylännyt moisen hökötyksen täysin turhana, olisiko sitten kuitenkin aika lämmetä sille ja antaa ainakin tilaisuus..? Kaapista se hylättynä kyllä löytyy, sekin tuli hirnakan mukana. Ainahan sitä voi kokeilla!
hieman tärähtänyt hirnakkainen
Ja vielä haluaisin muistuttaa, että nämä ovat minun tulkintojani lukemastani, olen saattanut ymmärtää jotain myös väärin, mutta tämän sain tällä hetkellä irti :D. Jos joku huomaa että olen päätellyt jonkin asian väärin tai keksii hyviä suomennoksia de Jongin käsitteille, otan vinkkejä vastaan.
