torstai 16. toukokuuta 2013

Vuosi sitten tapasimme jälleen

Jälleennäkemisen hetkessä

Nyt on tasan vuosi siitä kun 16.5.2012 kohtasimme 12 vuoden erossaolon jälkeen. En voi olla hehkuttamatta tätä uudestaan ja uudestaan enkä myöskään oikein voi uskoa sitä todeksi. Ehkä en sisäistä sitä koskaan kunnolla :D.

Tässä video jälleennäkemisestä, vanhalla kamerallani otettu ja tärinä tasoitettu mustilla reunoilla, mutta sisältö on tärkein :D. Huomaatteko, miten se haistelee minua yhdessä hetkessä, ylhäältä alas. Tuolloin minusta tuntui kuin se olisi ajatellut, että tämä on kyllä tuttu, mutta ehkä se ei kuitenkaan ihan muistanut mistä olen tuttu. Tai ken tietää? Ja aika suloinen ele kun se ajoi toisen hevosen pois, olin ihan ihmeissäni mitä tapahtui.



Kuvia



Silmät punaisina onnen kyyneleistä

Riimu päähän ja lähdetään

Matkalla toinen haluaa syödä kevään ensimmäisiä ruohonkorsia

Sisällä huolellinen harjaus ja hoito

On se niin nätti
Harjasin hirnakkaa paljon

mmm.. erikoinen maku

Halaus! Hevonen ei vaikuta yhtä innostuneelta..
Olimme paljon ulkona ihanassa kevätsäässä, taluttelin Skinnyä ja annoin sen syödä ruohoa.

Ruohoa!

Vielä talvikarvaa tiputtamassa

ruohoaa!




Kävelyllä

Maastossa

Kävellään kävellään..

Ihanaa olla yhdessä!

Skinnykkä piehtaroi kentällä

Ja söi vähän lisää

Ihana hirnakka syömäpuuhissa

ilta-auringossa

poniini syö

Mikä siellä oli?

Tallin pihalla harjauksessa ja syömässä
yksi lukuisista koeratsastuksista
Tarhassa, tämä kuva on komeillut bannerissakin

Nätti hirnakkainen tarhassaan

Hyvästit siihen asti kun kaupat olisivat valmiit

Hirnakka syöpi heiniä


Karsina ja karsinan suursiivous

Skinnyllä oli Ruotsissa ihana karsina. Se oli suuri ja valoisa. Hevonen mahtui hyvin tekemään toisesta puolesta vessapuolen ja nukkumaan toisella puolella. Muistin miten sottainen se oli ollut karsinassaan varsana ja mietin että ehkä sottainenkin heppa hoksaa järjestää "huoneensa" nätisti jos sillä on siihen tilaa ja mahdollisuus, niin järjestelmällisesti se oli jättänyt makuupaikkansa puhtaaksi.

Skinnyn karsina ruotissa, suuri ja valoisa, yli 4x4m!

Karsinan kuivikkeet

Karsinan pohjalla oli kumimatot lisäämässä mukavuutta. Putsasin suursiivouksen yhteydessä ne ja siirsin ne oikeille paikoilleen

Kumimattojen alle tuppaa aina kertymään kosteutta, imeytin sitä puruun ja harjasin, lopputulos oli hyvä :)

karsinamatto tuulettumassa

Puhdas ruokakuppi

Puhdas juomakuppi


15 kommenttia:

  1. Onko Ruotsissa ihan tavallista, että hepoilla on noin suuret karsinat? :) Eikö Suomessa se vähimmäiskoko ole 9 neliömetriä? Minun puolesta saisi olla kyllä puolet isompi. Hevosestakin varmaa mukavempi, kun saa pitää eriksee vessapuolta. Ukolla varsinkin huomaa, että sille sopisi varmasti suurempi karsina, kun se on aika isokokoinen (yli 170cm).

    Ois kyllä aika mahtava ylipäätään, että hevonen saisi itse päättää, milloin on ulkona ja milloin sisällä.

    Ja onnea teille vuosipäivän johdosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Viestin kirjoitti siis Karoliina. ;)

      Poista
    2. Tuossa tallissa oli poikkeuksellisen isot karsinat, luulen. Se oli hurmaava 4 hevosen pikkutalli keskellä maalaislähiötä ja melko uusi. Oikein ihanasti suunniteltu ja laitettu <3. Jos minulla joskus olisi talli, se voisi olla juuri tuollainen.

      Poista
    3. Niin ja kiitos <3. Meillä on oikeestaan kaksi vuosipäivää, tää jälleennäkemisen vuosipäivä ja sitten se kun ostin sen omaksi. En oikein ole tiennyt kumpaa pitää vuosipäivänä mutta kai tää menee näinkin että voi molempia merkittäviä päiviä muistaa ;).

      Itse en tiedä noista karsinan kokovaatimuksista. Joskus oon haikaillu semmosen järjestelmän perään mitä näkee joillain lännen rancheilla. Että jokaisella hepalla on tallissa karsina (tai semmoisia hyvin suojattuja pikkupihattojahan ne on) ja sitten siitä menee kuja ulkoilualueelle joka on pieni, mutta hevonen pääsee kuitenkin ulos ja liikkumatila yhteensä on kyllä pituussuunnassa varmaan sen 10metriä. Suomen oloihinkin voisi varmaan tuommosen sovittaa. Odotan niin sitä aikaa kun alkaa nää uudet aktiivitallit yms vallata alaa täälläkin :) Rahalla saa ja hevosella pääsee, karsinatallit voi olla joskus taakse jäänyttä elämää.

      Poista
    4. Meidän paikkakunnalla on Pohjois-Pohjanmaan ensimmäinen aktiivipihattotalli. :) Kun viime talvena selvisi, että meidän täytyisi etsiä uusi tallipaikka tallin lopettaessa toimintansa, meille ehdotettiin juuri kyseistä tallia. Se oli kuitenkin vasta rakennusvaiheessa, ja olisi valmistunut vasta syksyllä, joten muutimme aiemmanpaan tallipaikkaamme.

      Nyt en kuitenkaan enää uskaltaisi Ukkoa sinne viedä, koska hevoset ovat sielläkin isossa laumassa enkä halua Ukon terveyden uhalla laumaelämää enää kokeilla. :/ Kyllä mua myös vähän huolestuttaa pihaton riittävyys kymmenelle hevoselle. Ja miten tuollaisilla täyshoitopihattotalleilla pääsee laumahierarkiaa kehittymään, kun hevosten vaihtuvuus on kuitenkin kohtuu suurta. Ja minusta tuollaiseen pihattoon pitäisi tarkoin valikoida hevoset, jotta lauma oli tasapainossa eikä kukaan joutuisi kenenkään kiusaamaksi (kuten Ukolla kävi aiemmassa tallipaikassa). :(

      Mut täytyy kyllä sanoa, että aktiivipihatto on myös aika kallis. Tuolla ei ole vielä edes ratsastuskenttää ja vuokra on kalliimpi kuin maneesitallilla. Toisaalta hintaa varmaan tuo hevosten hyvinvointi (?), ei ihmisen hyvinvointi. Kuitenkin olisi tullut aika kalliiksi, kun olisi pitänyt vuokrata vielä kenttää naapuritallilta.

      Poista
    5. Sekin on kyllä jännä, ettei hevosia voi laumaankaan ihan sattumanvaraisesti valita ja olettaa tulisivat keskenään toimeen.

      Poista
  2. Tää on niin koskettava ja ihana tarina! ♥ Onnea teille molemmille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kauniista sanoista :) ja onnitteluista.

      Poista
  3. Meni ihan kylmä väreet. :) On aika uskomatonta, että löysit Skinnyn ja että se oli edelleen hyvissä sielun ja ruumiin voimissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, älä muuta sano. Sillä on ollut onnea että löysi itselleen ihmisiä, jotka pitivät siitä huolta, etenkin se Skinnyn ylläpitäjä joka rakasti ja rakastaa sitä edelleen hyvin paljon. Toivon että joskus aiemmatkin omistajat kenties löytävät blogin ja saamme vaihtaa kuulumisia.

      Poista
  4. Teidän tarina on kyllä niin kaunis! Ihan kuin sadusta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :), joskus elämä ja satu tulevat lähelle toisiaan.

      Poista
  5. Mä kyllä aina herkistyn teidän tarinaa lukiessani. Tää on vaan yksinkertaisesti jotain niin ainutlaatuista. On todella ihanaa, että löysit ystäväsi vuosien jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitos kauniista sanoistasi. "jotain niin ainutlaatuista" -> niin on, yleensä menetetty on menetetty iäksi.

      Poista
  6. Kiitos vielä teille kaikille jo kommentoineille, tuotte kauniilla sanoillanne hyvän fiiliksen :)

    VastaaPoista

Hei Sinä! Saan jokaisesta kommentista ilmoituksen sähköpostiin (bessie5@hotmail.com). Pyrin vastaamaan kommentteihin yhä, Skinin poismenonkin jälkeen, sillä olen saanut palautetta, että vanhoissakin postauksissa voi olla jollekin ajankohtaista tietoa.