torstai 12. syyskuuta 2013

Kauan odotettu vierailu

Vuoden olemme odottaneet, että ystävät tapaavat jälleen
Kauan odotetut vieraamme saapuivat Suomeen Ruotsista 2.syyskuuta. Saimme viettää yhdessä neljä upeaa kesäistä päivää. Nämä neljä päivää olivat ehdottomasti yksi kuluneen kesän kohokohdista.

Kaikki yhessä piknikillä tallin takana
Saimme siis kunnian saada Skinin vanhan ylläpitäjän& hoitajan K:n vanhempiensa kanssa luoksemme. He saavat myös kunnian olla ensimmäiset (ja kenties ainoat) muut ihmiset jotka pääsevät blogiin, jonka tavallisesti pyhitän vain minun ja Skinin välisille touhuille.

"intressant!" Skini oli erittäin kiinnostunut piknikeväistä
Jos jotakuta on kiittäminen siitä, että sain Skinin itselleni, niin tämä henkilö on juurikin K!

K&S
Hän avasi minulle, tuiki tuntemattomalle ihmiselle, kotinsa -12 keväänä ja salli minun asua kotonaan melkein kaksi viikkoa ja hoitaa Skiniä saadakseni varmuutta ostopäätökselle. Hän auttoi myös kaikkien paperiasioiden järjestämisessä. Kaiken lisäksi hän majoitti minut toistamiseen kesällä -12 ja hänen vanhempansa ajoivat meidät Uumajan satamaan, kun toin Skinin Ruotsista Suomeen. Sain siis kaiken avun, mitä suinkin tarvitsin. 

Kuinka ihminen voikin olla niin epäitsekäs, että auttaa toista ostamaan itselleen rakkaan hevosen toiseen maahan, kun tietää, että sitä ei pääse kovin usein edes katsomaan? Kun hevonen myydään, ei voi tietysti koskaan olla ihan varma näkeekö sitä vaikka se asuisi samassa maassa. Nyt sitä voi sentään tulla katsomaan milloin vain pääsee matkaan. Ja mikä ehkä tärkeintä, voi olla varma, että sillä on hyvä koti.

Jälleennäkeminen oli lämmin. Skini nosti heti pään ylös kun kuuli tutun vihellyksen. Se jäi arvokkaana syömään, oli ehkä hämmästynyt, että miten tämä voi olla mahdollista, mutta heti K:n ehtiessä sen luo, se rupesi rapsuttamaan päätään tätä vasten ihan kuin tämä ei olisikaan ollut poissa. Muutkin tutut perheenjäsenet nuuhkittiin.

hei kaveri! hej kompis!

Ruotsin tuliainen -ihana uusi riimu!




Saimme upean uuden nahkariimun tuliaisena.


Riimussa on nätit valkoiset tikkaukset ja näin hieno nimilaattakin siinä on
Sivuhuomautus: Skinnykän pihattokaveri puri sitä naamaan ja siitä on lähtöisin tuo kuvissa näkyvä karvaton läiskä. Lähtötilanne oli tämmöinen:

puremajälki naamassa tuoreeltaan, oli tullut jostain sanomista poikien kesken

Kahden maan ja monen sydämen valloittaja 


Hevonen joka saa ihmiset ravaamaan maasta toiseen
Tämän perässä on tullut reissattua eräänkin kerran: ensin viidelle paikkakunnalle Suomen sisällä ja kaksitoista vuotta myöhemmin Ruotsiin ja Ruotsista Suomeen, kahdesti. Ja nyt sen hoitaja teki edestakaisen matkan, yli 17 tuntia, päästäkseen sitä tapaamaan. Kun miettii näitä matkoja, täytyy jo kysyä mikä on tehnyt tästä hevosesta niin ainutlaatuisen että se saa aikaan tällaista? Vai onko kiintymys hevoseen niin ainutlaatuista, että se saa aikaan mitä tahansa? Sanotaanhan, että rakkaus pyörittää maailmaa.


On upeaa, että maailmassa on toinenkin ihminen, joka rakastaa sitä yhtä paljon kuin minä ja tuntee sen. Me kolme jaamme jotain spesiaalia. Siksi on hienoa nähdä heidät yhdessä.

skarppina maastovalmiudessa, bootseineen kaikkineen. Noita tarvittiin koska mentiin pahinta sepelitietä sen takia, että pääsisin pyörällä sulavasti mukana

maastolenkillä
lenkin jälkeen virkistävä suihku


 

Läsnäoloa -se mitä eniten kaipaa erossaolon jälkeen

läsnäoloa ja hyvää oloa

kun hoidetaan, voi nukkua

raukea hetki

Maailman makeimmat rapsutushetket


*just sieltä!*

korvakutka ja nautiskeleva naama

Yksi suosikkikuvistani

voiko tuntua ees näin ihanalta kun rapsutetaan

Vad skööönt! Niin ihanaa!

Oma-aloitteista korvanrapsutusta

Vi ses!


Otimme kaiken irti noista päivistä, ja silti neljä päivää kului pikemmin kuin osasi ajatellakaan. Oli aika jättää hyvästit ja vannottaa vieraita saapumaan uudelleen viimeistään ensi kesänä.



Lähdön hetki oli haikea. K antoi Skinin riimunnarun minulle, ja me jäimme katsomaan miten auto ajoi hiekkatietä pois. Olimme jälleen kahdestaan.






14 kommenttia:

  1. Voi miten kiva, että K pääsi tapaamaan Skiniä! :) Yksi kysymys, jota olen miettinyt aiemminkin. Eli oliko K:n tarkoitus myydä Skini ennen kuin löysi sinut, vai oliko se niin päin, että sinä etsit hevosen käsiisi ja ilmoitit, että haluat ostaa sen? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, on aika spesiaalia että onnistuu järjestämään matkan toiseen maahan saakka :).

      Skini oli "myynnissä" jo ennenkuin tulin kuvioihin. K oli ollut siinä vaiheessa Skinin ylläpitäjä 3 vuoden ajan sillä omistajalla ei ollut sille aikaa eikä käyttöä. K oli jo jonkin aikaa tiennyt, ettei voi jatkaa tulevan elämäntilanteenmuutoksen takia ylläpitoa ja kun ei ylläpitäjää olisi, olisi polle käytännössä myynnissä. Hän oli jo pitkään murehtinut, kun joutuisi hevosesta luopumaan eikä tietäisi miten sille kävisi -Ruotsissa ei ole välttämättä sen helpompaa löytää lv:lle hyvää kotia kuin Suomessakaan, eikä asiaa juuri auttanut se ettei omistaja ollut aktivoitunut edes etsimään ostajaa.. minä tipahdin heidän nokan eteensä aivan yllättäen ja tein ostotarjouksen :D.

      Poista
  2. Ihanaa, miten hevonen voikaan muistaa vanhoja ystäviään! :) Onko Skinnyllä ollut vuosien saatossa ns. "todellista" hevosystävää? Että olisi saanut olla sen kanssa vuosikaudet. Ukonkin kohdalla se on joutunut vaihtamaan usein tallia ja siksi kaverit ovat vaihtuneet. Olisi hienoa, jos se saisi kehitettyä hyvän suhteen jonkun hevosen kanssa. :)

    Tuli tuosta itsenäisestä rapsuttamisesta mieleen Ukon notkeus jälleen kerran. Olin aivan ihmeissäni, kun se yksi päivä rapsutti hampaillaan itse omaa säkäänsä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai ne muistaa, ehdottomasti, olen sitä mieltä ettei hevonen unoha :)

      Skinnyllä on ollut ainakin lapsuusystävä, jonka kanssa se oli syntymästään 2 vuotiaaksi, ne kun olivat yhdessä kasvaneet niin olivat hyvät ystävykset. Oriaikoina se oli valitettavasti aina yksin joten ystäviä ei ollut. Ruotsissa sitten oli käsittääkseni useamman vuoden ajan eräs tamma, jonka kanssa se asui kahdestaan. Ja K:n luona sillä oli myös jonkinaikaa yksi kiinteämpi suhde.

      Viimekesäisestä tyttökaveristaan Skini piti paljon ja ne olivat kuin paita ja peppu, mutta vain sen 2-3kk. Tämänkesäinen Skinin pihattokaveri on myös ollut sikäli hyvä kaveri että ne ovat ihan rapsutusväleissä olleet, mutta se on myös ollut semmosta on-off-rakkautta johon kuuluu "pakolliset" nahistelut eli ihan hirveen harmonista se ei ole ollut.
      Luulen että Skini tulisi parhaiten toimeen tamman kanssa, tyttöystävä on se ainot oikea ystävä sille :D.

      Tuosta Ukon notkeudesta on kyllä varmaan hyötyä terveenä pysymisessä, kuntouttamisessa ja ratsastuksessakin! Luulisi ainakin näin.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Eikö olekin :) ja loistavasti sopii tuo vaaleanruskea hevosen punaruunikkoon väriin ja syksyiseen luontoon.

      Poista
  4. Voi miten ihana postaus! Skinny on niin söpö samettiturkissaan ja uutta riimua ehdinkin jo ihailla - tosi makee! Pidättekö te yhteyttä muutenkin? Olisi mahtavaa, jos omiltakin hevosilta löytyisi menneisyydestä ihminen, joka olisi kiinnostunut niiden nykyisestä elämästä - jopa niin paljon, että haluaisi tulla käymään. Olisi ihana jakaa se rakkaus juuri näitä hevosia kohtaan jonkun sellaisen kanssa, joka joskus on tuntenut ne yhtä hyvin. :)

    Ja miten ihanalta mahtaa tuntua, kun hevoskaverilla on nyt varmasti kaikki niin hyvin! Teillä on vaan niin mahtava tarina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos paljon kauniista sanoistasi ja kiva kun tulit kommentoimaan. Samettiturkki <3

      Pidämme K:n kanssa yhteyttä säännöllisesti :). Ostoprojektin aikana etenkin laitettiin sähköpostia joka päivä, jopa useita kertoja päivässä ;). Nyt vähän harvemmin. Sanoitit ajatukseni täydellisesti, juuri siksi on niin kivaa, että joku muukin tykkää just siitä omasta kullanmurusta yhtä paljon :). Ja tosiaan, kyllä se varmasti helpottaa, jos on pakko luopua mutta voi luovuttaa hyvään kotiin.

      Poista
  5. Ihana postaus! Tuli heti hymy huulille kun tätä luki! :)

    Ja tuo riimu on tosi hieno! Oon aina halunnu Jymynkin nahkariimuun tommosen laatan, pitäisi ehkä teettää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että pidit!

      Nyt sulla on hyvä syy käydä hankkimassa nimilaatta "kun muillakin on" :D.

      Poista
  6. Voi miten ihana postaus! Minulle tuli ihan tippa linssiin kun luin tätä :')

    Aivan käsittämätöntä miten rakkaus hevoseen todellakin yhdistää ihmisiä. Ja miten hienoa, että K pääsi katsomaan Skinnyä ja toteamaan paikan päälle kuinka hyvin sitä hoidetaan. Teidän tarina on niin liikuttava ja tämä postaus vielä lisäsi sen ihanuutta ♥

    Minäkin olisin halunnut käydä katsomassa ensimmäistä elämäni hevosta, lv-tamma Bellaa sen myynnin jälkeen, mutta en vaan saanut aikaiseksi lähteä. Sydämeni murtui, kun luin Hippoksesta että tamma on lopetettu. En saanut enää mahdollisuutta kiittää rakasta ystävääni kaikesta mitä se opetti minulle. On niin hienoa, että K lähti Ruotsista saakka katsomaan vanhaa hevosystäväänsä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle <3, olipa kauniisti kirjoitettu. Todellakin ihanaa että tämä reissu järjestyi heiltä.

      Minä muistan sinun ja Bellan tarinan. Surullista, joskus hevosystävä on menetetty eikä sitä saakaan takaisin.

      Poista
  7. Täälläkin tuli melkein itku silmään, todella koskettavaa.

    Ja miten hieno riimu nimilaatalla oikein! Vautsi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kuinka ilahduttavaa kuulla, että kirjoitus kolahti.
      Tuo on nyt meidän hienoin riimu :D.

      Poista

Hei Sinä! Saan jokaisesta kommentista ilmoituksen sähköpostiin (bessie5@hotmail.com). Pyrin vastaamaan kommentteihin yhä, Skinin poismenonkin jälkeen, sillä olen saanut palautetta, että vanhoissakin postauksissa voi olla jollekin ajankohtaista tietoa.