Kuolaimettomuuden alkutaival Osa 3

Aiemmat postaukset aiheesta:

Kuolaimettomuuden alkutaival osa 1
Kuolaimettomuuden alkutaival osa 2

Periaatteita joiden mukaan edettiin 

Näitä onkin tullut jo esille, mutta kerrataan vielä, mitä vaadin tai mihin ainakin pyrin:

• Talutan hevosta, ei se minua.
• Saan hevosen huomiota
• Hyvä mielentila, etenkin hevosella; ei mitään kyttäilyä, ei säpsähtely-mielentilaa, ei valmiustilaa, ei jännittyneisyyttä. Jos näitä ilmenee, ei selkään, ehdoton ei. Tätä sääntöähän kerran jo heti alussa koettelin. Piti päästä ratsastamaan, kun se oli niin kivaa.. mutta se oli juuri se kerta kun oma epävarmuus kasvoikin niin isoksi, että piti ottaa ne kuolaimet mukaan, sen sijaan että olisin noudattanut omaa periaatettani ja lähtenyt taluttaen. Ja tuolla säpsy-mielentilalla varustettu hevonen teki tietysti melkein tarpeeksi suuren äkkiliikkeen, että olisin tipahtanut alas ellei se olisi heti hidastanut. Kuolain ei siis korjannut sitä asiaa, että mielentila oli väärä ratsastukseen.
• Kaikki uudet reitit muodostetaan pikkuhiljaa laajentaen
• Kaikki uudet reitit mennään ensin taluttaen, sitten vasta mahdollisesti ratsastaen
• Ratsastus aletaan pienissä pätkissä, ja ratsastuspätkiä voi sitten pikkuhiljaa lisätä ja pidentää
• Tallilta lähdetään taluttaen. Jos nousen selkään, teen sen vasta maastossa. Taluttaessa katson hevosen mielentilan ja miten se käyttäytyy maastakäsitellessä ja sen perusteella myös päätän, voiko ratsastaa. Tallilta lähtöön liittyy jokin jännä elementti ja siinä olen kokenut, että on parempi minun olla Skinnyn kanssa jalkaisin. Uudella tallilla yksi syy on myös suhteellisen vilkas autotie, joka pitää ylittää heti tallilta lähdettäessä, ja tielle noustaan lisäksi tallin parkkipaikalta suoraan pienestä mäestä joka saattaa olla liukas. En todellakaan halua olla selässä siinä risteyksessä. Takaisin tallille olen joskus tullut tiestä yli ratsain, ellei autoja näy mailla eikä halmeilla.
• Pitää pystyä pysähtymään ja seisoa rauhallisesti lenkillä, niin taluttaen kuin ratsailta
• Pitää pystyä nousemaan selkään mistä tahansa; esim: kaatuneen puun, kiven, kannon tai pölkyn päältä.

selkäännousupaikalle menossa

laavun/nuotiopaikan selkäännousupaikka

ja selässä ollaan

Talvikodin yksi selkäännousupaikka, kaatunut puu

• Hevosen pitää seisoa rauhassa selkäännousun ajan. Palkitsin ja palkitsen sen yhä porkkanapalalla, kun olen könynnyt selkään. Mitä matalampi selkäännousupaikka ja siis isompi könyäminen sitä useampi/isompi porkkanapala ;).

Selässä ollaan ja palkan vastaanottamisasento

Ja porkkana selästä

• Täytyy malttaa tulla alas selästä, jos tarve vaatii: Jos hevonen alkaa olla jännittynyt, ehdottaa kotiapäin kääntymistä, ja viimeistään silloin jos se mulkaisee tai kyttää jotain (yleensä ensimerkkinä jonkin aivan tavallisen asian kuten kuusenoksan, kiven tai kannon mulkaiseminen kuin se olisi bengalintiikeri), on aika tulla alas. Nuo ovat niitä ensimmäisiä merkkejä siitä että on aika tulla hevosen tueksi maahan. Sitten jatketaan taluttaen, ja voi mahdollisesti nousta uudelleen selkään kun on taas rauhallista.
• Rennon mielentilan varjeleminen ja säpsy-mielentilan ehkäiseminen; kuten edellä, eli meidän tapauksessa monesti tarkoittaa sitä, että tulee selästä alas rauhoittamaan tilanteen. Tai jos on jo maassa niin pyytää jotain tehtävää jolla saa hevosen huomion; peruutus, pää alas tms. Yleensä on paljon helpompi ehkäistä jännittyneeseen mielentilaan meneminen kuin saada hevonen siitä mielentilasta taas rennoksi.
• Käytä turvaliiviä ja kypärää: Tämän kohdan lisäsin postaukseen jälkikäteen. Käytän miltei poikkeuksetta turvaliiviä ratsastaessa. Voin suositella sitä etenkin maastoon, missä ei tiedä ikinä millaiselle alustalle tipahtaa jos tipahtaa (kannot, kivet..), talvisaikaan se myös lämmittääkin mukavasti. Ja kypärä on päässä niilläkin lenkeillä jolloin vain talutan maastossa. Vielä voisin lisätä tähän, että käytän aina pitkää koulutusköyttä taluttaessa maastossa, se antaa paljon enemmän pelivaraa  yllättävissä tilanteissa kuin lyhyt riimunnaru. En lähtisi ikinä enää taluttamaan maastoon lyhyellä riimunnarulla, kun sain meille koulutusköyden.
• Pimeä maasto ei ole ongelma, vain varustelukysymys, joka tarkoittaa erittäin paljon heijastimia ja valoja näkyvyyden turvaamiseksi (ja mielellään vielä kirkasta lauluääntä metsästysaikaan). Se on myös tottumiskysymys. Skinny ja Sallihan olivat yötä päivää pihatossa joten niille oli pimeän aikaan ulkona liikkuminen sitä kautta tuttua. Pimeässä maastoiluun totuttauduttiin pimenevän syksyn tahdissa. Aluksi pimeä laskeutui aika lähellä tallia, sitten paluumatkan aikana ja lopulta jo aiemmin lenkillä, kunnes oltiin illoissa, joissa ei muuta ollutkaan kun pimeää alusta loppuun. Näin maastoilusta pimeässä tuli ihan normaalia eikä mitenkään erikoista.

Näillä avuilla päästiin kesäkodissa siihen pisteeseen, että voitiin rennosti mennä pimeässä ja lenkkien pituudet olivat 1-2h, ja ehkä about 7km pitkiä pisimmillään. Juuri ennen muuttoa ylitettiin myös semmoinen "virstanpylväs", että jatkettiin lenkillä ratsain tutun rajan yli, eli mentiin ensimmäinen uusi tienpätkä selästäkäsin. Siitä tuli loistava fiilis, kun silti Skinnyn mielentila pysyi hyvänä ja ravailtiinkin uutta reittiä.

Syys-lokakuun vaihteessa saimmme pyöröaitauksen, jonka merkityksen näen aika suurena meidän maastakäsittelyn kannalta, vaikka ehdimme ennen muuttoa olla siinä vain muutamia kertoja (5kertaa). Siinä sai vahvistettua jo taluttaen työstettyä asiaa kulkujärjestyksestä ja sitä kuka liikuttaa ketäkin.

pyörötyöskentelyä

Pyörötyöskentelyyn loppuivat myös ajoittain esiintyneet ongelmat laitumelta hakemisessa -joskus sain todella nähdä vaivaa jotta sain sen kiinni, vaikka se yleensä tuli kiltisti vastaan tai jäi ainakin paikalleen odottamaan hakijaansa.

Ei näin! huomaa miten Skinny kävelee muina miehinä poispäin, korvatkin on eteenpäin, jotain paljon kiinnostavampaa on edessä, eihän itsenäinen johtaja tule silloin kun ei satu sopimaan... Ja minulla taas on ihan perässä kävelijän asenne. Kuva otettu elokuun alussa. Kuukauden sisällä laitumelta haun ongelmat loppui pyörötyöskentelyn myötä.

13. lokakuuta koitti muutto talvitalliin ja palattiin toiminnassamme vähän taaksepäin, eli aloitettiin jälleen tutustuminen tallin lähiympäristöstä ja siitä taas laajentaen, taluttaen. Koska uudessa maastossa ei voinut heti ratsastaa tai mennä ravia ja liikutuspaineet olivat tallioloissa suuremmat kuin pihatto-olosuhteissa, annoin monesti Skinnyn ravata ja laukata hetken narun päässä kentällä ennen maastoon lähtöä. Myös jonkinlainen ratsastustyöskentely satulan kanssa astui kuvioihin turvaamaan liikunnan saantia, kun olemassa oli kenttä ja maneesi.

4.11.2012

Ensimmäinen "oikea" ratsastus tapahtui maneesissa 30.10. Oli ihan hauska kokemus ratsastaa ekaa kertaa riimulla muutenkin kuin maastossa suoraa tietä, ja meillä oli myös satula käytössä.

4.11.2012

4.11.2012

Huomasin ekoilla ratsastuskerroilla, että vasempaan kierrokseen Skinny oli huomattavasti jäykempi ratsastaa,  ja otti oikealla takasella myös vähän lyhyempää askelta. Aluksi saattoi olla vaikea saada se edes asettumaan vasemmalle. Tuo toispuolisuus poistui tai helpottui huomattavasti syksyn mittaan. Ehkäpä meidän jumpat on auttaneet :).

4.11.2012

4.11.2012

4.11.2012

Vuoden loppuun mennessä ehdittiin käydä 11 kertaa ratsastamassa perustyöskentelyä maneesissa (laskin päiväkirjasta, tosin monet noista kerroista oli satulankokeilukertoja jotka aina pistää pasmat sekaisin). On vähän edetty tuossa "kenttätyöskentelyssä":  on parempi tasapaino keventäessä (välillä jopa ihan hyvä kun taas välillä oli tosi hankala löytää tahtia ja tasapainoa), saan vähän (joskus) säädettyä ravia eli saan sen välillä odottamaan, saan käännettyä pienemmille volteille, saan asetettua, ehkä taivutettuakin, eikä eri kierroksissa enää ole niin suurta eroa, saan tehtyä myös jotain pohkeenväistöä ja avotaivutusta muistuttavaa.

4.11.2012 vaatimatonta väistöä ja avoa

Yleensä keskityn vain löytämään tasapainoa kevyessä ravissa, pitämään käteni vakaana. Näissä kahdessa onkin jo yleensä ihan tarpeeksi tekemistä! :D Olen lisäksi tehnyt voltteja ja ympyröitä, kolmikaarisia ja ehkä lisäksi yrittänyt saada säädettyä ravin tempoa. Tempon säätely on vielä alkutekijöissään, Skinny on tosi reipas ratsastaa.

4.11.2012

Näitä maneesikertoja lukuunottamatta koko loppuvuosi 2012 mentiin pimeässä, vain muutamia kertoja minulla oli mahdollisuus käydä tallilla päivänvalossa. Yritin hyödyntää uusien reittien käymiset maastakäsin nimenomaan valoisan aikaan, mutta aina siihen ei ollut mahdollisuutta ja käytiin uusillakin reiteillä taluttaen pimeässä.

syksyn pimeydessä

Lenkillä

On onnistuttu kuitenkin muodostamaan aika kiva pieni reitistö tallin maastoihin, joka on toistaiseksi riittänyt. Siinä on muunmuassa n. 5km lenkki, jota voi mennä useampaan kertaan ympäri halutessaan ja polkuja on paljon. Toistaiseksi näyttää myös siltä että moottorikelkat liikkuvat lähinnä päiväsaikaan joten sekin hyvä puoli iltalenkeissä on :).

Selkäännousupaikalla

Ja selässä