 |
| Temppuheppa |
Maatemenoharjoitukset alkoivat lupaavasti ja ovat jatkuneet yhtä lupaavasti. Yllättäen tämä on ollut kaikista nopeimmin edennyt temppu. On edetty jo siihen, että pääsen ihan vierelle pollen ollessa maassa ja saan kiivetä selkään ja noustaan ylös yhdessä. Seuraavassa kuvakaappaussarja kyseisestä tilanteesta :)
 |
| Harjasta kii |
 |
| Ja ylös.. |
 |
| Ylhäällä ollaa |
 |
| Hieno heppa, paljon kehuja |
Kuitenkin kuluu vielä melko kauan aikaa pyynnöstä siihen, että heppa menee makuulle. Nopeus ei todellakaan vedä vertoja naapurin spanielille, joka käy maate nanosekunnissa. Eipä tuon koira tarvi ollakaan. Se käy maate just silloin kun hälle sopii. Pienen hoputtamisen ottaa vastaan, mutta etenkin paikan se katsoo tasan itse. Se suotakoon hänelle.
 |
| Ah, tässä on käynnissä piehtarointi. Kiitos kuvista Miialle! |
Maate pyytämisen tapakaan ole vielä vakiintunut. Olen kokeillut maan osoittamista, maan taputtamista ja omin jaloin kuopimista ja maan polkemista. Sanallinen pyyntö on "käy maate". Raippaa olen käyttänyt välillä apuna hoputtaakseni prosessia. Kokeilin kerran myös esimerkin voimaa eli kävin hiekalle kellimään selälleni. Ei toiminut. Enkä sitäpaitsi halua joka kerta mennä kentälle selälleni kun pyydän sitä maahan. Parhaaksi tavaksi on nyt aivan juuri (esim alla olevien videoiden kuvaamisen jälkeen) osoittautunut se, että poljen jaloillani maata, osoitan maahan ja sanon "käy maate". Kun hevonen kuopaisee, se kysyy että oliks se tää maatemeno jota pyysit, sitten annan namin kuin sanoakseni että just se. Sitten se rupeaa siitä pikkuhiljaan kattelemaan sopivaa paikkaa ja kuopimaan turpa maassa. Saatan vielä tuossa vaiheessa palkita ja pian heppa sitten käy maate.
 |
| Ylösnousemisen jälkeen |
Keskittymiskyky herpaantuu vielä tosi helposti ja hepalta vaikuttaa katkeavan monestikin ajatus kesken. Se saattaa olla juuri turpa maassa ja kuopii sen oloisena että tietää mitä pyydetään ja melkein jo vois käydäkin maate. Mutta sitten kuuluu jotain ympäristöstä, sitä täytyy jäädä katsomaan ja koko homma pitää aloittaa alusta.
 |
| Ah, piehtarointi <3 |
Kerran kentälle pölähti esteradan rakentajia ja minulla oli villi tunne kun seisoin siellä muiden rakentaessa esterataa ja pyysin hevostani: "käy maate, käy". Ei se tietenkään käynyt silloin maate, vaan tutustui esteisiin ja kävi sitten maate kun kaikki olivat lähteneet.
 |
| Löytyisköhän takin taskusta jotain hyvää? |
Videot:
Pidempi (5min57sek, sisältää odottelun käskystä maatemenon toteutukseen)
Lyhyempi (n.2 min sama materiaali kuin yllä, mutta odotusaika on pätkitty pois)
Kuten kaikessa temppukoulutuksessa, suurin mokani on se, että innostun pyytämään liikaa, enkä malttaisi lopettaa vaikka ensimmäiseen onnistuneeseen suoritukseen. Eräänä päivänä tein juuri näin ja kantapään kautta sain oppia, että kun hyttyset kiusaa ja on jo päivän työt tehty, ei enää tee mieli käydä maate vaan koska ihminen keksii niin haluta. Ajattelin sinnikkäästi ja johdonmukaisesti, että odotan niin kauan että se käy ja sitten lähdetään sisälle, mutta jos se ei ole sillä tuulella niin se ei ole. Siinä sain sitten odotella ihan keskenäni ja heppaa kiinnosti kentän portti enemmän kuin minä. Odottelin ja pyytelin pitkään ja sitten opin, että joskus on oikein myös luovuttaa ajoissa, aina ei tarvi puskea hommaa loppuun asti vain koska keksi pyytää.
 |
| Paras tyyppi minun mielestä! |
Toivoisin, että temppuilua voisi jatkaa kesälläkin, mutta voi toki olla niin että ötökät ja tuore ruoho pilaavat suunnitelmani. Kokeillaan jatkaa ja jos ei millään niin sitten palataan asiaan syksymmällä. Kenttääkään ei kohta ole, missä voisi harjoitella ilman ruohon seireenikutsua, kun muutto kesäkotiin koittaa. Skinny pääsee siis laitumelle 10.päivä, jihuu!
 |
| Olen niin tyytyväinen tähän hirnakkaan! |
