 |
| Skini 16.11. Meillä on ollut aika kivasti lunta tänä vuonna -luojan kiitos ei ole semmoista hirveää jäätikkötalvea kuin viimevuonna! |
Minulla on blogi- black out. Nyt päätin, että kirjoitan postauksen, tulipa siitä millainen sillisalaatti hyvänsä. Muuten blogin kirjoittaminen muodostuu yhä suuremmaksi kynnykseksi, sillä näköjään sille ei koskaan ole sopivaa aikaa.
 |
| 16.11. |
Elämäni on mullistunut tässä kuussa ajankäytöllisesti ja etenkin sen suhteen kuinka paljon aikaa pystyn viettämään koneella. Ja kun käyn koneella, luen häthätää sähköpostin, facebookin ja bloggerista seuraamieni blogien otsikot ja sen tekstinpätkän, joka näkyy avaamatta itse blogia (tai käyn selailemassa suosikki-blogien kuvat ja kommenttikentän).
 |
| Voi rakasta, se on aina niin söpönä |
Blogi-masennusta on lisännyt se, että minun näkökulmastani melko lyhyen ajan sisällä usea hevonen, johon minulla on ollut blogin kautta jonkinlainen "side", on jouduttu lopettamaan. Ja kun "tuttu" (tiedän, enhän ole näitä hevosia nähnytkään) hevonen kuolee, herättää se minussa paljon pelkoa. Itseasiassa, kuolipa mikä tahansa hevonen niin samaistun siihen melko vahvasti. Noniin, tulihan se nyt sanottua ihan julkisesti. Takaraivossa on jokatapauksessa oman rakkaan menettämisen pelko ja muiden menetysten seuraaminen on saanut pelon pintaan. Joka kerta kun avaan blogin, minun on tehnyt mieli kirjoittaa jotain tästä pelosta.
 |
| Epäluuloinen ilme, mitäs nyt tapahtuu? 16.11. |
Marraskuu on vuoden pimeintä aikaa ja henkilökohtaisesti minulle se on vuoden väsyneintä aikaa. Arki on kirjaimellisesti pimeää, sillä pääsen tallille vasta pimeällä. Esimerkiksi tänään kännykkään tallentui talutuslenkiltä tämmöinen kuva:
 |
| Tänään, 22.11. meitä käveli metsässä vastaan hämähäkki. En oikein tiedä mitä ajatella, kuvan värit kuvaavat hyvin sitä miltä minusta marraskuu juuri nyt tuntuu |
Eikä pimeä yhtään ole ainakaan helpottanut noita menettämisen pelon ajatuksia. Minun on vaikea olla päivääkään poissa tallilta ja tottakai joudun sieltä välillä poissa olemaan. Olen jopa, voi kauhistus, joutunut ottamaan vastaan apua hevosen hoitoon muutenkin kuin täysihoidon merkeissä.
Tästä meinasin kirjoittaa ihan oman postaukseni -miten vaikeaa onkaan ottaa apua vastaan oman hevosen hoitoon. Haluaisin hoitaa heppani niin pitkälle kuin mahdollista itse (ja se omistamisen ja omimisen halukin vielä mikä tähän liittyy!). Mutta tosiaan, eräs ihana tuttavani pääsi yllättäen apuun, joka on ihanaa, sillä entiset kullanarvoiset apulaiseni jäivät vanhalle talvitallille. Jos joku ei ole vielä huomannut, niin tänä syksynähän me muutimme kesäkodista toiseen talvikotiin.
 |
| kaipaan aurinkoa, tämä kuva on otettu 22.10. |
Eli tuttavani on nyt käynyt kerran viikossa Skiniä paapomassa, jotta voin sitten häneltä yksityiskohtaisesti tentata, että kaikki varmasti on hyvin, ja saan viettää yhden vapaaillan, jolloin voin esimerkiksi pyykätä. Ei kuulosta varmastikaan ainakaan kaikista ihan vieraalta? Siis se, että vapaapäivinä hoidetaan kotia. Tervetuloa aikuisten maailmaan minulle. Olipa opiskelijana helppoa (!).
 |
| Skini ja uusi beta-riimu |
Varuste-puolella on tapahtunut mukavia muutoksia ja varusteet toki aina piristävät. Jottei tästä sillisalaatista tulisi liian pitkä, niin ehkä jatkan varusteista sitten seuraavassa postauksessa.
 |
| Lopetetaan aurinkoiseen kuvaan tervehtimään tulevasta Skinistä 22.10. |
