torstai 8. toukokuuta 2014

Huippufiilis kaviokurssilla; tajunnanvirtaa sekä ratsastuksen ohjaushetki

halki leikattu kavio kahvipöydässä

En tiedä milloin viimeksi olen kirjoittanut SAMAN päivän tapahtumista. Niin tapahtuu aniharvoin. Nyt seuraa siis erittäin tajunnanvirtamainen yhteenveto tämän päiväisistä ajatuksista, nimittäin tarvitsen hetken ennenkuin rauhoitun nukkumaan. Kello on siis kohta puolen yön ja olen ollut tänään menossa aamukuudesta. Kauan odotettu ja harkittu Dan Guerreran vetämä 3 päiväinen kavionvuolukurssi alkoi. 

lisää kahvipöydän hevosenjalkoja

Skini oli mukana, vedin sitä ihan itse lainakopissa. Tämä olikin toinen niistä syistä miksi piti päästä kirjoittamaan. On nimittäin ihan uusi tämän hevosihmisen onni kun voi ottaa oman pollen mukaan ja ajella sen kanssa. On jotenkin vapaa olo ja semmoinen myös itsenäinen. Ja voi ajatella että "Siellä se muru tulee mukana". Oli myöskin ihan huippua kun Skini oli kurssipaikan pihalla tarhassa tämän päivän -saatoin milloin tahansa poiketa katsomaan miten sillä meni. Se oli myös erittäin suloinen kun se selvästi bongaili minua erityishuomiolla muiden ihmisten seasta. Se jopa HIRNAHTI minulle kun menin hakemaan sitä Danin tarkasteluun <3. Sehän ei KOSKAAN hirnu minulle. Pari kertaa muistan sen hirnahtaneen: ensimmäisellä kerralla kun pysähdyttiin lounaalle Ruotsista tuontimatkalla ("hei, älkää jättäkö mua tänne pihalle YKSIN!") ja toisella kerralla kun se oli tallissa muiden ollessa ulkona ("hei no sä ainakin tajuut, että oon ihan YKSIN!").

Pitihän sitä vähän hyppyäkin ottaa :). Vahinkolaukaus josta pää jäi pois.

Paitsi oman hevosen hirnahdus ja hörinät niin toinen mikä sulattaa hevosestaan hullaantuneen omistajan on toki muiden kehut omasta hevosesta. Ne on nannaa korville. Se on niin kaunis ja komia ja hyvän näköinen. Kiiltävä, sutjakka, terhakka ja kiltti.



No, näin se tajunnanvirta harhailee. Sanotaas nyt muutama sana itse kurssistakin

  • Nyt on semmoinen olo, että pää on täynnä tietoa ja kohta on mahdotonta enää erottaa, mitä tiesin ennen kurssia ja mikä on vanhaan tietoon sekoittunutta tietomassaa ja mikä uutta.
  • Ihan päivän alussa oli pieni "testi". Täytimme siis kavion pohjan osat paperille, olin iloinen kun huomasin ettei nuo itsenäiset opit ole ihan hukkaan menneet. Yksi uusi osakin tuli ja muutama  uusi englanninkielen sana. Apex. Seat of corn joka tarkoittaa kantakulman "sisällä" olevaa anturanosaa, ja myös ulko- ja sisäseinämän ero tuli vihdoin selväksi.
    Tässä kaviossa näkyy ulko ja sisäseinämä hyvin. Ulkoseinämä on kermanvärinen, kavion reunan uloin kerros, sen ja valkoviivan/sälekerroksen välissä on vitivalkoinen pigmentitön sisäseinämä
  • Pähkinänkuoressa jokin idea: Kun tehdään kengitysvuolu, hevosen kasvattama seinämä, ns. luonnollinen hevosenkenkä, vuollaan pois ja tilalle naulataan saman muotoinen rautainen kenkä. Dan korosti myös olevansa kengitysmyönteinen kengittäjä vaikka puhuu ja kouluttaa paljon hevosten kavioista juuri kengättömyyden kautta. Hän ei missään nimessä pidä kenkiä pahana, vaan kertoo että hyvin kengitetty naulakenkä suojaa kaviota aivan loistavasti.
  • Danin vuolutavassa painon jakautumisen ideaali ei näyttäisi olevan kaukana naulatun kengän kanssa tapahtumasta painon jakautumisesta. Eli aktiivinen paino otetaan pois anturalta ja viedään seinämälle.
  • Dan ei käytä mustang rollia (joka oli todella iso yllätys oikeastaan) ja pyöristää melko vähän seinämiä siksi, että hevonen tarvitsee koko seinämän kävelyyn. Kaikki pinta-ala on hyväksi (flaret tietysti pois).
  • Säde on monen kavion ongelmakohta. Kun säde korjataan, moni ongelma korjaantuu.
  • Kengät auttavat tekemään itsestään tarpeettomat. Kenkä suojaa kaviota niin kauan kun kaviolle on kasvanut oma suoja: antura on paksuuntunut, seinämät kasvaneet. Kenkä lukitsee anturan kavioon eikä se pääse jatkuvasti kulumaan siitä kuten kengättömässä kaviossa. Kenkä otetaan pois melko pitkän kengitysvälin jälkeen, silloin kun se jo alkaa löystyä tai naulat nousta(tästä en ole ihan varma miten meni tuo naulahomma).
  • Hius/karva vertaus. Kehossamme on hiuksia jotka kasvavat pituutta jatkuvasti sekä karvoja jotka eivät kasva pituutta mahdottomasti vaan pysyvät tietyn mittaisina. Tätä voi verrata kavion seinämään (hiukset) jotka kasvavat aina vain pituutta kunnes kuluvat ja anturaan (karvat), joka kasvaa paksuutta, ja kun se on kasvanut paksuutta tietyn verran, päällinen pinta "hilseilee" pois.
No mutta kuka se siellä on <3

Otin myös ratsastusopastusta samalla keikalla. Ratsastin ensin lainahevosella, sitten ohjaaja ratsasti Skiniä ja sitten minä vielä nousin selkään. Tunnen olevani tyhmä. Täysi pöllö. Miksi mulla on aina nykyään semmonen olo kuin olisi ensimmäistä kertaa hevosen selässä. Miksi oman kehon hallinta on niin vaikeaa? Miksi ratsastus on niin vaikeaa? Nostat vähän polvea ja se vaikuttaa koko kehoon. Viet käden väärälle puolelle kaulaa niin se vaikuttaa koko hevoseen. Hevonen kaatuu sisälle, minä kaadun ulos.... Byääh. Varasin 2 päiväisen valmennuksen kesäkuun alkuun. Ohjaajani hyväksi suosittelemalle valmentajalle.

*nuuh* kuka tää on, guruko?

Ratsastuksesta muistio itselle:
  • Muista pitää paino kaarevalla uralla ja volteilla (joita meidän täytyy ehdottomasti harjoitella) keskellä, tai jos on pakko kallistua jonnekin niin ennemmin sisälle.
  • Katse ylös. Miksi on niin vaikeaa yksinkertaisesti katsoa ETEENSÄ eikä hevosta?
  • Älä vie kättä kaulan yli ristiin.
  • Tiedosta pakarat. Vaikka niiden päällä istutaan ja niiden tulisi olla rennot. Mieti kuin kelluisit kahden ilmatyynyn päällä.
  • Saimme ehdotuksen kanki-lgn käyttöön. Tänään kokeiltiin niitä ja ne tuntui toimivan hyvin. Ohjaajalla oli hyviä kokemuksia kangesta entisten ravureiden kanssa. Paine tulee hevosen päähän alempaa eikä suupielien kohdalta. Painetta tulee niskaan joka ohjaa päätä alas. Entiset ravurit reagoi helpommin turvalle tulevaan paineeseen jäkittämällä vastaan ja kiihdyttämällä, jakamalla painetta muualle voisi siis olla suotuisia vaikutuksia ja ainakin pistän tämän korvan taa ja testailen.
    LG kankivarrella
  • Käyntityöskentelyä jatketaan ratsastaen ja tämä linja varmistui nyt entisestään. Ravit ja laukat pääasiassa irtona ja liinassa.
Muru ja guru (ei Dan kutsu itseään guruksi, se vaan rimmasi niin hyvin)

Nyt tämä saa riittää. Onpahan jotain nyt laitettu ylös, muuten menisi 6-12kk ennenkuin tekisin aiheesta postauksen. Edit: Pitänee tänne loppuun lisätä varoitukset, että kaikki muistiinpanot ovat vain minun tulkintaa ja oppimiskokemusta. Elkää ottako tätä väitteenä, että jakelen jotain absoluuttista totuutta täällä, muistakaa että oon vaan tavan pulliainen joka opettelee.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Uusi juttu

24.4.14
Ollaan keksitty uusi juttu. Harjoiteltiin eräänä päivänä ahtaita paikkoja. Laitoin ensin pari tolppaa lähelle seinää ja niiden väliin viltin ja mentiin tolppien ja seinän välistä. Se oli aika helppo juttu.

Viltin taakse oli ihan turvallista käydä seisoskelemaankin


Ensin vilttiseinä oli kauempana seinästä

Ja seuraavaksi siirsin sen lähemmäs seinää
Seuraavaksi vaikeutettiin hommaa ja laitoin viltistä myös "katon" eli syntyi vielä ahtaamman oloinen "tunneli".

Voi minkä se nyt rakensi..
Kun viltti muodosti "tunneliin" leveän katon, olikin homma paljon jännempää. Helpotin lopulta tehtävää tekemällä "katosta" kapeamman. Mentiin ali kaksi kertaa.

Seuraavassa vähän videota meidän puuhista (1min43sek)



uskaltaa uskaltaa

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Pölyä ja pesua

Hyvin perusteellisen pölykylvyn lopputulos

Pölyinen kentällä piehtaroinut poni

Karvanlähtö on ollut nyt pahimmillaan. Sen lisäksi harjaushetket ovat olleet varsin sähköisiä, kaikki lika imeytyy kiinni karvaan, harjauksesta ei tunnu olevan mitään apua. 

sähköinen harjattava 20.4.14

Jokapuolella on kuivaa ja pölyistä ja hevonen hieroo itseensä antaumuksella aina vain lisää ja lisää likaa. 

Parasta maailmassa! Piehtarointi 20.4.14
Pääsiäisenä oli mukavan lämmintä ja hevosella oli talviturkin kanssa aika kuuma. Oli siis täydellinen hetki pestä talven liat pois. Vaahdotin turkin kaksi kertaa ja pesuvesi oli aivan mustaa. Huhhuh. 

Katsokaa mitkä ihanat talviturkin haituvat sillä on masussa

21.4.14 Suihkussa
Pesty hevonen on kyllä aivan ihana.

Pesty ja kuin uusi polle


Ja hetihän sen olisi tehnyt mieli piehtaroida..

*saisko saisko*

"Hööh no ei sitten.."

Vertailukuvat ennen ja jälkeen pesun

Ennen pesua, kuumissaan ja raukeana (21.4.14)
Pesun jälkeen piristyneenä ja ryhdikkäänä (21.4.14)
Skini näytti pesun jälkeen hetken jalosukuiselta lämminverihevoselta jollainen se on kesäkarvassaan. Hetken päästä se oli yhtä pörröinen kuin ennen pesua, puhtaampi vain :D.

Pestynä ja kuivuneena, talviturkki vielä päällä (21.4.14)

torstai 24. huhtikuuta 2014

Hyvän mielen klinikkareissu

23.4.2014 Klinikan "takapihalla". Siinä se on, mun unelmien hevonen.

Olen helpottunut ja huojentunut kaikkien murehtimisien jälkeen. Käytiin klinikalla varmistamassa että kaikki on kunnossa ja saatiin mitä tilattiin. Sekä oikea etukavio että oikea takakavio ovat palautumassa oikein hyvin. Oikea takakavio oli siis se joka oli kulunut varpaalta liikaa. Röngtenkuvissa näkyi varpaalla pikkupaiseen tai verenpurkauman jälki joka on alkanut hyvin häivyttymään ja "sulaa" nyt ajan kanssa pois aivan ennalleen. Oikea etukavio taas oli se jossa oli kengän naula päässyt painumaan verikavion puolelle ja se olikin mennyt arvioitua syvemmälle, semmoisen sentin verran. Jälki näytti nyt siistiltä, ei paiseonkaloa tai muuta semmoista ja sekin siis on alkanut hyvin häivyttymään ja aika parantaa sen ennalleen. 

Kopissa klinikkamatkalla. Miksi mä rakastan näitä turpakuvia:)
Samalla nähtiin että Skinillä on kauniit siistit nivelpinnat tämän ikäiseksi hevoseksi josta olin toki oikein mielissäni. Ja kun kerran oltiin niin tutkittiin yksi muukin juttu jota olen pohtinut ja sain näkemyksen joka selitti havaitsemiani hienoisia oireita ja sain asian tiimoilta ohjeita. Eläinlääkäri vilkaisi silmiäkin ja iiriskystiä ne pallurat ovat, eivätkä haittaa elleivät kasva tuosta niin paljon, että peittäisivät näkökenttää.

Klinikan pihalla 23.4.14
Aina kun hevosen terveyden suhteen on yhtään mitään huolestuttavaa, menen jonkinlaiseen shokkitilaan. Huoli kalvaa. Kun huolet on takanapäin, on ihanan kevyt olo. Tällaiset kokemukset aina kirkastavat sitä mikä on tärkeintä. Eli terveys. Kun hevonen on terve ja voi hyvin, kaikki on hyvin. Millään muulla ei oikeastaan ole väliä. Ei suorittamisella, ei sillä miten hyvin joku ratsastus menee tms. Täytyy todella muistuttaa itseään arjen "pettymyksien" ja "tunnemyrskyjen" (jos joku ei ole arvannut, olen melkoisen herkkä tyyppi ja hevoshommissa aika tunteella mukana olipa kyse mistä tahansa) keskellä siitä, että ei semmoisilla arkisilla jutuilla ole oikeesti melkein mitään väliä. Aina voi palata siihen lohduttavaan ajatukseen, kun ollaan terveitä, on kaikki hyvin, kaikesta muusta selvitään.

Klinikan pihalla 23.4.14

No mitäs MUUTA meijän reissuun mahtui? 

Tapahtui nimittäin jotain erittäin odottamatonta ja erikoista. Vieressä olevalla raviradalla testattiin kuulutuksia. Ja se riitti. Skiniparka meni täydelliseen paniikkiin. Sen kehoon ikäänkuin virtasi adrenaliiniryöppy. Se alkoi punkea ja puskea eteenpäin, tanssahteli, hikoili, vaahtosi, teki hätäkakkoja ja tärisi. 

Raviradan kuulutus sai aikaan paniikin. Ressukka
Onhan näissä kuvissa vähän eroa noihin ennen paniikkia otettuihin kuviin!


Voi pientä kun pelottaa
Ressukka. Siinä ei auttanut enää narun heilautukset tai muut totutut rauhoittelut. Klinikan-aikataulu oli myöhässä emmekä päässeet sisälle joten lähdettiin läheiselle valjastuskatokselle. Pihan poikki taluttaessani huomasin että nyt mennään ihan oikeasti siinä äärirajoilla, pysyykö hevonen hallinnassa. Pistämällä narun suuhun (en ole koskaan ennen joutunut tekemään näin!) sain tilannetta hallintaan sen verran että mentiin puolihallittujen volttien avulla valjastuskatokselle. 

Se näyttää ravaavan...
Skini hyppi valjastuskatoksen naruissa pystyyn, potki katoksen seiniä ja viskoi päätä ja etujalkoja niin paljon että mietin tuleeko se ketjuista läpi. Herkut ja rauhoittelut eivät auttaneet. Se seisoi myös matalassa levadessa. Siis levadessa. Aivan oikein, takajalat koukistettuna kehon alle etujalat irti maasta. Ketjuissa se pysyi kuitenkin mielestäni paremmin hallinnassa kuin minulla narun päässä jossa se pääsi punkemaan aivan miten sattui.

Voi toista, kyllä oli kova kokemus poloisella

Hain loimen Skinille kun oli hiestä niin märkä. Valjastuskatoksessa se alkoi onneksi rauhoittua. Pikkuhiljaa sen kaikki neljä jalkaa pysyivät maassa ja se seisoi paikallaan. Koko keho vain tärisi. Laitoin klinikalle kävelyä varten toisen riimun ja narusta "kuolaimen" suuhun sillä se tuntui hillitsevän menoa kuitenkin.

Hieman rauhoittuneena. Niin että jalat pysyvät maassa.

Päästiin tunti myöhässä sisälle klinikalle ja ressukka oli yhä niin paniikissa, että tärisi ja sen sydän hakkasi. Se sai rauhoituspiikin jotta sen olisi helpompi olla. 

rauhoite puree
Kun Skini heräsi rauhoitteesta alkoi se uudelleen täristä ja vapista. Niin pelottavaa oli. Koppiin saatiin se kuitenkin hyvin ja kylläpä oli poni onnellinen päästessään tarhaan piehtaroimaan.

Tämä piehtarointikuva on otettu eri päivänä (20.4.14)

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Espanjalainen käynti nykyään -kyllä lähtee!

Voi ei mitä blogger tekee näille kuville?? 26.4.14 (c) Taru

Kyllä lähtee -kovempaa ja korkeemmalta kuin koskaan ennen. Jos tämä ei ole showkäyntiä niin en tiiä mikä sitten on ;). Seuraavassa uusin espanjalaisen käynnin video (19sek).




Espanjalaisen käynnin kehitys
  • Aloitimme espanjalaisen käynnin harjoittelun huhtikuussa 2013, hyvänen aika, vuosi sitten!
  • 7.elokuuta 2013 ilmaantuivat ensimmäiset kolme onnistunutta askelta
  • Syyskuussa 2013 pääsimme 5-6 askeleeseen. Espanjalaisesta käynnistä rupesi kuitenkin tulemaan melkoisen hätäistä ja lisäksi väliin ilmaantui kuopimista. Kuopimista esiintyi myös muissa tilanteissa, se tarjosi sitä vähän liiankin aktiivisesti ratkaisuna ja ehdotuksena kaikkeen missä se ei tiennyt mitä piti tehdä, tai oli malttamaton. Pidimmekin melko pitkän tauon jotta kuopiminen vähenisi.
  • Tauon jälkeen, talvella 2013-2014 kokeiliin uudelleen ja kas, se oli unohtanut koko homman! Katseli vaan mua säihkysilmillään että "haluatko että MINÄ kuovin? eihän niin saa tehdä!". Palauteltiin hommaa siis mieleen taas askel kerrallaan ja siitä se lähti rohkaistumaan.
  • Nyt ollaan paremmassa vedossa kuin koskaan ennen. Minun pitää ihan hyppiä pois edestä kun lähtee niin ponnekkaasti. Hyvin Skinimäinen toteutus, kaikkihan toteutetaan vauhdilla... ei sen tarvisi ihan näin nopeasti mennä mutta aika hienosti silti :).

Söpöläinen 20.4.14

Kehitysvideo



Aiemmat espanjalaiseen käyntiin liittyvät postaukset

26.4.14. (c) Taru