Satulan sovittelua: Trekker True Talent ja Pro Arte

Talentin kyydissä. Skinnykkä kuuntelee skarppina kauempana tapahtuvaa hevosen tuloa traikusta

Meillä on ollut meneillään satulan etsintää. Pitäisi olla selästä käsin työskentelyä varten jokin muukin satula kuin rakas ja muuten tähän asti paras satula eli Cristin lampaankarvasatula. Kun Barefootin London oli meille liian iso ja jäi siis käyttämättömänä kaappiin, läksin kokeilemaan Trekkerin joustorunkoisia satuloita. 

True Talent Skinnyn selässä

Ensin meille tuli sovitettavaksi Trekker True Talent. Talentissa on ihana mokkaistuin, joka tuntui ihan turvaistuimelta kun se on niin tukeva ja istuinkoko on juuri itselle sopiva. Sillä saa myös tosi hyvän jalkakontaktin hevoseen kun ei ole siipeä. Siipi ei myöskään ole estämässä etujalan liikettä.

True Talent

Talentiin oli saatavilla myös polvituet, jotka näkyvät alla. Niillä tuntuma oli aivan hirveä, tai pitäisikö sanoa, että koko jalan tuntuma katosi täysin kun niissä on pohkeen kohdalla paksua nahkaa. Eikä niissä ei ollut tarpeeksi reikiä, jotta jalustimet olisi saanut oikean mittaisiksi, nyt ne jäi ihan liian pitkiksi. Sinällään polvituet olisi kyllä minulle ratsastajana tarpeen olla olemassa.

True Talent polvituilla

Talentin kanssa on ollut ongelmana saada se pysymään tarpeeksi takana, siis sopimaan hevoselle. Ensin odoteltiin tilanteeseen parannusta kaarevan vyön muodossa.

Trekkeriltä ostettu kaareva vyö joustoilla

Se olikin parempi kuin normaali vyö, muttei ratkaissut kokonaan ongelmaa. Seuraavaksi odoteltiin mattesin edestä korottavaa satulahuopaa.

Talent vasta saapuneena

Kun mattesin edestä korottava satulahuopa tuli, kokeilin vielä Talentia sen kanssa, mutta en oikein saanut sitä vieläkään pysymään paikallaan.

True Talent ja Mattesin edestä korotettava huopa

Saatiin samalla kokeiluun vertailukohdaksi Pro Arte. Siinä on meille sopiva siipi, tuo on se maksimi minkä mittainen siipi voi olla, jotta jää pohkeelle vielä tilaa. Siinä on myös polvituet. Kuitenkin jälleen sama probleema; saada satulalle löytymään oikea paikka ja vieläpä pysymään se siellä. Vastinhihnojen kiinnitys ei myöskään ole ihan niin säädeltävissä kuin Talentissa. Me tarvittais varmaan joku super-banaanivyö!

Pro arte varmaan suht oikealla paikalla tai sinnepäin..

... mutta kun satulavyön kiristää niin satula siirtyy liian eteen :(

Skinnykkä Pro Arten koeratsastuksen jälkeen

Ja minä kun luulin että unelmien satulan sovittaminen olisi kivaa. No, onhan se mutta myös erittäin työlästä ja aikaa vievää ja välillä meinaa usko mennä kun en tunnu osaavan sovittaa näitä niin että oikea paikka löytyisi. Vähän on myös pomppulinna-efektiä havaittavissa ratsastettaessa, mutta se voi johtua myös siitä, että Skinnyllä on niin iso ravi. Onneksi myyjältä on saanut paljon neuvoja sähköpostitse.

Söpöläinen med viltti

Pro-Artella ratsastuksen jälkeen Skinny pyysi pitkästä aikaa hieromaan itseään, juurikin satulan paneelin kohdalta oikealta puolelta. Eli liian edessä satula oli varmaan painanut? Skinny kun ei ole pitkään aikaan pyytänyt hieromaan edes oikean ristiselän jumia (se joka on ollut olemassa alusta asti ja yhä kireällä vähän vaihtelevasti) - varmaan viimeksi kuukausi sitten olen pyynnöstä hieronut, oltiin silloin vielä kesäkodissa pihatossa. Muutenhan olen hieronut ja venytellyt säännöllisesti.

Kommenttiboksin kommentin johdosta keksin lisätä jälkeenpäin kuvasarjan syksyiseltä lenkiltä, jossa Skinny näyttää että takajalassa on hirvikärpänen

Ei se nyt ihan sama ole kuin hierontapyyntö, mutta aika selvä kuitenkin

"siel just se pirunailen hirvikärpänen on"

Siispä, satuloiden sovitukset jatkuvat. Ainakin huopaa voi säätää eri lukumäärällä täytepaloja, jospa se auttaisi asiaa. Tai jos saisin jonkun avuksi ja menisin selkään ennen vyön kiristystä, pysyisiköhän satula sitten paikallaan..

Etujalan venyttelyä satulan kokeilun jälkeen, jos en ole vielä huomauttanut niin meillä on ihana fullneck sininen fleeceloimi kuivatusloimena <3

Seuraavaksi piehtarointikuvia. Nyt ehti kuvaajakin mukaan piehtarointihetkeen, josta aiemmin oli esillä vain ylpeä lopputulos eli yltäpäältä turpeinen hevonen.

Valmiina rullaamaan

Ah, "treenin" jälkeen piehtarointi <3

rullahtanut

Kengättömyyden ja kavionparannuksen alkutaival

Tausta kengättömyydelle

Mennessäni keväällä 2012 katsomaan Skinnyä Ruotsiin huomasin heti, että kavioissa ei ole kaikki kunnossa. Minulla oli aiempaa kokemusta kavioista, joissa oli sädemätää, joten nenäni haistoi heti tämän tutun voimakkaan lemun Skinnyn kavioissa. Heti kun Skinny siirtyi omistukseeni  25.7.2012 niin seuraavana päivänä siltä otettiin kengät pois. Kengittäjä kielsi epäilykseni sädemädästä tai muusta sellaisesta vaikka päkiöissä näkyi selvää halkeamaa ja haju oli mikä oli. 

Olen kuullut tämän muualtakin, mutta nyt olen itsekin saanut huomata, miten kokeneetkaan kengittäjät eivät aina tiedä tällaisista asioista tai se ei vaikuta oleelliselta heille. Ilmeisesti heille tutumpia ovat ehkä toisenlaiset kaviosairaudet kuten kaviopaiseet tms. Tai vakavammin oireilevat taudit? Sädemätä tai sieni-infektio/valkoviivatauti ovat myös sikäli erilaisia, että ne eivät välttämättä oireile niin voimakkaasti, siis ne eivät välttämättä näy suoraan hevosen käyttömahdollisuuksissa: hevonen ei osoita kipua tai ontumista (ainakaan heti, eikä välttämättä edes vuosien "sairastamisen" jälkeen, joka sikäli on  kyllä outoa). On myös saatettu tottua kyseiseen hajuun ja mm. sädemätä/sienisäteen ulkonäköön. Hevonenkin on ehkä tottunut siihen, miltä sen kaviot tuntuvat? Ja kenkä vielä usein auttaa peittämään kavion heikkouksia. 

Kuitenkin sieni/mätä edetessään tekee vauriota kaviossa ja haurastuttaa sitä, ikäänkuin "mädännyttää" sisältä, muuttaa jauheeksi ainesta jonka pitäisi olla kova, halkaisee päkiöitä, turmelee kavion rakenteen, pehmentää kavioita, aiheuttaa lohkeilua (-joka voi olla esim kavion tapa yrittää ilmastoida kaviota sillä sieni elää parhaiten ilmattomassa kosteassa tilassa)... Tämä hiljainen näkymätön vuosia etenevä vaurioituminen voi loppujenlopuksi aiheuttaa oireita, kuten ontumista tai kavioiden kestämättömyyttä  jne joista ei sitten oikein välttämättä osata sanoa, mistä ne johtuvat. Oma kokemukseni näistä on toki vielä pieni, mutta ollessani kavionvuolukurssilla, näin itse, miten pohjasta äkkikatsomalla siisti kavio saattoi osoittautua sisältä täysin sienen turmelemaksi, jauhoiseksi, hauraaksi. Heitimme kurssilla ilmaan hypoteesin, olisiko tämä voinut olla jopa kyseisen kavion omistajan eli lopetetun hevosen kohtalon syynä? Hevosen käytössä ollut kenties ongelmaa, ehkä ontumista, mutta syytä ei tunnu löytyvän ja sitten on päädytty lopettamiseen. Tietysti nämä muutokset kavioon on voinut tehdä jokin muukin kuin sieni-infektio.

Kengättömyyteen siirtymisessä yksi syy oli siis kavioiden sieni-infektio ja toinen se kaikki, mitä hyvää olin kengättömyydestä lukenut; jalkojen ja kavioiden verenkierto elpyy, kaviomekanismi pääsee toimimaan, kaviot kovenevat ja vahvistuvat, hevonen saa paremman tuntuman kulkemallensa alustalle, kengän ja kavion väliin ei jää muhimisenpaikkaa bakteereille, nauloilla ei jouduta läpäisemään kavioainesta (eikä naulanreikiinkään tarjoudu paikkaa bakteereille) nivelten ja jänteiden kuormitus vähenee... Toivoin Skinnylle mahdollisimman pitkää tervettä elämää ja ajattelin, että nyt olisi vielä hyvä hetki hevosen ehtiä sopeutua kengättömyyteen ennen tulevaisuuden "eläeikää", ja ehkä se vähentäisi tulevaisuuden mahdollisia kavio- ja jalkavaivoja; mm. vähentäisi sen mahdollisuutta, että vanha vuohisvamma alkaisi oireilla vanhoilla päivillä.

Lähdetäänpä sitten katsomaan kuvia kavioista... Kaikkia kuvia pääsee tarkastelemaan suurempina klikkaamalla kuvaa.

Lähtötilanne: Skinnyltä otettiin kengät pois Ruotsissa ennen matkaa Suomeen 26.7.2012.

Seuraavat kuvat kenkien poisoton jälkeen samana päivänä. Klikkaamalla suurenevat.

Etuset 26.7.2012

Kavioissa näkyy sientä yltympäri. Etenkin säteiden keskiosassa uurre oli kehittymässä hyvää vauhtia siihen että halkaisisi tulevaisuudessa päkiät kokonaan, ellei sitä jo jonkinverran tehnyt ainakin etusissa/etusessa. Myös kengän alus on vähän ikävän näköinen (tumma), eli tässä näkyy juuri se valkoviiva, joka osoittautui olevan sienen takia ihan vikurallaan. Kavioiden vuolussa on myös vinoutta, ellei johdu meidän epäammattimaisista kuvakulmista. Tätä vinoutta myöhemmin havaitsi myös meidän vuolija ja toinen kengittäjä, joten se taisi olla ihan oikea havainto. Etuset on yhtä kokoa isommat kuin takaset kuten kai normaalistikin on. Poistaessaan kengät kengittäjä vuoli viisaasti vain seinämiä ja jätti säteen ja anturan lähes koskematta. Siitä oli Skinnyn hyvä lähteä kävelemään paljasjaloin.

Vasemman etusen halkeama 26.7.2012

Vasemmassa etusessa oli halkeama, jonka kengittäjä sanoi tulleen jostakin osumasta talvella ja halkeama on nyt vain kasvanut alaspäin. Tuon suhteen ei tarvinut olla huolissaan sillä halkeama on melko pinnassa ja kasvaisi ajanmyötä alas ja kokonaan pois.

Kuvia eri kulmista

Enpä ole ennen edes tajunnut miten hajavarpaiset kaviot Skinnyllä on takasissa!

Näistä kuvista näkyy hyvin naulanreijät, ja mistä naula tulee läpi kun se naulataan kavion reunasta läpi.

Kaviot elokuun alussa

Kaviot 9.8.2012 (ja myös aika rapaiset...)

Yksin on vaikea kuvata, kuvista tuli epätarkkoja :(

Ja taas epätarkkaa kuvausta märistä kavioista :(, mutta jotain kuvaa saa kuitenkin. HUOM! oikeassa takajalassa näyttöpäätteeltä katsottuna oikeassa reunassa näkyy kiero valkoviiva paremmin kuin hyvin!!

10.8.2012 Oli ensimmäinen kengättömän hevosen vuolu

Kun sieni-infektio on valkoviivassa, sitä kutsutaan kuulemma valkoviivataudiksi. Tällöin valkoviiva mm. kieroutuu. Meillä sientä on koko kaviossa, joten olen puhunut yleisesti vain kaviosienestä. Sieni oli muhinut pahimmiten säteessä, valkoviivassa kengän alla ja naulanreijissä. Hoito sisältää päivittäisen kavioiden pesun, huuhtelun, kuivauksen ja suihkutuksen Good Hoof- sienimyrkyllä. Aineen annetaan vaikuttaa puhtaalla alustalla jonkin aikaa, joka meillä tarkoittaa bootseja :).

Näkyisiköhän tästä vuorostaan miten etusen valkoviiva on kiero?

Zoomattuna kieroa valkoviivaa

  Zoomattuna valkoviiva koostuu pienistä ns poikkiviivoista (tämän kuvan keskellä), joiden pitäisi seurata toisiaan siististi rinnatusten seuraten kavionseinämän kaarevaa muotoa kannasta kantaan

 

4.9.2012 Syyskuun alku: voitolla naulanreijistä

Naulanreijät olivat kasvaneet alas, jee! Samalla poistuvat nuo kavion läpäisevät reijät, jotkao ovat ihanteellinen asumus bakteereille ja sienelle -valmiiksi tehty pesäkolo josta on helppo edetä aiheuttamaan vahinkoa yhä syvemmälle kavioon.

Takaset 4.9.2012 Kun naulanreijät kasvoivat alas ne tekivät kavion reunasta "reikäisen"/"röpelöisen"

4.9. Kuvissa takaset, huomaa naulanreijät

Säteissä oli aika paljon taskuja, mutta näillä kavioilla Skinny meni näppärästi melkein pohjalla kuin pohjalla -kova hiekkatie ja siinä irtokivet oli ainot mitä näillä aristi sen hetken kun itrtokiveä sattui kavion alle. Taskuiset säteet oli hygienian puolesta vähän hankalat -kun piti pestä vesiämpärin ja harjan kanssa ilman juoksevaa vettä.. 

4.9. Etuset, ja kuvattu toinen toisesta suunnasta ja toinen toisesta :D. Taskuisuus/kuoriutuminen näkyy hyvin, näitä oli jo vähän vaikea pitää puhtaina

18.9.2012 Syyskuun vuolupäivä

Ennen vuolua

Huomaa vasemman etusen halkeama joka on nyt jo kasvanut ns alas eli kulutuspinnalle, sen aiheuttama muoto näkyy kavion oikeassa yläreunassa

Takaset ennen vuolua 18.9.2012

Vuolun jälkeen 18.9.

Etuset vuolun jälkeen

Takaset vuolun jälkeen

Vasemman etusen halkeama 18.9. sivulta päin, hyvin on tullut alas :D

Lokakuun alku

Naulanreijät ovat miltei poissa ja samalla sieni-infektiota on saatu syksyn aikana yhä enemmän kuriin  aktiivisella hoidolla.

Lokakuun vuolu 17.10. jo melkoisen hyvät kaviot

Nätit etuset :)

 Ja takaset :) Näistä näkyy vähän raitoja kavion pinnassa; muutokset ruokinnassa ja kengättömyyskin siihen on itsensä piirtänyt, ylhäältä tuleva aines on kovempaa ja terveempää :). Lisäksi on nähtävillä kavion pinnan aaltomaista muotoa, josta en ole ihan varma mistä johtuu, vai onko nuo "ruokinta-raidat" auttamatta aaltomaisesti. Katsotaan suoristuuko kavion pinta ajan kanssa.

Lokakuun vuolusta kerroin jo postauksessa "Kavionhoitoa". Mainittakoon tässäkin, että lokakuun kaviotilanne on jo tosi hyvä. Vaikka on menty vasta 3 kuukautta! Kavio on kovettunut, terve kavio kasvaa ja kasvattaa samalla sairasta ainesta ulos :). Ahkera hoito tuottaa tulosta. Kavioiden hoito on muodon pitämistä ja suoruuden seuraamista. Kaviota muotoillaan ajan kanssa pois ravikengityksestä eli kantoja lyhyemmäs ja kaviota pystymmäksi.

Kesäkodissa maastoilemassa

Nyt marraskuun alussa on edessä tulevan talven koitokset, ensimmäiset liukkaat ja talvikelit -nähtäväksi jää, miten selvitään  kengättä ja lenkkareilla.

Teksti kirjoitettu siinä ymmärryksessä, joka meidän kengättömyyteen liittyvistä asioista vallitsee 8.11.2012. Aina oppii uutta ja vanha käsitys muokkaantuu :).

Seuraavia kavioihin liittyviä pohdintoja ja oppimista:

Barefoot hoof trimming for dummies
Barefoot hoof trimming for dummies part 2

Kavionhoitoa

"Miten minä osaankin olla niin herttainen? Minulla on niin söpöt silmät!" En voi vastustaa tätä katsetta <3 världens bästa sötpålle!

Kengättömiin perehtynyt vuolija on käynyt nyt parin viikon väliajalla sipistelemässä kavioita, avaamassa säteen taskuja, pitämässä kantakulmia suorassa ja pitämässä oikeaa muotoa ja pyöristyskohtaa kärjessä. Minä olen taas silmä tarkkana ollut mukana. Ahkera hoito tuottaa yhä tulosta, terve kavio kasvaa ja työntää infektoitunutta huonoa ainesta pois. Säteet kuoriutuvat ja aines kovettuu.

Kaviot ovat pitkänlaiset eli niissä näkyy yhä se ravimalli, joka sen kavioihin on vuoltu yli 10 vuotta sitten. Vaikka Skinny on ollut ratsukäytössä about vuodesta 2002-2003, on kengityksessä vain jatkettu vanhan ravimallin mukailua, varvasta vähän lyhennetty, kannat on kuitenkin varsin pitkät. Meillä on käynnissä ns kavion peruuttaminen, kavio muodostuu ajan kanssa pystymmäksi ja hevoselle terveellisemmäksi (voiko näin sanoa?). Tosi hyvin on edetty jo tämän 3 kuukauden aikana ja olen toiveikas, että meillä on ennenpitkää niin kova kavio että kun hirnakka vähän kuopasee niin jääpi käytävän sementtiin naarmut ;). No, ehkä ainakin meillä tulee olemaan joskus terveet lujat kaviot ja jänteet ja nivelet vähemmällä rasituksella :).

Silmä tarkkana ja tarkkaan työskentelyyn valoa antamassa otsalampulla

Hoitorutiinithan on seuraavat: joka päivä lenkityksen jälkeen mennään pesupaikalle, pesen kunkin kavion yksitellen pesuaineella, huuhtelen, kuivaan, suihkutan Good hoofia ja laitan simplen bootsin jalkaan. Kun koko heppa on "töppösissä", pistän sen karsinaan ja hoidan sen ja laittelen varusteet. Kaviosienimyrkky saa vaikuttaa bootseissa puhtaassa tilassa ja bootsit otan pois viimeisenä ennen tallilta lähtöä. Kuvia (kesäisestä) kavionhoito-operaatiosta oli mm. täällä, tuolloin tosin oli menossa se vaihe, että hoidin kaviot ennen lenkkiä, kun nyt se tapahtuu lenkin jälkeen. Tämä siksi, että bootsien kanssa tuli takapakkia anturan tottumisessa eri pohjiin. Koen, että paljasjalkaisena hevonen tunnustelee paljon enemmän sitä mihin jalkansa pistää ja mistä on hyvä kävellä ja annankin sen itse valita hyvät tiet.

Seuraavaksi tulossa postaus kengättömyyden alkutaipaleesta, jossa kerään kaviokuvia kolmen kuukauden ajalta yhteen :).

Nautintoja osa 2: Shiatsuhieronta

Kesäinen hoitohetki

Shiatsuhieroja kävi jokin aika sitten toisella hoitokäynnillä (ensimmäisestä voit lukea jotakin täältä). Sekä Skinny että minä nautimme koko rahan edestä. Se venytti jälleen intuitiivisesti itseään jalkojen, kaulan ja pään asennoilla hierojan käsitellessä eri alueita. Se ravisteli ahkerasti fasettilukkoja kaularangasta ja jopa minä kuulin semmoisen nakseen. Se höpläsi ja hoiti minua ja hierojaa ylähuulellaan, sen silmistä tuli raukeat. Sielu lepää kun seuraa rinnalla miten hevonen nauttii. Näissä hetkissä on niin täysillä läsnä, ettei kuvia edelleenkään ole -pitäisi olla kolmas osapuoli kuvaamassa.

Venyttelyjä kesäkodissa -saatiin shiatsukerralta yksi uusi jalkavenytys perusvenyttelyyn :)

Skinnyn keho on mennyt parempaan suuntaan, esim munuaislinja ei ollut enää niin tukkoinen, vaan keho rupeaa toimimaan yhä enemmän "esteittä/tukoksetta", hieno juttu :). Myös esim lavat oli aika hyvin auki, ja sain itse kokeilla miten lavan alle uppoaa käsi rannetta myöten kun ne on auki. Opettelin joitakin muitakin otteita (se vaatii muuten habaa! hierojilla on varmaan aika muskelit käsissä), joita voin itse hepan kanssa arjessa käyttää. Saatiin vielä yksi uusi venytys vanhaan jalkojen venytysrepertuaariin. Harjanjuurta jo välillä "leivonkin", mutta sitä voisin tehdä useammin sen yksinkertaisuuden vuoksi.

Rutiinivenyttelyjä kesäkodissa

Kesähetki

Nautintoja osa 1: Melassia ja piehtarointi 

Päivitys 4.11.12 Tekstit ja kuvat sekoilee, yritän saada päivittämällä ne kuriin..

Nautintoja osa 1: Melassia ja piehtarointi

Nyt voinkin kertoa monista jutuista miten on Skinnyä hoivattu ja hoidettu, mistä se tykkää ja miten ollaan molemmat näistä hetkistä nautittu.. :).

Melassi

Ai että melassivesi on mageeta!

Tallille tuli jälleen saatavaksi melassia ja entinen kilpahevonen haistoi heti mitä oli viereisessä sankossa. Ai sitä riemua, kun annoin sille oman annoksen. Lisäsin melassileikkeen sekaan lämmintä vettä. Skinny yritti päästä suoraan kiinni melassiin! Se läikytti vettä ylähuulella ja sitten yritti kaataa ämpärin (minä pidin ämpäristä kiinni), sitten se upotti KOKO TURPANSA veteen sieraimia myöten (näkyyköhän kuvista että sen turpa on märkä XD?) ja naposteli pohjalta melassia. Sitten se totesi että sen on ensin juotava vesi, jotta saa syötyä loput ;). Lopuksi se kaatoi ämpärin päästäkseen tarkistamaan, tulisiko sieltä vielä lattialle jotakin.

Poitsulla on huulet ihan vaahdossa kun nuoli herkkuämpärin niin perusteellisesti, ämpärikin on kaadettu -josko sieltä vielä saisi jotain

Lattialta löytyy vielä murunen melassia nurin käännetyn ämpärin kohdalta

Nyt rupes ramasemaan -nyt seuraa makeat haukotukset

Videolla vähän vielä haukotuksia :D

Piehtarointi

Ihan kuten varsana... Eli kun on hikinen tai märkä (oltiin menty hikilenkki ja pesin sitä vähän kaulan alta ja vyön kohdalta) niin pitäisi päästä heti piehtaroimaan! Skinnyllä oli sen ihana uusi sininen high neck-fleece päällä. Laitoin karsinaan ja kuopiminen alkaa: "Ai että, vihdoin pääsen piehtaroimaan". Minä siihen: "Ei, meinaatko oikeesti, ihan totta, onko pakko? Skinny: *lopettaa kuopimisen hetkeksi* "Meinaatko ihan tosissaan sanoa etten sais? Miksi?" Minä: "No, ku on toi uus loimi päällä ja oot märkä". Skinny: "So what? Tahtoo! Ois niin ihanaa!". Minä: "Jos oot varma että haluut niin ei kai muu auta.." *ottaa loimen pois ja siirtyy katsomaan* 

Sitten se kuopi itselleen hyvän paikan ja kävi piehtaroimaan, oikein antaumuksella, nautinnolla, hieroi koko päänsäkin turpeeseen. Nousi sitten ylös ja sama toiselle puolelle, kun karsinassa ei mahdu menemään selän kautta ympäri. Ai että miten nautinnolliselta se näytti. Katsottuani hain kameran ja otin kuvan lopputuloksesta. Kuvittele vielä 2 kertaa turpeisemmaksi kuin mitä se kuvissa näyttää.

Minä olen hieman turpeessa

Tätä seurasi sitten pitkä harjaushetki. Onneksi oltiin seisottu melassin kanssa pesupaikalla leikkimässä ja kavioita hoitamassa sen verran, että oli melko kuiva piehtaroidesssaan.

Myöhemmin on onnistuttu kuvaamaan itse piehtarointikin, kuvia on tässä postauksessa.