Rakas Joulupukki... eli varusteunelmia!

Ykköstoive- Sopiva laatusatula

Merkkiä en luonnollisestikaan osaa sanoa, mutta aina voi haaveita olla. Meille on tulossa satula-auto parin viikon päästä, kenties sieltä löytyy sopiva. Laatusatula siksi, että olen aikani hypistellyt noita halpiksia ja olen tullut siihen lopputulokseen että yritän olla haksahtamatta semmoiseen enää toista kertaa. Jokainen laatusatula tuntuu ihan erilaiselta kuin halpikset, epäsopivinakin ne asettuu kivasti selkään eikä kekota mihinkään suuntaan. Satuloita tutkiessa on vastaan tullut varsin kutkuttavia vaihtoehtoja, joista päälimmäisenä on Stübben ja jo vähän ohimenneenä ihastuksena Strada.

Stübbenin yleissatula

Esimerkki stübbenin yleissatulasta Genesis VSD, kuva lainattu täältä

Stübbenin satuloita on paljon eri hintaisia, 1400 eurosta noin 2000 euroon, hinta-laatusuhde siis on stübbenissä kohdallaan. Malleista kelpuutan mikä tahansa vaan hevoselle sopii, värinä tietysti ebony eli tummanruskea. Vaikka olen alkanut uuden riimumme myötä lämpiämään vaarallisen paljon tuohon vaaleanruskeaankin.

 Satulan voisi lisäksi hankkia uudella biomekaanisella rungolla eli equi-soft-ominaisuudella.

Uusi stübben innovaaio: equi soft-runko. Kuva lainattu täältä

Esitteessä kerrotaan seuraavaa equi-softista (vapaa suomennos: )

"Biomekaaninen runko parantaa ilmanvaihtoa hevosen selässä ja välttää näin lihasten ylilämpöä."

Biomekaanisessa rungossa on kaksi osaa, se lisää liikkumavapautta ja helpottaa hevosen selkään kohdistuvaa painetta samalla kun se mukautuu ratsastajan liikkeisiin.

Alkuperäinen teksti englanniksi:

"The exclusive BIOMECHANICAL TREE improves aeration around the horse’s back, aiding in avoiding overheating muscles." "The SEAT OF THE BIOMECHANICAL TREE is divided into TWO PARTS, facilitating freedom of movement and relieving pressure on the horse’s back while adapting to the riders movement."

equi-soft-satula. Kuva lainattu täältä

Biomekaanisen istuimen hinta 300€ satulan hinnan lisäksi. Olen aivan älyttömän innoissani että näin perinteinen satulanvalmistaja kuin stübben on tehnyt tällaisen ratkaisun satulan runkoon. Olisi aivan huippua päästä tarkastelemaan biomekaanista runkoa livenä.

Strada-satula

yleismalli. kuva lainattu täältä

Yleismalli, satulan hinta on uutena 2800€ + sovituskulut. Satula on aivan liian kallis, ja olen jo oikeastaan luopunut koko haaveesta. Mielenkiintoni tässä satulassa herättivät sen paneelit, jotka muotoutuvat hevosen selän mukaan. Stradan sivuilla kerrotaan, että "Sen vahvuutena ovat ainutlaatuiset lämpöön reagoivat paneelit, jotka muotoutuvat joka kerta uudelleen hevosen selän mukaan ja palautuvat ennalleen, kun satula riisutaan. Myös monet ongelmaselkäiset hevoset ovat löytäneet sopivan ja paikallaanpysyvän satulan STRADAn viidestä runkomallista. Runkomallit poikkeavat toisistaan niin pituuden, leveyden kuin kaarevuudenkin suhteen."

Täysin tarpeettomat tällä listalla, mutta niin ihanat..

 

kuva täältä

-- satulahuovat. Onhan se todettu jo aiemmin, ettei nettikaupoissa pitäisi surffailla. Jos en olisi surffannut, en tietäisi että stübben myy satulanmuotoisia satulahuopia. Kieltäydyn ehdottomasti ottamasta asiasta lisää selvää. Näin jo jossain ihanan kuvan jossa oli rivissä kaikenvärisiä satulanmallisia huopia.

Ainiin! Ja mistä lähtien olen fanittanut ylipäätään satulanmallisia huopia? Vielä vuosi sitten harmittelin ostaessani BF-Londonin, että kun siihen ei saa ees nättejä neliöhuopia kiinni. Ja nyt kadun karvaasti, etten tilannut esimerkiksi Mattesin lammaskarvahuopaa satulanmallisena. Minunkin mieltymykseni siis muuttuvat toisinaan.

kuva lainattu täältä

Satulahuovat ovat kuuluneet siihen varusteryhmään, joita kohtaan minulla ei ole ollut mitään kummempia tunnelatauksia. Mutta kun näkee toinen toistaan upeampia teknisesti toteutettuja hengittäviä huippuhuopia niin kyllä kovimmankin sydän pehmenee.

Yritän taistella viimeiseen asti ja unohtaa huovat ihan kokonaan, ja elää kuten tähänkin asti. Ei huopia! Ne vie vaan kaiken tilan!

10.10.2013

Suitsitarvikkeet

Stübbenin letitetty otsapanta

kuva lainattu täältä

Tämä on pitkäaikainen haaveeni ja olin ostaa tämmöisen jo ostaessani meidän stübbenin suitsia. Passeli koko cob-suitsiin ois tietysti cob ja väri ebony. Panta maksaa esim täällä 40€.

Stübbenin hackamoren remmit. Suitset olisi täydelliset kera LG:n kun turpa- ja leukaosakin ois stübbeniä. Väri jälleen ebony. En ole vielä keksinyt kuinka turhamainen toive tämä on, ottaen huomioon että LG:n oma turpaosa kera leukahihnana toimivan alaturpiksen toimii aivan hyvin. Toivoisin kuitenkin turpaosan olevan pehmeämmän ja jos kerran ostan hackamoren turpaosan, eikö olisi luonnollisinta ostaa juuri stübbenin turpaosa? Hinta on esimerkiksi täällä noin 73€.

Ulkoloimi

Bucas power turnout, kuva lainattu täältä

Tarvittaisi vedenpitävä ulkoloimi jota voisi käyttää mahdollisimman laajasti eri lämpötiloissa. Vaihtoehtoina mielessä on ollut:

Bot-loimi

-Rug misty 110g olisi ollut täydellinen ja kyselin sitä englannista asti bot-valmistajalta, joka kysyi sitä ympäri englantia jälleenmyyjien varastoista  mutta ainottakaan loimea ei ollut jäljellä ja mallin valmistus on lopetettu. Vastaavaa odotellessa..

BucasPower turnout extra
Bucasin mallivalikoima on siihen tottumattomalle vielä varsin sekava, mutta ei se estä haaveilemasta superteknisestä  Power turnoutista. Loimi, jota voi käyttää plussakeleistä jopa miinus 25 asteeseen, ja jopa kostealla hevosella. Alennuksessa 269€ + lisämaksu kaulakappaleesta.

laiska kerjäysilme 10.10.2013

Mitäs hevosenhoitajalle?

Jouhikoru
Oman hevosen jouhista tehty koru. On aivan selvää kenen kanssa olen naimisissa, eikö tämän kunniaksi voisi pistää sormuksen tilaukseen?

nannasalmi.com Sormus voisi hyvin olla tämmöinen

esimerkki rannekorusta, kuva lainattu täältä

Ratsastushousut
Jopa reilu 10 vuotta palvelleet ratsastushousut sanoivat sopimuksen irti. Juuri kun sain paikattua lahonneeseen kankaaseen ilmestyneen reiän, niin niistä meni vetskari. Kakkoshousut palvelee, mutta ne on ostettu talvea varten ja numeroa liian isot... henkselit on käyny mielessä enempi kuin kerran (vyötä en osaa käyttää).

Kengitysesiliina
On myönnettävä että kavioita vuoltaessa raspi ottaa välillä osumaa ratsastushousuihin joten jos ja kun hankkisin uudet ratsastushousut, olisi kiva olla olemassa myös jonkunlaiset chapsit vuolupuuhiin. Epäilen vain ettei minulla kuitenkaan ole tilaa säilyttää noita, joten täytyisi bongata jokin kevytesiliina joka mahtuisi pieneen tilaan.

Ranteita suojaavat vuoluhanskat ja puukon teroitin (jolla voi teroittaa niin pientä miniluuppiakin kuin normipuukkoa) oisi kivat, mutta toistaiseksi on pärjätty ilmankin.

tarhailua 10.10.2013

Olen myynyt jo todella paljon tarpeetonta tavaraa (omaa tavaraa sekä hevostavaraa) kerätäkseni rahaa seuraavaan isompaan ostokseen, joka todennäköisesti on satula. Olen myynyt mm. 2 vanhaa loimea, simple bootsit, tietsikkalaukun, kannukset.. ja ihan hyvässä vauhdissa ollaan, 230euron arvosta on jo realisoitu rahaa, myös alle 5 euron pikkutavara tekee oman osuutensa ja kirpparipöytää pistetään myöskin pystyyn.

syyspuu 8.10.2013

Mitä posti toikaan -Ratsastuskouluun! Alkeiskurssi aikuisille

Keväällä blogeissa kiersi runohaaste, jonka minäkin toteutin. Ilokseni runoni pääsi painoon ja ilmestyi tunnelmarunona uuden aikuisten alkeisoppaan alussa. 

Minullekin sitten kolahti postiluukusta tuo kirjanen "Ratsastuskouluun! Alkeiskurssi aikuisille". Olipa iloinen yllätys ja erittäin ilahduttavaa nähdä oma runo oikean kirjan sivulla. 

Kirjan kansi

kirjan takakansi

Kirja on Arja Huttusen tekemä. Hän pitää Horseforte- ratsastuskoulua Tampereen ratsastuskeskuksessa. Kirja on alkupaketti aikuisena ratsastuksen pariin haluavalle, kera kuvien ja havainnollistavan dvd:n.

kirjan mukana tulee dvd

syksyn väriloistoa 8.10.2013

8.10.2013

Suorittamattomuus veikin hyvään suoritukseen

Säihkysilmä-ilme 8.10.2013

Koitti ensimmäinen päivä talvitallilla. Siellä Skini tökötti tarhassa melkeen kuin ei poissa oltaisi oltukaan. Olin iloinen siitä, etteivät jalat olleetkaan kuin impparijalkaisen tukkijalat. Viime vuonna meni pidemmänkin aikaa, että kroppa tottui seisomiseen ja jalat pysyivät taas kuivina. Olihan niissä nestettä nytkin, mutta ei paljon. Häntä oli hangattu, niin että huolella kasvatetuista jouhista lähti tukko veke, nahka ei sentään mennyt vereslihalle. Karsinassa on vissiin taas motivaatiota hankailla.

hangattu häntä talliyön jälkeen 8.10.2013

Muutto näkyy kuitenkin selvimmin siinä, että hra villihevonen ei halua sisälle tarhasta ja se jopa vähän hätääntyi joutuessaan karsinaan. Se jopa hirnahteli sieltä perääni. Tälle nämä "äänimerkit" ovat verrattain harvinaisia, tämä on aika hiljanen kaveri yleensä. 

Oli kaunis aurinkoinen ja lämmin aamu ja ajattelin käyttää tyhjää kenttää hyväkseni ja päästää hirnakan siihen juoksemaan ennen hieronta-aikaa (joka meni hyvin, "ei jumeja, jatka samaan malliin"). Huomasin heti, että pehmeä hiekka houkutti hevosta piehtaroimaan eikä paljon tarvinut vihjasta kun polle jo kävi maate. Nousin selkään ja se nosti minut ylös. Olin tosi ylpeä siitä, kehuin mahdottomasti ja jatkettiin irtojuoksutuksella.

ihanaa piehtarointia 8.10.2013

Seuraavaksi pistin hirnakalle kaulanarun ja köysiohjat riimuun, pudistelin selkää hiekasta ja nousin takaisin selkään. Tarkoitus oli hieman jatkaa verryttelyä selästä, asetella ja taivutella. Olin aivan äimistynyt kun kaikki tuntui sujuvan. Sama keveys jatkui kuin maatemenossa ja "ylösnousussa". 

tämän kertainen ratsastusvarustus, suoraan tarhasta haettu hevonen

Mieli oli hyvä. Pyysin käynnissä läpi asetusta, pientä avotaivutusta, pohkeenväistöä. Ja kaiken se teki mitä pyysin. Ajattelin kokeilla pikku pätkän, miltä ravi tuntuisi. Ja sekin onnistui, pompotti, mutta pystyin istumaan. Tuossa vaiheessa olin aivan onneni kukkuloilla ja päätin vielä kokeilla, mitä tapahtuu jos otan yhden laukannoston kumpaankin suuntaan. Käytin kesäisellä tunnilla oppimaani lonkan asentoa, ja kas, syntyi oikein kaunis, kevyt, pyöreä ja ponteva laukannosto käynnistä. Otin heti takaisin käyntiin ja kehuin valtavasti. Keräsin rohkeuteni ja kokeilin vielä toista suuntaa. Ja se onnistui! Pari askelta upeaa laukkaa, otin pysähdykseen, kehuin ja tulin alas. Tämä oli toinen kerta ikinä kun kokeilin laukkaa ilman satulaa, ensimmäinen kerta oli kesällä jolloin se onnistui vain toiseen suuntaan.

sievä pieni ponihevonen

Siis mitä loistavampia hetkiä harjaamattomalla hevosella, ilman paineita ja tavoitteita! Kaikki tapahtui jotenkin omalla painollaan, spontaanisti tilanteesta käsin.  Nyt olisi ehdottomasti pitänyt olla piilokamera käynnissä, sillä ei tämmöinen voi ihan heti toistua. Tämä kantaa eteenpäin monta kuukautta!

8.10.13 Nälkäinen villihevonen etsimässä ruokaa syksymaisemassa

Kyllä tää ihan maistuu

Maastolenkillä on mukavaa

Muutto talvitalliin

 

Vapaus on ohi ja on palattu kuriin ja nuhteeseen kaupunkitallille. Skini oli ihanan rauhallinen kun menin pihatolle. Avasin tuttuun tapaani pihaton oven ja sieltä se laitumelta kopsutteli tyytyväisenä pihaton läpi ja hoitotilaan. Kaikki tuntui niin ihanteelliselta ja tasapainoiselta. Täydellinen ruusunpunainen loppu meidän tämän vuoden kesäkaudelle.

kesämuistoksi jää hetken henkinen hevostelutasapaino

Kohta alkoi hevoselle valjeta ettei tämä olekaan aivan tavallinen päivä. Heti kun se näki vetoautoa kiinnitettävän traileriin, se tajusi, että nyt tapahtuu jotain.

traileri! mitä nyt tapahtuu?

Skini sai pakkaamisen ajan seistä hoitopaikalla kiinni katsomassa tapahtumia, ja se teki hätäkakit ja kuopi, mitä se ei yleensä ikinä tee.

hermostunut odottaja

 Annoin sen syödä viimeistä kertaa tänä vuonna tuoretta pihalta (ainakin luulen että se on suunnilleen viimeinen kerta- ehkä maastosta löytyy jokunen suupala vielä?), ennenkuin käveltiin autoon.

vuoden viimeiset ruohonsyönnit

Autossa irtosi pari hirnahdustakin kun toinen oli hämmentynyt tilanteesta. Sirkkeli soi taustalla.

Mitä tässä nyt voisi sanoa. Karsinanaapureina näytti olevan molemmin puolin tamma! Se ainakin ilahduttaa hirnakan arkea joka osaa arvostaa naiskauneutta :D.

uudessa karsinassa, vieruskavereina on tammat

Tuntuu muuten oudolta pitää hevosta kokoajan kiinni! Ja kaikki tavarat on kaaoksena kaapissa ja autossa. Täytyy tehdä hyvin perusteellinen inventaario ennenkuin saan kaiken tarpeellisen mahtumaan varustekaappiin. Rutiinit on aivan sekaisin, ei tiedä mitä tehdä ja missä järjestyksessä ja mistä löytyy mitäkin. Tästä se lähtee taas uuteen arkeen järjestäytyminen.

Perillä talvitallilla

Syksyisiä ajatuksia suorittamisesta

24.8.13

Kesäkotikausi alkaa olla tältä vuodelta lopuillaan ja talvitalliin muutto koittaa 7.lokakuuta. Muutoksen kynnyksellä mielessäni on lukuisia ajatuksia kuluneesta kesästä, nykyhetkestä ja tulevasta muutoksesta. Kaikkien ajatusten joukosta ajattelin valita aiheen nimeltä suorittaminen.

24.8.13

Kun luo katseen kuluneeseen kesään suorittavan minän näkökulmasta, tulee helposti pessimistinen olo. "En minä oo oppinu mitään, ei me oo kehitytty..." mutta kas, kun rupeaa muistelemaan vaikka vuodentakaista tilannetta, ja mistä silloin lähdettiin talvitallille ja talviarkeen, niin huomaa miten pitkän matkan olemmekaan vuoden aikana kulkeneet. Nyt olemme vuoden viisaampia. Meillä on monta uutta temppua takataskussa ja ratsastustoimintammekin muistuttaa jo hyvän tuurin käydessä ihan ratsastusta.

24.8.13

Vaikka kuinka yritän harrastaa rennosti ja ilokseni, niin jonkinlainen arviointi ja suorittaminen on silti läsnä. Kirjoitinhan juuri että "yritän harrastaa rennosti", siis yritän(!), sen sijaan että vain yksinkertaisesti harrastaisin rennosti, yrittämättä yhtään mitään. Onko tämä vaan semmonen harrastus että on jatkuvasti analysoitava kehittymistä ja osaamista etenkin hevosen parhaaksi? Vai enkö vaan pääse sitten kuitenkaan irti siitä kuuluistasta yrittämisestä jonka voisi suorittamiseksikin suomentaa.

Suorittamisen vertauskuva: juoksutusraippa, joka on jäänyt niin monta kertaa maahan lojumaan että on nyt neljästä kohtaa katki ja teipattu yhtä monta kertaa

 Erityisesti hevosen liikuttaminen uhkaa olla suorittamista. Tallissa hevonen seisoo vähintään 12 tuntia vuorokaudessa paikallaan karsinassa, kasvaa vastuuni antaa sille liikuntaa, sillä se ei sitä omalla ajallaan juurikaan saa. Hevosen täytyy liikkua, oli se sitten ratsastusta, irtojuoksuusta tai maastakäsittelyä tai näiden yhdistelyä. Ratsastuksen merkitys myös kasvaa sillä se on yksi parhaista tavoista saada hevosta jumpattua ja annettua sille täysipainoista liikuntaa. Minulle liikuttamisesta tulee helposti semmoinen henkisesti pakollinen asia, asia joka täytyy suorittaa. Kun vielä haluan hoitaa hevosen itse, mahdollisimman kiireettä ja perusteellisesti (on venyttelyä, jumppaa, jalkojen kylmäystä, tarhan putsausta ym ym), menee tallilla aikaa niin paljon että yksinkertaisesti jo vuorokauden pituus alkaa luoda jonkinlaista rajaa siihen mitä ehtii ja mitä ei ehdi tehdä.

27.8.13 hommia pukkaa

Olen ajatellut kaiholla niitä aikoja, jolloin olin Skinin hoitaja. Saatoin harjata sitä rauhallisesti tunnin ja pitää seuraa karsinassa -vain olla ilman vaatimuksia. Saatoin pitää karsinan ovea auki ja hinkata varusteita. Nuo kaksi asiaa eli harjaaminen ja varusteiden putsaaminen ovat jääneet nykyään todella vähälle kaiken muun keskellä. Toki harjaan hevosen hyvin vieläkin, mutta harjaamisesta on suht helppo säästää aikaa harjaamalla  vain tarpeeksi saadakseen hevosen puhtaaksi ja tunnusteltua sen käsillä läpi. Varusteet joutuvat selviämään sillä vähimmällä hoidolla jolla ne pysyvät kunnossa.

12.9.2013

Kun kevätmuutto kesäkotiin koitti, olin vihdoin taas vapaa liikuntapaineista. Oli Skinin laidunloma. Rutiineihin ilmaantui syöttely pihalla. Kierreltiin pihapiirissä ja seisoskelin, istuskelin, käveleskelin ja samalla katsoin. Mukaan astui siis pelkkä yhdessäoleminen. Liikunnallisessa yhdessäolossa panostin maastakäsittelyyn, ratsastus oli hyvin vähäistä.

12.9.

Vaikka suurin taakka harteilta oli poissa, huomasin silti sisällyttäväni jokakertaiseen tallilla käyntiin jotain liikunnallista suorittamista, oli se sitten lyhyt pyörötyöskentely tai mitä vain.

18.8.13 maastakäsin työskentelyä

Käytiin jopa kerran yhteisellä juoksulenkillä, hevonen juoksi ja minä läähätin perässä. Vaikka oloni oli paljon rennompi, huomaan nyt jälkeenpäin silti suorittaneeni tuota liikutusta.

pötkötin pötkötin, selässä mä lötkötin

Suorituskierteen katkaisivat vasta syksy, hirvikärpäset ja rankkasateet. Ulos ei ollut aina mielekästä mennä ja rauhoituin vihdoin vain nauttimaan. Meni siis koko kesä siihen, että pääsin henkiseen tasapainoon hevostelussa.

Tämä viimeinen viikko on ollut oikea hevosenomistajan loma ennen paluuta talliarkeen. Olen ottanut kaiken irti siitä, että voin olla ilman liikutuspaineita eikä minun ole pakko siivota pihattoa/laidunta paskoista (tekemisen ilosta olen sitäkin tosin tehnyt). Kertaakaan ei ole ollut semmoinen olo, että on pakko mennä tallille.

syöttelyhetki selästä käsin 12.9.

Olen tehnyt tallikäynneistä mahdollisimman kiireettömiä. Vihdoin olen harjannut Skiniä pitkään ja huolella. Kun hepo tulee sisälle, olen aloittanut mutakuorrutuksen poistosta kumisualla, ja jatkaen sopivassa järjestyksessä kaikilla harjapakin harjoilla aina siihen höyhenenpehmeään kiillotusharjaan asti. Ihanaa! Olen teettänyt jumpat ja mahdolliset temput, venytellyt, pistänyt rasvat, antanut ruuat ja lähtenyt kotiin. Oloni on ollut noina kertoina kevyt.