Syksyisiä ajatuksia suorittamisesta

24.8.13

Kesäkotikausi alkaa olla tältä vuodelta lopuillaan ja talvitalliin muutto koittaa 7.lokakuuta. Muutoksen kynnyksellä mielessäni on lukuisia ajatuksia kuluneesta kesästä, nykyhetkestä ja tulevasta muutoksesta. Kaikkien ajatusten joukosta ajattelin valita aiheen nimeltä suorittaminen.

24.8.13

Kun luo katseen kuluneeseen kesään suorittavan minän näkökulmasta, tulee helposti pessimistinen olo. "En minä oo oppinu mitään, ei me oo kehitytty..." mutta kas, kun rupeaa muistelemaan vaikka vuodentakaista tilannetta, ja mistä silloin lähdettiin talvitallille ja talviarkeen, niin huomaa miten pitkän matkan olemmekaan vuoden aikana kulkeneet. Nyt olemme vuoden viisaampia. Meillä on monta uutta temppua takataskussa ja ratsastustoimintammekin muistuttaa jo hyvän tuurin käydessä ihan ratsastusta.

24.8.13

Vaikka kuinka yritän harrastaa rennosti ja ilokseni, niin jonkinlainen arviointi ja suorittaminen on silti läsnä. Kirjoitinhan juuri että "yritän harrastaa rennosti", siis yritän(!), sen sijaan että vain yksinkertaisesti harrastaisin rennosti, yrittämättä yhtään mitään. Onko tämä vaan semmonen harrastus että on jatkuvasti analysoitava kehittymistä ja osaamista etenkin hevosen parhaaksi? Vai enkö vaan pääse sitten kuitenkaan irti siitä kuuluistasta yrittämisestä jonka voisi suorittamiseksikin suomentaa.

Suorittamisen vertauskuva: juoksutusraippa, joka on jäänyt niin monta kertaa maahan lojumaan että on nyt neljästä kohtaa katki ja teipattu yhtä monta kertaa

 Erityisesti hevosen liikuttaminen uhkaa olla suorittamista. Tallissa hevonen seisoo vähintään 12 tuntia vuorokaudessa paikallaan karsinassa, kasvaa vastuuni antaa sille liikuntaa, sillä se ei sitä omalla ajallaan juurikaan saa. Hevosen täytyy liikkua, oli se sitten ratsastusta, irtojuoksuusta tai maastakäsittelyä tai näiden yhdistelyä. Ratsastuksen merkitys myös kasvaa sillä se on yksi parhaista tavoista saada hevosta jumpattua ja annettua sille täysipainoista liikuntaa. Minulle liikuttamisesta tulee helposti semmoinen henkisesti pakollinen asia, asia joka täytyy suorittaa. Kun vielä haluan hoitaa hevosen itse, mahdollisimman kiireettä ja perusteellisesti (on venyttelyä, jumppaa, jalkojen kylmäystä, tarhan putsausta ym ym), menee tallilla aikaa niin paljon että yksinkertaisesti jo vuorokauden pituus alkaa luoda jonkinlaista rajaa siihen mitä ehtii ja mitä ei ehdi tehdä.

27.8.13 hommia pukkaa

Olen ajatellut kaiholla niitä aikoja, jolloin olin Skinin hoitaja. Saatoin harjata sitä rauhallisesti tunnin ja pitää seuraa karsinassa -vain olla ilman vaatimuksia. Saatoin pitää karsinan ovea auki ja hinkata varusteita. Nuo kaksi asiaa eli harjaaminen ja varusteiden putsaaminen ovat jääneet nykyään todella vähälle kaiken muun keskellä. Toki harjaan hevosen hyvin vieläkin, mutta harjaamisesta on suht helppo säästää aikaa harjaamalla  vain tarpeeksi saadakseen hevosen puhtaaksi ja tunnusteltua sen käsillä läpi. Varusteet joutuvat selviämään sillä vähimmällä hoidolla jolla ne pysyvät kunnossa.

12.9.2013

Kun kevätmuutto kesäkotiin koitti, olin vihdoin taas vapaa liikuntapaineista. Oli Skinin laidunloma. Rutiineihin ilmaantui syöttely pihalla. Kierreltiin pihapiirissä ja seisoskelin, istuskelin, käveleskelin ja samalla katsoin. Mukaan astui siis pelkkä yhdessäoleminen. Liikunnallisessa yhdessäolossa panostin maastakäsittelyyn, ratsastus oli hyvin vähäistä.

12.9.

Vaikka suurin taakka harteilta oli poissa, huomasin silti sisällyttäväni jokakertaiseen tallilla käyntiin jotain liikunnallista suorittamista, oli se sitten lyhyt pyörötyöskentely tai mitä vain.

18.8.13 maastakäsin työskentelyä

Käytiin jopa kerran yhteisellä juoksulenkillä, hevonen juoksi ja minä läähätin perässä. Vaikka oloni oli paljon rennompi, huomaan nyt jälkeenpäin silti suorittaneeni tuota liikutusta.

pötkötin pötkötin, selässä mä lötkötin

Suorituskierteen katkaisivat vasta syksy, hirvikärpäset ja rankkasateet. Ulos ei ollut aina mielekästä mennä ja rauhoituin vihdoin vain nauttimaan. Meni siis koko kesä siihen, että pääsin henkiseen tasapainoon hevostelussa.

Tämä viimeinen viikko on ollut oikea hevosenomistajan loma ennen paluuta talliarkeen. Olen ottanut kaiken irti siitä, että voin olla ilman liikutuspaineita eikä minun ole pakko siivota pihattoa/laidunta paskoista (tekemisen ilosta olen sitäkin tosin tehnyt). Kertaakaan ei ole ollut semmoinen olo, että on pakko mennä tallille.

syöttelyhetki selästä käsin 12.9.

Olen tehnyt tallikäynneistä mahdollisimman kiireettömiä. Vihdoin olen harjannut Skiniä pitkään ja huolella. Kun hepo tulee sisälle, olen aloittanut mutakuorrutuksen poistosta kumisualla, ja jatkaen sopivassa järjestyksessä kaikilla harjapakin harjoilla aina siihen höyhenenpehmeään kiillotusharjaan asti. Ihanaa! Olen teettänyt jumpat ja mahdolliset temput, venytellyt, pistänyt rasvat, antanut ruuat ja lähtenyt kotiin. Oloni on ollut noina kertoina kevyt.