 |
| Säihkysilmä-ilme 8.10.2013 |
Koitti ensimmäinen päivä talvitallilla. Siellä Skini tökötti tarhassa melkeen kuin ei poissa oltaisi oltukaan. Olin iloinen siitä, etteivät jalat olleetkaan kuin impparijalkaisen tukkijalat. Viime vuonna meni pidemmänkin aikaa, että kroppa tottui seisomiseen ja jalat pysyivät taas kuivina. Olihan niissä nestettä nytkin, mutta ei paljon. Häntä oli hangattu, niin että huolella kasvatetuista jouhista lähti tukko veke, nahka ei sentään mennyt vereslihalle. Karsinassa on vissiin taas motivaatiota hankailla.
 |
| hangattu häntä talliyön jälkeen 8.10.2013 |
Muutto näkyy kuitenkin selvimmin siinä, että hra villihevonen ei halua sisälle tarhasta ja se jopa vähän hätääntyi joutuessaan karsinaan. Se jopa hirnahteli sieltä perääni. Tälle nämä "äänimerkit" ovat verrattain harvinaisia, tämä on aika hiljanen kaveri yleensä.
Oli kaunis aurinkoinen ja lämmin aamu ja ajattelin käyttää
tyhjää kenttää hyväkseni ja päästää hirnakan siihen juoksemaan ennen hieronta-aikaa (joka meni hyvin, "ei jumeja, jatka samaan malliin"). Huomasin heti, että pehmeä hiekka houkutti hevosta piehtaroimaan eikä paljon tarvinut vihjasta kun polle jo kävi maate. Nousin selkään ja se nosti minut ylös. Olin tosi ylpeä siitä, kehuin mahdottomasti ja jatkettiin irtojuoksutuksella.
 |
| ihanaa piehtarointia 8.10.2013 |
Seuraavaksi pistin hirnakalle kaulanarun ja köysiohjat riimuun, pudistelin selkää hiekasta ja nousin takaisin selkään. Tarkoitus oli hieman jatkaa verryttelyä selästä, asetella ja taivutella. Olin aivan äimistynyt kun kaikki tuntui sujuvan. Sama keveys jatkui kuin maatemenossa ja "ylösnousussa".
 |
| tämän kertainen ratsastusvarustus, suoraan tarhasta haettu hevonen |
Mieli oli hyvä. Pyysin käynnissä läpi asetusta, pientä avotaivutusta, pohkeenväistöä. Ja
kaiken se teki mitä pyysin. Ajattelin kokeilla pikku pätkän, miltä ravi tuntuisi. Ja sekin onnistui, pompotti, mutta pystyin istumaan. Tuossa vaiheessa olin aivan onneni kukkuloilla ja päätin vielä kokeilla, mitä tapahtuu jos otan yhden laukannoston kumpaankin suuntaan. Käytin
kesäisellä tunnilla oppimaani lonkan asentoa, ja kas, syntyi oikein
kaunis, kevyt, pyöreä ja ponteva laukannosto käynnistä. Otin heti takaisin käyntiin ja kehuin valtavasti. Keräsin rohkeuteni ja kokeilin vielä toista suuntaa. Ja se onnistui! Pari askelta upeaa laukkaa, otin pysähdykseen, kehuin ja tulin alas. Tämä oli toinen kerta ikinä kun kokeilin laukkaa ilman satulaa, ensimmäinen kerta oli kesällä jolloin se onnistui vain toiseen suuntaan.
 |
| sievä pieni ponihevonen |
Siis mitä loistavampia hetkiä harjaamattomalla hevosella, ilman paineita ja tavoitteita! Kaikki tapahtui jotenkin omalla painollaan, spontaanisti tilanteesta käsin. Nyt olisi ehdottomasti pitänyt olla piilokamera käynnissä, sillä ei tämmöinen voi ihan heti toistua. Tämä kantaa eteenpäin monta kuukautta!
 |
| 8.10.13 Nälkäinen villihevonen etsimässä ruokaa syksymaisemassa |
 |
| Kyllä tää ihan maistuu |
 |
| Maastolenkillä on mukavaa |
Ihania onnistumisen hetkiä <3
VastaaPoistaKiitos, niin oli :D
PoistaNuo onnistumisen hetket ovat niitä, minkä takia tätä harrastusta jaksaa. Ihanaa että Skinny toimi hienosti <3
VastaaPoistaNiin, ihanaa että tuo onnistuminen sattui juuri ekalle päivälle:). Täytyy nyt säilyttää tuo muisto mielessä vähemmän hohdokkaita hetkiä varten ;).
PoistaMä en voi pitää herra Ponia karsinassa ollenkaan, tai se alkaa samantien hankaamaan. Otan sen siitä käytävälle tai vien pihalle, eikä todellakaan hankaa enää ollenkaan. Huoh, joskus olis vaan niin kätevä saada se pois käsistä hetkeksi tallilla puuhastellessa. :<
VastaaPoistaIhana onnistuminen! Huippua. :)
Varmaa karsinassa on niin tylsää että itse kutakin rupeis kutittamaan ihan ajan kuluksi, tai stressi purkautuu tai on ylivoimaisen hyvä pinta jota vasten hinkuttaa (suolakiviteline ja ruokakuppi meillä ainakin). Mut sehän on vaan söpöä että se on sulla kokoajan mukana <3. Mekin tänään putsattiin yhdessä tarhaa..
PoistaYks aika hyvä "kutinanestoaine" on sellanen kuin Equidoux (luulen että kirjotin oikein :D). Kesäihottumaiselle en tiedä toimisko, mutta "normaaliin kutinaan" ainakin auttanu meillä. :)
PoistaKiitos! Mä googlasin aineen heti ja se näyttää olevan hoitoneste. Ilmeisesti käytetään pesun yhteydessä? Skinin hännän hankaus asettui kun muutosta kului aikaa, nyt ollaan taas kutinatasapainossa ja kutina pysyy kurissa tuolla meidän käyttämällä voiteella :)
PoistaTuo fiilis on jotain niin ihanaa! :) Meillä on ollut samantapainen tilanne viime talvena, riimu päässä ja naru ohjina. Mentiin tuosta vaan jäälle kävelemään humman kanssa ja varovasti rupesin keräilemään ohjia käteen. Normaalisti vähän säpäkkä ja tikittävä tamma oli niin rento, herkkä ja vastaanottavainen, että hädintuskin uskalsin hengittää selässä ettei kupla puhkea :D
VastaaPoistaOih, kuulostaa ihanalta. Tosiaan koko kroppaan tulee semmonen keveä ja ihana olo ja jopa epätodellinen kuten sanoit, et voiko tää olla totta, kohta varmaan tippuu kovaa ja korkealta. Kyllä oli ponikin tyytyväinen itseensä, se näytti niin semmoselta että "minä osaan hienosti ja hyvin, enkö ollutkin hieno??!!" kun tulin alas selästä.
PoistaKivoja onnistumisia! :)
VastaaPoistaTuosta jalkojen turvottelusta; meilläkin olen huomannut Josella tuon ilmiön, kun alkoivat olla öisin tallissa, niin sillä on nestettä jaloissa aamuisin. Ei paljon, mutta kuitenkin. Varsalla ja ponilla en ole tätä huomannut.
:D
PoistaMinä oon jotenkin päätellyt niin että kun ne seisoo yön paikallaan niin nesteet ei vaan pääse niin hyvin liikkeelle. Ja kun kroppa on tottunut toimimaan tietyllä tavalla (poistamaan nesteitä elimistöstä pienessä liikkeessä..?) niin se ei sitten yhtäkkiä osaakaan tehdä sitä kun tilanne vaihtuu eikä liike auta nesteitten poistumisessa. Ja jotkut tarvis sen pienen liikkeen kokoajan jotta jalat pysyis kuivana kokonaan. Mut en tiiä, varmaan tääkin on sitte niin yksilöllistä, et miksi jollekin ei kerry ollenkaan nesteitä yön aikana -nuorilla varmaan muutenkin toimii vilkkaammin koko kroppa :).
Yleensähän nuo onnistumiset tapahtuu silloin kun niitä vähiten odottaa, ilman suurempia välineitä ja paineita. Hieno poni, kiva postaus, hyvää syksyä teille! :)
VastaaPoistaNo niinpä, ne tapahtuu jotenkin melkein maagisina hetkinä jolloin huomaa vaan kaiken hetkellisesti natsaavan täydellisesti yksiin. Olen niin iloinen että talvikausi alkoi noin ihanalla kokemuksella.
PoistaHieno poni tosiaan <3 ja kiitos, teille sitä samaa :)
Ihana toi kolmas kuva, ihanat värit! :)
VastaaPoistaJa kivoja nuo fiilikset tosiaan :)
Kiitos, eikö ookin, aivan mahava keltainen koivu löydettiin :)
PoistaKiitos kommentista :)
Kuulostaa hienolle! Tiedän kyllä tuon tunteen, sitä ei millään malttaisi lopettaa ajoissa. :)
VastaaPoistaNiinpä, yleensä ahneella on p***** loppu, mutta nyt en sentään tehnyt liikaa. Siistiä :D
PoistaVoi mä tulin tästä postauksesta niin iloseks :) Toi on kyllä se juttu mikä monia vetää hevosten kanssa puuhailemaan (minäkin joskus ennen) ja saman fiiliksen takia mua kiinnostaa koirien kanssa touhuaminen - se on vaan jotain, mitä ei voi kunnolla selittää tai edes ymmärtää itse, mutta se kyllä auttaa jaksamaan pitkälle eteenpäin seuraavien vaikeuksien kautta taas eteenpäin :)
VastaaPoistaOi miten kiva kuulla :). Yleensä on vaikea samaistua näihin fiiliksiin tekstin kautta, kun näitä on niin vaikea sanoiksi kuvailla, tai juurikin ees ymmärtää itse :)
PoistaKiitos kommentistasi <3