Laidunkauden alku

7.6.2016 Rinssini ja kultakruunu

Tänä kesänä ei aiempien kesien kesäkotiimme otettu vieraita kesäksi, joten Skini on aloittanut laidunkauden viiden hevosen laumassa samalla tallilla, kuin vietimme kuluneen talvikauden. Skini on kokoonpanon toinen ruuna ja muut ovat tammoja. Välienselvittelyt on taidettu käydä lähinnä ruunien kesken, ainakin sen perusteella mitä minä olen ehtinyt nähdä.

Johtajaruuna antaa kyytiä

Skinillä oli eräänä päivänä oikeus nauttia kahden kauniin naisen seurasta...

Skini naisseurassa

ihana nainen Skinin mielestä

..Toisena päivänä taasen kaikki hevoset olivat järjestäytyneet riviin kokojärjestyksessä. Pienin vain oli asettuneena taustalle. 

Tänä kesänä muistin nauttia voikukista sen verran, että laitoin niistä seppeleen. Seppeleen teko tosin ei ollut niin hehkeää, kun hirnakka nyki narussa minun sitä nipoessani. Skini näytti söpöltä keltainen kruunu päässään.

 

nyt mä riisun sen veke

Laidunkausi ei kuitenkaan alkanut aivan ongelmitta, nimittäin seuraavana päivänä laitumellelaskusta Skini sairastui ähkyyn. Tarkkojen tallityöntekijöiden ansiosta homma huomattiin iltatallin yhteydessä ja ähkystä selvittiin. Eläinlääkäri kävi laittamassa kipulääkettä ja letkuttamassa. Minä tietysti pyörryin kun näin verta -tyypillistä. Oon just ruvennut siedättymään ja tottumaan pienistä haavoista tulevaan vereen, kuten jos leikkaan omaan sormeeni puukolla. Mutta näköjään kopsahdan sitten vähänkin isommasta määrästä.

Voe reppana, mahaletkutuksen jälkeen. Veri oli pienin ja harmittomin asia koko ähkyssä (!) mutta veriherkän se saa pökräämään. Pöh. Skini kesti urhoollisesti koko toimenpiteen, vaan kakkaa se panttasi yli 12 tuntia oireiden helpotuttuakin.

Murheita tulee aina hevoselämässä, mutta kunhan murheet on sitä sorttia että niiden kanssa voi elää ja niistä selvitään, niin kaikki on tarpeeksi hyvin.

19.6. juhannuksena

Vielä videolla kun johtajaruuna juoksuttaa Skiniä. Se on niin kaunis kun juoksee. Ei tarvinut tuossa vaiheessa toisen enää hirveästi mitään tehdä niin toinen pinkoo kauas. Ainakin tietää mitä tarkoittaa alistuminen. Toisaalta, oli se sitten johtajaruunalle monoakin antanut.

Equine fusion ultimate slim

Equine fusion ultimate slim

Meillä on taas uudet bootsit. Myin Equine fusion performancet koska ne olivat jo kuluneet sisäpuolelta niin, että niiden kanssa piti käyttää sukkia ja olen kertakaikkisen väsynyt kaikkien säärystinten käyttöön. Equine fusioneissa onkin kiva idea siitä, että ne eivät tarvitsisi säärystimiä. Nämä ovatkin erittäin helpot ja nopeat pukea, mielestäni helpoimmat heti glovejen jälkeen ja huomattavasti helpommat kuin performancet! Kuitenkin, mitä enemmän hiekka lentää, niin sen huonommat nämä on käytössä. Rauhallisilla ajolenkeillä hiekkaa ei ole mennyt liikaa, mutta tiedän, että jos menisi kovempaa, niin hiekkaakin voisi mennä jo häiritseviä/hankaavia määriä. Kentällä en ole vielä juuri näillä ratsastanut.

Skini ja etusissa ultimate slimmit

Performancet olivat myös väärän malliset, koska Skinillä on soikea kavio bootsit olivat pyöreät.  

Hyvää näissä bootseissa on myös käytönkestävyys. Eivät hajoa, vaikka hirnakka polkee bootsit irti -ne vain lähtevät yhtenä kappaleena. Toisinkuin old mac´s g2:set, joista napsahtaa kiinnitysremmi, tai glovet ja shingsit joista niistä napsahtaa vielä hankalammin korjattavia osia tuossa tilanteessa. Tosin mitään semmoista ei ole vielä mennyt rikki, mitä suutari ei olisi saanut 10-15 eurolla korjattua. 

ultimate slim

Malli näissä on hieman pystympi kuin performancessa. Myös koko tuli yllätyksenä. Nimittäin koko 13 performancessa pyöri jalassa ja oli väljän oloinen. Tämä taas oli niin nafti etten meinannut saada näitä ilman sovitusmuovipussia jalkaan lainkaan. Pienestä se oli kuitenkin kiinni, nimittäin kun etusten varvasta hieman lyhennettiin, niin nyt nämä istuvat tosi napakasti, vähänkuin glovet.

Takana näissä on aivan pehmeä neopreeni-osa, joka antaa vuohisen joustaa alas vapaasti.

Näitä bootseja myy Wammalan tila, hinta 106€/kpl

Nykyään equine fusioneihin saa myös pieniä nastoja talveksi.

Dan Guerreran vuolu

Skini Danin pedikyyrissä

Skinillä oli 23.5. kavioitten vuolu. Olen nyt vuoden vuollut kaviot itsenäisesti. Eläinlääkärimme on perehtynyt vuoluun ja hän on aina käydessään tarkistanut myös kaviot. Hänen kanssaan myös suunnittelemme lihashuoltoa ja saan vinkkejä ruokintaan ja vähän kaikkeen muuhunkin. Valvovan silmän alla siis olen ollut, mutta silti pieni epäilyn ja jännityksen siemen kyti takaraivossa kun suunnattiin vuoluun.

Skini lainakopissa

Skini pääsi ensimmäistä kertaa uuden vetoauton kyytiin. Minulla on ilo ajella nykyisin minulle oikein mieluisalla katumaasturilla, skoda yetillä. Se on aivan mainio peli. Kyllä 2,2 litrainen turbodiesel (jee, tässä kaikki mitä tiedän moottoreista! luvut, eikä nekään sano mitään :D) sekin vähän hyytyi joihinkin vaaraseudun mäkiin 6-vaihteella, mutta veti aivan ongelmitta taas kun vaihtoi pienemmälle vaihteelle. Siinä on kyllä tunnelmaa kun pystyy itse kuskaamaan omaa heppaa. Minullahan tuo pikkue- kortti on ollut vasta vuoden, eikä näitä reissuja kovin montaa ole ollut.

minä ja rakas poni

Sain kavioista helpotuksekseni kiitosta. Dan vuoli vain niistä kohdista, joista oli tarpeen. Etusista lyhennettiin kantoja ja pyöristettiin varvasta, toisesta takasesta madallettiin varvasta, ja kaikista kavioista avattiin valkoviivaa hygienian parantumiseksi, säteisiin ei tarvinut koskea lainkaan, irtolärpäkkeet vain pois. Sientä ei ollut. Ne mustat, joita olen katsellut etenkin etusissa, on vain jotain kasvustoa (engl. living organism), jota kavioissa on kun ne maata vasten jatkuvasti ovat. Valkoviiva oli kuitenkin täysin tiivis Danin mukaan ja puhtaanapito ja desinfiointi silloin tällöin pitäisivät kavion hygienian sillä tasolla ettei tuo musta etene syvemmälle ja irrottele seinämää tai ole muutenkaan haitaksi. Minusta noissa on vain se ongelma, että tuohon mustaan painuu hiekka hirmu helposti ja kun sinne alkaa mennä hiekkaa, niin kohta siellä on niin paljon sitä hiekkaa, että on otettava enempi jokatapauksessa.

OE, valkoviiva avattu, ja näkyy paikoitellen tuota mustaa, josta olin miettinyt, tarviiko huolestua. Ei tarvitse huolestua eikä sitä tarvitse myöskään poistaa.

vasen etunen vuoltu, oikea vuolematta

Vasemmassa takasessa on käynyt juuri noin kun kuvasin, eli ensin seinämään pakkautui hiekkaa ja pikkukiviä ja ne söi tietään jatkuvasti syvemmälle ja punkesi seinämään rakosta. Poistin sitten toisen sivuseinämän kokonaan jo ennen Danille menoa.

Dani sitten vielä viimeisteli ja hoiti kannan, jonne hiekka ja tuo musta organismi (miksi sitä nyt sanoisikaan..?) oli tehnyt halkeaman.

vasen takanen jonka vasen kanta haljennut. "Likaisena" sitä ei edes huomaa kunnolla, siinä on vain tuommoinen pieni ura

Putsattuna tuo näytti tältä:

Sivusta katsottuna avattu sivu näytti tältä. Nuo kasvaa tosi nopsaan onneksi takaisin, tuon tyyppisen seinämän poiston on joutunut tekemään monta kertaa ja joka kerta alas kasvaa nätti ehyt seinämä ja valkoviiva.

takaset sivulta, etualalla vasen etunen josta olin jo seinämää poistanut heikkaisuuden takia

Takasten varpailla oli ilmeisesti samalla mekanismilla syntyneet melko syvät reijät  viime heinäkuusta asti, nyt ne ovat vihdoin poissa! Noiden reikien elämä oli melkoisen mielenkiintoista, mutta niin ne vaan kasvoi alas ja nyt tuo varpaan valkoviiva on ehyt.

lokakuussa oikean takavarpaan reikä

Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat pohjastapäin:

Vasen etunen oli se mistä aloitimme ja homma meni niin nopeasti etten tajunnut ottaa jälkeen -kuvaa

Skyfighter 19 vuotta

Skini synttäripäivän talutuslenkillä

Rakas täytti tällä viikolla 11.toukokuuta 19 vuotta! Hui, rupeaahan siinä olemaan ikää, vaikkei mahdottoman vanha olekaan. Harmaata huomaan nyt tulleen selvästi lisää. Synttäreitä vietettiin talutuslenkin, harjauksen ja herkkujen merkeissä.

Kokosin pienen videon synttäreistä

Ja kuvina sama homma..

Ensimmäisiä ihania vihreitä heinätuppoja pitää etsiä penkoista

Ohhoh, kurkottaa kurkottaa. Ihan pelästyin kun huomasin miten syvälle vasen etunen upposikaan. Täytyy varoa noita ojia jatkossa..

Siellä on jotain

Skinillä oli tänä talvena paksu talvikarva ja siitä on vielä runsaasti jäljellä

Kaulalla karva on jo melkein vaihtunut, höytyväistä villaa vain jäljellä

Skinin ystävätär oli mukana tarjoiluissa

Toisen synttäriannos; melassileikettä, omena ja ruisleipää

omnomn

 Ennen ja jälkeen harjauksen:

Ennen

jälkeen *haukotus*

Katso edelliset synttäripostaukset:
17 vuotta, 18 vuotta

Uusien suitsien ensisovitus

Uudet suitset 11.4.2015

Taannoin meille tuli uudet suitset ja aurinkoinen kevätpäiväkin sattui osuvasti kuvauksia varten. Ikävä kyllä tässä vaiheessa suitsista puuttui suitsien oma leukaosa ja messinginväriset s-hackamoret. Emme antaneet sen häiritä. Emmekä senkään, että Skini oli ihan hirvittävän sähköinen!

Skinillä on niin pienet ja ystävälliset poninkasvot <3

uudet suitset

Vielä vaihdettiin riimuun ja otettiin yhteiskuva