Muutto talvitalliin

 

Vapaus on ohi ja on palattu kuriin ja nuhteeseen kaupunkitallille. Skini oli ihanan rauhallinen kun menin pihatolle. Avasin tuttuun tapaani pihaton oven ja sieltä se laitumelta kopsutteli tyytyväisenä pihaton läpi ja hoitotilaan. Kaikki tuntui niin ihanteelliselta ja tasapainoiselta. Täydellinen ruusunpunainen loppu meidän tämän vuoden kesäkaudelle.

kesämuistoksi jää hetken henkinen hevostelutasapaino

Kohta alkoi hevoselle valjeta ettei tämä olekaan aivan tavallinen päivä. Heti kun se näki vetoautoa kiinnitettävän traileriin, se tajusi, että nyt tapahtuu jotain.

traileri! mitä nyt tapahtuu?

Skini sai pakkaamisen ajan seistä hoitopaikalla kiinni katsomassa tapahtumia, ja se teki hätäkakit ja kuopi, mitä se ei yleensä ikinä tee.

hermostunut odottaja

 Annoin sen syödä viimeistä kertaa tänä vuonna tuoretta pihalta (ainakin luulen että se on suunnilleen viimeinen kerta- ehkä maastosta löytyy jokunen suupala vielä?), ennenkuin käveltiin autoon.

vuoden viimeiset ruohonsyönnit

Autossa irtosi pari hirnahdustakin kun toinen oli hämmentynyt tilanteesta. Sirkkeli soi taustalla.

Mitä tässä nyt voisi sanoa. Karsinanaapureina näytti olevan molemmin puolin tamma! Se ainakin ilahduttaa hirnakan arkea joka osaa arvostaa naiskauneutta :D.

uudessa karsinassa, vieruskavereina on tammat

Tuntuu muuten oudolta pitää hevosta kokoajan kiinni! Ja kaikki tavarat on kaaoksena kaapissa ja autossa. Täytyy tehdä hyvin perusteellinen inventaario ennenkuin saan kaiken tarpeellisen mahtumaan varustekaappiin. Rutiinit on aivan sekaisin, ei tiedä mitä tehdä ja missä järjestyksessä ja mistä löytyy mitäkin. Tästä se lähtee taas uuteen arkeen järjestäytyminen.

Perillä talvitallilla

Syksyisiä ajatuksia suorittamisesta

24.8.13

Kesäkotikausi alkaa olla tältä vuodelta lopuillaan ja talvitalliin muutto koittaa 7.lokakuuta. Muutoksen kynnyksellä mielessäni on lukuisia ajatuksia kuluneesta kesästä, nykyhetkestä ja tulevasta muutoksesta. Kaikkien ajatusten joukosta ajattelin valita aiheen nimeltä suorittaminen.

24.8.13

Kun luo katseen kuluneeseen kesään suorittavan minän näkökulmasta, tulee helposti pessimistinen olo. "En minä oo oppinu mitään, ei me oo kehitytty..." mutta kas, kun rupeaa muistelemaan vaikka vuodentakaista tilannetta, ja mistä silloin lähdettiin talvitallille ja talviarkeen, niin huomaa miten pitkän matkan olemmekaan vuoden aikana kulkeneet. Nyt olemme vuoden viisaampia. Meillä on monta uutta temppua takataskussa ja ratsastustoimintammekin muistuttaa jo hyvän tuurin käydessä ihan ratsastusta.

24.8.13

Vaikka kuinka yritän harrastaa rennosti ja ilokseni, niin jonkinlainen arviointi ja suorittaminen on silti läsnä. Kirjoitinhan juuri että "yritän harrastaa rennosti", siis yritän(!), sen sijaan että vain yksinkertaisesti harrastaisin rennosti, yrittämättä yhtään mitään. Onko tämä vaan semmonen harrastus että on jatkuvasti analysoitava kehittymistä ja osaamista etenkin hevosen parhaaksi? Vai enkö vaan pääse sitten kuitenkaan irti siitä kuuluistasta yrittämisestä jonka voisi suorittamiseksikin suomentaa.

Suorittamisen vertauskuva: juoksutusraippa, joka on jäänyt niin monta kertaa maahan lojumaan että on nyt neljästä kohtaa katki ja teipattu yhtä monta kertaa

 Erityisesti hevosen liikuttaminen uhkaa olla suorittamista. Tallissa hevonen seisoo vähintään 12 tuntia vuorokaudessa paikallaan karsinassa, kasvaa vastuuni antaa sille liikuntaa, sillä se ei sitä omalla ajallaan juurikaan saa. Hevosen täytyy liikkua, oli se sitten ratsastusta, irtojuoksuusta tai maastakäsittelyä tai näiden yhdistelyä. Ratsastuksen merkitys myös kasvaa sillä se on yksi parhaista tavoista saada hevosta jumpattua ja annettua sille täysipainoista liikuntaa. Minulle liikuttamisesta tulee helposti semmoinen henkisesti pakollinen asia, asia joka täytyy suorittaa. Kun vielä haluan hoitaa hevosen itse, mahdollisimman kiireettä ja perusteellisesti (on venyttelyä, jumppaa, jalkojen kylmäystä, tarhan putsausta ym ym), menee tallilla aikaa niin paljon että yksinkertaisesti jo vuorokauden pituus alkaa luoda jonkinlaista rajaa siihen mitä ehtii ja mitä ei ehdi tehdä.

27.8.13 hommia pukkaa

Olen ajatellut kaiholla niitä aikoja, jolloin olin Skinin hoitaja. Saatoin harjata sitä rauhallisesti tunnin ja pitää seuraa karsinassa -vain olla ilman vaatimuksia. Saatoin pitää karsinan ovea auki ja hinkata varusteita. Nuo kaksi asiaa eli harjaaminen ja varusteiden putsaaminen ovat jääneet nykyään todella vähälle kaiken muun keskellä. Toki harjaan hevosen hyvin vieläkin, mutta harjaamisesta on suht helppo säästää aikaa harjaamalla  vain tarpeeksi saadakseen hevosen puhtaaksi ja tunnusteltua sen käsillä läpi. Varusteet joutuvat selviämään sillä vähimmällä hoidolla jolla ne pysyvät kunnossa.

12.9.2013

Kun kevätmuutto kesäkotiin koitti, olin vihdoin taas vapaa liikuntapaineista. Oli Skinin laidunloma. Rutiineihin ilmaantui syöttely pihalla. Kierreltiin pihapiirissä ja seisoskelin, istuskelin, käveleskelin ja samalla katsoin. Mukaan astui siis pelkkä yhdessäoleminen. Liikunnallisessa yhdessäolossa panostin maastakäsittelyyn, ratsastus oli hyvin vähäistä.

12.9.

Vaikka suurin taakka harteilta oli poissa, huomasin silti sisällyttäväni jokakertaiseen tallilla käyntiin jotain liikunnallista suorittamista, oli se sitten lyhyt pyörötyöskentely tai mitä vain.

18.8.13 maastakäsin työskentelyä

Käytiin jopa kerran yhteisellä juoksulenkillä, hevonen juoksi ja minä läähätin perässä. Vaikka oloni oli paljon rennompi, huomaan nyt jälkeenpäin silti suorittaneeni tuota liikutusta.

pötkötin pötkötin, selässä mä lötkötin

Suorituskierteen katkaisivat vasta syksy, hirvikärpäset ja rankkasateet. Ulos ei ollut aina mielekästä mennä ja rauhoituin vihdoin vain nauttimaan. Meni siis koko kesä siihen, että pääsin henkiseen tasapainoon hevostelussa.

Tämä viimeinen viikko on ollut oikea hevosenomistajan loma ennen paluuta talliarkeen. Olen ottanut kaiken irti siitä, että voin olla ilman liikutuspaineita eikä minun ole pakko siivota pihattoa/laidunta paskoista (tekemisen ilosta olen sitäkin tosin tehnyt). Kertaakaan ei ole ollut semmoinen olo, että on pakko mennä tallille.

syöttelyhetki selästä käsin 12.9.

Olen tehnyt tallikäynneistä mahdollisimman kiireettömiä. Vihdoin olen harjannut Skiniä pitkään ja huolella. Kun hepo tulee sisälle, olen aloittanut mutakuorrutuksen poistosta kumisualla, ja jatkaen sopivassa järjestyksessä kaikilla harjapakin harjoilla aina siihen höyhenenpehmeään kiillotusharjaan asti. Ihanaa! Olen teettänyt jumpat ja mahdolliset temput, venytellyt, pistänyt rasvat, antanut ruuat ja lähtenyt kotiin. Oloni on ollut noina kertoina kevyt.

Satulatestissä Barefoot Notting Hill

uusin satulamme Barefoot Notting Hill, koko 1

Tulin siis ostaneeksi Barefootin uutuus-satulan Notting Hillin. En saa rauhaa tämän satulamerkin satuloista ennenkuin olen perinpohjaisesti ne testannut. Hintaan sisältyi myös kuljetus Belgiasta kotiovelle. En muista saaneeni mitään muuta suoraan kotiin. Voi sitä iloa kun paketti saapui.

Satulapakettikin oli pakko kuvata

paketista otettu satula

satula edestä

satulan alapinta

satula takaa

satula kellottaa

Myyjän sivuilla mainostettiin satulaa näin (vapaa suomennos): 

" Uusi Barefoot Notting Hill . Rajoitettu erä, ole nopea! Satula ei ole vain ihastuttava, vaan siinä on myös uusi 3kerroksinen selkärankasuojasysteemi (3-layer VPS).

VPS Plus

 Se antaa enemmän suojaa hevosen selälle ja se on loistava hyppäämiseen, ratsastajille jotka varaavat enemmän painoa jalustimille, ratsastusvaelluksille jne. Tästä huolimatta satula on joustava, joten ratsastaja ja hevonen voivat liikkua tasapainossa, tuntea toisensa ja hevonen voi liikkua satulan alla vapaasti ja sen lihaksilla on vapaus kasvaa.

Satula on tehty pehmeästä nahasta (suklaanruskeat ja ruskeat osat) ja DryTex-materiaalista (mantelin väriset osat). Satulassa on 6 d-rengasta, tarrakiinnitteiset siirrettävät polvituet, V-kiinnitteinen vastinhihna, siirrettävä jalustinhihnojen paikka. Satula painaa vain 5kiloa. Läheinen kontakti hevoseen ja mukava tasapainoinen istuin jossa ratsastaja istuu hevosen painopisteen päällä."

Siinä on myyntipuhetta kerrakseen. Satulan mukana tuli myös esite satulan sovittamisesta.

Notting Hill käyttökokemuksia plussin ja miinuksin

pellolla testailemassa Notting Hilliä

+Kaunis!

satula on minusta nätein barefoot jonka olen nähnyt

+Oletettavasti kehittyneempi painonjakojärjestelmä
+Selkäranka jää vapaaksi. Satulan ja selän väliin saa työnnettyä raipan

Raippa menee satulan alle ja sitä mahtuu liikuttelemaan siellä. En olisi uskonut. En ole aiempien rungottomien kanssa edes muistanut kokeilla tätä.

satula selässä takaapäin

satula selässä edestäpäin

+Malliltaan yleissatulamaisempi, siipi tulee hieman edemmäs kuvien perusteella kuin muissa malleissa
+Jämäkän oloinen, ei taitettavissa
+Mukava istua, pehmeä

-Heavy duty-täytteisellä huovalla kaukana hevosesta, turbosohva!
-Melko leveä istuin runkosatulaan tai ilman satulaa ratsastukseen tottuneelle ahterilleni
+Etukaarta voi vaihtaa tai sen voi korvata pehmeällä materiaalilla
-Korvasin etukaaren pehmeällä materiaalilla (tungin etukaaren tilan tukevasti täyteen kuplamuovia), tämä ratkaisu lässäytti säkätilan säälliselle hevoselle liian matalaksi, eli ilman etukaarta emme voi tätä käyttää.

Kuplamuovia etukaareen väsäämässä

-Ensimmäisellä koeratsastuksella satula sinkosi minut ravissa eteenpäin. Uuden tason heittoistuin, sain todella tehdä töitä etten tipahtanut kaulan yli.



+Leikkelin mattesin täytepaloista lisäpaloja kohottaakseni satulaa edestä ja saadakseni sitä parempaan tasapainoon ja se myös toimi

Huopaan leikkaamassa korotuspaloja

+Jalustinten paikkaa saa säädettyä ja säädinkin niitä eteenpäin

Hetken kokeilin käyntityöskentelyäkin Notting Hillillä. Käynnissä ei ollut mitenkään mahdoton tapaus

+Säätämisellä satula tuli selvästi paremmaksi.

Fiilikset

Satula oli siis monella tapaa ihan hyvä. Odotin kuitenkin satulan tuloa paljon ja odotukseni olivat korkeat. Jokaisen satulan kohdalla toiveet heräävät, kerään kaiken satulansovitusintoni ja ajattelen, että ehkä sittenkin juuri tämä satula olisi hyvä. Kun satula ei sovikaan, seuraa aallonpohja ennenkuin saan taas jostain uuden kimmokkeen ja kipinän jatkaa toiveikkaana satulan etsintää.

Jos siis kuulostan masentuneelta, se johtuu siitä että on menossa juurikin tuommoinen aallonpohja. Olin vielä juuri ennen Notting Hilliä sovittanut Torsionin, ja kun siitä ei ollut meille satulaksi, satuloiden kanssa säätämisen intoni lopahti. Notting Hillissä on potentiaa ja sitä voi yhä edelleen säätää lisäämällä täytteitä ja kokeilemalla sitä myös eri padien/huopien kanssa. En ole halunnut jatkaa tuota säätämistä nyt kun tuntuu että on niin paljon muuta tärkeämpää. Kohta koittaa muutto talvitalliin ja siellä sopivan satulan merkitys korostuu kun ratsastuksen osa hevosen liikuttamisessa kasvaa. Nyt olemme keskittyneet kaikkeen muuhun paitsi ratsastukseen. Tätä ehdin säätää sitten talvitallilla.

Notting Hillin kyydissä

Sovituksessa Torsion Dressage Endurance

 

28.8.2013 Torsionin testaus

Olen alkanut uudelleen miettimään ja harkitsemaan rungottomia satuloita. Niinpä sovitukseen tuli Torsion.

Torsionin satuloita on käytetty matkaratsastuksen Tevis-cupissa 100mailin (161km) päivämatkan voittajahevosilla. Matkaratsastuskilpailuissa on tarkat ja säännölliset hevosten terveystarkastukset. Satulassa täytyy olla painonjako-ominaisuudet kohdillaan, vaikka se on täysin rungoton. Ei mikään hevonen juokse 160kilomeriä päivässä huonolla satulalla.

etusiin pistin bootsit sillä tarkoitus oli hyödyntää laitumen ympäri kulkevaa sepelitietä jolla ei parveile hirvikärpäsiä juuri ollenkaan

Alla oli Torsionin oma coolpad eikä tämän kanssa ollut juuri ollenkaan sohvaefetktiä. Istuin oli jonkin verran leveämpi kuin runkosatulassa.

testiratsastukselle menossa

Mutta mitä ihmettä, miten eteeni sattuu yhä näitä koulupainotteisia satuloita. Tämän Torsionin malli nimittäin on "Dressage Endurance"! Tässä satulassa luonnollisin olisi ollut jonkinlainen mr-asento tai kouluratsastusasento pitkin jaloin. Minä kun oon tämmönen liian lyhyillä jalustimilla könöttäjä ja haluan polveen kulman niin en oikeen löytänyt hyvää asentoa tähän satulaan. Jalat karkasi isommassa vauhdissa kauas taakse ja meinasi väkisinkin kipata eteen, se vasta oli mielenkiintoista.

"Apuaa, jalat keikkaa taakse, mä kaatuun"

Tein vain yhden koeratsastuksen, jolla otettiin reipastakin pätkää jotta tulisi jotain analysoitavaa. Pokkari ei oikeen meinannut pysyä menossa mukana.

Ihan pakko laittaa tää kun niin hienosti hahmottuu tuo häntä ja takajalka tuohon..

laukalla tullaan

ravilla mennään

Hikijäljet

jokin ei ole ollut kohdillaan sään tällä puolen

oikea puoli on parempi

Vähän epämääräinen mutta silti tarpeeksi selvä jotta nähdään että ranka on jäänyt vapaaksi

Hikijäljissä on vähän sanomista mutta ei maailman hirveimmät. Satula lähti takaisin yhden kokeilun jälkeen oman istumiseni mahdottomuuden takia. Seuraavaksi ostin itselleni Barefootin uutuussatulan Notting Hillin jonka testitarina on tulossa seuraavaksi.