Välähdys menneestä Osa 4: Varsan maitohammas

Se on sittenkin tallessa! Skinin maitohammas. Tämä poskihammas putosi sen ruokakuppiin muistaakseni kesällä 1999. Muistan vielä ottaneeni aarteen talteen salaa, siinä uskossa, etten kenties saisi sitä ottaa, - mitä jos aarteeni otettaisi minulta pois? Nyt voisin varmuudella sanoa tuolle pienelle tytölle, että ei hätää, ei se vanha ravimies olisi hammasta ottanut säästääkseen, vaikka etupolvista leikatut irtopalat jääkaapissaan olivatkin. Sivuhuomautuksena voin kertoa, että olin erittäin kateellinen niistä irtopaloista!

Skini kesällä 1999, 3v

Poskihammas löytyi kuin löytyikin lapsuuden aarteiden joukosta, kun järjestelimme kaappeja äitini luona. Olinpa iloinen. Äitini peitti silmänsä, hänen mielestään löytö oli hieman arveluttava.

Hammas on niin kuivunut ja halkeillut että se voi murentua milloin tahansa

Aiemmat aiheeseen liittyvät postaukset:

Välähdys menneestä: Onko tämä minun hevoseni?

Välähdys menneestä Osa 2: Hevosen ostaminen alkaa varusteista?

Välähdys menneestä Osa 3: Löytö muistojen laatikosta: Kaksi elämäni hevosta

Hassutteluvideo

17.1.2014 tammikuun laskevien auringonsäteiden valossa

Vietimme hassutteluhetken eräänä aurinkoisena talvipäivänä tallin kentällä. Tarkoitus oli lähettää videoviesti ruotsiin  ystävällemme K:lle. Yritin saada Skinin hörisemään videolle saadakseni siltä "äänelliset" terveiset. Minusta hirnakka oli hirveän suloinen kun se mietti, että mitä minä oikeen siltä haluan. Se päätyi kokeilemaan erilaisia heinoja. Se kuopi, hymyili ja poseerasi korvat hörössä kameralle. Oli pakko palkita se poseerauksesta kun se niin kauniisti seisoi paikallaan. Lopulta se hörähteli vienosti, mutta niin hiljaisia ja lyhyitä nuo hörähdykset olivat, että ne piti pätkiä ja pistää useita peräkkäin jotta muutkin ehkä ne ehtivät bongata. Skinihän ei niin vain hörinöitä jakele :D.

"hö?"

Cliff Barnsby Esprit pois pelistä

Cb Espritin testailua 17.1.2014

Tämä satulanetsimispeli on semmoinen, että se etenee aina pienin askelin. Yksi askel on semmoinen, että saa jonkun harkinnassa olevan satulan pois pelistä. Cliff Barnsbyn Esprit on nyt testattu niin, että voin vihdoin sanoa sen olevan varmasti epäsopiva SEKÄ hevoselle ETTÄ ratsastajalle.

Cliff Barnsby Esprit 16" esteflättäri

Satulan ensimmäinen koeratsastus tehtiin Mattesin lammaskarvahuovan ja 2 täytepalan kanssa. Jälki oli siisti, mutta paino oli auttamattomasti edessä. Siksi sain neuvoksi testata, mitä tapahtuu jos eteen laitetaan kolmaskin täytepala. Testasin, ja olin niin tyhmä, että testasin tämän maastossa. Ei me kauas päästykään kun totesin, että satula on niin takakenossa ettei siellä pysty istumaan. Heppa sai purkaa loput höyryt juoksemalla maneesissa. Seuraava testiratsastus tehtiin uudelleen 2 täytepalan kanssa, mentiin maastossa jälleen mutta enempi ravia. Satula tuntui yhä takakenoiselta ja tällä kertaa jäljet olivat selvästi huonommat; liikaa kuormitusta täytepalojen alla ja lisäksi satulan takaosassa oli karva rytyssä.

Kootut kuvakaappaukset vinossa olleesta go prosta.. 17.1.2014

Ollakseni vielä aivan varma, käytiin vielä reipas maastolenkki kevyessä istunnassa yksillä täytepaloilla. Näin satula oli parempi, mutta silti huono. Hepan selässä oli selvästi kuormittuneita kohtia, vaikka karvat ihmekyllä olivat aivan suorassa. Lisäksi tuo 16" istuin on minulle liian lyhyt ja kova. Tässä vaiheessa minulla oli jo selkä kipeä satulassa istumisesta. Onneksi tää oli huono myös Skinille sillä jos tämä olisi ollut sille "se oikea satula", oisin ollut pulassa, en ole koskaan aiemmin saanut nimittäin millään satulalla ratsastuksesta selkäoireita aiemmin. Ja meidän Euro riders-satulakin oli sentään aika kova.

Espritin jättämät jäljet puolentoista tunnin maastoravien jälkeen. Karvat ovat suorana mutta satulan paino ei jakaudu tasaisesti.

Esprit pääsee nyt takaisin myyjälle. Seuraavana sovitellaan Zaldia uudelleen.

17.1.2014

Ratsastusta ilman ohjaa ja vähän cordeolla

14.1.2014

Kerroinkin jo eräässä postauksessa, että saimme joululahjaksi ihanan cordeon. Ja kun kerran omistamme noin upean cordeon, täytyy sitä ehdottomasti käyttää! Olen käyttänyt sitä ihan kaulanaruna omana tukenani ratsastaessani ilman satulaa. Maastossahan pitää jokatapauksessa olla heijastava kaulanaru siihen tarkoitukseen. 

Ihana K:lta joululahjaksi saatu unelmacordeo!

Cordeo on antanut lisää intoa harjoitella ilman ohjia. Harjoittelemme perusjuttuja kuten kääntymistä käynnissä; voltteja, ympyröitä, täyskaartoja, kiemurauria, sekä pysähdyksiä ja ravipätkiä. Tämä on ollut hyödyllistä sillä, kuten olen kertonut, hallitsen hevosta enimmäkseen ohjalla ja olisi hyvä saada istunnan merkitystä suuremmaksi. Olen myös tämän koko yli vuoden yhteistaipaleemme yrittänyt kertoa Skinille, että on ihan ookoo mennä välillä hiljempaa ja että jokainen pohjeapu ei tarkoita vauhdin lisäämistä. Se reagoi ihan kaikkeen yleensä lisäämällä vauhtia. "Ai pohkeenväistöä käynnissä? ->Eteenpäin ravissa!" "Ai voltti? -KAASUA!" "Käynnistä raviin? -KAASUA!"

Jassoo, mitähän blogger teki tälle kuvalle... Siellä menee kuitenkin hra jäbä lämminverinen ja neiti michelinmies kera powerbootsien ja toppahousujen..

Lainaus 29.12.2013 tekstistä: "Olen viimeisen puolen vuoden aikana ratsastanut kaksi kertaa kokonaan ilman varusteita. Keväällä 2013 huomatakseni, ettei siitä tule mitään (olimme kentän ja tarhojen välissä ennenkuin huomasinkaan) ja joulukuussa uudelleen, huomatakseni, että käynnissä siitä tulee yllättävän hyvin jotain niin kauan kun hevonen on motivoitunut tekemään yhdessä. Kun heppa päätti että työt on tehty, niin se meni maneesin ovelle eikä mulla ollut siihen mitään sanomista."

Videota (alempana) kuvattaessa olimme ratsastaneet ohjatta noin 5 kertaa. Suitset ja ohjat olivat paikallaan siitä syystä, että maneesissa oli muitakin ja ohjaus todellakin välillä häviää ja muiden hevosten takia en voi vain olla kuljetettavana minne tahansa. Tarpeen tullen saatoin napata ohjat käteen. Satulaa meillä ei ole sen takia, että yrittämäni istuntamerkit välittyvät paremmin ilman satulaa tässä vaiheessa.

Tässä pidän kiinni cordeosta :D

Skini on ollut hämillään yrittäessäni ohjata sitä ilman ohjaa, sillä ohjat antavat sille niin paljon selkeämmät merkit siitä mitä pitää tehdä, eikä se ole tottunut kuuntelemaan pelkkää istuntaa. Tavallisesti se kuuntelee istuntaa kenties ohjien välittämien viestien tehostajana. Siksi olemme pitäneet cordeokokeilut lyhyinä. Huomaan, että istunnan kuunteleminen vaatii hevoselta jatkuvaa ratsastajaan keskittymistä. Jos se ei keskity, vaan kävelee vaan tavallista power- käyntiään ja jos annan siinä istunnalla pysähtymismerkin, niin mitään ei tapahdu. Jos minulla ei ole ohjia, niin ainot tapa huomauttaa asiasta on ääni "halojatahalloo, kröhöm, matkustajalla ois asiaa" (eli suomeksi sanon prrr tai seeeeis). Jos se taas pysähtyy pelkällä istunnalla (ilman äänimerkkiä) olen toisinaan palkinnut sitä porkkanalla. 

Pysähdys ja palkka

Luimimista esiintyy välillä ja naama on tosi hapan. Olen tulkinnut tämän niin, että se on hämillään, eikä oikein tiedä mitä pyydän siltä, saa ristiriitaisia apuja. Tilanteissa joissa se ei tiedä, mitä pyydän siltä, on nähtävästi parempi, että otan ohjat avuksi. Heti apujen selkiytyessä naama palaa peruslukemille.

Huomasin videota katsoessani että keskittyessäni omaan istuntaani olin suurimmaksi osaksi pitämättä kiinni cordeosta. No, käyhän se niinkin. En ole siis vielä opettanut mitään merkkejä cordeolla, mutta olen pohjustanut asiaa ratsastamalla ohjilla niin, että kääntyminen oikealle käy esim. niin että vien omat kädet oikealle (paino siirtyy oikealle ja vasen ohja painuu kaulan vasenta puolta vasten). Välillä liioittelen ylävartalon kiertämistä haluamani käännöksen suuntaan, esim hakiessani vähän jyrkempää käännöstä tai halutessani herättää hevosta. Jalat ovat myös menossa mukana ja pyrin sulkemaan käännöksen ulkokaarteen jalan ja rentouttamaan sisäjalan. Pysähdyksessä jännitän keskivartalon ja käännän lantiota eteen.

Videot

Tässäpä se siis on, meidän varusteettoman ratsastuksen alun video! Tästä on hyvä lähteä :).

Pitempi (4min10sek)


Lyhyempi versio (1min20sek):

Voi pienen ponin kuuraturpaa <3

Kiitos maneesissa otetuista kuvista ja videoista Tarulle :). Edit: Tarhakuvien kanssa kävi pieni kämmi, kamera oli S-asetuksella tavallisen automaatti-asennon sijasta ja jälki on sen mukaista.

Satulansovituksia ja satulaoivalluksia

Kuten heppa jauhaa heinää niin minä jauhan satuloista..

Satuloiden kanssa on pää pyörällä, joka ei ole mitään uutta. Entistä hämmentävämpää tästä tekee kuitenkin se, että jokaisella sovituksella oivallan jotain uutta. Juuri kun pääsee sanomaan, että oisinpa alottanu satulan etsinnän näillä taidoillani, niin huomaa että eipä ne taidot ja ymmärrys oo vieläkään kummoiset. Tämä antaa tietenkin toivoa sikäli, että oman ymmärryksen karttuessa oikean satulan löytymisen todennäköisyys kasvaa.

tammikuussa 2014

Testailin Zaldin esteflättäriä melko pitkään joulukuussa, parisen viikkoa, mutten oikeen saanut siitä selkeitä hikijälkiä. Pollea ei saa talvella millään niin hikeen että jäljistä tulisi selvät, tai maastossa ehkä saisi, mutta maastossa ei ole ollut siihen sopivia pohjia.

Zaldin jälki, välillä jäljet olleet tämmöisiä epämääräisiä, välillä selvempiä ja parempia

Toinen zaldin jättämä jälki

Sovituksessa ollut Zaldi oli lisäksi liian leveä (32) ja se olisi kavennettava yhdellä pykälällä (31). Palautin satulan ja jäin miettimään, sekä odottamaan seuraavaa satula-autoa.

Skini ja II satula-auton 2 kolmesta ehdokkaasta: vas. Henri de rivel Fletcher (en todellakaan muista mikä nimihirviö se merkki oli?) ja oikealla Sydney estemalli leveys 3. Vasemmanpuoleinen jäi irti selästä ja se jäikin koeratsastamatta.

Tammikuun 8. pvä meillä kävi sitten toinen satula-auto, ja sain toisenkin sovittajan näkemyksen. Hän oli samaa mieltä kuin edellinen sovittaja, että jokin vippaskonsti on käytettävä sopivan satularatkaisun löytämiseksi. Hän rupesi etsimään satulaa joka istuisi lammaskarvahuovan ja kahden täytepalan kanssa, sanoi että voisi kokeilla vielä kolmattakin täytepalaa. Parin mutkan kautta ymmärsin, että täytepaloille satulalle tehdään suorempaa sijaa. Selkähän on melkoisen suora, mutta laskevassa linjassa takakorkeuden takia.

Tästä toisesta satula-autosta löytyi 3 ehdokasta, joista kahta koeratsastin: Cliff Barnsby Espritiä ja Sydney estemallia.

Cliff Barnsby Esprit

Cliff Barnsby Esprit

CB Esprit oli toivomani flättäri (eli istuin on tasainen, ei kuppimainen). Päälimmäinen kokemus tästä satulasta oli sen kovuus, herranjumala, se oli kivikova istua. Se oli yhtä kova tai kovempi kuin kokeilemani stübbenit. Hevoselle se tuntui kuitenkin sopivan melkoisen hyvin, se pysyi paikallaan, eikä ollut liian pitkä.

satula koeratsastuksen jälkeen ja ryytynyt heppa joka oottaa jo heinille pääsyä

Selkä näytti satulan jäljiltä tältä:

vasen puoli cb espritin jälkeen

oikea puoli CB espritin jälkeen

Koska huovassa oli edessä 2 täytepalaa, selässä näkyy jälki palojen taka-osassa. Paino näytti olevan  enemmän satulan etuosassa ja sovittaja ehdotti vielä kolmatta palaa molemmille puolille nostamaan satulaa edestä. Kaikki karvat olivat kuitenkin satulan alla suorassa, ne olivat vain satulan etuosan alla tiiviimmin ihoa vasten kuin takaosassa. Nähtäväksi jää millaisia jälkiä saadaan, kun sovitusaika jatkuu.

Sydney 16" estemalli

Sydney 16", leveys 3. Satulassa oli erittäin hyvä takatuki jalalle, tykkäsin istua tässä, vaikka oli hieman nafti minulle

Sydney jätti tosi hyvin tilaa lavoille, eikä valunut eteen, oli jopa paremman oloinen kuin CB ollessani selässä, mutta jälki oli kuitenkin huonompi. Ilmeisesti satula oli päässyt heilumaan sivusuunnassa.

Sydneyn jättämät jäljet. Huomaa sään ja rangan sivulla oleva ruttukarva, myös kyljemmällä oli vinoa karvaa

 Olin aivan äimän käkenä siitä että vihdoin satula, joka ei valunut eteen, ratsastuksen jälkeenkin rungon etummainen piste jäi lavan kärjen taa. Täytepalat siis auttoivat. Onneksi on ollut sovittajia apuna jotka osaavat arvioida täytepalojen tarvetta, itsekseen niitten kanssa tuntee olevansa aikalailla peukalo keskellä kämmentä.

Sydney testiratsastuksen jälkeen -ei ole valunut eteen!

Satulaoivalluksia

Olen oppinut katsomaan nyt uudella tavalla satulan tasapainoisuutta hevosen selässä. Satulan syvimmän kohdan ja hevosen selän syvimmän kohdan täytyisi olla yhteneväiset, jotta satula pysyisi tasapainossa ja paikallaan. Koska kuvanmuokkaukselliset taitoni rajoittuvat paintin tarjoamiin työkaluihin, havainnollistan tätä hatarasti muokkaamallani kuvalla.

punainen pallo= viimeinen kylkiluu, sininen= selän syvin piste, vihreä= lavan kärki. Merkinnät eivät välttämättä ole millilleen kohdillaan.

Kuvassa on merkitty viimeinen kylkiluu punaisella pisteellä. Lavan kärki ulottuu vihreän pallon tienoille. Selän syvin kohta taas on sinisen pisteen tienoilla. Jotta satula olisi tasapainossa, täytyy satulan syvimmän kohdan ja hevosen selän syvimmän kohdan yhtyä. Satula alkaa lavan kärjen takaa ja loppuu viimeistään viimeisen kylkiluun kohdalle. Käytännössä satulan sija on meillä vielä hieman lyhyempi. Sillä kuten kuvasta nähdään, välimatka sinisestä punaiseen on pidempi kuin sinisestä vihreään (punaisten kolmioiden alimmainen viiva).  Jos satulan syvin kohta on satulan keskellä, voi satula jatkua selän syvimmästä kohdasta taakse vain saman verran kuin mitä sillä on tilaa jatkua syvimmästä kohdasta lapaan. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka esim. 17 tuumainen satula pituutensa puolesta mahtuisi selkään eikä se tulisi viimeisen kylkiluun yli, voi istuimen syvin kohta tässä koossa  jäädä taaemmas kuin selän syvin kohta, jolloin se tahtoo valua eteen (hypoteesi on, että tämän takia K&M valui eteen..).

Katsoimme myös erittäin selvästi satulan rungon etummaista kärkeä, jonka olisi asettauduttava lavan kärjen taakse. Tämän katsominen korostui meille valikoituneissa estesatuloissa, sillä niissä satulan siipi tulee lavan päälle. Sovittaja näytti erittäin selvästi Sydney-satulalla minulle sen miten kuitenkin tämä siipiosa antaa lapojen liikkua allaan.

joulukuun alussa 2013

Sovitetut satulat tähän asti:

1. Hubertus (Skinnyn satula sen tullessa minulle) MYYTY
2. Barefoot London OSTETTU JA MYYTY
3. Trekker True Talent
4. Trekker Pro Arte
5. Freeform Classic
6. Freeform Classic Shortback
7. Cliff Barnsby Omega
8. Cliff Barnsby Raven
9. Kieffer Aachen
10. Euro Rider OSTETTU JA MYYTY
11. Wintec Cair
12. Stübben Siegfrid
13. Kieffer Aachen 10125
14. Ideal GP
15. Pfiff Pilot
16. Bates Caprilli
17. Passier
18. Kent & Masters GP 17,5"
19. Flexible Bascule
20. Kent& Masters GP 17" (kaari medium wide, suorahko)- OSTETTU JA MYYTY
21. Barefoot Notting Hill- OSTETTU
22. Stübben Juventus
23. Zaldi yleismalli 17" 31 (leveys oikea)
24. Zaldi esteflättäri 16" 32 (Suorahko, hieman kaarevahkompi kuin K&M, parhaita sovitettuja satuloita, mutta hikijälki epäselvä. Sovitettu lammaskarvahuovan kanssa ilman lisäpaloja)
25. Cliff Barnsby Esprit 16" esteflättäri (sovitettu lammaskarvahuovan kanssa 2x2 lisäpalan kera)
26. Sydney 16", leveys 3 (? medium wide tms) estemalli.

 

Kent&Masters

Kent&Masters on nyt myyty

Kuten listalta näkyy, on ihanainen Kent& Masters myyty. Se oli pitkään myynnissä korkeammalla hinnalla mutta nyt se meni kaupaksi vähän vähemmällä. Hävisin 345euroa niin että hujahti. Mutta näin käy yleensä aina uusien satuloiden myynnissä. Kent&Masters oli tämänhetkisen tiedon mukaan liian pitkä ja suora, joiden takia se valui eteen puristamaan. 17" istuimessa oli minulle ihan hyvin tilaa joten tätä voisi vielä harkita 16" koossa, jos ajattelisi, että sen sovittaisi täytepalojen kanssa, joka tekisi selästä suoremman. 

Minulle on yhä epäselvää, mitä tämän satulan koeratsastuksessa tapahtui toukokuussa 2013. Koeratsastin satulaa koossa 17,5" ja satula jätti erittäin kauniit, oikeaoppiset hikijäljet. Tehtaalta tilattiin sitten 17", eikä se oikeen koskaan istunut ihan niin hyvin kuin koeratsastussatula. Olen yrittänyt selittää tätä itselleni niin, että olisiko satulan kanssa käynyt siten kuin vaatteiden kanssa käy joskus: jokainen kappale ei ole aivan identtinen. Jos sovitat tiettyä M-koon paitaa mutta vaihdat väriä, on sama paita sovitettava uudelleen, sillä koko voikin vaihtua, vaikka sen pitäisi olla samaa kokoa. Olisiko kenties tuo sovituksessa ollut satula muotoutunut sovitussatulana sattumalta juuri meille paremmaksi ja olisiko jokin asia ollut eritavalla tuossa uudessa.. ken tietää.

toukokuussa 2013 kent & mastersilla

Jatkosuunnitelma...

Koeratsastan CB Espritiä ja odotan meille sovitukseen tilattua jotain toista mallia. Pyydän myös Zaldin uudelleen sovitukseen ja vertailen. Kokeilen myös sitä täytepalojen kera. Jatketaan siis aiempaa paremman satularatkaisun etsintää :). Jos täytepalat ovat osa tätä ratkaisua, olen iloinen etten ole myynyt toista mattesin huopaa pois sillä siinä on täytetaskut. Voisin myös kokeilla satulaa Barefootin huovan kanssa, sillä siinä on paneelinmallinen tasku johon täytepalat saa kerrostettua eikä synny niin selvää rajaa täytepalojen reunoille.

Joulukuun alussa on viimeksi saatu valoisia kuvia..

Huom: Sisältää paljon omia päättelyketjuja ja tulkintoja toisten puheista. Ennemmin tai myöhemmin olen varmaan asioista eri mieltä.