Vuosi 2013

On aika luoda katsaus siihen, mitä kaikkea on vuoden aikana tapahtunut. Mukaan on otettu paljon tuttua, mutta myös vähän semmoista, josta ei ole ehditty blogissa kertoa.

TAMMIKUU

 Vuosi alkoi perinteisesti pää heinäpaalissa.

Tammikuussa saatiin myös kankkuun se kuuluisa hokinreikä. Haavan tikkaus oli minulle ihan uusi kokemus ja tikkausta seurasi piikkikammoisen painajainen, nimittäin penisilliinipiikkien pistäminen.

Inhoan piikittämistä, enkä ollut koskaan tehnyt sitä, mutta ylitin itseni ja tein sen

HELMIKUU

Helmikuussa pakkanen paukkui ja Skini sai batman-hupun.

Pakkanen pisti polleen liikettä ja se vietti narun päässä oikein iloisia riekkumahetkiä.

Hyppäsimme ensimmäistä kertaa virallisen esteen yli.

17.2.2013

Skini pääsi myös irtohyppäämään.

Aloitimme suoruustreenin maastakäsin ja se onkin meidän maastakäsittelyn kantava ajatus.

MAALISKUU

Maaliskuussa valo voitti talven pimeyden

Hyppäsimme toista kertaa ikinä, esteellä oli korkeutta 50cm.

Hypättiin pari kertaa 50cm este, se oli ihan hauskaa vaihtelua

Karvanlähtö yltyi yltymistään.

Maaliskuussa oli vielä ihan hyvä lumet pallonpeluuseen.

HUHTIKUU

Huhtikuussa kevät tuli oikein todenteolla ja lumipeite alkoi kutistua.

Pian lumi oli kokonaan poissa ja Skinistä oli ihana piehtaroida tarhassa..

TOUKOKUU

Toukokuussa tapahtui paljon. Harjoittelimme ja opimme maatemenon pyynnöstä.

 Hampaat raspattiin..




Vietimme Skinin 17-vuotissynttäreitä käymällä talutusmaastossa

Jäbä on ollut niin komeessa kunnossa 17 vuotis synttärinään :)

hypättiin pikkuisen "esteen" yli maastossa

Otettiin maastossa ekat kiitolaukat.

KESÄKUU

Palasimme kesäksi takaisin kesäkotiin ja Skini pääsi laitumelle.

Rentouduimme ja pyrimme pois suorittamisesta. Kesäkoti antoi siihen parhaat puitteet.

Oli luksusta saada pitää pitkästä aikaa hevosta vapaana hoitotilassa.

HEINÄKUU

Heinäkuussa oli kesä hehkeimmillään. Skini sai säännöllisen shiatsuhoitonsa ja ilahdutti minuakin reaktioillaan.

Ihanaa niskahierontaa

ELOKUU

Elokuussa kävimme ensimmäisellä ratsastustunnillamme.

Sain ihailla kiiltävää ja hyvinvoivaa hevostani.

SYYSKUU

Äntligen alla tre tillsammans igen

Syyskuussa vietimme ratkiriemukkaita hetkiä yhteisen ystävämme kanssa, joka saapui luoksemme Ruotsista asti.

rapsuttelu on ihanaa!

Kesä oli loppuun saakka täynnä läsnäolon hetkiä.

kesä oli täynnä läsnäolon hetkiä

LOKAKUU

Kesäkausi loppui ja muutimme talvikotiin. Sinne oli helpompi sopeutua kuin viime vuonna, sillä paikka oli nyt tuttu. Päsimme heti hyödyntämään upeita maastoja.

MARRASKUU

Marraskuussa kuvaaminen oli vähimmillään ja harvat otokset olivat tätä luokkaa kuin seuraava kuva.

JOULUKUU

uusi loimi ja hyvä hanki 2.12.2013

Joulukuussa tuli ensin paljon lunta, ja pääsin ottamaan pari lumistakin kuvaa. Sitten, kuten kaikki tietävät, sää kääntyikin plussalle. Saa nähdä tuoko uusi vuosi mukanaan myös kunnon talven. On nurinkurista että edes toivon tätä, sillä siviiliminäni pitäisi näistä keleistä. Inhoan nimittäin lunta ja pakkasta. Hevosenomistajana kuitenkin inhoan jäätikkökelejä, se on hirveintä mitä voi olla :D!

Lopputuumauksia

hymyily on yksi lukuisista tämän vuoden aikana opituista tempuista

Vuosi sitten kirjoitin näin "Uuteen vuoteen 2013 suuntaan hevoseni kanssa toiveikkaana. On ihana seurata, mitä välillämme tapahtuu, miten luottamus kehittyy ja opimme tuntemaan toisemme yhä paremmin."

Tämä kaikki odottamani on tapahtunut, olemme oppineet tuntemaan toisemme paremmin. Olemme harpanneet ison askeleen eteenpäin yhteisellä polullamme. Vuosi tuo mieleeni läpimurrot ja valtava kehitys etenkin temppupuolella. Yhteinen kieli kehittyy jatkuvasti. Oman hevosen kehonkieltä lukee niin tarkasti, että oma kokonaisvaltainen olo on aivan erilainen sen kuin muiden hevosten kanssa, siitä on niin paljon enemmän perillä.

Myös ratsain on päästy tämän vuoden aikana aivan uudelle tasolle. Ennen tuntui siltä, että paremmat pätkät ratsain tulivat aivan vahingossa ja katosivat yhtä nopeasti kuin ilmaantuivatkin. Nyt parempia hetkiä on enemmän ja osaan itse jo aktiivisesti houkutella niitä esiin.

Olen viimeisen puolen vuoden aikana ratsastanut kaksi kertaa kokonaan ilman varusteita. Keväällä huomatakseni, ettei siitä tule mitään, ja joulukuussa uudelleen, huomatakseni, että käynnissä siitä tulee yllättävän hyvin jotain niin kauan kun hevonen on motivoitunut tekemään yhdessä. Kun heppa päätti että työt on tehty, niin se meni maneesin ovelle eikä mulla ollut siihen mitään sanomista.
 

Varusteettomaan ratsastukseen liittyen saimme aivan huipputoivelahjan, nimittäin toivomani koristellun cordeon. Paketin sisältö tuli täytenä yllätyksenä, kylläpä siinä oli ihastelemista ja ihmettelemistä. Mitä parhain joululahja!

unelmieni cordeo on nyt totta! Kiitos K! Tack K! <3

Tästä on hyvä jatkaa ja cordeo toimikoon konkreettisena uskona tulevaan. En usko meidän yltävän kovin pitkälle varusteettomassa ratsastuksessa, mutta kuten lahjan antaja K Ruotsista sanoi, " It is an amazing feeling even if you only get a little bit of that connection with a horse", eli on upeaa, jos saavuttaa edes vähän siitä yhteydestä hevosen kanssa. Ei meijän tarvi olla mitään Nevzoroveja kuitenkaan :D.

pörröturkki kera lumihiutaleiden

Hyvää vuodenvaihdetta!