Kavioiden huoltokerta

Topakka tättärää

Meillä kävi joku aika sitten kengättömien hevosten ekspertti katsomassa kavioita. Jos Skinny oli edellisenä päivänä kiireinen, niin tuona päivänä se oli kerta kaikkiaan hysteerinen... Olimme ötököitä paossa sisätilassa (ks. kuva yllä), mutta sinnekin tunki hirveä parvi polttiaisia. Skinnyllä meinasi hermo ja huumori loppua ihan kokonaan. Se joko seisoi ja tuijotti kaukaisuuteen kuin olisi nähnyt vähintään kummituksen, tai sitten kiemurteli ötököiden takia. Kun päästin sen laitumelle ja olisin myöhemmin ottanut vielä sen verran kiinni, että sama ammattilainen olisi sovittanut ostamaani satulaa, käveli se käsivarren mitan päässä karkuun. ”En muuten varmaan enää tule sinne ötököiden ruuaksi”.

Kavioista löytyi kuin löytyikin sieni –olin jo Ruotsin puolella haistellut kavioita ja luullut hajua sädemädäksi. Hajun lisäksi valkoviiva oli mennyt ihan väkkärälle (=valkoviivatauti) ja sieni on kengän naulojen reijistä löytänyt hyvän pesäpaikan. Säteissä oli siis myös sientä, onneksi ei koko päkiä ole vielä halennut. Hyvä kuitenkin, että nyt pääsen sitä hoitamaan. Eli perusrutiineihin tulee lisäykseksi päivittäinen kavioiden pesu ja kuivaus ja suihkutus sienimyrkyllä (=Good hoof desinfiointiaineella).

Pesu

Pesua

Kura lentää

Puhtaan kavion kuivaus

Myrkky (=desinfiointiaine Good Hoof) hoitaa

Kavioista tulee kuulemma oikein hyvät kunhan uusi vahvempi kavio kasvaa. Kantakulmat olivat pysyneet hienosti siellä missä kuuluukin. Vuoltavaa ei oikeastaan ollut, vain etusten varvasosia lyhennettiin ja valkoviivaa ja sädettä avattiin sen verran, että sienen kasvupaikat saavat tuuletusta ja sienimyrkkyä saa ”perille asti”.

Meille sovitettiin samalla bootsit + säärystimet sen varalta, että kavio kuluisi liikaa, tai jos eteen sattuu hankalia kelejä talvella.

Ihana höpsö heppaseni jolla oli kiire

Nenua kutittaa eikä mamma raavi vaan ottaa kuvia! Voi harmi :)

Tänä päivänä Skinny oli selvästi erityisen ilahtunut kun tulin tallille. Se tuli vastaan laitumelta heti pian sen jälkeen kun ajoin pihaan. Liekö miettinyt, missä olen ollut, kun jouduin pitämään 2 välipäivää. Oli aika sateinen ilma, mutta se taukosi sopivasti kun saavuin. Pollekin oli kuiva kun oli ollut sadetta pitämässä pihatossa. Meillä oli mukava harjaushetki. 

Tuleeko se sieltä aitasta jo?

Juuri kun oltiin lähdössä lenkille, alkoi sataa, ja Skinny sanoi, ettei tykkää kyllä yhtään seisoa harjauspuomilla sateessa ja että hän ei hetkeäkään tässä sateessa kyllä rupea odottamaan. Olin ajatellut nousta suoraan pihasta selkään ja ratsastaa jo koko kävelylenkin. Kuitenkin tuosta Skinnyn sähläämisestä johtuen vähän epäröin ja laitoinkin suitset, kun ajattelin, jos se olisikin jotenkin erilainen tänään. 

Täytyy muuten tähän väliin mainostaa, että löysin kertakaikkiaan loistavan yhdistelmän –ratsusuitset ravisuitsien poskiremmeillä, joihin laitoin alaturpiksen turparemmiksi. Turparemmi on niin löysällä, että suitset voi helposti pujottaa päähän ja ottaa pois tarvitsematta avata turparemmiä ja löyhä turparemmi hoitaa tehtävänsä suitsien paikallaan pitämisessä. Voin suositella :D, tykkään kovasti.

Loistava yhdistelmä ravi- ja ratsusuitsia ;)! (patentti haussa! ;) )

No, takaisin asiaan. Skinny olikin lenkillä varsin kiireinen. Jäin vähän ihmettelemään tuota kiireisyyttä. Se puhisi ja korisi kuin olisi tipahtanut kyseiseen paikkaan ensimmäistä kertaa. Ehkä siitä olikin jostain syystä jännittävää lähteä pihasta minä selässä? Aina ennen on lähdetty taluttaen. 

Kiireisenäkin se oli aika tyytyväinen, mutta silti aikalailla ylivalpas ja olisi selvästi halunnut mennä reippaammin. Kokeilin ihan pienen pätkän hiljaista ravia, se sujui ihan hyvin. Satulaahan ei siis ollut ja Skinnyn ravi ei ole mikään maailman helpoin istua, plus, että minä en ole montaakaan kertaa loppupelissä ratsastanut satulatta. Muutama raviaskel oli kyllä hauska kokeilla.

Huh, mikä lentoliikenne. *puistatus*

Tänään oli hirveästi mäkäräisiä, tai polttiaisia. Huh, niistä huolimatta selvisimme venytyksistä harjauspuomilla. Pistin hupun päähän, ötökkäloimi oli vielä kuivumassa kun oli litimärkä. Lopuksi annoin sen syödä sitä maailman parasta ruohoa tilan pihalla. 

Skinny syö ruohoa tilan pihalla

Asiasta vielä kolmanteen. Olen aika toiveikas hännän suhteen, uusi aine tosiaan tuntuu rauhoittavan kutinaa. Olen havaitsevinani haituvia uudelleen kasvavista jouhista.

Toiveikas häntäparka

Tämmöistä mömmöä pistän häntään päivittäin

Kun vein Skinnyn laitumelle ja kun se käyskenteli omille teilleen, kuului kimeä hirnunta ja Salli laukkasi toisesta osasta laidunta niin että tanner tömisi. Se sai ystävänsä takaisin. Hih, on niillä ihanaa kun saavat olla yhdessä, vaikka Skinny jonkin verran pomottaa Sallia. Silloinkin kun käveltiin lenkkiä, joka kiertää laitumen aidan toisella puolen, niin Salli seurasi laitumen sisäpuolella monena kertana, välillä laukkaillen töminällä perään. 

Salli on kaikkien kaveri

Löysimme uuden reitin

Skinny tulee laitumelta tervehtimään

Lenkki, jolla aloitimme kävelyretket, on lyhyimmillään tosi lyhyt. Se kiertää laitumen ja epämääräisillä lisämutkilla siitä on saanut about puolen tunnin lenkin. Lisämutkat tarkoittavat, että käydään siellä täällä kääntymässä koska mistään ei pääse varsinaisesti mihinkään, vastaan on sattunut vain umpikujia. Siksi lähdettiinkin eräänä päivänä ekaa kertaa toiseen suuntaan hiekkatietä. Skinny oli silminnähden mielissään, kun pääsi uteliaana katsastamaan uusia paikkoja. Löydettiinkin paitsi miltei polkua muistuttava painauma umpimetsässä jossa käytiin rämpimässä, niin myös mukava pätkä metsätietä, jolla oli suurimmaksi osaksi tosi hyvää metsäpolkupohjaa. Siinä oli kiva kävellä. Tie ohitti pienen nuotiopaikan ja siinä tie teki mutkan, jossa nuotiolaiset saavat siis auton käännettyä…

..Seuraavana päivänä oli sateen jäljiltä tuossa mutkassa iso vesilätäkkö. Skinny kiinnostui siitä hirmuisesti –luulikohan se, että se voisi olla jokin lampi tai ranta, jossa voisi uida? Se meni heti katsomaan, vaikka siis meidän oli tarkoitus jatkaa sen ohi kuivaa tietä. Se pisti kavionsa veteen ja maistoi vettä, sitten se asteli suoraan veteen. Minulla ei kengät eikä pituus narussa riittäneet niin pitkälle, että olisi päässyt niin pitkälle kun halusi. 

Jes! Tää näyttää kivalta

 
Sitten sain ajatuksen, että hyppäisin selkään, niin Skinny pääsisi veteen touhuamaan. Tuumasta toimeen ja niin siitä tuli meidän ensimmäinen ratsastuspätkä, paitsi kengättä, myös ilman suitsia ja satulaa. Ratsastin vielä takaisinpäin sen hyväpohjaisen pätkän. Tuossa ratsastaessani ajattelin että on se kyllä mahdottoman kiltti hevonen. Maailmanmatkaaja, uteliaana, iloisena ja tyytyväisenä menossa uusiin paikkoihin ja reiteille, eikä mitään ihme kyttäyksiä. Hieno poika <3

*Halipusikurtturutistus*

 Keksihän se Skinny vielä hauskuutusta juuri ennen tallille paluuta. Se keksi, että haluaa syödä ojan reunalta. No, tältä se sitten näytti, kun kurkotti yli ojan XD.

Täältä löytyy hyvää vihreää

Huomaa miten toinen etujalka roikkuu vaan tyhjän päällä XD

Jälleen Skyfighter

Sain Hippokselta Skinnyn hevospassin takaisin. Rekisteröinti on nyt tehty Suomeen ja hippoksenkin sivuilla on tiedot ajan tasalla :D. Myös Svensk Travsport tunnustaa Skinnyn palaneen Suomeen. Mikä hauskinta, on Skinnyn virallinen nimi jälleen Skyfighter <3! Ei Skyfighter S.F. –nuo kirjaimethan lisättiin sen nimen perään vuonna 2000, kun se vietiin Ruotsiin.

Koska olen nähnyt ja kuullut, miten toiset hevoset tykkäävät pelata jalkapalloa tai retuuttaa lelupalloa, ajattelin kokeilla josko Skinnykin tykkäisi leikkiä. Tulihan kokeiltua, eikä hevosta olisi juuri vähempää voinut kiinnostaa. Se vain katsoi kun pallo vieri alamäkeen sen vierestä ja jatkoi syömistään :D. Sinne jäivät pallot oman onnensa nojaan laitumelle.

"Jaa, kas, pallo, täytyy varmaan nostaa pää pois tieltä?"

"Hmm, kas, siinä se menee.."

"Pallo tuli ja meni, jatkan siis syömistä"

Arkiaskareita

Ollaan kotiuduttu kesätallille ja koitettu luoda vähän päivärutiineja: Laitumelta mennään harjauspuomille, poistetaan ihottumaloimi ja harjataan, pussataan ja rapsutetaan...

Ekoja kertoja harjauspuomilla. Vähän epäluuloinen katse -"pitääkö tässä seistä?"

...Seuraavaksi kaljuparkaan hännän tyveen (ja vähän harjaankin) uutta kutinaa rauhoittavaa voidetta, jouhiin hännänselvitysainetta ja vielä koko hevoseen hyönteismyrkkyä. Skinny ei tykkää periaatteessa suihkepulloista, mutta on tainnut huomata, että lentoliikenne rauhoittuu sen sumuttamisen jälkeen huomattavasti ja se saa hetkeksi rauhan. Etenkin mäkärät, tai mitkä polttiaiset oikeen onkaan (niitä mikroskooppisen pieniä ja vihaisia ja sitten niitä, jotka on kukkakärpäsen kokoisia, ja yhtä vihaisia) oikein tippuu karvoista kun suihkuttaa. Niille tulee todellakin lentävä lähtö.

Häntäparka :(

Siitä ollaankin lähdetty talutuslenkille. Koska kokeillaan Skinnyn kanssa, sopisiko sille, tai meille, kengättömyys, siltä otettiin jo ennen matkaa kengät pois. Ajatuksissa on kengättömyyden monet edut, vaikka Skinnyllä on tosi hyvät kaviot kengällisenäkin. Jos tämä ei sovi niin kengät saa aina takaisin jalkaan. Meillä kun ei ole mihinkään kiire, niin polle saa nyt totutella uuteen tuntumaan enimmäkseen laitumella. Sen lisäksi ollaan käyty kävelyllä hiekkatiellä. Skinny saa itse valita missä kävelee ja vaihtaa pehmeälle ojanpohjalle tai tien penkalle kävelemään, kun siltä tuntuu. Lenkki on melko lyhyt ja nyt se on koluttu jo niin monena päivänä, että täytyy melko pian etsiä jotain uusia reittejä. Niitä kuulemma on, kun tietäisi missä :D.

Kävelyllä

 Lenkin jälkeen on pysähdytty tilan pihalle syömään ehdottomasti vihreämpää ruohoa kuin aidan toisella puolen. Lopuksi palataan harjauspuomille, jossa vuorossa jalkojen venyttely ja sitten taivuttelu porkkanan kanssa molemmille kyljille ja ylös, sekä kumarrukseen alas -kera etusen noston kanssa että ilman. Lisään tässä vaiheessa häntään rauhoittavaa voidetta ja samoin hyönteismyrkkyä ja puen ötökkäloimen.

Takki päälle niin saa vähän suojaa öttiäisiltä. huom, nyt se seisoo jo irti loimen laitossa ;), eikä karannut heti syömään..

 Rutiineissa on jo edistytty paljon muutaman päivän aikana. Aluksi ei siis ollut mitenkään itsestään selvää, että hevonen haluaa seisoa harjauspuomilla. Yhtenä päivänä siinä ehti jo tulla vetopaniikin poikanenkin, jonka johdosta ostin siihen kiinnitysrenkaan ja paniikkilukollisen narun. Nyt Skinny kuitenkin jo tietää, että kyseessä on paikka, jossa seistään nätisti ja odotetaan. Se on ruvennut hoksaamaan myös, että kun poistun, menen vain hetkeksi sisään viereiseen aittaan hakemaan jotakin hoitotarviketta. Myös taivutukset oli aluksi hankala saada tapahtumaan kun oli vihreää nokan alla. Näitähän olen siis aiemmin tehnyt vain tallikäytävällä. Nyt on niissäkin onnistuttu. 

Ekan päivän pyörimistä -mikä tän paikan funktio oikein on? Miksi se jätti minut tähän?

 Aion myös jossain vaiheessa opettaa Skinnylle paikallaan seisomisen käskystä, niin että hevonen ei heti seuraa jos kävelen eteenpäin, vaan odottaa merkistä kunnes kutsutaan luokse (ks. myöhemmin ilmestynyt postaus aiheesta). Se on vaan vähintäänkin haasteellista tai mahdotonta nyt kun joka puolella on tuota ruohoa vetämässä huomion pois. Ketä siis edes kiinnostaa porkkanapala jonka eteen täytyy tehdä jotain, kun vaihtoehtoisesti voi laskea pään alas ja syödä maailman parasta ruokaa eli ruohoa? Joka vielä tuossa tilan pihalla on ihka oikeaa nurmikkoa, mums! Näihin ”koulutuksiin” palaamme siis mahdollisesti syksymmällä.

Annoin yhtenä päivänä matolääkkeen ja myös uusi väkirehu aloitettiin; Eggermannin DermaVital jolla pitäisi olla suotuisa vaikutus herkkäihoisen ja ihottumahevosen ihoon. Innolla odottelen, tapahtuuko muutosta. Harjauspuomilla huomasin myös tapahtuvan jonkinsortin mäkäräisten joukkohyökkäyksen Skinnyn korviin. Sinne ne mönkivät ja Skinny ravisteli kovasti korviaan. Sitä on myös kutittanut korvan juuresta niin että siihen on jo hankauksesta tulleet ruvet. Ajattelin sitten josko tähän löytyisi helpotusta ja ostin 2 korvahuppua. Toisen, jonka voi laittaa hoidon/lenkin/ratsastuksen ajaksi ja toisen kokopäähupun laitumelle :D.

Ensimmäinen korvahuppu

Toinen huppu käytössä