Kesäkodin aika on koittanut

Yks onnellinen lippuhäntä emäntineen ilmottautuu

Muutimme kesäkotiin lauantaina. Sain vähän videota koostettua, laitan enemmän kuvia myöhemmin. 

"JIPPII!" Skini-boyn tavaramerkki

Heti kun päästin Skinin irti, se laski turpansa ruohoon. Koska suomenhevoskaverin kaksi tammaa vietiin viereiselle lohkolle, ja kaveri huuteli ja juoksenteli niiden perään, syntyi vähän myös yleistä juoksentelua. Video koostuu juoksentelupätkistä.

Uusi temppu jonka Skini keksi itse

29.5.14

Harjoteltiin tänään vähän yhtä hupsua temppua nimittäin yritin saada Skiniä näyttämään kieltä. Se on vähän hankala hoksata ja sattuipa niin että se ravisti päätään ja samalla pisti kielen ulos suusta. Palkitsin sen ja näin siitä syntyikin pään ravistelu -temppu. Skini keksi siis ikäänkuin itse tuon. Tallikaveri ja kamera olivat ulottuvilla joten saimme uudesta tempusta myös videon.

 Video (vain 30sek) ei jostain syystä tarkentunut, mutta näkee siitä kuitenkin.

Tapa jolla pyydän sitä on vähän hassu, päästän naksutusääntä kielellä ja heiluttelen kämmentä kasvojeni edessä. Kielen naksutusäänen piti siis pelkästään olla alunperin pyyntö kielen näyttämiseen. Se rupesi tajuamaan että hommassa on kyse siitä että se liittyy jotenkin suuhun. Niinpä se rupesi tarjoamaan pusua monesti, siksi rupesin heiluttelemaan kättäni naamani edessä kuin merkiksi että tää ei tarkota pusua, vaan jotain ihan muuta. On tosi vinhaa kun yrittää keksiä toisistaan eroavia tapoja tämmöisille tempuille. Sitten näyttää ihan pölvästiltä :D.

29.5.14

Se tulee!

Kuva tuotteesta myyjän sivuilta

Olen lopen kyllästynyt vanhaan harjapakkiimme. Sen lukko on mennyt rikki ja se suljetaan irtonaisella klipsulla, joka silloin tällöin kantaessa irtoaa ja kaikki leviää maahan. Pakki tuntuu myös auttamattomasti liian pieneltä, vaikka se onkin sen kokoinen että pullot mahtuvat pystyyn. Sääli luopua kivasta harjapakista, mutta toivoisin pystyväni raahaamaan enemmän tavaraa kerralla karsinan eteen. Eräästä lemppariblogistani innostuneena tilasinkin päätä pahkaa ison työkalulaatikon meille hoitopakiksi. Tarkoitus olisi nyt saada harjat, pullot ja suojat samaan lootaan, kenties joku pyyhe ja sienikin. Olen myös suunnitellut tuunaavani laatikkoa valokuvilla, joita minulla on vino pino jonkin kuva-alennuksen jäljiltä vuodelta 2012. Ois myös heppatarroja mutta saatan olla sentään niihin liian vanha.

Tilasin lootan Kärkkäiseltä, hintaan 29euroa + 5,90 postarit. Seuraan innoissani lähetyksen etenemistä:

Lahti ->Ylivieska -> Jyväskylä -> Oulu...

Kai se tulee sitten Oulusta Kuopion kautta tänne Pohjois-Karjalaan sitten.

Odottaminen ei suinkaan lopu tähän. Nimittäin tämä viikko on todella jännä. Minä palautin jokin aika sitten gradun ja valmistun. Itselleni valmistujaislahjaksi lupaamani sensation ride- satula tulee aivan lähipäivinä meille sovitukseen. Muutamme myös kesäkotiin 31.5. ja kesä saa vihdoin alkaa hevosellekin! Seuraavat ovat fiilistelykuvia viimevuoden laitumelle laskusta.

Linjakas tyyppi

Toinen syö, toinen makaa ja heppaa kuvataan eestä ja takaa

Skini täällä moi!

(c) Taru. Huhtikuu 2014

Emännästäni on ollut mukava lukea muiden blogien päätähtien ajatuksia, joten nyt se päästi minutkin vähän kirjoittamaan.

(c) Taru

Minusta on mukavaa olla hevonen. Parasta hevosena olemisessa on kenties se, kun saa etsiä itselleen oikein mukavan piehtarointipaikan. Valitsen paikan huolellisesti, sen täytyy olla kutsuva ja sellainen, että sen jälkeen tuntee piehtaroineensa. Hieron itseni aina perusteellisesti hiekkaan, ensin koko kyljen, sitten selän ja sitten toisen kyljen. Samalla hankaan myös kaulaani ja päätäni, sekä otsan. Muistakaa sulkea silmänne kun otatte hiekkakylpyä naamalle, niin ei mene hiekkaa silmiin! Karsinassani on paksu turvepatja ja siinäkin on mukava piehtaroida, etenkin kun tulen sateesta sisälle. Karsinassa en mahdu piehtaroimaan molempia kylkiä kerralla vaan  nousen välillä ylös. Piehtaroinnin jälkeen on rento olo, lihakset ovat mukavan lämpimät eikä mistään kutita.

Tai olisiko parasta hevosena olemisessa sittenkin ruoka. Syön sisällä ja syön ulkona. Ulkona minulla on puuhalaatikko ja se on vähän hidastanut heinien järjestämistä sopivalle alalle. Minusta on kaikkein ihaninta irrotella heiniä. Heinä maistuu paljon paremmalta silloin kun sen saa nyhtää irti ja tykkäänkin syödä heinäkasan sisältä ulospäin. Emäntäni kuvaa minua usein ja sentään hän ymmärtää myös kuvata tärkeitä asioita, eli syömistä.

Heinäpesä joka syntyy kun syön heiniä

Emäntäni on aika kiva. Olen keksinyt uuden tavan jolla ilahdutan häntä. Sanon "öhöhöhöhö", kun harjoittelemme temppuja. Parhaassa tapauksessa hän repeää nauramaan, unohtaa mitä oli tekemässä, ja antaa minulle useamman kuin yhden porkkanapalan kerralla. Reaktion aikaansaamiseksi voi riittää pelkkä pehmeä ja vieno "öh" -helppoa!

Tiedän että olen varsin suloinen ja käytänkin monesti viehätysvoimaani saadakseni porkkanapaloja. Katson molemmat korvat höröllä, räpsyttelen kauniita silmiäni ja kääntelen vienosti päätäni. Tämä toimii erityisen hyvin silloin kun emäntä tähtää minuun kameralla. Hyvästä poseerauksesta saan aina palkinnon.

Emännälläni on monia outoja tapoja. Hän haluaa esimerkiksi syöttää minulle vihreitä levärakeita.

levärakeet lihasten rakennukseen

Minusta ne haisevat pahalta ja maistuvat vielä pahemmalta. Kaurahiutaleet, joita hän ripottaa rakeiden päälle, ovat kyllä hyviä. En koskaan muuten saa kauraa, paitsi silloin kun ärsytän naapuriani ruoka-aikaan heittämään minulle muutamia kauranjyviä. Koska saan kauraa niin harvoin ja vähän, hiutaleet ovat minusta vastustamattomia. Poimin hiutaleet rakeiden seasta ja jätän rakeet. Joskus en malta erotella rakeita ja hiutaleita, vaan otan kaiken suuhuni, syön hiutaleet, teen mössööntyneistä rakeista palleron ja sylkäisen sen kuppiin.

rakeet palleromuodossa

Emäntäni tuntuu olevan ilahtunut jokaisesta rakeesta jonka syön. Minusta on todella outoa että hän säännöllisin väliajoin pistää minut maistelemaan uusia pahoja ruokia vaikka on itse ihan yhtä nirso uusien ruokien suhteen.

Emäntäni on outo myös sen takia, että hän ei ole tunnereaktioissaan yhtä johdonmukainen kuin minä. Hän saattaa olla huolissaan tai peloissaan, vaikken tiedä miksi. Hän voi pelätä hammaslääkäriäkin etukäteen, minähän en pelkää edes silloin kun hammaslääkäri jo huoltaa hampaitani. Silloin taas kun minusta on selvä syy olla peloissaan, hän ei ole lainkaan peloissaan. Esimerkiksi jos käännymme lähellä kotia olevasta tienristeyksestä väärään suuntaan, pelkään että en pääse kotiin. Mihin joutuisimme ellen kertoisi ihmiselleni, joka aivan tyynesti jatkaa ohi kotiristeyksen, että menemme väärään suuntaan? Tai kerran kun tapasimme hyvin erikoisessa paikassa kaksi peräkkäin ajavaa autoa joista toinen haukkui hurjana. Autot eivät yleensä hauku, enkä nähnyt koiria missään, miten se oli mahdollista? Tilanne oli erittäin huolestuttava ja minusta olisi ollut viisainta paeta, mutta jälleen ihmiseni oli aivan älytön. Hän ei lähtenyt juoksemaan kanssani vaan käyttäytyi kuin meidän täytyisi jäädä tuohon tilanteeseen.


Emäntäni mieli kulkee enemmän menneessä ja tulevassa kuin omani. Minä opetan häntä elämään hetkessä ja irroittautumaan kiireestä. On minullakin kiire joskus, kuten silloin kuin syön tai olemme palaamassa maastosta kotiin iltaheinille. Silti minun hevosenelämäni näyttää olevan paljon kiireettömäämpää kuin emäntäni. Me näemme siis maailman vähän eri tavalla, mutta silti me tullaan ihan hyvin juttuun.

Kuvituskuviksi emäntäni laittoi Tarun ottamien kuvien lisäksi 20.4.14 otettuja kuvia, sillä sinä päivänä kuvattiin todella paljon ja kohta on kesäkuvian aika :).

Anonyymien kommentit

Ihan aito 100% ravuri, ei puutu ku kärryt, valjaat ja maalisuora

Saan runsaasti roskapostia tänne blogiin. Petyn aina kun luen saapuneen "anonyymin" kommentin ja huomaan sen olevan roskapostia. Toisaalta huomasin sisällön olevan aika positiivista joten ajattelin jakaa roskapostin tännekin. Roskaposti on englantia joten seuraa vapaata suomennosta.

"Moi! Huomasin että olit käynyt blogissani ja tulin vastavisiitille. Olen parhaimmillaan tekemässä parannuksia blogiini ja kysyisinkin, saanko käyttää sinun ideoitasi?"

"Heippa! Käyn lukemassa blogiasi aina kun tulee uusi postaus. Kirjoitustyylisi on aivan mahtava, jatka samaan malliin!"

"Hei! Onpa ihana että löysin sun blogin. Googlettelin itseasiassa ihan muita asioita kun blogisi näkyi sattumalta tuloksissa ja tulin katsomaan. Jokatapauksessa kiitos uskomattomasta postauksesta ja kiehtovasta blogista (btw rakastan tätä teemaa ja asettelua!). Mulla ei oo just nyt aikaa lukea kaikkea, mutta lisäsin blogin lukulistalle ja palaan myöhemmin lukemaan tarkemmin. Toivottavasti jatkat upeaa työtäsi!"

"Oon niin kiitollinen tästä upeasta postauksesta!"

"Hyvä postaus! Käyn blogissasi jatkuvasti ja olen todella inspiroitunut! Etenkin tuo viimeisin kappale oli äärimmäisen hyödyllinen, olen etsinyt tietoa tästä asiasta todella pitkään. Kiitos sinulle ja hyvää jatkoa!"

"Kuulin blogistasi ystävältäni ja olenkin saanut tosi hyödyllistä tietoa täältä."

"Olin tosi iloinen löydettyäni blogiisi ja haluaisin kiittää tästä mahtavasta luettavasta! Nautin todella kaikesta lukemastani ja laitoin blogisi kirjanmerkkeihin päästäkseni jatkossakin lukemaan."

"Ensinnäkin, aivan super blogi! Haluaisin kysyä jotain. Miten keskityt ja tyhjennät pääsi ennen kirjoittamista? Itselläni on nimittäin tosi vaikeaa saada ajatukset kirkkaiksi ja saada ne blogiin. Nautin kirjoittamisesta tosi paljon mutta tuntuu että aina ensimmäiset 10-15 minuuttia menee alkujahkailuihin. Oisko sulla antaa jotain vinkkejä?"

"Päivä on lopuillaan ja luen päivän päätteeksi tämän mahtavan tekstin saadakseni vielä paremman fiiliksen."

"Wau! Tosi hyviä mielipiteitä ja perustelua. Jatka samaan malliin!"

Luonnollisesti jokaisen kommentin jälkeen on teksti "vieraile myös mun nettisivuilla www...". 

Kiitokseni teille kaikille ihan oikeille ihmisille jotka niin aktiivisesti jaksatte ilahduttaa minua kommenteillanne, myös te pahamaineiset anonyymit (enkä tarkoita nyt robotteja) :D!

Kaikki kuvat (c) Taru. Kuvat on otettu 28.4.14